Nyt sitä on ihmislapselle tarjolla sitten kevättä rintaan! Se on hieno juttu, kun viimeisten kuukausien ajan siellä on ollut useinmiten kipuja. No niihin on onneksi auttanut nitrosumute. Jospa nyt päästäisiin kaikki nauttimaan oikeista kevään merkeistä ja muutamien viikkojen päästä keväästä.
No onhan ne merkit välillä hieman ikäviä, mutta se mitä niiden jälkeen on odotettavissa, ovatkin sitten hienoja. Ikäviin merkkeihin kuuluvat mm. ne kuuluisat tippuvat räystäät. Ne vesitipat ylhäältä osuvat aina ensin silmälaseihin, sitten kasvoihin ja päälakeen. Toiset osuvat merkit ovat ensin liukkaat kävelytiet ja hetken kuluttua loska ja vesi. Niillä saattaa olla vaikutuksensa luiden terveyteen, lihasten mustelmiin ja vähintäänkin märkiin kenkiin. Se ei ihminen pääse aivan aina ilman vaivaa ja tuskaa nauttimaan auringonpaisteesta ja kävelyretkistä kuivilla kaduilla.
Kevätpukeutuminen onkin sitten oma juttunsa. Yöllä pakkasta ja päivällä lämmintä. Mitä laittaisi päälle ulos lähtiessään? Jo Hamlet kysyi muinoin, ollako vai eikö olla, arvelen hänen tarkoittaneen takkia kevätsäässä, toppatakki vai ohuempi? Joka tapauksessa voi olla varma näinä aikoina, takki on väärä. Joko palelet tai hikoilet! Entä kengät, liukuesteillä vai ilman? Eipä sillä väliä, sillä valitset kuitenkin väärin. Varjoissa liukasta ja avoimella paikalla sepeliä ja lätäköissä piilee syvempi kuoppa, joka asettaa nilkoille omat haasteensa.
Kyllä ei ole ihmislapsen aina hyvä olla kevään kynnyksellä, saati sitten hauraalla vanhuksella! Tarkkana saa olla kaiken aikaa. On pidettävä sidetarpeet ja särkypillerit kotona ulottuvilla sekä nauttia ulkona kevätkeleistä.
Nauttikaa kuitenkin auringosta, lämpenevistä keleistä ja keväthangista siellä, missä niitä on! Niin, ja olkaa varovaisia liukkailla!
PS. Pitäkää ulkona korvanne auki, sillä kohta alkaa lintujen kevätviserrykset! Ne kuuluvat jopa yli pahemman tinnituksenkin.
Laitan tähän jo kesäkuvan tiiseriksi (=kiusaksi). |