Enterin lumoissa

Kyllä elämä voi joskus olla todella mukavaa, antoisaa ja elämisen arvoista. Elin joitakin vuosia sitten eläkeläisen aikaa, jolloin kalenteri oli arvossaan. Sain arvokkaan vapaaehtoistyön merkittäväksi kalenteriini viikottain.

En enää muista milloin kaikki alkoi, mutta oli se vaan hienoa että alkoi. Törmäsin eräillä messuilla Enterin (https://www.entersenior.fi/) esittelypöytään, jossa yhdistyksen toimintaa esitteli muutamat iloiset seniorit. Heidän kanssaan virisi keskustelu Enterin toiminnasta, joka käsitti senioreille annettavaa tietoteknistä apua. Koska olin opiskellut hieman tietotekniikkaa ja käyttänyt vuosien ajan tietolaitteita työssäni, lupauduin tuohon iloiseen joukkoon.

Asuin tuolloin suhteellisen lähellä Helsingin keskustaa, joten pääsin vertaisopastajaksi Helsingin keskustaan Lasipalatsiin. Siitä lähtien sain kokea monenlaisia auttamisen ja onnistumisen hetkiä opastustuntien aikana. Koin itse uskomatonta mielihyvää, kun pystyin kohtuullisen vaatimattomilla tiedoillani auttamaan senioreita heidän ongelmissaan. Tuossa tehtävässä ongelman ratkaiseminen antoi myös itselle suunnattomasti tietoa ja lisäoppia. Joskus joutui apua etsimään netin mittaamattomista syövereistä, joskus apu löytyi omista kokemuksista.

Vaikka en voi moittia omaa varsinaista työuraani, jossa pidin kaikista tehtävistäni vuosikymmenten saatossa, oli tuo aikani Enterin vertaisopastajana elämäni antoisinta ja hienointa aikaa. Sain toimia opastajana eniten Lasipalatsilla, Keskustakirjastolla, Töölön kirjastolla sekä Palvelutalo Wilhelmiinassa. Lisäksi taisin käydä muutaman opastuskerran myös Rikhardinkadun kirjastolla ja Kampin sekä Munkkiniemen Palvelukeskuksissa. Sainpa pitää muutaman esityksen Kampin Palvelukeskuksen juhlasalissakin. 

Miksikö en siis jatkanut opastajana? Siihen on toki useampia syitä, kuten siirtyminen terveyspalveluiden suurkuluttajaksi, mutta myös digiasioiden nopea kehitys ja oma kelkasta putoamiseni. Mutta ajatukseni ovat aina tuon aktiivisen opastajajoukon mukana ja kaipaan sekä arvostan heidän hienoa yhteishenkeään ja arvokasta työtään.

Noista vuosista, jolloin sain olla mukana tuossa hienossa Enterin opastajien joukossa, on Enterin toiminta laajentunut suunnattomasti. Samalla on maailman muuttumisen myötä digituen (ennen tuo oli atk-tukea ja sitten it-tukea) tarve kasvanut senioreiden keskuudessa räjähdysmäisesti. Monissa asioissa fyysinen asiointi on siirtynyt nettiin ja mm. kännyköiden sovelluksien kautta käytettäväksi. Edustamani senioreiden ikäluokka on melkoisissa vaikeuksissa tässä tilanteessa. Onneksi on olemassa Enter ry (https://www.entersenior.fi/) Uudenmaan alueella ja ympäri maata monet vastaavaa toimintaa tekevät yhdistykset. Mm. Enterin sivuilta netissä löytyy monenlaista tietoa digiaiheista. 

Jos olet digituen tarpeessa ja kaipaat siihen apua, ota yhteyttä esim. paikalliseen kirjastoon, josta usein saat yhteystiedon digitukeen! 

Anteeksi, että lainasin logoa ja terveiset kaikille Enterin ihmisille!

Miten seniori voi selvitä atk-viidakosta?

