lauantai 26. toukokuuta 2018

Tarjolla prosentteja ja silmälaseja

Upeeta, mahtavaa! Uskomattomia alennuksia, -70% silmälaseista. Kyllä on taas Vanhus-setä iloinen, kun pääsee näkemään edullisesti.

No entäs, kun menen sinne lasikauppaan? Siellä tuijotellaan ystävällisen optiikkatädin tarjoamaa levyä, jossa on pieniä ja vielä pienempiä kirjaimia. Kun ollaan siellä perähuoneessa, on silmillä tietenkin ne omituiset hässäkkämollukat, joihin täti heittelee eripaksuisia lasin linssejä. Ja kyselee, näkyykö mitään? Ja välillä näkyy ja välillä ei.

Lopulta saavutetaan jokin tulos ja sitten hyllyjen ääreen tutkimaan sankoja. Siellä on urheilijoitten, muotitalojen ja vaikka kenen julkkiksen nimisiä toinen toistaan edullisempaa tai kalliimpaa sankaa. Ja alennukset ovat tietenkin huimat.

Kun lopulta on selvitetty naarmuttuminen, heijastukset, lasi vai muovi, 2- vai 1-tehot ja muutama muu maallikolle outo ominaisuus, ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan laskukonetta. Aikansa silmälomakkeeseen  piirreltyään numeroita ja näpelöityään laskinta, ilmoittaa optiikkatäti summan, joka on siinä välillä 600-1000 Eurorahaa. Ja eihän se ole paljon, kun siinä on sentään 70%:n alennus sangoista.

Mutta miksi sitten aina, kun menen kauppaan, lasit maksavat 600-1000 Euroa? Oli alennusprosentti sitten mikä hyvänsä. Mihin katoaa ne luvatut alennusprosentit? Mutta olen taas kerran onnellinen, kun saan pahan mielen hyvitykseksi kaksi kertakäyttöistä silmälasien puhdistuspyyhettä.

Oli ne vaan hienot alennukset! Itkettää uusien lasien takana.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä, siritystä kuuluu!

Ei semmoista siritystä, joka kuului ennen kuin aloin polttaa tupakkaa korsteenin lailla. Eikä semmoista, jota aloin taas kuulla, kun lopetin tupakoinnin tykkänään. Siitä lopettamisesta on tänään, tätä kirjoittaessani kulunut noin 34 vuotta 10 kuukautta ja 17 päivää. Kyllä minä oli viisas tuolloin, kun lopetin itseni savustamisen ja myrkyttämisen. Kyllä olin tuolloin savua täynnä! Yäk!

Meni tovi tuon lopettamisen jälkeen, kun sirkkojen siritys alkoi niityillä kuulua alkuperäiseen tapaan. Mutta nyt sirittää aivan muista syistä. Ja sirittää aina eli 24/7. En ole ollut tuon edellä mainitsemani tapauksen lisäksi koskaan viisas. Minäpä kerron!

- Nuorena huudatin mopoa, sitä viritellessäni. Ei kuulosuojaimia, joita ei tuolloin taidettu edes tuntea, ainakaan meidän kylillä!
- Sitten soitin trumpettia saunan betonimuuria vasten, kun se kaikui niin hienosti. Ei kuulosuojia!
- Metsästin haulikolla Limingan niityillä ja metsissä. Ei todellakaan ollut suojaimia!
- Tein työtöissä ja mökillä puutöitä sirkkelillä. Ei tietenkään suojamia!
- Tein mökillä metsurin hommia moottorisahalla ja pätkin polttopuiksi. Voitte arvata oliko minulla siinäkään hommassa kuulosuojaimia!

Kun nuo kaikki hommat kävivät liian raskaiksi, ostin parit Peltorit eli ammattilaisen suojaimet. Tarvinko niitä enää? No enpä taida tarvita, paitsi pitämään korvissa kuuluva meteli pään sisällä. Se ei
pääse sieltä enää muita häiritsemään. Kovasti vaan sirittää ja aina.

