sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Ollaankohan me suomalaiset jotenkin outoja?

Tuo ajatus poksahti päähän, kun virittelin saunan kiukaaseen tulia. Ulkona näytti lämpömittari +30 astetta ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Jotenkin on kohtalaisen helppoa uskoa, että ulkomaalaiset epäilevät järjenjuoksuamme näillä kesähelteillä, ja toki epäilevät ehkä muista syistä muinakin vuodenaikoina. Onhan se hieman hankalaa perustella, miksi pitää lämmittää saunaan +80 - +100 astetta, kun ulkonakin tarkenee. Eikä selitykseksi riitä saunaoluetkaan, sillä oluttahan voi halukkaat kiskoa ilman polttavia löylyjäkin - monet kiskovatkin, vaikka ei pitäisi.

Täytynee ehkä tässä yhteydessä mainita muistakin suomalaisista omituisuuksista - muutama syötävä juttu! Se on himskatin vaikea tarjota vierasmaalaiselle Tapolan mustaa makkaraa. Ei auta kauniit kielikuvat, huolella käydyt kielikurssit sekä esimerkin voimakaan. Ei suostu vieras ottamaan herkkua huulilleen, vaan pyörittelee päätään silmät ymmyrjäisinä. Ja ulkomailla kun tungetaan suoleen tai muovin sisään vaikka minkälaista lihanrutkaletta. Meillä on sentään kolme todella herkkumakkaraa: lauantaimakkara, lenkkimakkara ja tuo Tapolan musta. 

No kun alettiin, niin onko helppo perustella riisipuuron syömistä mokkasiinista. Nimittäin karjalanpiirakka antaa selkeän mielikuvan vieraalle puuron ”tarjoiluastiasta”. Kyllä on siinä suomalainen keksinyt oivan keinon yhdistää kaksi maukasta tuotetta. Onhan se kädessä helpompi pitää puuroa kuoressa kuin paljaaltaan. Ja vielä kun siihen laittaa hieman munavoita päälle, niin on se vaan hyvää isolla hyyllä.

Kaksi tuotetta yhdessä on myös Hanna Partasen ja muiden kuopiolaisten kalakukoissa. Asiaa tuntematon kuvittelee pääsevänsä nauttimaan kalan ja kukon makuyhdistelmää, mutta pettyy pahasti. Ei ole kukkoa, ei viinissä eikä kalassa. On vaan herkullista leivänkuorta ja sisällä muikkua tai ahventa. Ja on herkullista, mutta tuotteen nimen selittäminen vaatii verbaliikan venymistä uusiin ulottuvuuksiin. Ei ole kukkoa, nou kukko in bread, only muikku! Miksei ole kukkoa? No kun ei Hanna Partanen tykännyt tunkea kukkoa samaan leipään muikkujen kanssa. MOT.

Mitä sanotte salmiakista ja lakritsasta? Ovatko herkkuja? No on, mutta ei maistu vieraan maan kulkijalle. On se ihme, kun on kyseessä niinkin makoisat tuotteet. Ei ymmärrä ei! Pitäisi olla piparminttua tai hedelmää tai jotain muuta älyttömän makeaa ja sokerista, mutta ei salmiakkia. On se ulkomaalainen vaan outo otus. Ei tunnu ymmärtävän hyvän päälle juuri mitään. Aikoinaan Oulussa Merijalin Leijona-pastillit peltirasiassa olivat parasta!

Taidan lopettaa tähän ennenkuin joku keksii ottaa esille ruotsalaisten hapansilakan. Muistakaa nauttia kesästä ja suomalaisista herkuista saunan lomassa!




keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Jokohan se olisi kesä?

Juhannus meni menojaan ja kerrankin sattui kunnon keli. Onneksi ei kuitenkaan tuuskattu kokkojen kanssa monellakaan paikkakunnalla. Vaikka Pekka Pouta antoikin juhannuksen alle kunnon vesisateen, ei se olisi riittänyt luonnon suojelemiseen karkaavilta kokkotulilta. Uutisissa ei ainakaan minun silmiini sattunut moisia karkaamisia.