No eihän se toki ole atk vaan it! Senkin nimen muuttivat meikävanhuksen kiusaksi. Ei näissä hommissa pysy enää perässä, vaikka olisi aikoinaan osannut jotenkin käyttää Commodore 64:sta tai Nokian Communicatoriakin. Nyt on keksitty kaikenlaisia uusia kotkotuksia ja kehitys menee hurjaa vauhtia! Kun kerkiät ladata uuden ohjelman ja käyt sen jälkeen vess... eikun kahvilla, on jo tarjolla taas uusi versio. 

Tämän päivän kotkotuksia ja murheita muutama tuossa seuraavaksi:

Windows 10 vai Windows 11? Jos käytät vanhaa, ei joku juttu onnistu tai onnistuu yskien. Entäs jos yrität uudesta etsiä jotain, onkin se kätketty uuteen paikkaa, jonne ei pääse kuin etsimällä asiantuntija-apua. Painapa vahongossa väärää näppäintä, saat masiinan niin lukkoon, ettei edes maailman tiedustelupalvelutkaan saa avattua sitä, ja kun yritit ainoastaan avata sähköpostisi.

Entäs ne sähköpostit? Tietenkin ensin gmail, sitten tulee Outlook, Yahoo ja iCloud. Minkä noista valitsisi, no tietenkin gmailin, kun sitä käyttävät naapurin Jaska ja kuntosalin Mirkkukin. No sillähän tieto kulkee ja huijaritkin löytävät helposti varomattoman klikkailijan yksityisyyden sisään. Ja voihan sillä lähettää terveisiä vaikka sukulaiselle Kuortaneelle, kunhan se vaan saa masiinansa auki joskus.

No puhelimet sitten? On androidia montaa lajia ja sitten iOS-iPhoneja. Mutta, kun nekin kehittyvät muutaman kuukauden välein. Pitäisi miltei muuttaa asumaan kännykkäkaupan viereen, että ehtisi hankkia uuden version ennenkuin sekin vanhenee. Ja jos ei kännykässä ole pikseleitä tarpeeksi, et pysty valokuvaamaan kissan karvan läpileikkausta käsivaralta, saati kolmen kilometrin etäisyydellä merellä seilaavan varjolaivan nimeä. Meikäläisen kännykällä pystyy helposti kuvaamaan kolmen metrin päässä oksalla istuvan kottaraisen, ja kun sitä kuvaa esittelee, näyttää se aivan ruskosuohaukalta. Jos sillä kuvaa järvellä lähellä rantaa istuvan onkimiehen venettä, näyttää se rantaa lähestyvältä sinivalaalta. Voisi siinä muutama pikseli enemmänkin olla!

Mitä sanotte latureista ja piuhoista? No niitähän ei saa pitää öisin pistorasian rei'issä, kun palokunnalle ei haluta yöllisiä sammutushommia ja itsekin sitä säilyisi mielellään atk-käyttökunnossa. Pistorasiasta niillä piuhoilla vielä selviää päiväsaikaan, mutta entä se piuhan pää, joka pitää tunkea reikään ladattavassa laitteessa? Mikä se on sen piuhan pään malli? No niitähän löytyy USB-A, USB-C, Mikro-USB, Lightning, Thunderbolt ja muutamia muitakin. Ja mekö osataan ne kaikki? Kymmeniä vuosia erilaisilla laitteilla yhteyksiä käyttäneenä, on laatikoihin kertynyt monenlaisia piuhoja, joista ei saa enää selvää, mihin niillä saa virtaa tungettua.

Kuka tuntee kellot? Se oli ennen semmoista, että aikaa seurattiin seinäkellosta, josta välillä vedettiin kävyistä lisää toimintavoimaa. Ei tarvittu pattereita eikä sähköä ajan juoksuun. Nyt on oltava jokaisella ranteessa kello, joka mittaa kaikki kropan toiminnot, välittää puhelut ja viestit, soittaa radiota, kertoo varmat ja vähemmän varmat päivät, pitää kalenteria yllä, laskee askeleet ja matkat. Lisäksi se soittaa paikalle ambulanssin, kun tomutat  mattoa liian rajusti pihalla. Näillä vuosilla se toki saattaa olla joskus tarpeellinenkin toiminto. Mutta vielä kun siitä näkisi helposti ajan eli tunnit ja minuutit, eikä se hälyttäisi kaiken aikaa erilaisista asioista, joista en ole pätkääkään kiinnostunut.

