/>/> VANHUS STADISSA: Sukututkimus
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukututkimus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukututkimus. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. tammikuuta 2018

Sukututkimus on kiinnostavaa hommaa


Tervehdys taas pitkästä aikaa! Minulla on tökkinyt hieman tämä blogikirjoittelu, mutta nyt kaverini herätteli ja päätin vähän ryhdistäytyä. Kerronpa hieman eräästä "työläästä", mutta mielenkiintoisesta aiheesta.

Jostain ihme syystä olen jo koulupojasta alkaen ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Minua kiinnostaa joka paikassa historia, mutta se ei tarkoita sitä, että vuosiluvut ja yksityiskohdat jäisivät mieleeni. Ulkomailla reissatessakin olen eniten kiinnostunut mm. vanhoista kaupungeista ja kaupunginosista, kirkoista ja vanhoista monumenteista. Katson, ihailen ja unohdan ne miltei heti, mutta kuitenkin!

Oman sukututkimusharrastukseni aloitin rytinällä n. 15 vuotta sitten. Istuin viikkoja ja jopa kuukausia kopiomassa kirkonkirjoja Kansallisarkistossa Kruunuhaassa. Aloitin työni keräämällä tuoreimmista aineistoista ajassa taaksepäin kaikkien sukunimikaimojeni nimet ja syntymäajat. En enää muista, mistä selvisi tekemäni suurin moka! Mutta moka se oli. Ja melkoinen! Vasta sitten kävin kurssin aiheeseen ja myöhemmin pari kurssia lisää.

Koska olen Pohjanmaalta kotoisin, kävi ilmi, että siellä sukunimi määriteltiin pääasiassa talonnimen perusteella. Ja koska edustan kunnia-arvoisia torpparisukuja, kävi lopulta ilmi, että sukunimemme oli muuttunut ajansaatossa monta kertaa. Lisäksi selvisi, että Suomen sukunimilaki tuli voimaan vasta vuonna 1920. Sitä ennen sukunimi joko oli tai sitten ei. Minulle tuo merkitsi koko homman aloittamista aivan alusta. Keräämäni ensimmäiset reilut 400 nimeä joutui romukoppaan. Ja taas istumaan Kansallisarkistoon.

Aineistoa alkoi kertyä melkoisia määriä ja minun piti tehdä ratkaisu niiden hallitsemiseksi. Liityin amerikkalaiseen Geni-palveluun, jonne taltioin tuolloin kasassa olevat tiedot. Mutta tuo silloin englanninkielinen palvelu oli minulle hieman hankala ja ostin kotimaisen Sukujutut-lisenssin, jolla taltiointi sujuikin jo paremmin. Nyt viime vuodenvaihteen alla hankin iPadilleni Mobile FamilyTree-ohjelman, jonne siirsin aineistoni Sukujutuista. Siirto oli todella helppo juttu tehdä.

Ja ettei homma menisi nyt liian helpoksi, tilasin kaksi FamilyTreeDNA-testipakettia ja lähetin joulukuun alussa DNA-näytteeni USAan. Ensimmäisen paketin tiedot tulivat jo tammikuun alussa ja sen mukana sain 5.038 uutta sukulaista ja lisää tuntuu tippuvan aina muutamien päivien välein. En ole vielä kutsunut heitä kahville meille kotiin. Luulen, että tuosta saattaisi tulla sanomista. Toinen paketti, jonka pitäisi kertoa isälinjani pohjalta jotain sukumme lähtöseuduista, ei ole vielä saapunut. Eli edelleen on avoinna pohjoinen, itä, etelä ja länsi juurtemme alkusuuntina. En uskalla vielä ilmoittautua kielikursseillekaan, kun ei ole tietoa, mitä kieltä minun tulisi opiskella. Onhan se osattava rupatella alkukielellä juurisukulaisten kanssa! Tuossa DNA-aineiston tutkimisessa onkin sitten oma haasteensa. Hikeä pukkaa!!

