Joko se olis kesä?

On näitä lämpimiä kelejä jo odotettukin! On ollut kylmää ja vielä vähän kylmempää, on ollut märkää ja vielä märempää! Ja näistäkö olisi muka pitänyt nauttia niinkuin kesänä?

Nyt on oltu mökillä helatorstaista asti ja odotettu milloin se alkaisi. On pesty ikkunoita, haravoitu pihoja, kerätty risuja ja tapeltu rannan kaislojen kanssa. Ja odotettu kesää! Tässä välissä voisi todeta, että edellinen taistelu kaislojen kanssa vajaat 4 vuotta sitten päättyi pelastushelikopterilla Kuopion Yliopistollisen sairaalan katolle ja suoraan pallolaajennukseen. Ja viikkoa myöhemmin paineltiin  ambulanssin kyydillä Helsingin Meilahteen Sydänasemalle ja taas laajennettiin. Kyllä nyt toivoisi jo laajennusten riittävän! Mutta jäi siitä jonkinmoinen kammo kaisloja kohtaan sadekeleillä.

No nyt on taisteltu piha ja ranta kuntoon, saunottu monta kertaa, takkaa poltettu, nuohooja tilattu ja istuttu tuvassa katsomassa pihalle. Telkkäkin tyhjensi pönttönsä ja vei jo uuden poikueensa kaislikon suojassa vesille. Rannassa on käynyt sorsia parvi poikasineen, yksi eksynyt haikara, lokkeja ja monenlaisia muita ilman- ja vedeneläviä. Pihan poikki painavat päivittäin oravat hännät suorina toisen puolen naapurista toiseen naapuriin, mutta meidän kohdalle eivät malta pysähtyä. Olisihan meilläkin pähkinöitä tarjolla! Innostuin kerran ruokkimaan noita luontoeläimiä auringonkukansiemenillä. Tarjoilin niitä yhden kesän aikana ainakin 150 kg. Hyvin kelpasivat ja niinpä meillä olikin pari kesää isoja kukkia pitkin pihoja, metsää ja rantaa. Ei tykätty, mutta ei tykänneet kukatkaan, hävisivät vaivihkaa tontilta. 

Mutta nyt on koittanut se hetki, että tänään juodaan kuistilla kahvit t-paita päällä ja vanhat monesta kohtaa revenneet verryttelyhousut jalassa. Kahvi on kiehumassa ja nyt hamuilen jo kuppia käteeni, ja sitten mennään!

AURINKOISTA JA SOPIVAN LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE!

Tuleeko se kesä vai eikö?

On se vaan niin pirskattia, ettei tästä taaskaan tule oikein mitään!

Oltiin pääsiäisen maanantaista reilut puolitoista viikkoa mökkeilemässä. Kaikki oli niin keväistä että! Perheen nuoremmat voimat olivat askaroineet pääsiäisen aikana mökin kesäteloille siivoten pihoja ja lämmitellen paikkoja. Mikäpä se oli vanhusten saapua valmiille.

Alku sujuikin aivan mainiosti valmiilla mökillä nuorten poistuttua työpuuhiinsa kotikonnulle. Levittelimme ja sulattelimme viimeiset, katolta seinustalle valahtaneet jäiset lumipenkat, haravoimme pihat, putsasimme räystäät ja polttelimme talven jälkeiset roskat. Katiskaakin uitettiin järvessä muutamia päiviä jään poistuttua järvestä jonnekin talvisäilöönsä. Iso hauki ja pari melkoista lahnaa kävivät tutustumassa katiskan sisätiloihin. Kyllä kypsä kalanliha on paistettuna mainiota ravintoa kypsälle ihmiselle.

Mutta onko se laitaa, että melkoikäinen kroppa näyttää kulumisen merkkinsä erityisesti pienen puuhailun jälkeen? Ei ole laitaa! Se kolotus, särky, kipu, köhä, tukkoisuus ja mitä niitä onkaan, eivät edistäneet alkavan kesän nautintoja. Jalkoja ja selkää särki, pakotti ja jomotti. Siihen ei voinut kuin tehdä yhden päätöksen, lähteä etsimään uutta nousua kesään kotikonnuilta.

