tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosi 2020 - ennustukset ja faktat

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle! Ne ovat nyt helpommin muistettavat numerot vuositaulussa - 2020! Ei pitäisi olla vaikeaa!

Lupailin ennusteita ja arvioita tällekin vuodelle, mutta sitten tajusin, etteihän tämä mihinkään muutu. Kopsasin uudelleen sen tammikuussa 2019 kirjoittamani listan ja korjasin siihen nuo muutamat virheet. Kyllä luulen, että näillä taas mennään!

2020
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.

En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!


Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni. 

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Mutta olkaamme optimisteja ja uskokaamme edelleen Suomen ja suomalaisten menestykseen myös vuonna 2020!

Menestystä Tulevalle ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

LUX Helsinki luo valoa vuoteen 2020 tammikuun alussa



maanantai 30. joulukuuta 2019

Kevyt yhteenveto vuodesta 2019

On se vaan taas kerran vuosi vaihtumassa ja minäkin olen ilokseni ja muiden harmiksi edelleen remmissä. Ja niinkuin tapanani on ollut, pruukaan vetäistä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta.

Vilkaisin viime tammikuussa kirjoittamaani tekstiä ja arvatkaapa mitä? No mitäpä siitä! Kopsasin sen kokonaan tuohon alle ja voitte lukea, mitä ennustin vuoden alussa tälle vuodelle.


2019
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.

En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!



Mitä sanotte? Ennustinko väärin? Merkkasin punaisella nuo kohdat, joissa oli hieman epätarkkuutta tai ne jäivät tyystin toteutumatta, mutta muuten vuosi meni likipitäen noin. 

Oravanmökin sijaan tein pitkät puuraput mökin rantapenkkaan ja loppukesästä olin sähläämässä jaloissa yhdessä remontissa. Opria en muista nähneeni ja vanhoilla Tuntemattomilla mentiin. Ja pienenä selityksenä kerron, jos ette tiedä kuka ostelee yleensä maailmalta yrityksiä, niin se on se maailman väkirikkaimman maan johtaja, tämä Kiinan keisari. Nuo muut varmaan tunnistittekin.

Onkohan minulla ennustajan kykyjä vai onko tämä maailma urautunut? Eikö mikään muutu? Missä viipyy rauha?

Nuo siis meni noin! Terveyshän se aina jaksaa puhuttaa tässä ikävuosien karttuessa. Nyt ollaan jo siinä vauhdissa, että kun vuosiluku vaihtuu yhdellä numerolla, niin oma ikä tai ainakin kunto muuttuu samassa ajassa 3-5 vuotta vastaavan määrän. Riehuin kuntosalilla kevään ja syksylläkin mökkikauden päättymisen jälkeen. On siitä varmaan ollut apua, jos ei kunnon parantumiseen, niin ainakin sen säilyttämiseen.

Terveyskeskuksessa on tullut käytyä aika säännöllisesti milloin minkäkin vaivan takia. Polkupyörällä on tullut vintattua pitkin kyliä kelien salliessa, ja sitten on menty kävelemällä, jos kelit ovat olleet huonot. Mutta kyllä olen pärjännyt vaivojen määrässä niissä keskusteluissa, missä verrataan paljonko vaivoja kenelläkin on. Ja ne, siis omat vaivani, tuntuvat olevan vaan lisääntymään päin. Siitä on vaikeaa olla iloinen.

Ai niin ja tietenkin vuoden säästä vielä! Säätä on yleensä ollut ja sitä on riittänyt jokaiselle päivälle. Useimmille huonoa ja toisinaan vielä huonompaa. Peruspessimistinä voin todeta kuitenkin vuoden mittaan olleen hyviäkin kelejä - pari kertaa. Kaikki olen ottanut vastaan, mitä säänhaltija on meikäläisellekin tarjoillut. Ja kyllähän ne vaatteet aina sisällä ovat kuivuneet!

Toivottavasti teillä kaikilla parani kunto vuoden aikana ja löytyi uusia mukavia harrastuksia! Niitä molempia, kuntoa ja harrastuksia, tarvitaan taas tuleva vuonna!

Hyvää ja iloista vuodenvaihtumisen odotusta kaikille!

Tältä se näyttäisi, jos Esplanadin puistossa olisi edes vähän lunta (Kuva vuodelta joskus muinoin)






lauantai 28. joulukuuta 2019

Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Jo vain oli melkoisen rankka Joulu!

Olipa se taas haipakkaa! Petteri ja muut rekiporot olivat tiukilla, kun kiidettiin reki täynnä lahjojen jakoreissulla ympäri maita ja mantuja. Maapalloa kierrettiin ja monesta savupiipusta sain kavuta ja takaovesta hiipiä lahjasäkin kanssa. Mutta niin tuli tämänkin joulun reissu tehdyksi.

Voisihan tässä pienen yhteenvedon reissusta vielä tekaista.

Pääasiassa ihmiset olivat olleet kilttejä ja pitäneet itsensä sekä paikat siisteinä. Pientä paikkaamista toki havaitsin siellä täällä. Ja uusia toiveitakin kuului monesta suusta. En tiedä, pitäisikö minun merkitä näitä muistiin, mutta saa kai Pukillakin olla omia mielipiteitä. Menkööt nyt tässä samaan syssyyn!

Mm. tämä Britannian vaaleatukkainen mies saisi käväistä parturissa ja hieman rauhoittua, Venäjän ja Syyrian miehet saisivat pysyä omilla tonteillaan, ihmisten riehuminen ja paikkojen rikkominen pitäisi lopettaa kaikkialla, virka- ja edusmiesten pitäisi herkistää korvansa kansan toiveille, kaikista maailman aseista pitäisi vääntää piiput solmuun, Amerikan ruskettunut liehutukka voisi keskittyä golfaamaan ja luovuttaa kännykkänsä pois, keksijöille ja tutkijoille pitäisi antaa isosti lisää määrärahoja muovi- ja yleisten saasteongelmien ratkaisemiseksi, televisiolle pitäisi antaa lisämäärärahaa Syke- ja Roba-sarjojen lisäosien tuottamiseen, sähköautoille pitäisi rakentaa lisää nopeita latauspisteitä, talvinopeusrajoitukset pitäisi poistaa maanteiltä ja lopuksi jäkälän hintaa voisi tarkistaa alaspäin.

Jossain, en nyt juuri muista missä, sanoivat kodeissa, että olisi kiva jos ihmiset hymyilisivät enemmän ja auttaisivat toisiaan. Ja ei kuulemma haittaisi vaikka kaupoissa henkilökunta palvelisi iloisina asiakkaita.

Jos tarkemmin ajattelee, niin olihan tuota monenlaista huomauttamista, mutta pääosin ollaan edelleen enemmän positiivisella puolella. Kunhan nuo valtioitten päämiehet hieman skarppaavat, rauhoittuvat riehumasta ja kehittävät hyvää yhteistyötä.

Lahjapuolelta tulikin melkoisesti töitä Enterin ja muitten järjestöjen digiopastajille. Oli nimittäin erityisesti senioreitten lahjasäkit pullollaan monensortin tietoteknistä laitetta. Pukinpajalle oli tullut joulun alla runsaasti lahjatoiveita noista laitteista. No, tontut olivatkin kasanneet hiki päässä niitä koko syksyn tuotantolinjoilla ja kantanut sitten lopulta täpötäydet säkit rekeen.

Kunhan Enterinkin opastukset alkavat tammikuussa, on siellä tiedossa melkoiset jonot senioreita laitteineen kysymässä oppeja. Onneksi tietoa ja taitoa löytyy runsaasti noista opastuspaikoista! Ja paikat ja ajat on Enterin tehotoimisto laittanut oikein nettiin sivulle Enter opastaa. On ne vaan melkoisia vempeleitä nuo älykännykät, tablettilaitteet ja läppärit. Niillä pystyy niin seniorit kuin nuoretkin vaikka mihin!

Ehkä nuo päällimmäiset asiat tuli tuossa yhteenvetona! Voi olla, että siirryn nyt makuukammioon lepäämään!

Hyvää joulunjatkoa kaikille, ensi vuonna joulukuussa tavataan taas! Ja muistakaahan olla edelleen kilttejä!

T. Joulupukki




tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 4. osa

Jatkoa...

- Päivää Joulupukki! Se on taas kalenteri kiertänyt vuoden kierroksensa ja on aika tarkistaa sitä terveyspuolta, tervehti Pukkia Kohotunturin lääkintäkeskuksen ylilääkäri tohtori Tervelä.
- Se ei tuommoinen kalenteri ole mukava, kun se määrää tämmöisiin tarkastuksiin, tupisi Pukki puoliääneen itsekseen, mutta sitten muisti kuitenkin lopulta peruskäyttäytymisen vaatimukset. Ai niin päivää, päivää! kähisi Pukki hiki valuen otsalta solkenaan.

Tohtori Tervelä oli tehnyt Pukille terveystarkastuksen jo muutaman kymmenen vuoden ajan ja tiesi tämän vastenmielisyyden tarkastukseen ja laboratoriokokeisiin kohdistuvan pelon.

- Ei minulla ole mitään vaivoja ja olen muutenkin huippukunnossa. Jospa tohtori kirjoittaisi sen todistuksen ja mentäisiin sitten keskuksen ruokalaan vaikka glögille. Minä tarjoan!
- On se vaan nyt tarkastus tehtävä! Mitä pikemmin me päästään aloittamaan, sitä pikemmin se kaikki on ohi, totesi tohtori määrätietoisesti. Tohtori muisti vuosien takaa Muorin tiukan ohjeistuksen, ettei Joulupukin vastaväitteitä saanut ottaa huomioon.