Tässä Teille muutamia sivuja, joiden kautta voitte etsiskellä omista kotimaisista sukulaisistanne tietoja. On kuitenkin mentävä yli 100 vuotta vanhoihin henkilöihin, kun tämä meidän hieno lainsäädäntömme estää rehellisten ihmisten projektit eli nuorempien kirkonkirjojen tutkimisen.


Jos tämä harrastus alkaa kiinnostaa Sinua, kannattaa liittyä Suomen Sukuhistorialliseen seuraan ja Suomen Sukututkimusseuraan. Facebookista löytyy sukututkimusryhmiä ja googlaamalla löytyy lisää tietoa. 

Kannattaa kiinnostua, niin ei ole enää vapaa-ajan ongelmia!


Kirjoitusasu on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Tässä vuoden 1769 rippikirja.
Tässä malli 1865 vuodesta alkavasta rippikirjasta

maanantai 13. marraskuuta 2017

DNA ja sukututkimus

En kyllä selvitä tässä kirjoituksessani miten se tehdään tai mitä se tarkalleen on. Nimittäin en osaa enkä ymmärrä.

Kyllä istuin reilut parisen tuntia huuli pyöreänä Tieteiden talon isossa salissa Kruunuhaassa. Meitä oli paikalla salin täysi pääasiassa seniorikansalaisia. Muutamat myöhään tulleet jäivät jopa salin suljettujen ovien taakse kun se palopäällikkö oli pannut salin ihmissisällölle rajan. Mutta me muut ajoissa tulleet istuttiin ja ihmeteltiin sisällä.

Se tuli esille, että 2003 selvitetyt yli 3 miljardia jyvää tai olikohan ne emäspareja, kertoo mitä ja ketä me olemme. Ja minä kun olin tähän asti luottanut kirkonkirjoihin, jotka kyllä vanhemmiten ovat aika hankalia lukea. Siis kirkonkirjan vanhemmiten, ei minun. Mutta kun siellä emästen seassa on geenejä vajaat 25.000 ja kromosomeja 23 paria ja mitokondrioita (mitähän jyviä nekin ovat?), niin on siinä ihminen aika ihmeissään istuessaan itsensä keskellä!

Näppärä Ameriikan laborantti keksi heti tehdä kauppaa tutkimalla meikäläisten syljen suhteita sinne sun tänne, ja selvitellä siinä sivussa tauti- ja lääkejuttuja. Kyllä tuo 2-tuntinen Tieteitten salissa sai pääni äärettömän sekaisin. Ei palautuneet mieleen lukion biologiantunnilta muu kuin onkimadon tikapuuhermosto. Mutta päätin kuitenkin, että syljen heti pulloon ja hieron posken sisällä paketillisen Topz-korvapuikkoja. Siitä saa sitten laborantti selvittää kuka minä olen ja kenen sukua.

Heti huomenna tilaan pullon ja korvapuikot. Sitten jään odottelemaan tuloksia. Henkisesti olen
valmistautunut ottamaan vastaan minulle esi-isien perintönä kuuluvan Keski-Euroopassa sijaitsevan upean vuoristolinnan. Tai voihan se olla joku saarivaltio Karibian sillä osalla, johon hurrikaanit eivät osu. Minun täytyy olla jotain ylevää sukua, koska niin mielelläni syön herkkuja, makoilen ja nautin olostani sohvalla maaten. Se sujuu minulta niin luontevasti. En usko olevani mitään sukua eräälle merentakaiselle nykyhallitsijalle, koska en tykkää juurikaan Twitteristä. Mutta Kiina keisarille voisin ollakin, kun minusta ne lohikäärmelaivat ja palatsit ovat niin hienoja.

Nuo edellä luettelemani vaihtoehdot kuulostavat paljon paremmin minulle istuvilta kuin kirkonkirjojen menneiden 300 vuoden ajalle lupaamat piiat, rengit ja torpparit. Kyllä syljen ylellisen syljen siihen purkkiin ja sisäposkeni kurlaan kunnolleen Pepsodent-suuvedellä ennen puikoilla hieromista. Ja sitten odottelen rauhassa sohvalla köllötellen tuloksia! Olen uusinut jo passinkin siirtyäkseni mitä pikimmin linnaani tai saarelleni!