Siihen soppaan iski vielä säänhaltijakin omat sormensa lumena ja vankat lisäperusteensa lähdölle. Siispä reput peräkonttiin ja matkaan kohti kotia. Matkalla vahvistui entisestään, että olimme yrittäneet kesän aloitusta liian aikaisin. Puolimatkaan asti keliolosuhteet painottivat kesän vielä viipyilevän kuin vanhentuneen punaviinin maun. Kotonakin mittarin näyttäessä +5 C saattoi vain todeta ratkaisun olleen oikea. Kerrostalon kollektiivisessa lämmössä kesän odottelu sujunee paremmin kuin kylmää hohkaavan Saimaan kupeella.

Nyt sitten odotellaan kesän uutta nousua Stadin loppukeväässä. En tiedä vielä mistä ihmeestä se kesän siemen lopulta löytyy? Vai löytyykö tänä vuonna ollenkaan?

Järven kattaa lumisateen harmaus

Tuossa vielä eilen haravoitiin lehtiä ja kaiveltiin puskia

Talven pakomatkan merkit mopon kupeessa

Nostanpa kissanhäntää ja olen polleaa poikaa!

Sain tänään sitten valmiiksi 4-vuotisen projektini. Suunnitteluun meni 3 vuotta ja 11 kuukautta. Toteutukseen meni kuukausi tai oikeastaan muutama päivä. Se kun meikäläinen on hitaasti käynnistyvää sorttia tuon työnteon suhteen. Ruokailuun olen ripeä ryhtymään ja telkkarin katsomiseen. Nukkuminenkaan ei vaadi pitkää suunnittelua kunhan sänky vaan on lähellä.

Mietiskelin, että olenko tehnyt oikeastaan mitään mökillämme viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut työstä joutavana. No päätin ottaa kameran käteen ja ikuistin muutamia juttuja, jotka olen pääoson tehnyt omasta päästäni tai paremminkin puutavarasta, jotka asiat läheiseni usein yhdistävät. En tykkää siitä!

Pihapiirimme sisältää 5 rakennusta, joista 2 on vanhaa ja 3 uutta. Myös vanhat rakennukset ovat kokeneet vuosien saatossa täydellisen uudistamisen. Isompiin asioihin ovat erittäin suurella panoksella osallistuneet kaikki lankomieheni ja tietenkään ilman naisellista työnjohtoa hommista ei olisi tullut mitään. Nuo pienemmät askartelun tuotokset ovat kuitenkin minun omin pikkukätösin (paksuilla nakkisormillani) näperreltyjä.

Ja tässä kuvasatoa ...

Yllä olevaa  pöytää suunnittelin niin kauan, että huolimatta tarkkaan harkitusta ja huolellisesta säilytyksestä, lankut kerkisivät hieman vääntyä. Onneksi kotikontrolli ei ollut niin vaativa, että pöytä olisi mennyt hylkyyn. Tänään se sitten kannettiin tupaan ja asianmukaisesti kastettiin limonaadimehun kilistelyllä. Ainakin toistaiseksi pöytä on kestänyt jopa kyynärpäällä nojaamisen.

Tuvan pöytää suunnitellessani, pakersin pari vuotta sitten kasaan pöydän terassille ja jämäpaloista syntyi pieni penkki. Penkki kestää myös minun istumapainoni.

Pyykin lajittelulaatikollekin oli tarvetta, joten vanhoista listan ja laudanpätkistä syntyi runko ja jämälevyistä seinät laatikolle.

Mökin varastosta löytyi  edellisen omistajan jättämä Nokian kaapelilaatikko. Se vaati hieman ehostamista ja kannen, ja valmista tuli.

Em. kahden laatikon koristelun hoiti kotihengetär omatessaan minua merkittävästi enemmän visuaalisen suunnittelun lahjoja.

Mökkivaatteiden helppo ripustaminen aiheutti omat ongelmansa, eikä niitä aina malttanut asetella isoon naulakkoon. Ulko-oven vierellä olevan peilin alta löytyi mukava tila seinän paneelilaudoista muotoillulle naulakolle. Sieltä se meikäläisen pusero yleensä löytyy nopeasti.