Minäkin yritin etsiä pesueeni katseltavaksi Savonlinnasta juhannuskokkoa, mutta niillä monilla perinteisillä paikoilla ei ollut ehditty kokon rakennuspuuhiin ajoissa. Lupa tulille annettiin sen verran myöhään. No meillä kyyhötettiin kotona, syötiin kevyen terveellisesti ja tuijotettiin telkkaria. Ja pari päivää myöhemmin kuulin, että iso kokko oli poltettu reilun kilometrin päässä mökiltämme, kuten lähes joka vuosi 60 vuoden ajan. Mutta muistinko tuota? No en tietenkään! Oli jotenkin taas tavoite käydä kauempana vaikka lähellä olisi ollut homma paremmin. Sitä ei vaan meikävanhus opi enää muistamaan asioita, ei vanhoja eikä uusia.

Mutta onhan sitä saatu viime aikoina melkoisesti silmäkarkkia. On tuokin veikeä ilmaisu kauniille asioille. Se kun ei silmä juurikaan maista, mutta ehkä se hivelee samoja reseptoreja aisteissa, kuin suussa sulavat makeisetkin. Paitsi salmiakki, joka polttaa herkkää kurkkua, mutta eri tavalla. Viittaan karkilla nimittäin kauniisti kukoistavaan luontoon, kukkasiin ja kasveihin. 

Pihat, pellot, metsät, pientareet ja kukkapenkit kukoistavat nyt väriloistossaan. Meilläkin omenapuu kerkisi mökin pihalla täyttyä valkoisista kukista, jotka pysyivät muutaman päivän ja sitten yhtenä lumisateena leijailivat maahan. Nyt on jälleen kerran odotettavissa noista tuhansista kukista 3-5 omenaa, jotka on jokin ötökkä entiseen tapaan syönyt piloille. Alkuvuosina ne tuottivat jotain syötäviäkin yksilöitä. Sadot olivat silloinkin niin vaatimattomia, etten viitsinyt rakentaa toripöytää. Ei olisi myyntituloja kertynyt edes pöytäpaikan vuokran vertaa. Olen nimittäin luvannut suvulle, että runsaan sadon saadessani, ponkaisen läheiselle kauppatorille satoa myymään. Vielä on bensat säästyneet!

Mustikat ovat kukkineet reippaasti ja nyt heillä on varsiensa päihin marjojen kasvatus meneillään. Toivottavasti kehittyvät ja säilyvät marjaämpäreihin asti. Nyt ei tarvitse pelätä edes portinpieleen porhaltavaa pikkubussillista ulkolaisia tehomarjanpoimijoita, jotka imuroivat hetkessä superpoimureillaan muutaman hehtaarin marjoista puhtaaksi. Se on tapahtunut muutamana vuotena. 

Luonnossa on liikuttu ja kasveja katseltu, mutta miten olen selvittänyt kasvien nimet? Kasvit ovat aina kiinnostaneet minua, etenkin kun aikoinaan piti kouluun kerätä kasvistoon 100 kasvia ja siihen sammalet sekä jäkälät päälle. Sadalla kasvilla sai paremman numeron kuin 80:llä. 

Viime kuukausina mainostettiin monissa tiedotusvälineissä älykännykkäsovellusta luonnonkasvien tunnistamiseksi. Se tunnisti muistaakseni Android-laitteissa kasvit suomeksi ja Applen laitteisiinkin tuo suomi-ominaisuus piti tuleman. Tuo sovellus, PlantNet kertoo kasvin nimen näppärästi valokuvasta. Eli kännykällä kuvataan kasvi sovelluksella luonnossa ja sovelluksesta löytyy nimi. Jos kyseinen kasvi kuuluu johonkin moninaiseen sukuun, tarjoaa sovellus useampia vaihtoehtoja kuvineen. Minä olen yleensä sieltä horsmani saanut selvitettyä. Oiva sovellus!