Tohtori tarttui Pukkia käsivarresta ja saattoi tämän laboratorioon kokeita varten. Niiden ottamisesta ei kannattanut kertoa sen enempää, sillä vaikeaa se oli, perin vaikeaa. Pukki pani parhaansa mukaan kampoihin, mutta kokenut hoitajaneiti Punttinen laittoi kaikki taitonsa peliin eikä siihen jäänyt Pukille pienintäkään sananvaltaa. Koeputket täyttyivät vauhdilla ja Pukki siirtyi sydäntutkimuksiin.

- No niin ja sitten yläkroppa paljaaksi ja Pukki voi käydä makaamaan tuohon tutkimuspöydälle.
- Tarviiko sitä enää, kun on isolla spruutalla tuikittu käsivarteen ja vertakin valutettu kanisteritolkulla? yritti Pukki vastustella ja vilkaisi käsivarttaan, johon hoitaja Punttinen oli kiinnittänyt laastarin peittämään neulan reikää.
- Tämä ei kyllä koske. Tutkitaan, miten se Pukin pumppu pelaa. Kuljetan tätä sondia, eräänlaista tutkaa pitkin ihoa sydämen alueella. Kuva näkyy tässä monitorissa ja otetaan samalla muutamia mittalukuja.
- Mitä sydämestäkö otetaan? kauhistui Pukki. Minulta ei saa ottaa mitään sydämestä. Se tarvitaan kokonaisena.
- Ei, ei sieltä mitään irti oteta, vaan kuvasta mitataan muutamia perusarvoja.

Eipä tuostakaan tutkimuksesta sen enempää. Pukki rauhottui, kun toimenpide ei käynyt ollenkaan kipeää. Viimeisenä tutkimuksena suoritettiin sydänrasituskoe. Sitä aloitettaessa aiheutti puolestaan kauhistusta ihoon kiinnitettävät johdot, mutta kun ei kipua ilmaantunut, rauhoittui tutkittava suoritukseen. Polkeminen sujui kaikkien arvaamalla läähätystekniikalla, mutta loppuun siinäkin puuhassa päästiin.

- Nyt on päivän kuumin homma vielä edessä, mainitsi tohtori Tervelä Pukin pukeutuessa. Kirjoitan vielä lausunnon ja verikokeiden tulokset saadaan ensi viikolla. Ne lähetän sitten Korvatunturille.
- Mikä kuuma homma? kauhistui Pukki ja rasituskokeen jälkeen kuivuneet hikirauhaset alkoivat jälleen puskea hikeä.
- Leikkiähän minä laskin, nimittäin nyt me lähdemme juomaan ne kuumat glögit, lausui tohtori leveä virne huulillaan.
- Että minä jo kauhistuin, mitä kidutuksia sitä vielä tehdään.
- Ei todellakaan tehdä enää mitään glögin lisäksi. Pukki on edelleen hyvässä kunnossa ja terve johtamaan Pukinpajaa ja Korvatunturin toimintoja. Tosin, eihän se haittaisi, jos Pukki malttaisi käydä parin viikon rupeaman tuolla kuntokeskuksen puolella kesän jälkeen. Painoakin saisi vähän tiputtaa. Mutta nyt me lähdemme siemaisemaan ne glögimukilliset ja se olen minä, joka tarjoaa hyvälle asiakkaalleen! Otetaan vielä siihen tähtitortutkin glögin kanssa.

Paluumatkalla Petterin vetämässä reessä Pukki pohti selvinneensä jälleen kerran hengissä tarkastuksesta. Onneksi mitään vikoja ei ollut löytynyt! Mutta voisikohan sitä ensi vuoden kalenteria kuitenkin justeerata sen verran, että poistaisi siitä tämän helmikuun 15. päivän? Täytyneepä kysäistä tuota IT-tonttu Hipsu Bittiseltä. Pukki sulki silmänsä, rentoutui vällyjen alla ja päätti ottaa torkut ennen Pajalle saapumista.

Me tavalliset ihmiset kuvittelemme, ettei Korvatunturin arkeen liity juuri muuta kuin lahjojen valmistamista ja Joulupukin suorittama joululahjojen jakomatka. Käsityksemme on kuitenkin väärä, sillä myös Pukinpajan arkeen liittyy paljon samoja toimia kuin meidänkin elämäämme. Niihin kuuluvat hyvät suhteet kanssaeläjiin, kodista huolehtiminen, paikkojen kunnossapitäminen sekä erityisesti omasta terveydestä huolehtiminen.

Muistakaa tuo edellä kirjoitettu ja 

VIETTÄKÄÄ HYVÄ JOULU JA MUISTAKAA LÄHIMMÄISIÄNNE!



sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 3. osa

Jatkoa...

Pukinpajan pääaulaan laskeutui kiviportaita suihkunraikas Joulupukki. Aulassa työskentelevät tontut kääntyivät katsomaan Pukkia ja tervehtivät tätä iloisina hymyillen.

Ovella päivystävä vartijatonttu Haukansilmä tervehti Pukkia nostaen kätensä tonttulakkinsa turkisreunukseen.

- Jaha, Haukansilmä on täällä katsomassa, etteivät yli-innokkaat hiihtolomalaiset pääse tormaamaan Pukinpajan saleihin.
- Olen pitänyt pihaa ja lähialueita silmällä, eikä vieraita ole maisemissa liikkunut.
- Hienoa työtä kerrassaan! Mutta jokohan rekitontut ovat laittaneet reen ja Petterin lähtökuntoon?
- Kyllä tuli aitauksesta juuri viesti, että Petteri vetää reen juuri näillä sekunneilla etuovelle ja Pukki pääsee matkaan. Viime reissusta onkin jo melkein kaksi kuukautta.
- Niin se aika rientää! Nyt pääsee Petteri taas irroittelemaan.
- Hyvää matkaa, Pukki! kaikui aulassa Pukin siirtyessä ovesta ulkorapuille.

Reki oli jo odottamassa rapun edessä ja Pukki kiipesi vällyjen alle. Rekitonttu päästi pienen vislauksen suustaan ja Petteri-poro tiesi tempaista reen liikeelle. Muori vilkaisi ikkunasta kinosten väliin kaikkoavaa rekeä ja huokaisi vielä kerran helpotuksesta, kun Pukki oli saatu lääkärimatkalle kohti Kohotunturin kunto- ja lääkintäkeskusta.

Pukki istui reessä mietteliäänä ja hieman peläten tulevaa tarkastusta. Vaikka homma oli sinällään tuttua, ei hän ollut siihen koskaan oikein tottunut. Ne piikit, verikokeet, pyöräkokeet ja vaikka mitkä, kauhistuttivat edelleen joka ainoa kerta.

Petteri kavereineen juoksi reippaasti ja raito pyrähti muutaman kerran sankan metsänkin yli pyrkiessään kohti Kohotunturia. Perillä rekitonttu, joka oli ohjastanut raitoa, autteli Pukin vällyjen alta ja saattoi tämän vastaanottotiskille.

- Vieläkö se Joulupukki muistaa minut? kuuli Pukki takaansa tutun äänen.
- Mitä, Hillikö se siinä? Kyllähän minä sinut muistan. Laitoitkin minut ja Pakkasukon lujille silloin kuntoviikolla.
- Miten se on Pukki jaksanut sen jälkeen? Oliko joulun lahjaretki yhtään helpompaa kuin ennen?
- Kiitos kovasti, nyt oli vuosiin paljon helpompi jaella lahjoja ja sujahdin ulkomailla savupiipuistakin kuin sukkana.
- Onko Pukki tulossa nyt jatkamaan kuntoilua?
- En nyt tällä kertaa, ehkä tuonnempana. Olen tulossa tapaamaan tohtori Tervelää.
- No ehkä sitten syksymmällä taas kuntoillaan! Terveisiä Korvatunturille ja erityisesti sinne Muorille, joka viimeksi järjesti tapaamisemme.
- Heh, heh, kiitos, kerronhan minä.

Pukki ilmoittautui vastaanotolle ja hänet saatettiin suoraan tohtorin luo. Hillin kanssa rupattelu oli hieman helpottanut ja painanut hetkeksi unholaan edessä olevan tohtorin tapaamisen. Mutta tohtorin oven takana alkoi taas pelko hiipiä mieleen ja otsalle nousta hiki.

Jatkuu...

lauantai 21. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 2. osa

Jatkoa...

- Mikä siinä on nyt vikana? tivasi Pukki.
- Kalenterissasi on merkitty tälle iltapäivälle vuotuinen tarkastus. Kyllähän sinun se pitäisi muistaa, kun se on joka vuosi aina tähän aikaan, siis 15.2.! tarkensi Muori kalenterin sisältöä Pukille.
- En minä jouda mihinkään tarkastukseen vai oliko se Pajan tarkastus? Kyllä minä joudan Pajan tarkastukseen.
- Ei kun se on sinun oma vuotuinen terveystarkastuksesi. Älä taas yritä!
- En minä ehdi millään semmoiseen turhuuteen. Minun kuntoni on aivan hyvä ja tänäänkin on mahdottomasti tekemistä.
- Juurihan sinä mainostit, ettei sinulla ole mitään ohjelmaa tulevina päivinä eikä viikkoina.
- Niin, niin, mutta minähän vaan narrasin sinua. En minä jouda minnekään lääkäriin juuri nyt, talven kiireisimpänä aikana.

Muori alkoi tuskastua Pukin venkoiluun. Tämä keskustelu oli käyty jok'ikinen helmikuu ainakin sadan vuoden ajan. Pukin lääkärikammo oli ikuinen kiistanaihe.