Kapea makuukamari ei antanut mahdollisuutta yöpöydille, joten jotain oli keksittävä. Ja taas löytyi käyttöä jämälaudoille.

Kuva tuli hieman vinoon, mutta molempien yöpöydät ovat kyllä suorassa ja tiukasti seinällä kiinni. Syvyyttä alatasolla olisi vaan saanut olla hieman enemmän.

Nuo siniset suunnittelin juniorin kanssa kaksin ja ne kuuluivat osina t-paitoihin, jotka painatimme muistoksi isä-poika-matkastamme. Vasemman puolisessa paidankappaleessa on lueteltu matkareittimme vuonna 2005.

SkyDive liittyy 3,6 kilometrin korkeudesta tekemiimme tandemhyppyihin Mojaven autiomaassa, Kaliforniassa.

 Vuosia sitten innostuin rakentelemaan jämälaudoista oravanmökkejä. Niitä syntyi vajaa 10 kappaletta, jokainen hieman erilaisia. Kuvan mökissä oli alkujaan pohjalevyssä myös aita.

Mökki sai värityksen viime kesänä muiden rakennusten mukaan.

Tässä em. mökki muutamia vuosia aiemmin alkuperäisessä kuosissaan. Mökissä oli välillä melkoista ruuhkaa. Pähkinät saivat kurret liikkeelle.

Yhtenä kesänä ostettiin erään maanviljelijän heinäseipäät ja niille onkin löytynyt monenlaista käyttöä. Rakentelin niistä mm. riukuaidan. Aitaan meni n. 200 seivästä. Pystyseipäät hiillytin asianmukaisesti polttamalla.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on jätesäkkiteline. Etuseinä lähtee nostamalla irti ja normaalijätesäkki sopii kauluksen ympärille. Nyt telineessä on multasäkki, jolle on koukut sisäpuolella.

 Nuo varastorakennuksen aluslaudat ovat aiheuttaneet monellakin tavalla murheita. Niitä aikanaan paikoilleen naulatessani iskin kipeästi sormeeni (tuskin sormeen pystyy muulla tavoin iskemään kuin kipeästi). Puhuin tuhmia!

Toinen kerta oli tämän kesäinen maalausurakka. Nuo höyläämättömtä laudat olivat ... hankalat maalata.

Varsinaista mökkiä kun uudistettiin jäi väliseinistä ylimääräisiä hirsiä. Niistä näpertelin kohtuullisen kestävät portaat. Eivät ole nimittäin vielä pettäneet kenenkään alla!

Mökin terassin seinällä on kännyköiden edeltäjä. Se pirisee kampea kiertämällä, mutta yhteyksiä sillä ei enää saa.

Ja lopuksi vielä muutamat muistot lapsuudestani. Tosin noita ei enää silloin käytetty, mutta kotikylälläni oli useampiakin henkilöitä, jotka omasivat tuohenkäsittelytaidon.

Mökillä on mukavaa?

Arvatkaa poltteleeko? Nyt on sujahtanut vajaat puolitoista kuukautta mökillä. Aika on mennyt pääosin palellessa ja sadetta pidellessä. Suurkaupungin vilinään tottuneet silmäni ovat jo väsyneet tuijottamaan ikkunasta kaislojen, mäntyjen, marjavarvikon ja pihasammalten kasvua. Onneksi orastava harmaakaihi ei ole vielä vääristänyt värisävyjä.

Aamuni alkaa tabletilta päivän lehdet lukien. Seuraavaksi ohjelmassa ovat aamupuuro ja -kahvi. Sitten alkaa aktiivinen luonnon kasvutapahtumien seuraaminen. Se ei muistuta vähäisimmässäkään määrin Stadin Mannerheimintien vilinää. Vähäistä muutosta aiheuttavat kaislikon heiluminen ja veneväylässä kelluvat härkälinnut ja koskelo poikueineen, mutta vieläkin ollaan kaukana suurkaupungin katuelämän sykkeestä.

