"Pyyhkäisin kaupungille" olisi liian vahva ilmaisu menolleni eli siispä kuvailen, että teputtelin vieläkin kipeällä selälläni autojen nostaman katupölyn seassa keskikylälle. Siellä mieleni avartui ja tykyttävä kipu titaanilla vahvistetussa selässäni unohtui kun silmäilin ympärilleni. Ei ollut pipoja, ei toppatakkeja! Ei miehillä, ei naisilla! Pyyhkäisin hikeä paperinenäliinaan. Oli naisväki käväissyt vaatekaapillansa ja etsinyt kevyempää ylle. Tunnustan! Semmoinen näky ylt'ympäriinsä koski silmiini. En pahastunut!
Tuolla matkallani oli hyvinkin tärkeä merkitys kuvailemieni havaintojen ohella. Oli nimittäin kulunut liki päivälleen 10 vuotta kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaan ja Enterin yhteistyötä Lasipalatsilla. Kirjaston esihenkilöt kertoivat tämäntyyppisen yhteistyön olevan maailmankin laajuisesti poikkeuksellista. Tämä Lasipalatsin toisessa kerroksessa tapahtunut merkittävä yhteistyö on näinä päivinä vetämässä loppuhenkoset. Se kun Amos Anderson tai siis sen niminen yhteisö perustaa taidemuseon Lasipalatsin tiloihin ja ulostaa tiloistaan Kaupunkiverstaan ja mukana Enterin teho-opastajat.
Enterille on kirjaston toimesta jo osoitettu seuraavat korvaavat tilat. Syyskuussa jatkuvat opastukset Kirjasto 10:ssä vanhassa postitalossa sekä uudessa paikassa Rikun kirjastossa eli virallisemmin Rikhardinkadun kirjastossa. Ei tarvi Eirasta enää teputtaa Lasipalatsille asti kysymään tietokoneneuvoja vaan asiat selviää Rikun kirjaston neuvontapisteessä ja molemmissa paikoissa vieläpä ilman ajanvarausta.
Ei ole pääkaupunkilainen seniori yksin tietokonemurheensa kera. Se Enterin opastaja laittaa taas syyskuusta alkaen masiinat kuntoon ja bitit järjestykseen. Siinä saa taas Megat ja Gigat kyytiä kesäpaussin jälkeen. Enterin opastajat ovat syksyllä taas tavattavissa 34 eri paikassa pitkin pääkaupunkiseutua.
Sitä vaan toivoo, että jokainen kulla kone on, malttaisi käytellä ja käytellä ja surffailla ja taas käytellä masiinoitaan. Se kun ei bitti tykkää siitä pahaa eikä niissä käyttelyissä pääse edes epähuomiossa isoja vahinkoja tekemään. Pahinta voipi ainoastaan olla, että kyynärpää luiskahtaa pöydänreunalta ja lyöpi tietonikkari nenänsä pöytään. Eikä siitä kärsi pöytä vaan se toinen.
Niin meinasi unohtua tuo eilisen pääasia! Siellä me Lasipalatsilla ryystettiin hyvät 10-vuotiskahvit monien kakkujen kera ja olipa siellä tarjolla paukkumehuakin juhlan kunniaksi. Oli kirjaston väki tehnyt meille herkkutarjoilut. Kakut eivät olleet monen kommenteista huolimatta tulostettu verstaan 3D-printterillä. Ne kun oli käsin tehty ja erittäin epäterveellisiä kun maistuivat aivan taivaallisen hyviltä. Otin santsikierroksen! Ei ehkä olisi pitänyt! Kotimatkalla hikoilin vielä enemmän kun tullessa.
Se on tieto-opastajallakin kesä edessä. Ja muutto syksyllä! Mutta katsellaan ympärille ja nautitaan kesän näkymistä! Ja käytetään tietolaitteita oli ne sitten älypuhelimia, tablettilaitteita, läppäreitä tai pöytäkoneita! Pöytäkoneiksi lasketaan kesäaikaan myös tasohöylät ja jiirisahat! Niilläkin saa mukavia juttuja aikaiseksi.
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!
PS. Vastaus otsikon kysymykseen: "On se kesä nyt!"