- Sitä paitsi juuri viime vuonnahan minä olin siellä Kohotunturin kuntokeskuksessa. Mehän väännettiin siellä Pakkasukon kanssa rautaa oikein kunnolla.
- Niin vaan näyttää kuntosi kuitenkin rapistuneen taas joulun jälkeen. Ainoa puuhasi on ollut löhöillä tuvassa ja puhua pehmoisia päätonttujen kanssa.
- Kyllä meikäläisen kunto kestää edelleenkin vertailun ammattiryhmässä.
- Minähän olen sanonut sinulle ennenkin, ettei ammattiryhmääsi kuulu muita kuin sinä, joten mihin sitä muka voisi vertailla?
- Pakkasukonkin kanssa todettiin...
- Nyt lopetat ne höpinät Pakkasukosta ja alat valmistautua lääkärille lähtöön! Ja käyt vielä ennen lähtöä suihkussa ja vaihdat puhtaat vaatteet, ettei tarvi hävetä sinua!

Pukki huomasi, ettei Muoriin tepsineet enää vastaväitteet, vaan olisi parasta tehdä käsketyllä tavalla. Hän vääntäytyi tuolistaan ylös ja tempaisi mielenosoituksellisesti housujaan ylemmäksi mahan päälle. Muori ei eleestä välittänyt, vaan huokaisi itsekseen helpotuksesta ja lähti lopultakin valmistelemaan omia päiväpuuhiaan.

Kiivetessään kohti yläkertaa, Pukki vilkaisi ikkunasta pihan perällä sijaitsevaan isoon pajan poroaitaukseen ja havaitsi siellä tonttujen syöttävän Petteriä ja muita rekiporoja. Porot vaikuttivat tyytyväisiltä ja hyvin levänneiltä. Hän totesi itsekseen talven hommien sujuvan entisellä, tehokkaalla tavalla. Kaipa tässä on sitten lähdettävä sinne tarkastukseen.

Jatkuu...

perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 1. osa

Oli helmikuu ja koulukkaat viettivät hiihtolomiaan. Joulun jännittävät päivät olivat jääneet taakse. Monet lapset ja nuoret pääsivät lopultakin kokeilemaan lahjaksi saamiaan talviurheiluvälineitään. Väki oli valloittanut hiihtokeskukset, talviurheilupaikat ja mummoloiden pellot. Hiihtämään piti päästä!

Korvatunturillakin elettiin keskitalven pakkaspäiviä. Pukinpajalla olivat tontut puuhissaan. Paikat vaativat siivousta ja kunnostamista kiireisen jouluruljanssin jälkeen. Mitään uutta ei tuo toki ollut, sillä nuo samat työvaiheet olivat täyttäneet Pukinpajan työkirjat jo useamman vuosisadan ajan.

Tuotantotiloissa oli meneillään tehosiivous, jota ei pystynyt hoitamaan joulun alla vähäisimmässäkään määrin valmistus- ja pakkauslinjojen käydessä täydellä sutinalla. Silloin piti saada valmista aikaiseksi ilman katkoja, sillä maailman lapset odottivat lahjojaan. Tuolloin eivät harjat huiskineet, eikä rikkalapiot heiluneet työpajoilla, vaan kaikki energia keskitettiin lahjatavaroihin. Tosin Muori oli kyllä ehdottanut uusien itsestään liikkuvien imureiden, semmoisten robottilaitteiden,  käyttämistä, mutta ne olisivat polkeutuneet vikkelästi paikasta toiseen siirtyvien huopatöppösten alle. Siispä oli tyytyminen vanhoihin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin.

Mitäs Joulupukki sitten puuhaili? Makoiliko lahjareissun jälkeen umpiväsyneenä kammiossaan vai istuskeliko takan edessä joululta jäänyttä glögiä siemaillen? Pukille itselleen nuo molemmat vaihtoehdot olisivat toki käyneet mieluusti, mutta aamulla oli Muori ja kalenteri päättäneet toisin.

- Oletkos muistanut tarkistaa kalenterisi? oli Muori tokaissut yllättäen puurolautasensa takaa.
- Ei minulla ole tänään mitään kalenterissa, eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä moneen viikkoon. Minun pitää lepuuttaa jäseniäni ja antaa turvotuksen laskea jalkaterissäni.
- Minkä turvotuksen muka? Sinähän olet laskenut sitä turvotusta jo kohta pari kuukautta.
- Joo, joo, mutta jalat olivatkin viime reissun jälkeen poikkeuksellisen turvoksissa.
- Nenäsi oli! Kyllä huomasin, kun saavuit Ameriikan mantereelta Korvatunturille takaisin. Siellä oli ollut vissiin vahvempaa glögiä tarjolla.
- Niin, no...! Olivat jättäneet yhdessä paikassa takanreunalle terveiset ja lasillisen jotain herkullista mehua ja kun minä olin niin kuumissani ja olihan se viimeinen paikkakin ja joulusukkakin tuli täyteen siinä takanreunalla, niin maistoin vähän siitä lasista, kun kerran pyysivät viestissä. Se oli melkoisen vahvaa, mutta kun janotti niin vietävästi!
- Eikös me olla sovittu, ettet siemaile siellä työreissuissa!
- Onhan me toki sovittu, mutta kun se oli viimeinen paikka ja oli kova jano ja Petterikin osaa ilman ohjausta kotiin, niin ajattelin...
- Olkoon sitten, ei tuosta nyt voi aivan mahdottomasti tuohtua! Mutta siitä sinun kalenteristasi!

Jatkuu huomenna




torstai 19. joulukuuta 2019

Muistakaa läheistä!

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja on aika muistaa myös läheisiä.

Meillä useimmilla on lähipiirissään tai naapurustossaan ihmisiä, jotka viettävät kaikki päivänsä yksin kodissaan. Ei sovi myöskään unohtaa omaisiamme palvelutaloissa ja muissa hoitolaitoksissa. Vaikka heillä on hoitajat turvanaan, eivät he korvaa tutun, oman läheisen läsnäoloa. Kaikki ihmiset, erityisesti yksinasuvat vanhukset, kaipaavat virikkeitä, rupattelua ja ennen kaikkea seuraa.

Muistattehan olla heihin yhteydessä, huolimatta välimatkoista ja muulloinkin kuin juhlapyhinä! Soittakaa, käykää, viestitelkää heidän kanssaan mielellään jopa liian usein. Välimatkatkin lyhenevät nykyisillä kännyköillä ja muilla tietoteknisillä laitteilla. Mutta myös käykää heidän luonaan.   Kerratkaa menneitä tapahtumia, muistelkaa sukulaisia, Kekkosta ja muita tuttuja, kaikkia mieleentulevia asioita.

Kannustakaa ja sallikaa omien lastenne, nuortenne pitää yhteyttä sukunne vanhempiin jäseniin. Motivoikaa heitä keskustelemaan muistoista ja menneistä ajoista, joista parhaat tiedot löytyvät ainoastaan suvun vanhuksilta. Jonain päivänä nuoret varttuessaan muistavat nämä keskustelut ja ymmärtävät saamiensa tietojen merkityksen ja osaavat arvostaa niitä.

Vaikka päivät täyttyvät useimmilla työikäisillä työ- ja perhe-elämän kiireillä, on aikaa oltava aina myös suvun vanhemmille. Siis älkää unohtako yksinäisiä ihmisiä!

Eikä haittaa, vaikka soittaisitte seuraavan puhelun läheisellesi jo heti tämän luettuasi!

Hyvää Joulunodotusta kaikille! Läheisyyttä ja lämpöä!



tiistai 3. joulukuuta 2019

Aika on lyhenteiden

Eikäkö, mitä se nyt taas tarkoittaakaan? Onpas outoja kirjainyhdistelmiä! Elämmekö lyhenteiden aikaa? Onko kiire ja ehtimisen tärkeys pakottanut meidät kirjainyhdistelmien käyttämiseen? Kokonaisen sanallisen ilmaisun käyttöön menee liikaa aikaa, joten keksitäänpä lyhenne. Liekö tuo ollut johtoajatuksena kirjainyhdistelmille?

Tietäähän jokainen seuraavien kirjainten tai kirjainyhdistelmien merkityksen, vai tietääkö?

It, atk, SOK, adhd, Stk, tk, K, rtg, ekg, HS, US, Yle, DNA, dna, hel, skifi, cd, wifi, wlan, Gb, Mb, kb, PIN, NHL, Nasa, sms, SEPA, SVUL, hetu, hv, häke, ufo, url, UN, Unicef, rkm, RL, opo, OTM, bkt, oy, IL, IBAN, IMF, jne.

Edellä on vain pieni kattaus päivittäisessä käytössä esiintyvistä lyhenteistä. Todellisuudessa niitä on kuitenkin olemassa paljon runsaammin.

Aika fakiiri täytyy ihmisen olla ymmärtääkseen kaikkien lyhenteiden merkityksen. Monella lyhenteellä saattaa olla lisäksi useampikin merkitys. Useimmat lyhenteistä on vakiintunut arkikieleen ja tavanomaiseen käyttöön. Joskus kuitenkin meinaa nousta ohimopaineet, kun yrittää muistella, mitä  juuri edessä oleva lyhenne tarkoittaa?

Onneksi netti auttaa tuossakin ongelmassa, nimittäin on olemassa Kielitoimisto ja sen ohjepankki. Sen löytää osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ . Kun seuraavan kerran jokin lyhenne aiheuttaa henkistä tuskaa, etsiydy em. sivustolle ja hae kaipaamasi selitys!