Oloa eivät helpota myöskään lehdissä ja telkkarissa päivittäin esiintyvät matkailujutut ja -mainokset. Meikäläisen matkailulle elävä sydämen syke suorastaan riutuu seuratessa noita artikkeleita. Jos passini olisi mökillä mukana, hivelisin sitä varmaan lakkaamatta ja tuijottaisin mitään näkemättömin silmin ikkunasta taivaalle. Nimittäin mökkimme ylitse lentävät lähes kaikki Helsingistä Kaukoitään suuntaavat lentokoneet. Niiden siivistä taivaalle piirtyvät vanat ovat minulle kuin muinaisen inkvisiition pahimpia kidutuskeinoja.

Taidan kohta räjähtää ja suunnata jonnekin! Enkä nyt tarkoita reilun 15 kilometrin päässä olevaa Prismaa. Vaan nyt puhutaan pidemmistä matkoista paikkaan, jossa olisi muutakin elämää kuin kaislikon suhina. Saattaisin jopa ajaa yli 20 kilometrin päähän Savonlinnan torille polkupyörällä ellei viimeviikkoiset polkuretket vielä säteilisi kipuna takapuolessani. Ehkä tässä lähiviikkoina vielä tempaisen ja lähden reissuun vähän kauemmaksi - jopa julkisilla kulkuvälineillä.

Mutta kyllä edellyttäisin kesältä muutamaa perusasiaa:
- kesän on oltava kesä lämmön ja kosteuden suhteen, +21 - +25 C, ei sadetta kuin joskus vähän yöllä
- polkupyöriin on kehitettävä kipua estävät istuimet, mahd. Niittokone-malli
- pyöräilyä varten pitää kaikki mäet tasoittaa, tai ylämäet pois ja pelkkiä alamäkiä tilalle
- sauna pitää lämmittää joka ilta tai jos ei jaksa, niin joka toinen ilta, voi korvata joskus suihkulla jos ei jaksa lämmittää
- ihmisen ei tarvitse uida järvessä kuin korkeintaan joka kymmenes vuosi muuten iho rypistyy
- katiskassa olisi oltava joka toinen aamu keskikoinen hauki, kirjolohi lienee liikaa vaadittu
- kesäteatterinäytösten olisi oltava aina hauskoja ja päiväsaikaan, vanha ei jaksa riekkua illalla teatterissa
- lörtsyjen sokeri- ja rasvapitoisuuksia pitäisi laskea makua ja rakennetta heikentämättä, muuten läskistyy vielä nykyistä enemmän
- muikkuja tai haukea pitäisi olla tarjolla joka aterialla (ja kevytnakkeja) ja joskus jotain heiniä
- marjoja ja sieniä pitäisi olla metsässä saatavilla normiaikana ja niiden pitäisi olla helposti poimittavissa
- mökkeilyn saa/pitää keskeyttää milloin vaan kotimaan- tai ulkomaanmatkan takia
- mökin rakennusten, rakennelmien ja maa-alueiden pitää pysyä kunnossa ilman minun työpanostani
- ja onhan niitä muitakin, mutta jokainen voi lisätä listaan omat juttunsa.

On kesässä puolensa, mutta ei se saa olla kidutusta! En tykännyt toissaöisestä +5 C:n lämmöstä! Ei tuommoinen lämpö ole mitään kesää, etenkään heinäkuussa. Pieni vihje Pekka Poudalle, että voisitko savonlinnalaisena järjestää tänne inhimilliset kelit ja pitää suihku- ja muut kylmät virtaukset pois näiltä nurkilta! Kiitos jo etukäteen!

Nauttikaa Te kesästä jos pystytte, sillä minun motivaationi kyllä horjuu melkoisesti!

Olisi Roomassakin tai jossain vastaavassa kaupungissa kyllä aika kivaa

Ei ole huono vaihtoehto myöskään Innsbruck tai Salzburg

Mutta täällä vain ollaan, Saimaan rannalla

Valkoisten poskien kanssa, jotka sotkevat rannan

Kesäteatteri Kerimäellä oli äärettömän hauska

Lentokoneen vanoja seuraa hänkin kaukomaata kaivaten

Mökkeilyn riemua?

No onko meillä nyt sitten mukavaa? Arvaahan!