Ja ponkaiskaa tekin nyt kännykän kanssa lähimaastoon tutkimaan kasveja! Kyllä niille nimi löytyy ja jos ei löydy, niin kannattaa valmistautua maailman maineeseen. Uuden kasvin löytäjä nimittäin palkitaan maailmalla ruhtinaallisesti, ainakin kupillisella kahvia tai teetä riippuen tarjoajasta. Linnéen suorituksiin ei toki kannata enää pyrkiä sovelluksella tai ilmankaan. 

Muistakaa liikkua luonnossa avoimin silmin ja nauttia sen moninaisesta tarjonnasta!



tiistai 16. kesäkuuta 2020

Sekö onkin juhannus jo tulossa?

Kyllä voi herkkä vanhus taas tuntea itsensä petetyksi! Juhannus onkin jo tällä viikolla, kun olin odottanut sen tulevan vasta viikko siitä. Joku rutjake on mennyt taas vemppaamaan päiviä niin, ettei tässä hidastuvalla aivokapasiteetilla pysy enää perässä.

Onneksi juhannukseksi ei tarvitse ostella mitään ihmeellisiä juttuja, kuten mämmiä, kinkkua, tippaleipiä tai vastaavia juhlaruokia. Nyt kun kaupatkin ovat auki aina, niin ehtii hyvinkin hankkimaan ne meikävanhuksen vähät eväät, kauraleipää, 70-prosentin Beceliä, vähärasvaista juustoa ja kalkkunaleikettä, sitä läpinäkyvän ohutta. Nykyään tuommoinen leike on niin ohut, että siitä voi melkein katsella läpi järvelle kirkkaana päivänä. Kyllä noilla eväillä yleensä pärjää aika pitkälle, ja katiskasta saa haukea ja ahventa lisukkeeksi. Sorviakin tulee, mutta niihin en ole vielä ryhtynyt, kun tulee nooita parempiakin kalalajeja.

Kukahan se aikoinaan aloitti noitten juhlapäivien muuttelun ja keksi vielä lisätä siihen kellon siirrotkin keväällä ja syksyllä? Ei ole terveydellekään hyväksi siirrellä elämänrytmiä alvariinsa. Juuri kun tuntee olevansa ajantasalla, onkin kalenteriin tai kelloon määrätty uusi järjestys. Ei enää tiedä milloin pitäisi syödä juhla-ateriaa (=makkaravoileipää) tai milloin saa nukkua ja milloin ei.

Mitä jos ei sattuisi olemaan nyt tulevana perjantaina tulitikkuja kokon sytyttämiseen, saati kokkoa valmiina? Kauppalistalla olisi tikkujen osto merkitty vasta viikkoa myöhemmäksi. Kyllä olisi murheellista katsella rannassa risukasaa ja siihen salaa nostettua naapurin uutta puuvenettä, kun ei olisi tikun tikkua ja tyhjän tikkuaskin raapaisupintakin olisi lopussa. Tosin ei sitä kokkoa saisi varmaan polttaakaan, kun monena vuonna on kesä äitynyt juuri juhannuksen aikaan kesäksi ja viranomainen määrännyt tulitikut uuninpankolle tai syvälle taskuun.

Nyt minulla on kuitenkin kolme isoa askia tulitikkuja, mutta kokkokasaa en kyllä kerkiä enää tekemään, enkä jaksakaan, kun on niin kuumaa. Aion luottaa naapurin kokkoon ja katsella sitä ikkunasta, jos satun olemaan silloin hereillä. Kun polttavat usein sen vasta klo 22 aikoihin ja minä olen silloin täydessä unessa. Saa nähdä ehdinkö tänä juhannuksena mihinkään enää mukaan? Ainoa ilo on, että ensi pääsiäinen saa tulla milloin vaan, sillä pakkasessa on valmiiksi jo mämmirove.