Tässä jää monta atk-asiaa käsittelemättä ajanpuutteen vuoksi. 

Toivottavasti te selviätte tuosta atk-/it-viidakosta ilman henkisiä saati fyysisiä vaurioita!

 ChatGPT-antoi kuvan it-laitteista, vanhemmista ja uudemmista

Tietotekniikan tuskaa

Kyllä en taas ala mitään! Siinä oli taas hiuskarvan varassa, etten olisi astunut huijarin kalliiseen satimeen. Ja se kun meikävanhuksen pitäisi tietää noista asioista jonkin verran ja osata varoakin, mutta ei. Oli näet läheltä piti-tilanne.

Koska olin tuhertanut vasta sen edellisen polkupyöräviestini, niin kuvittelin erään kanssahenkilön kaipaavan vaikkapa kypärän ostoon vinkkejä. Sain nimittäin Facebookin Messenger-viestinä eräältä tuttavaltani pyynnön lähettää itselleen puhelinnumeroni. No mistäpä sitä meikäläinen olisi osannut epäillä pyynnön vilpittömyyttä? Mutta olisi pitänyt, kun vastaavista tilanteista olen niin monia itse varoittanut. Kun sanotaan, että viisaskin voi mennä vipuun, niin arvatkaa miten tämmöinen tyhmempi sitten on koukku huulessa alta aikayksikön!

Siis lähetin Messengerissä numeroni ja sain välittömästi vastauksen, jossa olettamani tuttavan näppäilyillä kerrottiin minulle tulevasta tekstiviestin. Siinä oleva numerokoodi olisi lähetettävä edelleen, jotta hän voisi osallistua voittoarvontaan. Tekstiviesti napsahtikin iPhoneen samalla silmänräpäyksellä. No jo vain lopultakin hitaalla käyvät, harmaat, vähäiset aivosoluni heräsivät! Poistin viestin avaamatta sitä, poistin Messenger-keskustelun ja mukahenkilön omasta iPhonestani. Viimeiseksi sammutin iPhonen kokonaan ja avasin vasta tovin kuluttua. Oletin vahvasti tuttavani Messenger-tilin tulleen kaapatuksi.

Joku kirjoitti viikolla, että kännykkä pitäisi sammuttaa kerran päivässä kokonaan, jolloin se putsautuisi kuonasta. No tuo ohje voi olla ehkä hieman yliampuva, mutta ei puhelimen sammuttaminen aika ajoin mikään huono ajatus ole. Kovalle kännykän käyttäjälle ja nettiselaajalle sinne saattanee kerääntyä monenlaista saastetta.

Alan olla koht'siltään vakuuttunut, että nykyajan tietotekniset vaarat alkavat ahdistaa meikäläistä liikaa. Oli se hienoa aikaa, kun postilaitos vielä toimi ja kirjeet kulkivat ajallaan ja oikeisiin osoitteisiin. Ja olihan se joskus tuo savumerkeillä viestittäminen hieno laji ja turvallinen laji, jossa viestien lukemista häiritsivät vain hieman ilmanpaineet ja kovemmat tuulet. Viestieläimistä olivat ehkä tunnetuimpia ja toimivimpia kirjekyyhkyt ja viestihauet, tosin viimeisestä lajista en ole nähnyt todisteita, mutta manitsinpa kumminkin.

Vielä sen verran aiheesta, että olkaa skappina eli tarkkaavaisina, kaikenlaisten epämääräisten viestien ja tietopyyntöjen kanssa. Viralliset ja rehelliset tahot eivät pyytele tunnuksia ja muita henkilökohtaisia tietoja. Olkaa herkkänä ja tarkkana sekä muistakaa kuntoilla ja liikkua!

Tämmöistä vanhaa tekniikkaa, kun en viitsinyt laittaa kännykän kuvaa

Tuskastuttaako sinua kännykkä, tabletti tai läppäri?