Vasta vanhana tajuaa joitain asioita! Usein se on silloin liian myöhään!

torstai 17. toukokuuta 2018

Miksi ovi on raskas?

Kuuluuko kaikkien olla bodareita? Ei jaksa vanhus enää samalla tavalla kuin ennen. Ei ole paukkuja hihassa, ei ole hauis enää kuosissaan, ei nouse kunnolla jalka, ei aina löydy avaimet, ei osu enää asiat silmään, ei pelaa oikein kuulo, jne.

Kyllä on viimeiset vuosikymmenet vieneet ihmisestä jaksamisen ja kykenemisen! On kaukana takana ne riemullisen, kepeän hypähtelyn ajat. Joskus pitää oikein kysyä itseltään, että onko maito painavampaa kuin ennen, vaikka se olisi rasvatontakin. Onko puolenkilon kahvipaketin paino sittenkin ainakin kilon vaikka pannuun tulee sama määrä kahvia kuin ennen. Kyllä on maitopurkin kantaminen kaupasta kahvipaketin ja pullapitkon kanssa rankempaa kuin ennen.

Mutta siitä ovesta! Olen huomannut, että ovet ovat paljon raskaampia kuin ennen, vaikka niissä on kuulemma sisällä pelkkää höttöä entisen täyspuun sijaan. Kun yrittää tempoa isoa nykyovea auki, ei se onnistukaan kovin helposti. Kävin viime viikolla Espanjassa tempomassa ulkomaan viraston ainakin 4 metriä korkeaa ovea. Se olikin riskin miehen hommaa. Ei meinannut aueta ilman apua. Onneksi Suomen virastoissa ovet vielä aukeavat.

Olin hetki sitten syömässä eräässä helsinkiläisessä palvelukeskuksessa. Sinnepä onkin laitettu oven viereen semmoinen alumiinilta näyttävä lista, joissa lukee sisään tai ulos, riippuen mihin suuntaan olet menossa. Sitä listaa kun painat, alkaa ovi aueta itsekseen ja kohtuulliset jalat omaava ehtii siitä kulkeakin. Rollaattorin ja pyörätuolin kanssa on oivallinen mahdollisuus jäädä väliin. Se ei ole oikein hyvä, mutta onneksi apua neuvonnassa on aina lähellä!

Pitänee lähteä salille hankkimaan niitä kadonneita lihaksia! Ja sitten lauantaina kauppaan maidon ja kahvin ostoon uusin lihaksin.

Lämmintä ja voimallista viikkoa kaikille!


maanantai 14. toukokuuta 2018

Mikä se tökkii senioria liikenteessä?

Sitä on vaan saanut ihmetellä jo vuosia! Miksiköhän ihmisen pitää olla tänä päivänä melkoisen itsekäs? Sitä seniori saa olla ihmeissään kulkuvälineissä ja kaduilla, kun kukaan ei väistä, auta tai huomioi. Kyllä minun tekee mieli taas valittaa.
 