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Voi posti, voi posti!

Kyllä en taaskaan tykännyt, kun kaikki postitilaukseni viipyivät maailman tuulissa! Odotin ja odotin, neuvoteltiin ja neuvoteltiin, liityttiin rintamaan ja liityttiin rintamaan, oltiin solidaarisia ja oltiin vieläkin solidaarisempia ja kansa kärsi seurauksia. Ja maksoi ne!

Menenpä nyt sitten perusongelmaan. Siis 700 naista ja miestä saivat uhkauksen palkan alentamisesta. Se oli niin väärin, koska pitäähän se joku roti olla tuommoisessakin. Eli joku teki todella väärin. Se ei ollut Posti, vaan jotkut ihmiset tai joku ihminen siellä päättävässä elimessä. Ja siitähän seurasi ikävää!

Mutta se kaikki, mitä siitä seurasi, oli vieläkin IKÄVÄMPÄÄ! Koko Suomi uhattiin laittaa ja laitettiinkin hetkeksi seisomaan yhden kohtuuttoman päätöksen takia. Siitä pitäisi joku oikea taho laittaa tilille aikuisten oikeasti. Kansa joutuu maksamaan kalliisti tuon yhden päättäjän härskin päätöksen seuraukset.

Minä kärsin henkilökohtaisesti Englannista tilattujen partakoneen terien, Saksasta tilattujen kirjojen, Suomesta luvatun tilaajalahjan viipymisestä. Noiden kaikkien tulo kesti postin kautta lähes kuukauden. Lopulta, kun ne tulivat, oli teräboxia yritetty avata repimällä ja kirjapaketti oli uitettu jossain. Kyllä olikin ihmeellisesti sattunut vahinkoja. Kotimaan lahja oli kunnossa, paitsi oli niin erikoinen, että meni toista päivää saada se käyttökuntoon. Ei ollut postin vika, vaan olin itse perustyhmä. Tutut eivät osaa sitä enää ihmetellä.

Mainitsen tässä välissä, että tilasin lakon aikana Saksasta lisää kirjoja ja DHL toi ne kotiovelle kolmen päivän kuluttua tilauksesta. Ei paha! Yhden paketin lähetin Tornioon Matkahuollon kautta ja se meni myös kolmessa päivässä. Ei paha kotimainenkaan vaihtoehto!

Enää ei puutu kuin monet marraskuun aikakauslehdet. Niitäkin olisi kiva lukea tai eipä oikeastaan. Olin nääs kaukaa viisas ja opettelin lukemaan digilehtiä. Ja useimmat noista kaipaamistani löytyy myös netistä. Eli ähäskuttia sinne postiin! Repikää ja kastelkaa, tehkää niille puuttuville lehdille mitä haluatte! En tarvi niitä enää!

Oli hankala avattava itsellekin! Ja posteljoonille!

Kulma oli uitettu ja postin selitys lajittelulinjastolla ongelmia. Vuotaako katto?


maanantai 25. marraskuuta 2019

Nyt on kulttuuria tarjolla

Pikku hiljaa alkaa taas olo helpottaa ja tekemistäkin löytyä. Polkupyöräkin on ollut kiivaassa käytössä, kävelyä on tullut jo kymmeniä kilometrejä, kuntosalilla hehkuvat laitteet vieläkin punaisina muutama tunti käyntini jälkeen. Monen sortin kirjottaminenkin on taas lähtenyt sujumaan. Eihän siitä mitään erityisen järkevää synny, mutta sanoja kuitenkin.

Tuttavapariskunta kävi Tampereella teatterivisiitillä. Siellä soitti Notre Damen mies kelloja teatterissa ja hyvin kuulemma soittikin. Teatteriesitykset ovat kokeneet ympäri Suomen uuden tulemisen vai johtuuko se siitä, että olen tullut herkemmäksi huomaamaan tuon taidelajin.

Kohdallani teatteri on ollut vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän jäässä. Siihen lienee johtanut eräs näytelmä 70-luvun alkupuolella Kansallisteatterissa. Olin tuolloin äitini kanssa katsomassa venäläistä klassikkodraamaa, kun heräsin äitini kyynärpään iskeytyessä kylkeeni. Siitä seurasikin noin 30 vuoden tauko tuossa harrastuksessa, ei kuitenkaan kyynärpään takia vaan työn. Nyt olen harrastanut teatteria jo hieman vilkkaammin viimeisten vuosien aikana.

Niin Helsingissä, kuin monilla muillakin paikkakunnilla, on nykyisin teatteritarjontaa yllin kyllin. Esityksiä tuottavat ammattiteatterit sekä harrastajateatterit, suurilla ja pienillä paikkakunnilla. Mökkipaikkakunnallani Savonlinnassa toimii Kaupunginteatterin lisäksi aktiivinen Teatterimylly-niminen yhdistys, joka tuottaa harrastajavoimin loistavia esityksiä. Olen käynyt katsomassa muutamia niistä ja muita alueella harrastajavoimin tuotettuja kesäteatteriesityksiä ja nauttinut niistä suunnattomasti.

Sitten on joka puolella tarjolla kaiken lajin musiikkia. Nyt etenkin joulun lähestyessä kirkot ja konserttisalit valtaavat erilaiset joulukonsertit. Joululauluja on mahdollisuus kuunnella hevistä klassiseen sävyyn ja kaikkea siltä väliltä. Maan eturivin artistit ovat sonnustautuneet tonttulakkeihin ja virittäneet herkät kurkkunsa joulun hienoihin säveliin. Itse varasin liput Savoy-teatteriin Antti Sarpilan svengaavaan joulukonserttiin. Siitä tulee hieno tilaisuus, sillä jatsahtava meininki on minun mieleeni!

Selatkaa tekin musiikkitarjontaa, niin joulun alla kuin muuhunkin aikaan, ilmoitustauluilta ja  paikallislehdistänne. Sitten vaan lippuja varaamaan. Isoja maailman tähtien tilaisuuksia tulee taas ensi vuonna lukuisia, ja niihinhän pitää jo kohta olla liput ostettuina, ettei jää kokonaan ilman. Ja jos tuntuu, ettei joku esiintyjä miellytä, niin tarjolla on lukuisia muita vaihtoehtoja. Eli valinnanvaraa löytyy tässäkin lajissa.

Nauttikaa kulttuurista ja käykää tapahtumissa!

Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja




keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vuodenajat sekaisin

Onko teillä sama ongelma kuin minulla? Onko vuodenajat sekaisin? Vaihtelulajeja on tarjolla karhun talvihorros, kevätväsymys, syysmasennus ja kesän rantavartalokaipuu. Ehkä se syksyyn kuitenkin enimmäkseen osuu, kun tuo masennuskohta on sopivin vaihtoehto.

Minulla saattaa kuitenkin olla ilmiselvä kevätväsymys, vaikka eletään loppusyksyä tai alkutalvea. Mikään ei huvita ja aina väsyttää. Väsyttäminen viittaa tuohon talvihorrokseen. Ulos pitäisi lähteä, mutta ei saa aikaiseksi. Kuntosalillakin pitäisi käydä, mutta ei huvita raudan pehmittäminenkään, kun sekin on niin raskasta hommaa. Eikä oikein jaksa lähteä, kun haluaisi olla jo takaisin.

Citypolkupyörällä ehkä ajaisin, mutta kantoivat nekin talveksi jonnekin Alepan kellariin. Omaa pyörää ei viitsi käyttää, kun ei jaksa ajaa kaupungista enää takaisin ja paluumatkalle kerkiää jo tulla pimeäkin. Ratikkalippujen hinnatkin moninkertaistivat, niin ettei huvita oikein ajaa silläkään. Sähköpotkulaudalla ajaisin, mutta suku kielsi ja lehdissä pelottelevat, että lasareetissa joutuu jonottamaan hoitoa, kun päähalkilautailijoita on siellä niin paljon odottamassa vuoroaan.

Kirjoitella pitäisi, mutta kynä tuntuu raskaalta ja tietokoneen kirjainnappulat tahmeilta. Päässä ei liiku oikein mitään, paitsi tukka kasvaa mahdottomalla vauhdilla. Koko ajan pitäisi olla matkalla parturiin. Kävinkin Triplan partureissa suurella vaivalla, mutta jono oli joka paikkaan, paitsi asemahallin parvikäytävän ulkomaiseen. Olivat juuri avanneet. Sinne pääsin, hyvä kohtelu, tukka jäi, kalju tuli ja maksoi vähän. En tiedä varmasti, olinko tyytyväinen vai en? Ehkä olin! Lakki sopi paremmin päähän, ilman paleli.

Mutta kyllä sitä jotain jaksaa! Voileipää jaksaa syödä jatkuvasti ja kahvia juoda. Makkaraa tykkäisin syödä, hengetär ei salli. Muutunko hoikaksi? En muutu, voileipä lihottaa ja kahvipulla. Ja karkit! On se onni, etten tykkää oluesta, kesään valmistautumisesta voisi tulla vielä hankalampaa. Mustikkamehu on parasta juomaa, saattaa kyllä lihottaa.

Onko sitten telkkarin katsominen minkä vuodenajan puuhaa? En osaa vastata! Sama Puoliseitsemän tulee vuorokauden sisällä ainakin viisi kertaa, uutiset on aina samat kanavasta riippumatta, samat elokuvat on nähty vuosien 1960 ja 2019 välillä jo 28 kertaa. Muistaisin vuorosanatkin niistä, jos vain muistaisin. Ei tarvi enää elää montaa vuotta, kun nuo kaikki tuntuvat uusilta elokuvilta. Kyllä pää pehmenee jo sitä vauhtia!

