Lämpöteknistä tuskaa tarjolla

Se on taas ilmoja pidellyt! Käsi ylös, jonka mielestä viime aikoina on ollut liian kuumaa! Reiska, käsi alas, sinulta ja muilta pakastevarastolla työskenteleviltä ei kysytty!

Jos asut taloyhtiössä, jossa on tehty kaikki mahdolliset säädöt, kuten patteriventtiilien ja ilmanvaihtokanavien, niin on se vaan hieno asia. Paitsi jos asut yläkerroksen päätyhuoneistossa, jota aurinko lämmittää aamunousustaan iltalaskemiseen. Lämpöpinnat ovat 4 lämmintä pintaa (etu, pääty, taka ja katto), jotka varastoivat betoniin päivän kaikki lämpöä tuottavat auringonsäteet. 

Mainitussa tilanteessa on hento ja herkkä vanhus suorastaan liemessä, siis hikiliemessä. Talon päätyasunnon kylpyhuone ja sauna ovat lämmittämättä kylpykunnossa. Onhan se toki säästöä, kun ei tarvitse kiuasta ostosähköllä lämmittää, mutta olisi tuon voinut tehdä toisinkin, vaikkapa vanhanaikaisella tavalla napista kääntämällä. 

Viime viikkojen lämpötilat ovat olleet ns. käänteiset. Siis miten? Jos haluat viilentää ikääntynyttä, ruttuista ihoasi, on parasta mennä ulos, sillä siellä on vain +28 C lämmintä. Sisällä on nimittäin vähintään +30 C. Minusta luonto ei ole tarkoittanut asiaa noin, ainakaan minulle. Se ei herkkä vanhus kestä tämmöistä menoa. 

Olen lukenut monesta aviisista ja kuullut lähipiiriltäni, että nestettä on juotava ja paljon näillä keleillä. No ostin tietenkin Valion mainioita Hedelmätarha-mehuja sekä sokerittomia limsoja, ja pari pulloa Cola-juomia. Vaikutus oli lähes välitön! Housujen vyö alkoi venyä, ja housujen kaulukselle kävi samoin. Hetken olin huolissani tuosta ilmiöstä, kunnes satuin astumaan henkilövaakamme päälle. Hiki ja kuumat kelit oli selvästikin vaikuttaneet vaakaankin. Viisari ylsi uusille lukemille.

Avauduttuani asiasta lähipiirilleni, sain kuulla puhtaan veden, ja tiukan paikan tullen myös kivennäisvesien virvoittavista vaikutuksista. Aina viisaampien neuvoja noudattavana (no, en nyt aina, kun usein tiedän itse paremmin, mutta nyt olin hieman neuvoton, joten taivuin), marssin lähikauppaan ison kassin kera ja ostin paljon vissyä. Joku voisi kysyä, miksen ostanut olutta, mutta kun en pidä oluesta eikä vyötärölinjani sisällä oleva putkistonikaan pidä siitä.

No nyt olen lipittänyt jo melkoisen aikaa vesijohtovettä janoon ja nesteyttämiseen sekä välillä vissyä vyötärön alaisen alueen hapottamiseen. Siinä sivussa olen ajellut polkurattaallani turvapotta päässä kylillä sekä kiertänyt kävellen läheistä lampea (=2,6 km). Vaikutus on ollut merkittävä vyötärönahalleni sekä nahkavyölleni, kokonaiset 2 reikää on palattu nuoruuteen ja nappiakaan ei ole tarvinnut siirtää. Vaaka näyttää lähes samaa, mutta olen vaihtanut rasvan lihakseen. Saattoi olla hyvä vaihtokauppa!

Sivuhuoneessa huutaa pyörillä liikuteltava ilmalämpöpumppu. Suurin apu siitä lienee se, että välillä auki olevista tuuletusikkunoista eivät lentävät pörriäiset uskalla tulla tähän mahdottomaan meteliin. Eli nyt odottelen säädyllisiä syys- ja talvikelejä. En usko, että tulee mahdollisuutta istuttaa taloyhtiön pihaan tai mökille banaani- tai appelsiinipuita vielä aikoihin. 

Jos liikutte nurmikoilla tai metsissä, muistakaa tehdä punkkitarkastus heti kotona. Olen kokenut punkin pureman pari kertaa, en tykännyt! 

Aurinkoa ja sopivaa viilennystä kesäänne!

Siinä se mylly mekkaloi! 

