Kurren juhannus

Vastauksena lukuisiin kyselyihin koskien oravien vointia, annan Keke-kurren kertoa juhannuksestaan omin sanoin oikein kuvien kanssa. 

Juhannusillasta Kekellä ei ole paljonkaan kertomista, sillä se meni normaalin inhimillisellä tavalla. Paljon syömistä ja juomista. Auringonkukan siemeniä, juhlapähkinöitä ja lintujen syöttöaltaasta nesteitä.

Juhannuspäivän aamu alkoi hyvin samaan tapaan kuin ihmisilläkin juhannusaaton juhlinnan jälkeen. Ja Keke jatkaa…

Rankkaa se oli oikeasti, turkkikin harmaantui ainakin pariksi päiväksi! 

Miltähän siellä ulkona näyttää? Ei kyllä jaksaisi nousta ylös, mutta pakko kai se on. Onneksi ikkuna on aivan sängyn vieressä, niin on helppo kurkistaa pihalle.

 

Ei himskatti! Nyt tulee …! YÖÖÖK! Maha on aivan sekaisin ja päähänkin koskee!

On kai se pakko lähteä haistelemaan tuulia ja katsomaan miten kaverit ovat selvinneet.

Peralla taitaa mennä todella heikosti, kun syleilee rappua. Taitaa vielä horisontti heilua.

Terve Masa! Miten menee? Onko ohrainen tai pikemminkin auringonkukkainen olo?

Nyt on saatava kylmää juomista, muuten ei päivä lähde rullaamaan.

Olakin näkyy tuolla ryystävän huulet tötteröllään isosta altaasta ja allaspoika laskee kupista lisää juotavaa. 

Pääsisköhän kapuamaan tuonne käppyrätolppaan? Sieltä näkee vähän paremmin ympärilleen.

Tuolla näkyy naapurin kuiva-Klasukin kyttäävän, miten meillä täällä on aamu käynnistynyt. Kyllä se kyttäsi illallakin ja kävi välillä valittamassa metelistä.

Ja Ripe on etsinyt varjopaikan ja seisoa tököttää rapun suojassa.

Hyvinhän se tolppaan kiipeäminen meni, mutta, ei hitsi! Miten tuo tassu pääsi noin lipeämään!

Nyt on saatava huikopalaa, siirryn siis tarjoiluastialle. Ei ryökäle tämä voi näin vaikeaa olla!

No nyt koko kippo putosi ja Ripe kerkesi ensimmäisenä kupille.

Hei Ola! Laske meille letkulla vähän vettä, kurrella on kaamea jano!

Himskatin tikka, kun mekkaloi! Tuo käy kipeästi ohimoon. Hei, voisitko häipyä muualle nakuttamaan, täällä ollaan vähän sairaita!

Ja mitä sinäkin tintti siinä tuijotat? Saa kai kurrekin kerran kesässä juhlia juhannusta! Ei me sieltä syöty siemeniä, meillä oli omat astiat.

Porukalla vielä putsattiin pihalta edellisillan jälkiä. Sitten kukin hävisi omille teilleen ja puunrungoille.

Itse kipitin varovasti askeltaen omalle mökille ja rauhotuin kuistille toipumaan hurjasta juhannusaatosta.

Oli se vaan taas semmoinen juhannus! Ensi vuonna päätettiin kavereiden kanssa ottaa hieman iisimmin.

Auringon ja kukkia

Viime päivien runsas auringonvalo ja lämmin sää kirvoittivat kynäni lopultakin pieneen kerrontaan.

Tällä rupeamalla, toisen piikin jälkimainingeissa on reilu viikko vierähtänyt mökkimaisemissa Savonlinnassa. Lähellä kaupungin keskustaa on Niemelän isännällä ollut tapana viime vuosina kylvää isolle tienvarsipellolleen auringonkukan siemeniä. Ohikulkijoilla on sitten ollut lupa käydä poimimassa mielin määrin kukkia, niiden loistaessa kauneimmillaan. Oman tarinani sisältö sivuaa hieman edellistä.