Onneksi on postikin lakossa, niin ei tule luettavaakaan, eikä ulkomailta tilattu tärkeä printterin osa, eikä mitään muutakaan vanhenevalle miehelle tarpeellista postimyyntitavaraa. Taitaa tulla rantaleijonakelit, ennen kuin saa jotain postiluukkuun. Onneksi en tilannut sitä puhelinmyyjän tarjoamaa kuntolehteä. Eipä se nyt luukkuun kolahtaisikaan.

Rauhallista on sohvalla, ei luettavaa, ei katsottavaa, leipäkin on vähissä! Taitaa olla talvihorroksen aika!

torstai 14. marraskuuta 2019

Mikä tätä maapalloa vaivaa?

Onhan se ollut aivan selvää, että talous aaltoilee ja hinnat elävät alas ja ylös. Mutta sen lisäksi on tullut kaikenlaista hulluutta, jonka ei pitäisi kuulua terveessä harmoniassa elävään maailmaan. Onko maailma tullut tiensä päähän?

Maailmalla soditaan siellä täällä. Tosin aina on sotaa ollut jossain päin, mutta luulisi nykyisen tiedonvälityksen aikana ja ihmisten koulutuksen huomioiden ymmärrettävän sodan mielettömyys. Suunnaton joukko ihmisiä joutuu pakenemaan henkensä kaupalla sotaa, hätää, riistoa, ajojahtia. Eikä ratkaisusta ole tietoakaan.

Suurvaltojen päämiehet käyttäytyvät kuin norsut posliinikaupassa. Maa-alueita valloitetaan, uusia aseita kokeillaan, toisille uhitellaan, maa-alueita jaetaan sopimuspöydissä tai asein, kauppasopimuksia revitään ja sotketaan toimivat kauppasuhteet, maailman taloutta horjutetaan itsekkäästi, yritysten omistukset siirtyvät maasta toiseen, netin kautta leivitetään väärää tietoa, jne.

Valtioyhteisöjen jäsenyys kyseenalaistetaan. Omituisten populististen vaalikampanjoiden seurauksena hihhulit saavat enemmistön ja virkaan valitaan kyvyttömiä valtionpäämiehiä ja yksien vaalien seurauksena päätetään erota toimivasta valtioiden liitosta. Itsekkyys valtaa maailmaa, eikä valtioiden ja ihmisten yhteistyöllä ole enää mitään arvoa.

Ihmiset mellakoivat ja riehuvat ympäri maailmaa suurkaupungeissa, kuten esim. Hongkongissa, Barcelonassa, Santiagossa, Lontoossa, Malmössä, jne. Paikat rikotaan, eikä ole väliä onko kyseessä yksityinen vai julkinen omaisuus. Perusteena on hallinto, valta tai ympäristöasiat. Rikollinen toiminta lisääntyy ja tempaisee mukaansa kiihkomieliset ihmiset.

Kotimaassamme lakkoillaan ja saatetaan erityisesti pienyritykset vaikeuksiin juuri parhaan sesongin alla. Molemmilla neuvotteluosapuolilla vaatimukset ovat kohtuuttomia. Eikö suomalaiset enää pysty sopimaan keskenään mistään järkiasioista. Näyttää vielä siltä, että jos mennään tästä viikko eteenpäin, ei Suomessa liiku mikään tavara tai paperiviestit. Ja rakenna siinä sitten maalle ja ihmisille turvattua tulevaisuutta! Ja maata hallitsee vieläpä se porukka, joka on maailman sivu aina järjestänyt näitä ikävyyksiä. Valtio velkaantuu lisää ja loppua ei näy.


------

Minkälaisessa maailmassa elin nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni? Kotikylälläni oli jonkin verran paikallista teollisuutta ja väki oli punaista ja valkoista. Vappuna marssilla sen parhaiten näki, kuka kuuluu minkäkin värin kannattajiin. Mutta sovussa elettiin ja me penskat leikittiin keskenämme väreistä välittämättä, eikä ollut isompia ongelmia aikuisillakaan.

Millainen maailma jää nykyisin nuoruuttaan eläville? Ei ole heille tarjolla kovin lupaavia tulevaisuuden odotuksia. Talous sakkaa, väki kerääntyy isoihin keskuksiin, työtä ei ole, koulutuspaikat vähenevät, yritykset siirtyvät ulkomaille, tulonhankkiminen vaikeutuu, hinnat nousevat, tuotantokustannukset nousevat ja valmistus siirtyy ulkomaille, epävarmuus kaikesta kasvaa, rikollisuus lisääntyy, huumeiden käyttö on kääntymässä hyväksytyksi, terveyspalveluiden saaminen vaikeutuu, jne.

En ymmärrä, vai pitäisikö tuota kaikkea ymmärtää/suvaita? Mistä löytyy se taho, joka puhuu maailmalle järkeä ja saa elämän tällä pallolla oikeille urille? Milloin tämmöinen hulluus loppuu?

perjantai 8. marraskuuta 2019

Nykyaikaista kerjäämistä

Alan olla vähitellen kurkkuani myöten täynnä kaikkea kerjäämistä. Aikoinaan, kun vielä jaksoin reissata ulkomailla, oli ulkomaan kylillä haasteellista vältellä kerjäläisiä ja kaupustelijoita. Kotimaassa sai silloin vielä kulkea rauhassa kaduilla, kujilla ja toreilla.

Nyt on kauppojen, ostoskeskusten ja asemien sisällä ja edustoilla sekä kaikenlaisilla aukioilla monen sortin häiriköitä. Viimeinen niitti minulle oli nenäkerjääjät, jotka olisivat ansainneet neniinsä. Suvaitsen toki oikeita rahan pyytäjiä, joilla kysymyksessä on leipä ja elämän syrjässä säilyminen, paitsi jos se toiminta on rikollisten organisoimaa.

Nykyisin, jos yrität kulkea kaikessa rauhassa esim. Helsingin keskustassa, on reitin varrella väisteltävä esim. Telian, Elisan, Moin, Vattenfallin, Fortumin, WWF:n, Amnestyn, Planin, Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaan avun, Unicefin, Greenpeacen ja ties minkä kaupustelijoita.

Ja minä kun en tuommoisesta tykkää! En kadulla, enkä useimpien suhteen puhelimessakaan, en etenkään lehtimyyjien!

Minä sentään pystyn vielä toistaiseksi ilmaisemaan heille oman tahtoni tai näissä tapauksissa tahtomattomuuteni, mutta entäs ne seniorikansalaiset, jotka ovat kasvaneet entisajan kohteliaisuuteen, eivätkä kehtaa kieltäytyä? Ja joilla voi olla eurot todella tiukassa! Heitä nämä härskit, nykyaikaisen tehomarkkinoinnin lähettiläät hämmentävät kuin soppakauhalla kattilaa.

Siinä viaton ja vastuskyvytön ihminen joutuu vaihtamaan liittymänsä, sopimuksensa ja ryhtymään kuukausilahjoittajaksi ilman omaa syytään tai haluaan. Kadun kauppaihminen pyörittää puheillaan, kunnes kulkija antaa tietonsa ja laittaa nimensä sopimukseen. Sanon tuollaisen olevan härskiä hyväksikäyttöä, joka pitäisi määrätä laittomaksi!

Olenko siis sydämetön, kun esitän tuommoista? En todellakaan ole, mutta rajansa kaikella! Olen ollut jo vuosikaudet säännöllinen kuukausilahjoittaja lasten tulevaisuuteen panostavalle organisaatiolle. Nenäpäiväänkin ja moneen muuhun asialliseen keräykseen osallistun oikeita reittejä myöten, en kaduilla, kujilla tai toreilla.

Hädässä oleville on annettava apua, mutta keinojen pitää olla rehellisiä ja antajan pitää voida itse valita, haluaako osallistua vai ei! Näin on jämpti!

Heihin minä panostan, sillä maailman lapset tarvitsevat apua

torstai 31. lokakuuta 2019

Pitääkö historiatalot käydä katsomassa ulkomailla

Olin tässä eräänä iltana taas sivistymässä kaupungilla. Suomen Sukututkimusseura oli organisoinut DNA sukututkimuksessa-luennon Tieteiden talolle Kruunuhakaan. Kävelin Kaisaniemen puiston luota kohti luentopaikkaa ja huomasin hienot talot.

Tähän asti olen kulkenut ulkomailla ihailemassa huuli pyöreänä hienoja, ikivanhoja kivirakennuksia. Nyt huomasin, että Stadi on täynnä vastaavia rakennuksia. Silmäni avautuivat Suomen Pankin luona ja siinä, kun pyörähdin risteyksessä katsoen joka suuntaan, huomasin historiallista kauneutta ympärilläni. En selitä enempää, vaan annan kuvien puhua puolestaan. Eikä noissa kuvissa ole kuin osa Helsingin vanhoista rakennuksista. Niitä on pitkin ja poikin kaupunkia, Punavuoresta Eiran kautta Kruunuhakaan, Töölöstä rautatieaseman alueelle, Senaatintoria ja Katajanokkaa ei sovi myöskään unohtaa.

Käykää katselemassa ja muistakaa nostaa nenää räystäiden tasolle, sillä siellä piilee paljon hienoja yksityiskohtia.


Kansallisarkisto



Suomen Pankki



Säätytalo

Tieteiden talo

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Varo vilunkia ja Huijarit kuriin!-hanke

Keskiviikkona 23.10. järjesti Enter ry Kampin palvelukeskuksessa tilaisuuden Digihuijauksiin varautumisesta. Aiheeseen perehdytti projektipäällikkö Tapani Veija Kuluttajaliitosta. Esityksen runko liittyi Kuluttajaliiton 'Huijarit kuriin!'-hankkeeseen.