Nyt on mökkeilty 3 vuorokautta ja vastaus kysymykseen ei ole odotetunlainen. Tultaessa mökille oli lämpötila +7 C ja aurinko paistoi ja ei paistanut. Ei tarvinnut etsiä shortseja ja t-paitoja pukineiksi. Ja lämpötila oli eilen +5 C, muutama hitunen räntääkin tippui taivaalta ja nyt tätä kirjoittaessani mittari näyttää +3 C ja vettä vihmoo oikein olan takaa.

Jos kehitys jatkuu tämmöisenä, on juhannuksen tienoilla karkeasti arvioiden - 40 C:n pakkanen. Raavi siinä sitten kohmeisin sormin tulitikkuja juhannuskokon sytyttämiseen. Ei näytä hyvältä meikäseniorin kesäodotukset. Ei kestä kantaa edes tikkataulua varastosta pihalle. Ei uskalla heittää katiskaa järveen jäitten pelossa. Kuka sen katiskan sitten juhannusjäistä irroittaa?

Pitäisiköhän alkaa katsella netistä etelän matkoja? Enkä tarkoita Hankoa, Helsinkiä tai Heinolaa, vaan mielessä on vieläkin eteläisemmät hellerannat. Siellä saisi ehkä kokeilla uusia uimahousuja ja netistä tilattuja t-paitoja! Ja näytteeksi messuilta saatua aurinkorasvapuikkoa!

En oikein tykkää näistä mökkipihan ulkolämpötiloista! Puutkin halkopinosta hupenee hurjaa vauhtia. Kohta on poltettava talvimyrskyn katkaisemaa lipputankoa kun muuta poltettavaa ei ole.

Saimaannorppa LIVE

Se on sattunut meitä kaksi suojelua tarvitsevaa saman lammikon laidalle aivan yhtäaikaa! Surautimme biilillämme tarkistamaan mökkiä talven jäljiltä ja meinasimme viipyä muutaman päivän. Mökkihän on perinteisesti suomalaiselle varsinainen työleiri. Niin meillekin!

Norpan kotiseutua

Pari päivää on nyt haravoitu, kuljetettu roskia tontin kulmalta toiselle, ulkoilutettu puskia paikasta toiseen (ei se puskakaan tykkää asua koko elämäänsä samassa paikassa!), pilkottu puita, kaivettu kuoppaa, kaivettu toista kuoppaa, lämmitetty takkaa, haravoitu rantaa, käännetty venettä, lakaistu hiiren pask... eikun jätöksiä, korjattu linnun pönttöjä, herätty palokärjen linnunpöntön kylkeen aiheuttamaan hitonmoiseen meteliin, kannustettu muurahaisia asettumaan hieman sivummalle, kerätty käpyjä pihalta, naulattu nurkkalautaa, taisteltu rantapumppu käyntiin, nautittu härkälinnun ihastuttavasta laulusta (suosittelen jokaiselle tuota loistavan pirtsakkaa sointia), käännetty kompostia, tyhjennetty puuseen alustaa, venäytetty hauis moottorisahaa käynnistäessä, laskettu laituria, poltettu roskia, kaivettu kantoja, kannettu vesiä, juotu yksi alkoholiton ja yksi miehisyyttä kohottava olut sekä ennenkaikkea lämmitetty saunaa.
 

No se toinen suojelua tarvitseva itseni ohella on tietenkin saimaannorppa! Hän kun nyt sattuu majailemaan pienehkön kaverijoukkonsa kanssa mökkijärvessämme Saimaassa. Lähimmät talvipesät ovat vajaan kilometrin päässä mökiltämme niemessä. No nythän olikin WWF keksinyt laittaa, veikkaisin Norppa-Taskisen avulla, johonkin alueelle kameran kuvaamaan livenä norpan köllöttelyä kivellä. Olen moisesta puuhasta kovin kateellinen hänelle! En siis Taskiselle vaan saimaannorppapojalle! Seurasin hänen kellimistään tässä iltasella netistä reilun puolentoista tunnin ajan ja eipä poikaa hommat rasittaneet! Veikkaisin ettei hänellä ole murheenaan mökkiä tai ainakaan puskia ja kukkia. Oli sen verran rentoa touhua! Saattoi olla jopa poikamies!