Kesäharrastuksia ja aktiivista puuhailua

Kesä on mennyt mukavasti helteitä pakoillessa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Ei ole sananlaskun mukaan suutarin lapsella kenkiä, joten ei ole niitä ollut minullakaan. Tai siis on ollut kengät jalassa aina tarpeen mukaan, mutta kesä-Savonlinnan kulttuuri- ja muut kesäriennot ovat jääneet pääosin väliin. Kuten muutenkin viimeisten reilun 40 vuoden aikana.

Muistan vieläkin, kun huhtikuun tienoissa päätin, että tänä kesänä käydään katsomassa kaikki lähiseudun kesäteatterinäytökset ja torilla syödään lörtsyt miltei alvariinsa. Mutta ei se vaan taaskaan mennyt ajatellulla tavalla. Mökin sohva ja lepotuoli ovat olleet rajuimmat huvit, joista on tullut nautiskeltua. Tai nyt taidan kirjoittaa muunneltua totuutta eli fake newsia, kuten yksi presidentti toteaisi, sillä olenhan minä käynyt kotihengettären kanssa kerran Savonlinnasalilla katsomassa operetin Mustalaisruhtinatar. Siinä oli rutkasti näyttelytoimintaa, paljon tuttuja lauluja ja istumapenkissä hyytävän kylmää. Ulkona oli miltei +30 C, mutta varaamaani penkkirivin laitaan puhalsi seinän läpi ilmastointikojeen varmaankin -20 C:n puhuri. Eli on sitä sittenkin nautiskeltu kesähuveista. Ja paleltu!

Stadista lähtiessäni pistäydyin Oulunkylän K-Raudassa sirkkelihankinnoilla. Raahasin laitteen mökille aikomuksenani tehdä aiempien kesien tapaan runsaasti puuaskareita. Tehty on! On sahattu 5 kpl heinäseipään päitä  ja siinä kaikki. Nuo pätkät menivät portaan kaidetarpeiksi. Ei ole kulunut sirkkelin terä. Tuskin edes pölyä on laitteessa. Voisi varmaan palauttaa kauppaan koskemattomana?

Katiskaa uitin järvessä 3 viikkoa. Sain saaliiksi yhden ahvenen, jonka palautin takaisin uimaretkilleen kavereittensa pariin. Muuten katiska keräsi kaislikon reunassa vaan limaa ja kasvien töhnää. Otin sen heinäkuun puolivälissä rantaan, pesin painepesurilla ja nostin varaston seinälle naulaan talvehtimaan. Varaston seinältä löysin 6 vuotta sitten ostamani 3 onkisettiä sisältävän pussin. En avannut. Säästän!

Luonnontarkkailua olen harrastanut hieman. Sohvan vieressä ikkunalaudalla on kiikari, jota on helppo käyttää, kun nostaa vähän päätään sohvalta ja suuntaa okulaarit järvelle. Rantakaislikossa on suhissut. Alkukesästä siellä lauleli suloäänellään härkälinnut. Sitten poikasten kuoriuduttua on rannassa vieraillut joutsenia, hanhia, silkkiuikkuja, sorsia, koskeloita, telkkiä ja naapurin vehnäterrieri Manta.

Liikuntaa olen harjoittanut säännöllisesti kerran kolmessa kuukaudessa. Kerran ajoin polkupyörällä Pöntönharjun lenkin 8 km, takapuoli tuli kipeäksi. Toisen kerran kävelin lähimetsään mustikoita katselemaan. Konttasin hetken varvikossa ja totesin homman turhaksi. Palasin sohvalle. Jonkun mökille jättämällä minulle liian lyhyellä golfmailalla yritin löydä pihatieltä käpyjä metsään, mutta lopetin 20 kävyn jälkeen, kun selkääni alkoi koskea. Palasin jälleen sohvalle.

Arvioin loistavan, 30 vuotta sitten mitatun kuntoni säilyneen entisellään kuuman kesän ansiosta, joten olen todennut liikunnan toistaiseksi tarpeettomaksi. Ehkä syksymmällä palattuani Stadiin, ajan pikkumutkan citypyörällä, jos semmoinen sattuu joltain asemalta löytymään. Aloitan sitten kunnon ylläpitämisen. Kunnolla!

Suurin harmini on ollut, ettei saunan lämmittäminenkaan ole jaksanut innostaa. Aiemmin se on ollut mökkeilyn suurimpia nautintoja. Mutta kun ulkona on yhtä lämmintä kuin saunassa, ei hommassa ole ollut mitään mieltä. Uimassa olen käynyt säännöllisesti 20 vuoden välein. Tuo vuoro ei ole osunut tälle kesälle, vaan sen aika on vasta 2024. Odotan innolla, että vedet lämpenisivät tuohon mennessä.