- Raitiovaunuissa on varattu opastemerkin mukaan istuimia senioreille, liikuntaesteisille ja raskaana oleville. Kuka niillä penkeillä sitten istuu?  Ei yleensä istu ne, joille penkit on tarkoitettu. Kaikki muut istuvat kassi vieruspenkillä ja varsinainen istuimen tarvitsija horjuu vaunun tahdissa käytävällä. Ei sitä oikein kehtaa pyytää istumapaikkaa, kun ainakin meidät seniori-ikäiset on aikoinaan opetettu nöyriksi ja kohteliaiksi. Eikä muita saa häiritä.
- Vanhoissa raitiovaunuissa on ainoastaan yksi matalalattiaovi, jossa ei tarvitse kiivetä portaita. Mutta kyllä saa sohia kepillä, että sopii lastenvaunujen sekaan. Muista ovista pitää kiivetä jyrkät portaat, jotka ovat terveellekin hankalat. Ja jos niistä selviytyy, on sielläkin ne "merkkipenkit" jo varattu. Ja taas heilutaan tolppaa puristaen.
- Onneksi meille ajavan raitiovaunu 10:n moni vuoro muuttui semmoiseksi uudeksi matalalattiavaunuksi. Nyt on jo parempi kiivetä kyytiin, kun joka ovi on matala ja tilaa on enemmän lastenvaunuillekin. Näistä vaunuista on jo istumapaikka helpompi löytää. Laiturin ja vaunun väli on vaan joillain pysäkeillä aika leveä  ja veikkaan, että siellä on ainakin rollaattorin kanssa oltava skarppina, ettei eturengas tai jalka juutu siihen rakoon.
- Mutta on se uuden raitiovaunun keksijätaho ottanut hienosti huomioon pyörätuolilla liikkujat. Etumainen pariovi uusissa vaunuissa avautuu ja pysyy auki hieman pidempään sinisestä lastenvaunupainikkeesta. Sitten on oven vieressä ramppi keltainen nappi kyljessään. Napilla kutsutaan kuljettaja avaamaan ramppi pyörätuolia varten. Miten tuo mahtaa toimia ruuhkaliikenteessä, onkin sitten varmaan oma juttunsa. Lisäksi hyvä puoli on se, että pyörätuolilla liikkuva pääsee raitiovaunuissa ilman maksua.
- Miten sitten sujuu kadulla liikkuminen? Ehtiikö huonojalkainen, apuvälineen kanssa kulkeva tai sairas ihminen nykyliikennevaloilla suojatien yli. Ei oikein ehdi! Kyllä on otettava rankka etunoja, jos aikoo ehtiä esimerkiksi leveän Mannerheimintien yli Tilkan kohdalla. Valojen vaihtuminen on säädetty telineistä lähtevän pikajuoksijan vauhdille. Ei ehdi risteyksen äärellä sijaitsevien Folkhälsanin, Esperin tai Wilhelmiinan palvelutalojen asukkaat ainakaan yli. Ei auta kepin tai rollaattorin kiihdyttäminen seniorin juoksutekniikalla, kun kohti vyöryy omakotitalon kokoisia busseja ja vaikka mitä pöriseviä ajoneuvoja. Ja hankalaa on vielä jalkakäytävän korkean kantinkin yli kiipeäminen. Ei ole seniori enää mikään pikajuoksija eikä vuorikiipeilijä. 

En kyllä tykkää, kun kaikki kulkuvälineessä vaan tuijottavat kännykkäänsä tai kengän kärkiään. Taitaa miettiä kenelle soittaisi tai lähettäisi Whatsappi-viestin ja tarvisiko hieraista kenkälankkia tossun kärkiin vai pärjäisikö vielä loppupäivän ilman.
Kyllä ei nykyihminen väistä, anna tilaa, tervehdi, huomioi eikä yhtään mitään muutakaan! Hän taitaa elää ainoastaan itselleen. Ja kännykälleen. Pitäisiköhän hankkia semmoinen töräytystorvi, jolla voisi tarvitessaan ilmoittaa olemassa olostaan ja pyytää tilaa? 
Mutta kaikesta valituksestani huolimatta, on raitiovaunulla helppoa ja mukavaa liikkua! Niitä kulkee usein ja aina pääsee. Nyt tulikin kevyt olo, kun pääsi taas valittamaan. Nyt mietin vaan, että lähtisinköhän seuraavaksi 10-ratikalla kaupunkiin kahville vai pyöräyttäisikö ne kotona omalla pannulla? Pullaa vaan pitäisi saada jostain, ei pysy maha muuten muodossaan.

Onneksi keli on hyvä ja kesäkin tulollaan! Ja kaikkein parasta on, että on meneillään HELPPO LIIKKUA-viikko!