No tässäpä Teille osoite, josta löytyy livekuvaa kaveristani norpasta toukokuun ajan!

http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/?endorseimage=8452#norppalive
http://wwf.fi/

Mökkiä talviteloille ja ajoitus pielessä

Antoi se ylin säittenhaltija vaan hienot kelit mökin talvilaitolle! Aurinkoa taivaan täydeltä ja pakkasta sopivat pari astetta. Eipä tuota aurinkoa oikein kesän aikaan nähtykään! Ei vaan haltija tiennyt eikä ottanut huomioon, että tauti iski liian aikaisin. Se on räkätautisen huono riuhtoa pitkin tantereita talven odotuspuuhissa. Samalla kun yskit keuhkoja pihalle ja niistät alvariinsa nenää, pitäisi haravoida, nostaa laituria, kantaa pihatonttuja varastoon, kääntää venettä alassuin ja vaikka mitä! Niin ja käydä karpalosuolla! Mene siinä kahlaamaan suolle nilkat jäässä kun pakkastakin on pari astetta! Ja entäs ne puolukat, jotka on vieläkin poimimatta Kiinan houkutusten takia? En ala mitään! Onneksi hengetär löysi suppilovahveropesäkkeen ja saatiin kunnon kastikkeet.

Tämä ei ole kivaa! Kaksi muovipussillista lääkkeitä on mökillä mukana. Yksi pussi meille molemmille puoliskoille. Kohta on oltu yhdessä 40 vuotta eikä samat lääkkeet osu vieläkään. On lääketeollisuudellakin vielä oppimista ja täsmentämisen tarvetta kohdentamisessa. Joudun välillä käymään kotihengettären pussilla ja hän minun, kun epäilyttää, että toisella on paremmat dropit. Harhauduinpa jopa ottamaan kaapin perältä löytämästäni lasiesineestä pienet Cognacin maakunnan lääkedropit. En tiedä auttoiko, mutta yskiminen ja niistäminen nauratti enemmän kuin ilman noita droppeja.

Mutta unet on metsässä ja kun stereona yskitään niin ajoitus ei satu koskaan kohdalleen. Kun toinen saa unen päästä kiinni niin toinen aloittaa metelin ja päinvastoin. Nuku siinä sitten! En osaa sanoa, onko tuo sitä yhdessä tekemistä, jota suositellaan aviopuoliskoille? Luulin sen olevan aivan jotain muuta!

Yöt on nykyään nopeasti nukuttu ja siitä näkökulmasta telkkarikin aloittaa lähetyksensä aivan liian myöhään. Kuudelta vasta! Mikä aika se on? Kyllä tv-lähetysten pitäisi alkaa jo viimeistään klo 4 kun kunnon ihmiset yskii itsensä lopullisesti hereille.Joskus voisi alkaa jopa klo 3. Ja olisi mukavaa katsoa uutisia klo 4.15 aamukahvia juodessa. Hesarikin ilmestyy iPadille vasta puolisen tuntia myöhemmin. Sekin siis myöhässä! Ei ole helppoa eläkeihmisen aamu! Ainakaan flunssassa, joka tuli liian aikaisin eli ennen rokotuksia!

Jos olisin tämän tiennyt, olisin ostanut neljännen pullon käsidesiä ja kuurannut sillä korvantauksetkin. Ei olisi pöpö tarttunut! Mutta kun se löysi taas kerran minut. Tiesi ruoja etten osaa kieltäytyä mistään! Siis ilmaisesta!

Se on hittoa kun aina joku on aikaisessa ja joku myöhässä! Yritä siinä sitten ehtiä mukaan oikeaan tilanteeseen oikeaan aikaan! 

Jos Sinua kiinnostaa vielä mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne lähiaikoina pätkä kerrallaan kokemuksiani. 

Muistutuksen uudesta blogitekstistä voit tilata sähköpostiisi vasemman reunan lokerosta kirjoittamalla siihen oma sähköpostiosoitteesi. Sen jälkeen saat englanninkielisen viestin, jossa pyydetään vahvistamaan pyyntö. Siinä joutuu kirjoittamaan ensin vänkkyrätekstit lokeroon ja sitten lähettämään vahvistuksen klikkaamalla.