Aluksi Tapani Veija esitteli Kuluttajaliiton lähes 30-vuotista toimintaa. Siihen liittyy toimiminen valtakunnallisena kaikille avoimena edunvalvontajärjestönä. Liitto suorittaa edunvalvontaa, tarjoaa neuvonta- ja asiantuntijapalveluita sekä järjestää kansalaistoimintaa. Liitto julkaisee myös Kuluttaja-lehteä, joka sisältää paljon tietoa tuotteista, vertailuja, testituloksia jne.

Huijarit kuriin!-hanke on kolmivuotinen (2019-2021) ja tavoitteena on
- verkko- ja mobiilihuijausten ennaltaehkäisy
- tuen ja neuvonnan tarjoaminen uhreille puhelimitse ja chat-palvelun kautta
- luoda avoin keskustelualusta vertaistukitoiminnalle.

Käy lukemassa aineeseen liittyviä esimerkkejä, neuvoja ja ohjeita tuolta sivulta! 

**********

Seuraavassa hieman juttua digihuijauksista ja tietojenkalastelusta!

Digihuijauksia ovat mm. nettikauppahuijaukset, tietojenkalastelu, romanssihuijaukset, huijariroskapostit ja sijoitushuijaukset.

Digihuijauksilla yritetään saada uhrilta taloudellista hyötyä heti tai myöhemmin.

Nettikaupassa liikkuu huijareita, jotka esim. tarjoavat tuotteita, joita ei ole olemassa, vaativat ennakkomaksua, lähettävät huonompia tuotteita mitä tarjosivat netissä, pyrkivät aloittamaan nettiromanssin lypsääkseen uhrilta rahaa, lupaavat sijoituksille uskomattomia tuottoja, jne.

Ennen tuotteen tai palvelun netistä tilaamista on syytä tarkastaa, että yrityksellä on olemassa käyntiosoite ja toimiva puhelinnumero, yritys on tunnettu (tietoja yrityksestä voi googlettaa). Kun ostat netistä jotain, lue tilausehdot huolella, maksa aina luottokortilla ja tallenna kaikki tilausvahvistukset ja kuitit.

Tietojenkalastelua voi tapahtua mm. netissä, puhelimella, viestillä, esiintymällä väärällä henkilöllisyydellä, esim. poliisina tai pankkivirkailijana. 

Huijari yrittää saada tietoonsa uhrista tärkeitä tietoja, kuten pankkitunnuksia, henkilötunnukset, käyttäjätunnukset tai salasanat.

ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA PANKKITUNNUKSIASI, SALASANOJASI NETISSÄ, PUHELIMITSE TAI MUUALLAKAAN SATUNNAISELLE KYSYJÄLLE! NIITÄ EI KYSY EDES POLIISI TAI PANKKI.

Viime aikoina ovat lisääntyneet yritysten nimissä lähetetyt huijausviestit, esim. postin, pankkien, kauppojen. Uhri yritetään saada esim. klikkaamaan viestissä tai sivulla olevaa kohtaa, jonka jälkeen häneltä kysellään tietoja, vaaditaan henkilötietoja tai tunnuksia.

**********

Yleisenä neuvona voi sanoa, että kaikkeen hiemankin tuntemattomaan ja/tai oudolta tuntuvaan viestintään on syytä suhtautua varoen. Kannattaa kysyä itseltään, voiko tämä olla totta tai miksi tämä juttu kohdistetaan juuri minulle tai miksi jokin tuote voisi olla noin edullinen tai onko lähettäjä todella viestin osoittama henkilö/yritys/muu taho? 

On syytä kuitenkin muistaa, että pääosin toiminta ja viestintä netissä on rehellistä, mutta terve varovaisuus on aina paikallaan niin myös netin suhteen kuin muussakin elämässä.

**********

Minä itse toimin yleensä seuraavalla tavalla: 

- tarkastan sähköpostiin tulleista arveluttavista, oudoista viesteistä lähettäjän osoitteen (esim. omituisen näköinen osoite sisältää sekalaisia numero- tai kirjainsarjoja, outoja nimiä, oudon päätteen tunnuksessa)
- en klikkaa sähköpostissa tai yritysten tai muiden tahojen mainoksissa nettisivuilla erillistä "painiketta" vahvistusta, tilausta tai lisätietoa koskien, ellen ole itse alunperin mennyt sivulle ja tiedä oikeasti mistä on kysymys
- tilaa tavaraa oudoilta yrityksiltä tai sivuilta ennenkuin tarkastan, että ne ovat kunnollisia ja paljon käytettyjä toimijoita.

**********

Epäile terveellä tavalla outoja juttuja, kysy apua, jos olet epävarma, seuraa ja usko julkisuudessa tiedotettuja varoituksia nettiin liittyen!
Huolimatta varoituksista netti on monipuolinen, mielenkiintoinen ja tiedollisesti antoisa paikka!

Tsemppiä kaikille turvalliseen surffailuun netissä!

torstai 24. lokakuuta 2019

Kaupungissa laulu raikaa ja soitto soi

Päivän ohjelmaani kuului Enterin luento Kampissa. Aiheena oli tietoa Digi-huijauksista. Olin kotona tuskaillut kulkuvälinevalinnan kanssa, joita oli vaihtoehtoina oma polkupyörä, citypyörä, DriveNow-auto tai raitiovaunu numero 10. Osaatte ehkä arvata, että valitsin raitiovaunun! Se oli helpoin, sen kun seisoo käytävällä, nuorison (= kaikki alle 70 v.) vallattua kaikki istuimet.

Kansallismuseon pysäkiltä on matkaa palvelukeskukseen reilun kilometrin verran, joten käveltyäni tuon taipaleen saavuin paikalle paita märkänä ja selkäni hiessä. Heti ovesta sisään päästyäni järkytyin hurjasta hulabaloosta, joka oli vallannut palvelukeskuksen aulan ja kahvion. Musiikillisen hulinan, yhteislaulutilaisuuden järjestivät laulavat seniorit, joita oli varovasti arvioiden toistasataa. Heitä istui pitkin aulan seinustoja ja täpötäydessä kahvilassa. Laulantaa johti neito porukan keskellä ja toinen neito säesti pianolla.


Tempaisin kupposen kahvia laulun keskeltä kahvilan tiskiltä ja siirryin 2. kerrokseen odottamaan isossa salissa pidettävän huijausluennon alkamista. Laulu raikasi ympäri taloa ja tunnustan hyräilleeni ja jopa laulaneeni joitakin siivuja hienoista, iloisista yhteislaulukappaleista. En kuitenkaan häirinnyt äänelläni ympäristöä. Perin mainio tilaisuus, johon törmäsin todella yllättäen ja yllättyneenä.

Digi-huijausluennon annista kirjoitan lähipäivinä muutaman sanan tänne blogiini. Tilaisuus oli jälleen tärkeä muistutus netin koukuista ja painotti varovaisuutta netissä surfailevalle.

Mutta illalla se soitto sitten räjähti! Tunnustaudun perinteisen, monimuotoisen jazzin ystäväksi. Nykyaikaista psykedeelistä sekopääjazzia en ymmärrä. Olen Olavi Virran ja Laila Kinnusen ajan kasvatti, josta voi päätellä hieman musiikkimakuani. No perheen nuoriso oli havainnut Sibelius Akatemian Musiikkitalon Black Box-saliin masinoiman "oppilaskonsertin", jossa esiintyi kahden eri ryhmän kanssa amerikkalainen huipputrumpetisti Terrell Stafford.

Mestari Staffordin valitsemaa jazzia esitti kaksi Sibiksen opiskelijoista koottua kokoonpanoa, kumpikin tunnin jaksot. Omaan historiaani liittyy läheisesti 60-luvulla muutamia vuosia kestänyt brass-tyylisen trumpettimusiikin soittaminen. Havaitsin, että omassa tuolloisessa soitannassa oli jonkin verran samaa kuin Staffordilla. Yhtäläisyydet koostuivat kuitenkin ainoastaan hiestä otsalla, muutamasta satunnaisesta (minun tapauksessani) samantapaisesta trumpetin soinnusta sekä poskien pulleudesta.

Ensimmäisessä kokoonpanossa ihailin erityisesti alttosaksofonia puhaltaneen Jesse Vilhomaan taidokasta työskentelyä sekä solistina laulaneen Emilia Nojosen äänen kaunista sointia ja taipumista upeisiin improvisaatioihin.

Toisen kokoonpanon huippu oli upeita kitarasooloja soittanut Jonas Metsäkylä. Myös Filemon von Numers oli bassoineen melkoinen virtuoosi.

Kokonaisuutta hallitsi kuitenkin suvereenisti itse mestari, Terrell Stafford. Esimerkkinä mainittakoon, että hän on ollut soittamassa yli 130 albumilla, palkittu arvostetulla Grammy-palkinnolla ja toimii Temple Universityn jazzosaston johtajana. Kerrassaan uskomaton puhallintaituri!

Olin toista kertaa kuuntelemassa Sibelius Akatemian oppilaiden työskentelyä lavalla ja voin sanoa, että yllätyin jälleen suunnattoman positiivisesti. Suosittelen käymään heidän konserteissaan, jos liikutte Musiikkitalon kulmilla! Ja tapahtuuhan siellä paljon muutakin!

Kuvassa mestarin kanssa molemmat ensemblet

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Kuka on kingi Stadin kaduilla?