Kyllä on näissä hyvä kyyti!



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Norppalive jälleen toiminnassa

Nyt saapui lopultakin kesä! WWF:n Norppakamera on jälleen toiminnassa Saimaalla. Nyt ei tarvitse kenenkään lähteä Saimaalle etsimään norppaa, vaan tuo veikeä vesieläin on katsottavissa kotona tietolaitteen ruudulta. Liekö ollut taas Norppa-Taskisella sormensa pelissä!




Menkää tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella nettisivulle (onnistuu myös napauttamalla alla olevaa osoitetta)


Jos vesi liplattelee kauniisti, mutta kivi on tyhjä, palatkaa tovin päästä katsomaan uudelleen. Tuo harvinainen eläin saattaa olla aina välillä kalastuspuuhissa, mutta palaa kyllä kivelle jonkin ajan kuluttua.

Tapahtumia kivellä voivat seurata perheen pienimmätkin. Kivellä ei tapahdu rajuja, ihmisen mielenrauhaa järkyttäviä asioita. Livekameran seuraaminen saattaa jopa päinvastoin rauhoittaa kiireistä nykyihmistä!

Aurinkoista norppakesää kaikille!



Hyvää Äitienpäivää!

Kyllähän se on Äiti, joka pitää maailman pyörimässä ja huolehtii pesueestaan. Tänään on sitten Äideille omistettu päivä. Sääkin tuntuu suosivan oikealla tavalla näitä arjen sankareita.

AURINKOISTA JA RUUSUISTA ÄITIENPÄIVÄÄ RUNSAIDEN HALAUSTEN KERA KAIKILLE MAAILMAN ÄIDEILLE! 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Säät on taas aivan sekaisin

Onko se sitten tämmöinen laitaa? Ei ole säätkään enää niin kuin oli Kauko Saarentauksen aikaan. Kauko kun osoitti sääkarttaa piipullaan, oli saletti, että vettä ja aurinkoa oli tarjolla. Nyt ei kelit meinaa sattua mukaviksi vaikka Poudan Pekka villapaidassaan Sinin kanssa lupaisi mitä.

Olin viime viikolla lillumassa Välimeren vesillä isossa paatissa. Siellä sentään vallitsivat kunnon suomalaiset kelit, vettä satoi joka päivä ja lämpö pysyi tasaisesti +10 C - +17 C välillä. Ja vesillä kun oltiin, niin tuuli jatkuvasti ja kylmästi. Siinä tunsi suomalainen olonsa niin kotoisaksi. Säälitti ne ulkolaiset kanssamatkustajat, jotka makasivat uima-altaalla vähissä vaatteissaan ja pulikoivat altaassa. Ei heittäytynyt meikäseniori semmoiseen hullutteluun, vaan piti takin tiukasti napitettuna kaulaan saakka ja pitkät housut jalassa.

Sitten kun palasin Suomeen, olikin täällä vaihdettu kelit aivan päälaelleen. Pekka ja Sini olivat ravistelleet sääkarttaa ja laittaneet auringon paistamaan. Eihän tämmöisiä tulipalohelteitä voi kestää kukaan! Eilenkin, kun kävin päiväreissun Hämeessä, oli siellä +25 C lämmöt ulkona ja aurinko porotti täysillä. Kyllä oli paksussa takissa aivan liian kuumaa. Ei tuo sovi ollenkaan. Kyllä pitäisi sataa ja olla kylmä viima aina. Se olisi oikeasti suomalaista.

Nyt vaan kysyn, että kenelle tästä voisi valittaa? Ei jaksa pullea seniori tämmöistä, aluspaitakin aina märkänä ja suihkussa pitää käydä vähintään joka viikko tai ainakin kuukausi. Ilokseni kuulin illalla, että joku muu sääihminen kuin Pekka, lupaili viikon päästä taas kunnon suomalaisia kelejä. Se kuulostaa hienolta! Melkein kuin Saarentauksen Kaken aikaan.