Eli kesä on mennyt kertomallani tavalla pikkusen puuhaillessa - siis pääosin iPadia välillä lataillessa ja sitten nettiä selaillessa. On se vaan tuommoinen tablettilaite oiva peli! Ei tule riehuttua turhissa hommissa.

Hyvää loppukesää kaikille muillekin puuhailijoille!

Tämä kuva on kyllä Saimaalta, mutta naapuriselältä. Huomasin, että oman kaislikon kuvia löytyi tietokoneeltani noin 1500 kappaletta, joten oletin näyttäneeni aiemmin niistä muutaman jo teillekin.

Olinhan siellä vatukossa minäkin

Pienehkön painostuksen ja suurehkon huonon omantunnon pakottamana minäkin raahauduin mökin lähimetsän vattupusikkoon. Tai eihän siellä oikeastaan enää ollut sitä pusikkoa. Oli vain alkava mäntymetsä ja kuihtuvat vattupuskien varret. Ja tietenkin armoton helle.

Matkalla pusikkoon huomasin Nokian Kontio-saappaiden ikääntyessään muuttuneet ominaisuudet. Vaikka olinkin paikannut saappaat polkupyörän kumille tarkoitetulla paikalla, se ei selittänyt tuota oleellista muutosta. Saappaat olivat paljon raskaammat kuin koskaan ennen. Ne eivät enää kulkeneet mättäiden tai maassa makaavien puunrunkojen yli samalla kepeydellä kuin ennen. Onkohan noissa 70-luvun laatusaappaissa valmistusvaiheessa käytetty jotain oudosti muuntuvaa kumilaatua? Tuntuivat paljon raskaammilta kuin ennen.

Metsässä ei tarvinnut kuitenkaan olla yksin. Suunnaton määrä paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä seurasi jokaista liikettäni. Niillä oli polttava tarve päästä ihokontaktiin kanssani. Enimmäkseen nuo kontaktieleet kohdistuivat pääni näkyviin osiin. Tiedän, että ihmisten pitäisi keskustellessaan pyrkiä pitämään katsekontakti, mutta en tiennyt tuon käyttäytymissäännön koskevan eläimiäkin. Vai halusivatko osoittaa marjastajalle hellyyttä? Tästä uudesta tavasta en pitänyt!

Kuihtuneissa puskissa oli varsin vähän marjoja ja nekin pääosin kuivia, pieniä rupukoita. Sain kerättyä vajaan kahden tunnin ötökkäseurustelun lomassa puolisen litraa vattuja. Ei mikään hurraa-saalis!

Helsingin Sanomien kirjoitus helteen vaikutuksesta vanhukseen tuli myös koettua reissun yhteydessä. Huolimatta muille jakamistani neuvoista, en ollut tietenkään varautunut kuumuuteen vesipullolla. Niinhän siinä kävi, että siitä oli seurannaisvaikutuksia. Mökille palattuani käväisin suihkussa, joka vilvoitti hieman. Mutta pahinta oli pian paluun jälkeen alkanut pieni päänsärky ja tuntia myöhemmin armoton väsymys. Onneksi selvisin niistä vesitankkauksella ja nokkaunilla.

Muistakaa olla varovaisia näiden hellekelien kanssa! Juokaa tarpeeksi vettä ja suojautukaa riittävästi auringonpaisteelta!

Kyllä on metsä kuivaa! Mustikan varvutkin ovat muuttuneet aivan harmaanruskeiksi.

Sääherran säätökampi

Kyllä on heittänyt olon aika pirulliseksi! Olen vuosien saatossa mitä ilmeisimmin suututtanut tuon säästä määräävän herran. Enhän minä nyt aivan sillain tarkoittanut! Sorry! Ajattelin vaan, että olisihan se mukavaa, jos säät olisivat paremmin tämmöiselle pulskalle ihmiselle sopivat.

Nyt se perk...n ukko venkslaa sitä kampea ääriasennosta toiseen. On se hittoa, ettei se osaa säätää sitä vaan pikkusen, sillain asteittain. Se vaan heittelee sitä kampea raakalla kädellä minne se sattuu stoppaamaan. Vai onkohan nuo säätölaitteet ostettu joskus muinoin entisen ison naapurimaan traktoritehtaan ylijäämävarastosta? Olisiko se semmoinen Pelarustiikki-traktorin vaihdekeppi, joka sekään ei ikinä sattunut oikeaan hahloon ja rutisi vielä rajusti asettuessaan satunnaiseen kohtaan?

