Kevättä ilmassa ja maassa

Nyt sitä on ihmislapselle tarjolla sitten kevättä rintaan! Se on hieno juttu, kun viimeisten kuukausien ajan siellä on ollut useinmiten kipuja. No niihin on onneksi auttanut nitrosumute. Jospa nyt päästäisiin kaikki nauttimaan oikeista kevään merkeistä ja muutamien viikkojen päästä keväästä.

No onhan ne merkit välillä hieman ikäviä, mutta se mitä niiden jälkeen on odotettavissa, ovatkin sitten hienoja. Ikäviin merkkeihin kuuluvat mm. ne kuuluisat tippuvat räystäät. Ne vesitipat ylhäältä osuvat aina ensin silmälaseihin, sitten kasvoihin ja päälakeen. Toiset osuvat merkit ovat ensin liukkaat kävelytiet ja hetken kuluttua loska ja vesi. Niillä saattaa olla vaikutuksensa luiden terveyteen, lihasten mustelmiin ja vähintäänkin märkiin kenkiin. Se ei ihminen pääse aivan aina ilman vaivaa ja tuskaa nauttimaan auringonpaisteesta ja kävelyretkistä kuivilla kaduilla. 

Kevätpukeutuminen onkin sitten oma juttunsa. Yöllä pakkasta ja päivällä lämmintä. Mitä laittaisi päälle ulos lähtiessään? Jo Hamlet kysyi muinoin, ollako vai eikö olla, arvelen hänen tarkoittaneen takkia kevätsäässä, toppatakki vai ohuempi? Joka tapauksessa voi olla varma näinä aikoina, takki on väärä. Joko palelet tai hikoilet! Entä kengät, liukuesteillä vai ilman? Eipä sillä väliä, sillä valitset kuitenkin väärin. Varjoissa liukasta ja avoimella paikalla sepeliä ja lätäköissä piilee syvempi kuoppa, joka asettaa nilkoille omat haasteensa.

Kyllä ei ole ihmislapsen aina hyvä olla kevään kynnyksellä, saati sitten hauraalla vanhuksella! Tarkkana saa olla kaiken aikaa. On pidettävä sidetarpeet ja särkypillerit kotona ulottuvilla sekä nauttia ulkona kevätkeleistä.

Nauttikaa kuitenkin auringosta, lämpenevistä keleistä ja keväthangista siellä, missä niitä on! Niin, ja olkaa varovaisia liukkailla!

PS. Pitäkää ulkona korvanne auki, sillä kohta alkaa lintujen kevätviserrykset! Ne kuuluvat jopa yli pahemman tinnituksenkin.

Laitan tähän jo kesäkuvan tiiseriksi (=kiusaksi).

Entisaikoja - vai onko ne sittenkin nyt?

Vastaan heti, että minulta on turha kysyä ”muistatko”! Sanon tässä ja nyt, en muista, enkä vastaa tuommoisiin syväluotaaviin kysymyksiin. Keskityn nykyisin kommenteissani ja vastauksissani ainoastaan nykyhetkeen. Myöskään henkilöiden tai paikkojen nimiä ei kannata minulta kysellä, nimet saa henkilöiltä itseltään ja paikat kartoista.

Olen luonnon ohjaamana siirtynyt karttamaan yksityiskohtaisten tietojen varastointia aivoissani. Olen myös raivannut tilaa aivojärjestelmääni pakollisille, päivittäin tarvittaville toiminnoille.

Muisti heikkenee vauhdilla ja aivoissa ei liiku muuta kuin ruokailuun ja sohvalla makaamiseen liittyvät yksityiskohdat. Haasteellisimpia tehtäviä on tv-kanavien valitseminen. Sitäkin häiritsee usein hukassa oleva kaukosäädin.

Mutta muistanpa minä ehkä jotakin, ja se herättää lievää kammoa viime aikojen Ukrainan tapahtumien takia! 

Oli aika lapsuudessani, jolloin ei ollut sähköä, vesi haettiin kaivosta, lämpö tuli uunista tai hellasta, sänkynä oli olkipatja lattialla ja valo tuli kynttilöistä, öljylampusta tai Tilleystä. Kauppatavaroitakaan ei ollut määrättömästi saatavilla. Valikoiman laajuus oli monissa tuotteissa 0 tai yksi ja alkuperämaa oli lähes poikkeuksetta Suomi. Ruoka oli kaupoissa oikeasti lähiruokaa, marjat lähimetsistä, maito ja liha kylän maataloista, jauhot kylän mylläriltä. Kuponkeja eli ostokortteja varjeltiin, sillä niiden varassa oli vielä 50-luvullakin mm. sokerin ja kahvin ostaminen. Viimeisiä ostokortteja oli viinakortti, joka oli käytössä 70-vuoden loppuun asti.

Hieman syrjäisellä maaseudulla kasvaneena en juuri muista esiintyneen puutetta ruokatarpeista. Toista oli kaupungeissa asuvilla, joilla ei ollut juurikaan muuta hankintakanavaa kuin paikalliset kaupat ja maaseudulla asuvat sukulaiset. Minun lapsuuttani ei kuitenkaan varjostanut sota, vaan sodan jälkiseuraukset.

Nyt olemme jälleen joutuneet sodan maailmaan, jossa monenlaiset puutteet koskettavat miljoonia ihmisiä Euroopassa, Ukrainassa. Ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan ja hengenuhan ohella on tullut puute elämisen perustarpeista, suojasta, ruuasta, vedestä, lämmöstä jne. Ihmisten mielen on vallannut pelko ja huoli läheisten sekä omasta turvallisuudesta. Järjetön vihollinen ampuu ja surmaa surutta edestään kaiken elävän ja tuhoaa asumukset.

Toivon hartaasti, että järki voittaa pian ja ison itäisen maan johto lopettaa täysin perusteettomat ja epäinhimilliset sotatoimensa Ukrainassa!

Ukrainassa olemme jälleen kohdanneet asioita, joita kukaan ei ikinä tule unohtamaan - pelko, suru, hätä, puute, huoli!