Kun paasasin tuossa tovi sitten eläintenvallankumouksesta, niin nyt ajattelin sivuta liikkuvan ihmisen tuskaa Stadissa. Nyt en puutu keskustatunneliin enkä Tallinnan meritunneliin, vaan pitäydyn aivan helsinkiläisessä katuliikenteessä.

Vihreät päättäjät ovat julistaneet autoilijat pahimmiksi tappokoneiksi. Helsingin keskusta-alueen nopeusrajoitukset määrättiin niin alhaisiksi, että seniorikin pääsee rollaattorilla kovempaa vauhtia kuin Mannerheimintietä ajava auto. Päättäjät ovat ilmeisesti käyttäneet mallinaan entisaikojen hevoskärryliikennettä. Epäilen, että parin vuoden kuluttua autojen edellä juoksee joku lippumies varoittamassa auton tulosta. Tässä palataan ikäänkuin juurille ja autoilun alkuhistorian lähteille.

Vaikuttaa siltä, että helsinkiläisten autoiluun liittyvät päätökset tekevät virkamiehet ja poliitikot, joilla itsellään ei ole kokemusta autoilusta muualta kuin taksin takapenkiltä. En osaa sanoa, minkälaista kompetenssia se näille päätöksille antaa, mutta onhan se tausta sekin.

Ajokadut on kavennettu polkupyöräkaistoilla niin kapeiksi, ettei ajamaan sovi enää kuin kapeilla pikkuautoilla, kuten Fiatilla ja Minillä. Muut autot ovat liian leveitä ajoradoille. Pysäköintiä on myös rajoitettu ja parkkipaikkoja vähennetty, että pyöräilijät pääsisivät kaahaamaan huimaa vauhtia trikoissaan ja shortsien lahkeet lepattaen. Ja nyt heitän luvut hatusta, mutta olikohan se niin, että kaupunki myy kadunvarsille pysäköintilupia 6000 kpl ja paikkoja niiden oikeuttamalle pysäköinnille on niiden edellyttämillä alueilla ainoastaan noin 3000.

Joka uskoo, että parkkipaikka löytyy joka puolelta helposti, menköön kokeilemaan pysäköintiä esim. Punavuoren kaduille. Onnea kokeilulle, varaudu kiertämään muutama tunti kortteleita!

Jalankulkijoita suojellaan niin, että suojateitä rouhitaan pois, ettei vaan sattuisi 30 km tunnissa ajava auto "kaahaamaan" päälle. Jalankulkijat on varattu nykyisin pyöräilijöiden yliajettavaksi. Ja jos eivät aja yli, niin sitten vievät jalkamieheltä viimeisenkin kuulon rimputtaessaan yllättäen selän takana kelloa ja tupistessaan kirosanoja. Onneksi eivät sentään potkaise!

Jos jalankulkijalle palaa vihreä valo, on se säädetty vaihtumaan niin nopeasti, ettei vanhus ehdi edes suojatien puoleen väliin valon vaihtuessa punaiseksi. Tätä voi käydä kokeilemassa Mannerheimintiellä Tilkan risteyksessä, jossa on lähietäisyydellä 5 palvelutaloa ja muissakin taloissa paljon senioreita. Päivittäin on keppi- ja rollaattorikansa autojen kanssa nokitusten ja pahalta näyttää.

Jalankulkijoiden kunnon kohentamiseen on myös kiinnitetty huomiota järjestämällä sopivin välein nykyaikaisia esteitä, sähköpotkulautoja. Niiden yli kiipeäminen kehittää erityisesti vanhusten jalannousua ja viivästyttää liikuntakyvyn loppumista. Jos vahinko kuitenkin tapahtuu, korjataan polvista ruhjeet ja terveyskeskuksen fysikaalinen hoito palauttaa (toivottavasti) kävelykunnon ennalleen. Näkörajoitteisille nuo kaduilla makaavat potkulaudat ovatkin todella paha ongelma.

Helsinkiläinen polkupyöräilijä on nykyisin kingi! Hänelle tehdään joka kadulle ja kujalle omat ajokaistat, pyörätelineitä rakennetaan kaikkialle, halpoja vuokrapyöriä on pitkin kadunvarsia ja kehuja satelee viranomaisten taholta. Hyöty kohdistuu harvalukuiseen nuorten työmatka- ja kuntoilupyöräilijöille. Seniorit eivät kuulu hyötyjien joukkoon, eikä heille ilmesty edes lepopenkkejä minnekään.

No entäs sitten tämä HSL? Hintoja nostettiin ja senioreita muistettiin muka edullisilla matkoilla klo 9-14 välillä. Mitä seniori ehtii tuossa ajassa tehdä esim. jos lähtee käymään keskustassa julkisilla kulkuneuvoilla? Käydä ja kääntyä?  Mikä ilo siitä repeää? Ja jos et ole vielä alle 70-v. eläkeläisenä oikeutettu tuohon suunnattomaan 50%:n etuun, maksat esim. edestakaisesta AB-matkasta 5,60 Eur, joka on halvin lippuvaihtoehto. Tuolla hinnalla pääsee jo Onnibussilla Kuopioon, jonne minulla ei juuri nyt ole asiaa, Savonlinnaan olisi ja olenkin käynyt. Monessa asiassa vaikuttaa, että erityisesti seniori ja jalankulkija ovat rasite ja vapaa riistettäväksi! Ja etua ei tule vaikka seisoo koko matkan 10-ratikassa tai istuu vaan toisella kankulla.

Päättäjät voisivat edes yrittää huomioida meitä senioreita! Voisiko sitä HSL-alennusta ulottaa esim. yli 65-vuotiaille eläkeläisille ja tehdä siitä kokopäiväinen? Ja voitaisiinko kieltää polkupyörillä senioreiden pelotteleminen ja säikyttely?






perjantai 18. lokakuuta 2019

Nyt se on sitten avattu - Tripla

Arvatkaapa oliko siellä Pasilan Triplassa muitakin! Oikein! Oli siellä ja pilvin pimein porukkaa. Ja käytäviä kuljettiin haahuillen sinne tänne kyynärpäät toisiinsa kolkaten. Tunnelma oli tiivis ja herkkähermoista rassaava.


Periaatteessa en tykännyt, mutta tykkäsin. Ei siitä ruuhkasta, vaan keskuksesta. Meiltä kotoa on sinne matkaa noin 2 kilometriä. Kellarissa eli 1. kerroksessa on meidän kodille tärkeät liikkeet K-Supermarket, Prisma ja Lidl. Niillä pärjää jo pitkälle. Pitkä matka Kannelmäen Prismaan alkoikin jo rassata. Pasilan Lidlissa tuli jo ennenkin käytyä silloin tällöin, mutta uusi Lidl on nyt parisataa metriä lähempänä kotia. Jos pitää luetella puuttuvat liikkeet, niin Stockmann ja McDonalds loistivat poissaolollaan. No entäs missä piilevät Verkkokauppa ja Gigantti?

Kyllä tuolla keskuksessa riittää jokaiselle kauppoja, kahviloita ja ravintoloita valita asti. Lisäksi löytyy elokuvateatteri, surffauspaikka, rantalentiskenttä, musiikkimuseo ja monta muuta mielenkiintoista paikkaa. Unohtaa ei sovi tietenkään uutta Pasilan asemaa. YIT rakenteli Triplan rautatien päälle ja länsipuolelle rataa rikkomatta. Menihän siinä toki muutama vuosi, mutta sittenkin oli oiva suoritus.

Keskuksesta löytyy parkkipaikkoja autoille ja polkupyörille tuhatmäärin. Ja kerroksia on kaupoille ja pysäköinnille kymmenkunta. Ei siis mikään pieni laitos. Sanovat, että on Skandinavian suurin. Kun olen retkeillyt maailmalla, ei vastaavia ole juuri ollut montakaan tarjolla. Aika näyttää miten Tripla menestyy. Veikkaan, että kuitenkin paremmin kuin Redi, josta tehtiin aivan liian sekava tavallisen meikävanhuksen aivoille.

Nappasin muutamia kuvia avajaispäivän sutinasta Triplassa! Käykää katsomassa mestoja, jos olette maisemissa!



Niin minustakin!





Sienet joukkoliikennepysäkeilla ja aseman pääsisäänkäynnin luona



Asemahalli katutasossa (4.krs)
Siis oli aivan pakko herkutella!






tiistai 15. lokakuuta 2019

Säänhaltija harjoittelee

No niin ja mitenkäs suu nyt pannaan? Ehdotan asennoksi semmoista, jossa on helppo pitää kieli keskellä suuta. On nimittäin säänhaltija aloittanut talvikeliharjoitukset.

Lappilaiset ovat saaneet tuta jo sitä tovin aikaa, mutta meillä Stadissa se alkoi varsinaisesti 14.-15.10. välisenä yönä. Tosin edellisellä viikolla satoi pienen hetken muunneltua vettä. Mitä ilmeisemmin vesi tuli räntähippusina, mutta onneksemme sen kesto oli hyvin kohtuullista luokkaa.

Nyt on ainakin meidän senioreiden aika pysähtyä miettimään hauraiden luidemme suojaamista sekä lihasten välttämistä mustelmilta ja venähdyksiltä. Eli nyt on kaivettava esille jalkineisiin liukuesteet ja tarkistaa, että kävelykepissä on piikki paikoillaan. Ja tietenkin kaikenlainen varovaisuus on niidenkin kanssa aiheellista. Eilisten sateiden vedet oli yöpakkanen jäädyttänyt aamuksi lätäköihin ja kadunpintaan.