Pitäisiköhän meidän kerätä kolehti ja ostaa sääukolle nykyaikaiset vehkeet? Eihän se passaa, että televisiossa Pekka, Miina, Kerttu, Seija ja ne muut säänkertojat hipovat näppärästi seinälle laitettuja sääkarttoja. Eikä heilu kammen eikä piipun kanssa kertoessaan arvauksiaan. Ja taivaalla se ukko sitten rusauttelee sinnepäin isolla ruosteisella kammella. Ja me saadaan niskaamme mitä sattuu!

Nykyään on saatavilla kaikenlaisia tietotekniikkaan perustuvia säätölaitteita, joita käsitellään näppäilyillä tai hipaisuilla. Ukkokin saisi istua isossa, leppoisassa nojatuolissa ja näppäillä vaikka iPadillä olevaa säätöasteikkoa. Valitsisi vaan ensin alueen, säätyypin ja lopuksi läpötilan. Ja tarkkuus olisi asteen murto-osia. Ja kansa olisi tyytyväinen.

Voi olla, että lopetan säästä kommentoimisen! Tai sitten en! Mutta lämmöt alkavat riitellä minulle! Voitaisko palata entiseen maailman tyyliin? Päivällä paistelisi aurinko puolipilviseltä taivaalta, lämpöä olisi +19 - +21C ja yöllä tulisi vettä kuin aisaa. Tuosta rytmistä minä tykkäisin! Ja luonto!

PS. JOS TUO VIESTINI EDELLÄ EI MENE PERILLE, MUISTAKAA JUODA PALJON VETTÄ, KÄYDÄ VÄLILLÄ PISSILLÄ JA SUOJATA ITSENNE PAAHTEELTA!

 Tässä historiallinen Citikka messuilta.

Lämmintä piisaa - LIIKAAKIN!

Kaikki varmaan muistavat laulunsanat ”Miksi puhelin ei soi, sitä ymmärtää en voi, miksi puhelin ei soi?”

En ollut pohtinut tuota ennenkuin tulin vilkaisseeksi mökkipuhelintamme. Ei, ei se soinut, vaan satuin vilkaisemaan sitä ohikulkiessani. Puhelimeen rautalanganpätkällä integroitu lämpömittari kertoi puhelimen hiljaisuuden syyn. Eihän mikään puhelin voi toimia noilla asteilla! Puhelimeen ja mittariinkaan ei ollut edes paistanut aurinko, ja siitä huolimatta asteet olivat yli Suomessa sallitun rajan, +30 C. Tuskin teidän kannattaa edes kysyä minulta, tykkäsinkö tai tykkäänkö!


En todellakaan tykkää, sillä ison joukon vanhuksia eli nykytermein senioreita tapaan, minäkään en kestä näitä kuumuuksia. Toissapäivänä epäilin jo ongelmia iskeytyneen sukuvikaiseen sydämeeni. Olo oli ahdistava, happea ei meinannut riittää keuhkoon asti, heikotti, huimasi ja elo oli mitä ilmeisimmin valumassa, oletettavasti sormeen pihalla tulleesta haavasta, maan multiin. Oli oli kuin pienyrittäjällä ennen verotarkastusta.

Apu löytyi kuitenkin pienistä pillereistä, kylmästä suihkusta ja ennen kaikkea ilmalämpöpumpun viilennysominaisuudesta. Kylmän veden juominenkin auttoi. Viileällä lattialla makaaminen verhoilla pimennetyn mökin tuvassa helpottivat olon seuraavan päivän uuteen lämpökoitokseen. Nyt on jo hieman oppinut tähän tukalaan keliin ja ehkä elimistökin alkaa tottua näihin hulluihin asteisiin.
Kunhan myös muistaa juoda vettä riittävästi! Mehuakin voi juoda.

Jos olisimme olleet kotona Stadissa, ei tällaista lämpötilaa olisi kestänyt mitenkään asunnossamme. Eli ainoa keino kestää tämä, olisi ollut istuminen joko taloyhtiömme alakerassa kellarikomerossa tai parkkihallissa.

Onneksi hankimme mökillemme lämpöpumpun kymmenisen vuotta sitten. Siitä on ollut suunnaton apu alemmissakin lämpötiloissa, saati syksyn alkavissa viileissä. Loistokeksintö!

ELI SENIORIKUMPPANIT, OLKAA VAROVAISIA HELTEIDEN KANSSA, PYSYKÄÄ VARJOSSA JA VIILEISSÄ TILOISSA SEKÄ MUISTAKAA JUODA TARPEEKSI NESTEITÄ!

PS. Näissä keleissä alkoholipitoiset juomat eivät ole suositeltavia nesteitä eikä kahvi, vaikka kuinka kovasti tekee mieli siemaista välillä kupponen!