Olemme mökillämme aina olleet lumoutuneita oravien touhuista. Noita pieniä, tuuheahäntäisiä otuksia on pyörinyt vaihtelevasti mökkipihamme männyissä. 

 

Siitäpä seurasi tällainen kertomus!

Tiesimme kurret ahkeriksi olennoiksi, joten päätimme antaa auringonkukkien levittämisen heidän huolekseen. Hankimme ensimmäiset siemenet syksyllä 2020 ja seuraavat keväällä 2021.

Kurret ovat osoittautuneet odotustemme veroisiksi ”työmyyriksi”. Työrupeamat ovat ajoittuneet varhaisiin aamuihin sekä iltapäivän viimeisille tunneille. Touhu on ollut välillä hyvinkin vauhdikasta. Työssä on ahkeroinut kolme ”istutusammattilaista”.

  

Siementen sijoittelu maastoon on osoittautunut pistemäiseksi ja varsin satunnaiseksi. 

 

Istutusalueet on kartoitettu huolella, vaikkakaan ei aivan meidän mielemme mukaisiksi.

 

Työnjohto on tarkkaillut toimintaa oman työmaakoppinsa terassilta ja myös eri pihakalusteiden päältä. Tavoitteena on ollut ilmeisesti saada selkeämpi kokonaiskuva istutusalueen käytöstä. 

 

 

Myös kasteluun liittyviä toimia on pohdittu tarkkaan.

Viranomaisia edustava tarkastaja on vieraillut istutustyömaalla säännöllisin välein. Oletettavasti huomautettavaa ei ole ollut siementen laadussa eikä istutusten työmenetelmissä, vaikkakaan tulos ei mielestämme täysin vastaa omia toiveitamme.

Kannaltamme ilahduttavaa on ollut se, että istutustyö on hoidettu ruokapalkalla. Palkan määrittelyssä ei tarvittu pitkiä neuvotteluita eikä liittoja. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä ratkaisuun. 

Toki palkkaustapa aiheuttaa lievää, mutta jo hankintavaiheessa ennakoitua materiaalihävikkiä.

 

Kokonaisuudessa olemme olleet tyytyväisiä tehokkaan istutusryhmän työsuoritukseen. Hankkeen kustannuksetkin ovat pysyneet siedettävissä rajoissa.

 

 

Tällä hetkellä odotamme loppukesälle ajoittuvaa auringonkukkien puhkeamista kukkaan. Istutushenkilöstön palkkasimme loppukesäksi valvomaan kasviemme kehitystä.

Lenkillä Seurasaaressa

Ei tästä tule mikään laajempi hehkutuskirjoitus alkavaan vuoteen, vaan aivan peruskauraa meinasin kirjata.

Kävin tuossa vuoden vaihtumisen aikaan tsekkaamassa Helsingin Seurasaaren. Teputtelin omilla ”pikkutöppösilläni” (nro 43) tuon reilun 8 kilometrin lenkin kotoa saareen ja takaisin kotiin. Onnekseni sää oli mitä parhain! Tuon olivat huomanneet myös lukuisat muut vuodenvaihteen lenkkeilijät.

Nappasin muutaman kuvan ”talvisesta” maisemasta. Nii...in! Ei ole talvesta meillä tietoakaan. Välillä sataa räntää ja välillä vettä. Mielestäni lunta ei tarvitsisi tullakaan, koska se tietää liukkautta, onnettomuuksia ja monenlaisia ongelmia. Mennään näillä vaan, satoi tai paistoi! Ja otetaan aurinkoinen kevät ja lämmin kesä riemulla vastaan heti huhtikuun alun jälkeen. Näin olen merkinnyt kalenteriini!

Eli siis innolla kevättä odottelemaan!

HYVÄÄ ALKANUTTA, KAUNIIN KESÄN VUOTTA 2018!

Kuva napattu iPhonella vasten keskipäivän aurinkoa.