Pirskatti, kun alkoi nuo patoutuneet, päässä pyörivät jutut tunkemaan tänne blogin puolelle! Meni pari vuotta hiljaiselossa, kun ovet olivat sulkeutuneet neniemme edessä (tai jokaisella on yleensä yksi nenä, paitsi eräällä Miettisellä, joka halkaisi nenänsä 70-luvun lopulla kaatuessaan). On hengitetty kuitulappuihin, tilattu sukulaisilta tavaraa oven taakse, katseltu tuttuja ikkunan takaa ja hoippuroitu lenkillä yön pimeinä tunteina vältellessämme kontakteja.

Mutta onhan meillä ollut tuo netti, vai onko? Ja menikö laite vanhaksi ja huonovointiseksi koronarajoitusten aikana kotona näpytellessä? Entä toimiko netti, lensikö bitti? Nyt, kun ovet aukenivat meille kaikille, on sitten marssittu Giga tai muuhun kanttiin uuden ostoksille. Se saattaa nyt olla sormi suussa ja tikkuja kynnen alla pään raapimisesta, kun vehkeet eivät pelaakaan.

Mutta eipä hätiä mitiä! Vielä on Uudellamaalla paikoin Enterin opastajat auttamassa senioreita tietotekniikan ongelmissa. Tosin opastajatkin siirtyvät kesälaitumille ja rantaongelle lähimmän kuukauden kuluessa, mutta Helsingissä ainakin Kampin palvelukeskuksessa opastuksia tehdään kesällä ajanvarauksella. Ohjeet ja ajat löytyvät Enterin nettisivuilta. Ja onhan noita muitakin aktiivisia opastajayhteisöjä eri puolilla Suomea, ainakin Tampereella Mukanetti ja Joensuussa Joen Severi. Kannattaa etsiä oman paikkakunnan tiedotteita ja vaikka pistäytyä kirjastossa kysäisemässä.

Enterin opastuksista löytyy tietoa sivulta https://www.entersenior.fi/opastus/lahiopastus/. Selailkaa Enterin sivuja ja etsikää sieltä lisätietoja. Muistakaa kuitenkin, ettei ole terveellistä istua nenä (kokonainen tai haljennut) kiinni tietolaitteessa, vaan on kuntoiltava myös! Eikä kuntoiluksi lasketa kävelyä sohvan ja jääkaapin välillä.

PS. Anteeksi kaikille, kun heräsin tähän asiaan hieman liian myöhään, vaikka herään yleensä aamuisin aivan liian aikaisin. Mutta laittakaa asia korvan taakse ja käykää sitten syyskaudella opastuksissa ellette nyt ehdi!

Laitekirjoa, jota vartioi tunnistamaton julma olento!

Mobiililaajakaista - pissitetäänkö meitä?

No olihan taas projekti! Älykännykässäni oli liittymän sopimuskausi tullut tiensä päähän ja uusi liittymä piti löytää tai sitten jatkaa vanhaa Saunalahden liittymää. Onneksi nykyisin voi netissä suorittaa vertailua liittymien hinnoista ja ominaisuuksista. Mutta helppoahan se ei ole, vaikka niistä jotain ymmärtäisikin! Minä nyt en paljon ymmärrä, mutta vähän kuitenkin.

Laitoin Suomen markkinoiden pääoperaattorit luokille eli kännykkääni sopivien mobiililaajakaistojen osalta rinnakkaisvertailuun! Nyt voin jo sanoa, että esim. mökkeilevä ja matkusteleva kaupunkilainen on näitten liittymien kanssa keltaista nestettä kuvaavan sanan mukaisessa nesteessä!

Itse henkilökohtaisessa persoonassani olin asettanut liittymälleni seuraavia vaatimuksia, joiden toivoin sopivan myös operaattoreiden pirtaan:

- kuukausihinnan pitää olla edullinen
- liittymän pitää olla 4G
- sen pitää toimia 4G:nä myös mökillä Savossa
- sen pitää toimia 4G:nä myös Helsingissä
- nopeutta pitää löytyä n. 50 MB tai enemmän
- latausmäärän netistä pitää olla rajaton
- puheminuuttien, tekstiviestien ja multimediaviestien määrillä ei ollut kovin suurta merkitystä.