Olin itse aamusella liikenteessä uhkarohkeasti polkupyörällä, mutta vältyin vielä pahemmilta ongelmilta. Tosin kieli oli hieman kipeä kotiin palattuani. Oli sitä sen verran joutunut keskittämään etuhampaiden ja kitalaen keskihuitteille. Mutta selvisin taas, onnekseni! Mutta pahempaa on tarjolla tulevina viikkoina ja kuukausina. Pitänee alkaa oikeasti varovaiseksi. Minun ja muiden.

Hujautanpahan tähän pienen tietoteknisen vinkin sääasioista, kun kerran aloin pelottelemaan liukkauksilla. Kun useimmilla on älykännykät tai jokin muu tietolaite ja toki myös lämpömittari ikkunassa, kannattaa vilkaista niistä päivän säätila ulkona. Kännyköihin ladattavilla sovelluksilla löytyy mukavasti tietoa sään olevasta ja tulevasta tilasta.

Seuraavassa muutamia tärppejä sääsovelluksista:

-   Supersää, josta näkee rinnakkain Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan mittaaman nykytilanteen ja ennusteet tulevasta. Noista voi sitten valita kumpaa itse uskoo ennemmin. Itse olen valinnut aina sen paremman tai sitten sen, jota Pekka Pouta ennsutaa. Sovelluksen oikeassa alareunassa olevaa pilvenkuvaa klikkaamalla näkee myös saderintaman liikkeet.

-   Paikallissää (Ilmatieteenlaitos) ja Foreca ovat säälaitosten omat sovellukset, joissa säätiedot ovat hieman yksityiskohtaisemmin tutkittavissa.

-   Rainman on Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasovellus, josta näkee eri mittauspisteiltä sateen voimakkuuden mukaan sävytettynä sekä salamoinnin ja tuulenvoimakkuudet.

-   Yr on Norjan Meteorologisen instituutin sääpalvelu niille, jotka eivät jostain syystä usko kotimaisia palveluita. Laskin nyt hieman leikkiä, sillä Yr on mainittu yhtenä Pohjoismaiden parhaita ennusteita jakavana laitoksena.

Nuo sovellukset ovat ladattavissa omalle laitteelle App Storesta (iPhone) ja Google Play-kaupasta (Android).

Ja nyt ei kun arvailemaan ketä uskoo ja miten pitää pukeutua ulos lähtiessä! Ketä sitten uskottekin, niin pukeutukaa aina tarpeeksi lämpimästi ja varokaa liukkaita pintoja sisällä ja ulkona!

Tässä esimakua talvesta vanhan Lapin kuvan myötä.




lauantai 12. lokakuuta 2019

Vanhusten viikko ja tietoa senioreille

Olenko taas myöhässä ? No tietenkin, sanovat tuttavani! Nimittäin Vanhustyön keskusliiton vuosittain organisoima Vanhustenpäivä ja -viikko ovat käytännössä ohi. Eli en kerinnyt kertomaan teille, hyvät seuraajani, tästä viikosta ajoissa. Onneksi suuri osa aiheesta kiinnostuneita on kuitenkin löytänyt viikon tapahtumat.

Vanhustenpäivää on vietetty jo vuodesta 1954 lähtien lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina ja Vanhustenviikkona, siitä alkavaa viikkoa. Viikon kuluessa eri yhteisöt ja organisaatiot järjestävät monenlaisia tapahtumiamonilla paikkakunnilla.

Itse osallistuin viikon kuluessa Enter ry:n it-vertaisopastajana kännykkä- ja tablettilaitteiden neuvontaan Munkkiniemen todella aktiivisessa palvelukeskuksessa. Opastukselle varattu aika olikin vilkasta, sillä me kaksi paikalla ollutta enteriläistä saimme huhkia tosissaan. Palvelukeskuksessa oli tuon päivän aikana myös useita luentoja ja Nordean pankkiopastajat. Keskuksen poikkeuksellisen mukava henkilökuntakin sai huhkia omilla tahoillaan hikipäässä.

Torstaina sitten kävin vilkaisemassa Oodi-kirjastontapahtumia ja sielläkin oli "tupa" täynnä mm. senioriryhmiä. Lisäksi paikalla oli runsaasti isoja koululaisryhmiä tutustumassa tähän yhteen maailman hienoimmista kirjastoista. Yhdessä salissa oli meneillään myös Enter ry:n opastukset ja sielläkin oli sali täynnä opastettavia omine älylaitteineen.

Niin Helsingissä kuin lähes kaikilla paikkakunnilla on ollut viikolla senioreille monenlaista toimintaa. Vaikka Vanhustenviikko menikin jo ohi, ei senioreille tarkoitettu toiminta kuitenkaan lopu. Tapahtumista kerrotaan paikallisissa lehdissä, palvelukeskuksissa, netissä jne. Pitäkää silmanne auki ja menkää mukaan!

Ja te, joilla on kysyttävää älylaitteista (läppärit, tabletit, älykännykät) tai muusta tietotekniikkaan liittyvästä, käykää Enter ry:n opastuspisteissä! Enterin toiminta-alueilla, pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla, opastetaan yli 70:ssä paikassa. It-opastusta on tarjolla myös monilla paikkakunnilla ympäri maata. Usein lähin apu saattaa löytyä paikallisesta kirjastosta.

Laitan tähän alle pari kuvaa, joista löytyy kontaktitietoja helsinkiläisille senioreille. Ja Enterin nettiosoitehan on https://www.entersenior.fi/. Sieltä löytyvät Enterin opastuspaikat ja -ajat.





tiistai 8. lokakuuta 2019

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jo vain oli taas kesän aikana taloyhtiön portaille tehty jotain! Kun niitä nousta raahustaa kolmanteen kerrokseen, niin hengästyttää, koskee polviin ja hiki valuu pitkin seniorikehoa. Ja sitten nämä Helsingin jalkakäytävät? Sama juttu niillä, kun yrität reippaasti edetä, ei matka vaan joudu, hiki helmeilee otsalla ja jalkoihin koskee. Polkupyöräkin on raskaampi polkea kuin ennen. Kyllä on Etelä-Suomen ilmassa kesäisin jotain raskauttavaa!

Mutta minäpä olenkin nyt ottanut itseäni paksusta niskasta kiinni ja kääntynyt aputahon puoleen. Kävin nimittäin viime perjantaina tekemässä taas sopimuksen Nordic Health-kuntosalin kanssa ja saamassa avaimet salille. Ja ensimmäinen kerta punnistelua alkoi heti lauantaina. Ja hiki tuli, mutta hyvällä tavalla.

Salin laitteisiin liittyy vahvasti tietotekniikka ja henkilökohtainen harjoittelun laatu. Jokaiselle kuntoilijalle määritellään laitteisiin omat liikeradat, omat painot, oma tahti ja oma määrä tekemistä. Ja tekniikka seuraa ja arvioi suoritusta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole, sillä ohjaaja määrittelee tietokoneelle sinun henkilökohtaiset suoritusrajat. Ja kun aloitat suorituksen, näytät omaa korttiasi laitteelle ja laite säätyy juuri sinun ohjelmasi mukaan.

Etu kaikesta tuosta on se, että et tee liian suurilla painoilla, liikaa suorituskertoja, väärillä liikeradoilla, etkä ole käyntikerran jälkeen kipeä joka paikasta. Ja ohjelmia viritetään edistymisen mukaan. Olo on suorastaan hyvä aina käynnin jälkeen, mutta tunnet kuitenkin tehneesi jotain kroppasi hyväksi.

Kallistako? Kun aloitat kuntoilun, kuten minäkin, liian kypsällä iällä (olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten), niin kunnon kohentaminen ja kropanhuolto ei enää onnistukaan repimällä puntteja ja pinkomalla pitkin metsiä. Sitä ei kestä kenenkään fysiikka. Ja jos on vuosien saatossa kertynyt monen sortin kremppaa, niin silloin on parasta tehdä harjoittelu ohjatusti ja turvallisesti?

Nordic Health on kuntosali Helsingin Ruskeasuolla. Kuukausihinta on 65 Euroa ja käydä saa halunsa mukaan 24/7.  Ja jos jostain syystä kuntosalilla käynti ei miellytä, voi avaimet palauttaa ja sopimus loppuu ilman pitkiä irtisanomisaikoja.

Tuolla hinnalla saa käydä salilla milloin tahansa ympäri vuorokauden, arkisin ja viikonloppuna. Itse kävin salilla mm. viime joulupäivän aamuna sekä uudenvuoden aamuna, eikä ollut ruuhkaa. Olen käynyt salilla viime talven aikana säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuolla käyntimäärällä ei kertakustannuskaan ollut kovin suuri. Tuloksia tuli! Kuntoni viime talven ja kevään jälkeen oli parempi kuin vuosikymmeniin. Nyt vaan kesä mökillä teki kunnolleni hallaa, mutta ensi keväänä aion olla taas (?) kuin nuori orhi laitumella (ainakin joiltain osin)!

Kunnon ylläpitäminen kannattaa aina! Pidä fysiikkasi kunnossa, niin pääkin pysyy kunnossa! Tsemppiä treenisaleille ja luontoon!

Klikkaamalla seuraavia sanoja Nordic Health , näet yhteystiedot. Ota salille yhteyttä, jos asia kiinnostaa ja haluat kysyä lisää harjoittelusta. Ohjaajat salilla ovat maailman mukavimmat ihmiset. Laitteet ovat ympäri maailman myytyjä David-huippulaitteita, joita kehitetään salin yläpuolella toimivassa yrityksessä ja ne valmistetaan Suomessa. Eli kaikki on taattua laatua, ihmiset ja laitteet!

Kuva salin yhdestä laitealueesta