Hauskaa juhannusta kaikille teille, jotka ehditte tai vaikka ette ehdikään juhannuksen viettoon! Ja muistakaa: viinan kanssa ei sitten tolskata, vesille ei mennä maistissa, tapella ei saa, tulitikut pidetään visusti tallessa ja läheisistä pidetään hyvää huolta!

PS. Laitan pari kuvaa viime päivien lisäsärpimistä!




torstai 4. kesäkuuta 2020

Kesää aloitellaan ja yskitään

Taisitte jo luulla, että olen lopettanut tyystin tämän raapustamisen! Väärin luulitte, sillä roikun edelleen sitkeästi mukana. Yleinen laiskuus ja perinteinen saamattomuuteni ovat vaan vaivanneet ja hillinneet oikean käden etusormen kirjoitustoimeen ryhtymistä.

Alkoihan tässä sentään lomakausikin, taas. Siis loma ei lama, tai eipä tuotakaan tiedä vielä varmasti, onko molemmat yhtä aikaa liikkeellä. Tarkkaavainen lukija voisi kysyä, että loma mistä? Samaa lomaahan se eläkeläisellä yleensä on. Vaihtelua tuo normaaliin arkeen se, että kävelylle lähtee kotirapun ulko-ovesta välillä oikealle ja välillä vasemmalle, eikä noilla valinnoilla ole Tietenkään mitään poliittista merkitystä.

Mitä muuta on muuttunut? No liekö minulle tulossa jonkinlainen ”ikäkriisi”, kun terveyteen ilmaantuu uudenlaisia ongelmia. Älä luulekaan, että alan niitä tässä avaamaan sen enempää. Sen verran voin kyllä paljastaa, että kanta-asiakaskortti HUS:n terveyspalveluihin on edelleen vahvasti voimassa. Ei se onneksi toimi samalla tavalla kuin kaupparyhmien kortit, joissa muistutetaan, että jos vielä asioit tämän verran, niin saat vielä seuraavan kynnyksen ylittävän paremman bonuksen kuluvalta kuukaudelta.

No se muuan vaiva! On ilmaantunut vahvoja viitteitä siitä, että olisin muka allerginen tai muuten herkistynyt ympäröivälle maailmalle. Olenhan minä tiennyt olevani herkkä luonne ja altis kaikelle kauniille, mutta että allerginen! Ei nyt sentään, kait? Nyt olen sitten tovin aikaa spruuttaillut nenään jotain erikoissumua ja imaissut keuhkoon putkesta pölynestettä. Mitäkö niistä on sitten ollut hyötyä? Sanopas se! Nokka ja kurkku ovat kuivia kuin Saharan erämaa, ja yskä sen kun pahenee, onneksi ei nenä vuoda.

Nyt sitten odottelen koivupölyjen loppumista ja heinäpölyjen alkamista. Siinä rajakohdassa toivoisin henkielimien lopettavan viattoman vanhuksen kiusaamisen ja antavan mahdollisuuden puuhailla kaikessa rauhassa omia vanhuspuuhia, puutöitä, katiskan kokemista ja tietenkin iPadin kanssa aktiivista turaamista.

Kyllä ei kuitenkaan kateeksi käy niitä kanssaihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti lääkitsemään itseään noilla lääkepiipuilla. Jaksamista kaikille!

Aurinkoa kaikkien kesään!

PS. Sääksen poikaset ovat kuoriutuneet! Vilkaiskaahan Luontoliven kuvaa osoitteesta https://wwf.fi/luontolive/saaksi/ !

Riipustan tätä liikkuvassa autossa, jota kotihengetär ohjastaa, matkalla kohti koti-Stadia. Todisteeksi matkasta laitan kuvan ylikulkusillasta Mikkelistä. Muutama vuosi sitten, kun tietä rakennettiin, tuo silta pudota jympsähti keskeneräiselle tielle. Hyvin saivat kuitenkin korjattua sen. Kunhan saavat vielä valmiiksi Mikkelin ja Juvan välisen moottoritien, niin helpottuu ja nopeutuu Stadin Vanhuksen mökkimatkakin.