No miten minun sitten kävi? Kerronpa operaattoreittain.

DNA
putosi vertailusta heti kättelyssä, koska sen 4G ei yllä mökillemme. Lisäksi DNA on vallannut mökkipaikkakuntamme liittymämarkkinat niin, että verkko tuntuu toisinaan tukehtuvan. Tilanne on sama kuin tunkisi 5 kiloa muikkuja 3 kilon kalakukkoon. Tämä kokemukseni, ei siis muikuista vaan verkosta, niin eikä muikkuverkosta vaan netistä, perustuu paikallisten lähisukulaisten kokemuksiin, joita olen seurannut viimeiset vuosikymmenet. Hinta Rajaton 4G Teho-liittymälle olisi muuten ollut tarjouksena 24,90 €/kk.

SONERA
Kampin keskuksen myymälässä tarjottiin poikkeuksellisen ystävällistä palvelua, lähes kaikkialla Sonera L Plus-liittymälle oli tarjouksena 24,90 €/kk.
toimivaa 4G-verkkoa, 150 MB:n nopeutta, rajatonta latausta, riittäviä minuutteja ja kappalemääriä sekä edullista liittymän hintaa. Ja 4G yltää hyvin mökille. Soneran alustava hinta

SAUNALAHTI
Kampissa tarjosi ensin Saunalahti Huoleton 4G-liittymälle normaalihintaa 29,90 €/kk. Edellisenä iltana sama liittymä oli ollut netissä hintaan 26,90 €/kk. Hetken keskustelun jälkeen myyjä alensi hinnaksi 24,90 €/kk. Ja nopeutta tarjottiin 50 GB. Koska taloutemme kaikki puhelin- ja muut liittymät ovat keskitetty Saunalahdelle, oletin, että kanta-asiakkuudella olisi jotain merkitystä. Mutta ei! Vasta seuraavana päivänä, kun ilmeisesti ilmoitus operaattorin vaihdostani meni heille tiedoksi, alkoi kännykkääni pukata tekstiviestejä. 'Olet vaihtamassa operaattoria. Ota yhteyttä, niin teemme uuden, paremman tarjouksen jne.'

Kuten arvaatte, tein sopimuksen  Soneran kanssa, koska sain heiltä vielä edellä mainitsemaanikin paremman tarjouksen, liittymän suorituskyky oli parempi ja palvelu oli oikeasti asiakkaan huomioivaa. Toki olihan heillä tietenkin uuden asiakkaan bongauskin tähtäimessä!

Muistattehan varmaan Turmiolan Tommin, jolle kerrottiin yhden sormen antajasta ja koko käden viemisestä! Nuoremmat lukijat tuskin ovat tutustuneet tähän 50- ja 60-luvun raittiusapostoliin! No annoin pikkusormeni minulle jo entuudestaan tutulle operaattorille. Olen ollut heidän asiakkaanaan aiemminkin, mutta tuolloin netti ei ylettänyt mökillemme.

Saunalahteen en ottanut jälkiviesteissä toivottua yhteyttä uuden tarjouksen saamiseksi. En pidä tämän tyyppisestä jälkihuutelusta, vaan homma sovitaan silloin kun sopimisen aika on!

Ja kaikkihan me tiedämme, että Suomessa ovat kartellit kiellettyjä! Siis samanlaisista hinnoista ei saa sopia! Miltä nuo hinnat tuossa edellä näyttävät? Ei kai sittenkään ... ?

Mutta miettikäähän! Miten kovasti kupataan ihmistä, joka ei ymmärrä näistä liittymistä ja hinnoista mitään! Ja toisekseen huomioiko operaattori pitkän asiakassuhteen vai maksattaako tämä vanhalla asiakkaalla uusien asiakkaitten tarjoushinnat?

En osaa vastata edes omiin kysymyksiini, saati vaimon useinkin eri aiheista esittämiin tiukkoihin kysymyksiin! Jos osaisin, osallistuisin Haluatko miljonääriksi-kisaan!