Nauttikaa te näistä keleistä, jos jaksatte!

PS. Laitan alle kuvan aamusateesta Välimerellä

Naapurilaiturin Queen Mary II näytti hienolta aamun vesisateessa

tiistai 8. toukokuuta 2018

Lihottaako liikunta?

Olen kuullut, että kun liikkuu oikein tehokkaasti, niin läski kiinteytyy ja muuttuu painavaksi lihakseksi. Mutta kun kaikissa asiaa käsitelleissä yhteyksissä puhutaan tuon vaativan kuukausia ja jopa vuosia.

Omalla kohdallani puolitoista viikkoa lomamatkaa toimi juuri tuolla tavalla paisti, eikun paitsi

+ laskiä oli ja on vieläkin ja entistä enemmän
- ei kiinteytynyt vaan veltostui entisestään
+ liikuntaa tuli suorastaan rutkasti
+ liikunta tehosi kuntoon
- liikunta ei tehonnut painoon vaan päinvastoin
+ kaikki tapahtui nopeasti eli 1,5 viikossa
- miksi kaikki tapahtui päinvastoin.

Lähtötilanne

- flunssaa takana reilu kuukausi
- kunto rapana eli rapakunto
- yskää riitti edelleen matkallekin
- väsytti (kuten aina)
- laiskotti (kuten aina)
- nälkä oli (kuten aina).

Perheen nuorison painostamana lähdin heidän mukaansa reissuun. Ensin Finnair kuljetti meidät Barcelonaan. Kaksi yötä siellä kylillä ja sitten siirtyminen risteilylaivalle. No siellä sitten menikin viikko ja päivä. Sitten takaisin yhdeksi yöksi Barcelonan kylälle. Ja lopulta Finnarilla kotiin.
(On se vaan oma koti, sänky ja vessa parasta maailmassa!)

Oliko lämmintä ja ihanaa niinkuin etelässä kuuluu sääntöjen mukaan aina olla? No ei ollut! Oli kylmää, tuulista ja sateista. Oliko siis kivaa? No ei ollut! Oliko ruokaa ja oliko juomaa? Kyllä oli ja liikaa! Ja se oli melko kivaa.

Alkutilanne meni kuitenkin solmuun. En laihtunut, en kiinteytynyt. Lihoin! Tapahtumarunko oli

- matkalla 12 päivää
- kännykän mukaan kävelyä tuona aikana 91,1 kilometriä
- paino nousi 3 kg.

Mikä meni kohdalleen ja mikä pieleen?

+ joka aamuinen kävelylenkki kannen juoksuradalla (herätti viipyilevän ihmisen)
+ pitkät siirtymätaipaleet ruokapaikasta toiseen
- ei untia (ulkona kylmä, altaassa kuuma)
- liikaa makkaraa, lihaa, kaikenlaista ruokaa (1-2 tunnin välein, ehkä liian tiheään)
- liikaa suussasulavia leivonnaisia (kaipaan)
? pari olutta (en kaipaa)
? pari lasillista viiniä (ei voi olla huono juttu!)
+ kupeittain kahvia (onneksi saa kotonakin)
- unta miten milloinkin.

Miksi lomamatkan pitää mennä noin? Kyllä nyt syytän Välimeren säätieteilijöitä omasta ahdinkotilastani. Ei sovi housunkaulus kiinni, ei jaksa nousta portaita hengästymättä, unet sekaisin ja ennen kaikkea palelee jatkuvasti vieläkin. Kyllä matkailu avartaa! Ainakin housunkaulusta napin avaamisen myötä.

Kyllä pitää nyt saada lämmintä pihalle ja ihmiselle isommat housunkaulukset!






   Nälkä lähti, paino ei!
Outo kuntorata. Lihotti!
Vesuvius. Onko järkeä asua pommin päällä?