Mihin se lukeminen katosi?

 Sunnuntain 14.6.2026 Hesarissa (= Helsingin Sanomat) oli pari artikkelia, jotka innostivat taas pitkästä aikaa tarttumaan kynään tai oikeammin iPadin näppäimistöön postausmielessä. Ensimmäinen käsitteli tekoälyn hyödyntämistä testimielessä opiskelijan tarpeisiin ja toinen tekoälyn vaikutusta lukemisen vähenemiseen. Voi olla, että edellisen lauseen antamat kuvaukset ovat hieman huonoja, mutta noin minä nuo jutut koin.

Olen jo pitkään kironn... eikun pahoitellut mielessäni koululaisten ja myös aikuistenkin rajusti vähentynyttä lukemisintoa. Saa siinä Suomalainen (=kirjakauppa) tarjota hiki otsalla kirjoja alennuksella, kun ketään ei kiinnosta. Onko kouluissa enää käytössä oikeita painettuja kirjojakaan? Turha siinä on minun ja muidenkaan ihmetellä, ettei painetun tai edes e-kirjallisuuden lukeminen kiinnosta.

Käsissä pyöritellään älypuhelimilla somea ja etusormet vaan suhaavat näppiksillä. Lyhenteillä ja emojeilla kerrotaan sen hetkiset tärkeimmät tunnot ja ajatukset. Voi kysyä, että miten tuossa oikeanlainen ajatuksen juoksu kehittyy ja terveelle analyyttisyydelle löytyy tarpeeksi vankkaa pohjaa?

Koululaitos on tekemässä oikeanlaisen ratkaisun, kun kouluissa kännykän käyttö oppitunneilla kielletään. Koululaisille jää enemmän aikaa oppia ja kehittää itseään monipuolistuvaan maailman vaatimiin haasteisiin. Niin hienoja asioita, kuin some, tekoäly ja netti ovatkin, on vahva oletukseni, että ihmisen päätä, ajattelukykyä ja luovuutta tarvitaan vielä maailman tappiin saakka!

Mitä minä sitten olen tehnyt asiana eteen? Olen muutaman vuoden ajan paljolti katsellut iPadilla suoratoistokanavien tarjontaa ja lukenut digisanomalehtiä. Paperista kirjaa en ole ottanut käteeni ennenkuin pari kuukautta sitten noi 4 vuoden jäälkeen. Eilen aloitin uuden Reacherin (Ansassa) lukemisen e-kirjana. Ai tekoälykö? No olen aikalailla hevijuuseri sillä sektorilla. Etsin nykyisin kaiken tiedon ensisijaisesti AI-maailmasta. Olen kuitenkin kriittinen ja etsin tärkeimmät asiat useammalta sovellukselta. Palaan asiaan ehkä tulevissa kirjoituksissani!

Muistakaa lukea paperisia tai e-kirjoja kirjoja! Jos käytätte tekoälysovelluksia, olkaa kriittisiä vastausten suhteen ja varokaa kaikenlaisia huijausviestejä!

Hyvää kesää kaikille! Tv. Vanhus ja Kurre

Tietokirjojen lumo ja vaikutukset

Olin ahne kaikenlaisten tekstien perään heti, kun opin lukemaan aloitettuani koulun 50-luvun puolivälin jälkeen. Siihen asti kahlasin läpi kaikki sarjakuvat, joita käsiini sain. Valitettavasti noihin aikoihin julkaisujen värimaailma oli pääasiassa harmaata ja mustaa valkoisella pohjalla. Värit käsiini ilmaantuneisiin julkaisuihin tulivat vasta 50-luvun jälkeen. Eipä sitä värejä juuri kaivannutkaan, kun ei niitä ollut tarjolla eikä ollut mihin verrata.

Opittuani lukemaan, olin erityisen kiinnostunut kaikenlaisista tietokirjoista. Jos unohdetaan Hertta-sarjat ja Perjantai-lehdet, niin käsissäni kuluivat Pikku Jättiläinen-kirja sekä Maailman kartasto. Mitä niistä jäi mieleen, onkin sitten aivan eri juttu!

Pikku jättiläistä ahmin ja selasin jatkuvasti. Sen osittainen tiedollinen anti jäi luultavasti jonkinlaisina hippusina jonnekin tukkani kätköihin, ja on putkahdellut sieltä silloin tällöin esiin. Mutta ehkä siitä jokin pieni määrä tietoa päähäni jäi. Kokonaan toinen juttu oli karttakirja, jonka avulla matkustelin mielikuvituksissani ympäri maailmaa. Mieleeni jäivät enimmäkseen maailman suuret kaupungit, jotka ovat toistuvasti nykyisin esillä tiedotusvälineissä. Tuolloin 50-luvun lopulla ja 60-luvulla tutuimmaksi maailman kaupungiksi tuli Haaparanta Ruotsissa. Sinne ajoimme kotiseudultani Oulun lähistöltä toisinaan ostamaan halpaa voita, sokeria ja kahvia. Nuorelle pojalle Haaparannalle saapuminen oli ihmeellinen kokemus, kun ajokaista vaihtui rajasillalla vasemmalle puolelle tietä.

Varsinaista jännitystä hankin selaamalla lääkärikirjaa. Kotona oli vanha, paksu kirja, jonka kuvallinen anti oli mieltä järisyttävää. Välillä piti oikein hypätä sivun yli, kun kantti ei kestänyt sivulla olevaa kuvaa. Nyt, kun ikävuosia on siunaantunut reilusti yli 70, suuri osa noista taudeista ja vaivoista alkavat oudolla tavalla ilmaantua "huipputreenattuun" kroppaani.

Kyllä on maailma muuttunut, kun ei tarvita paksuja tietokirjoja ja -kirjasarjoja. Kaikki tieto ja vähän ylikin löytyy nykyisin netistä, joka lähes kaikilla kulkee mukana taskussa puhelimen muodossa. Nettiin on viime aikoina putkahdellut useita tekoälyohjelmia, jotka pystyvät vääristelemään tietoa ja sen selityksiä. Sillä voidaan luoda realistisia kuvia, tunnettua puheääntä ja videoita, joissa esiintyy nuo molemmat ominaisuudet. 

Kohtasin juuri netissä videoon, jossa edesmennyt presidentti Urho Kekkonen puhuu omalla äänellään tekoälystä. Tuo video menisi varmaan monelle seniorille täydestä ellei ajattelisi tekoälyn puuttumista Kekkosen aikana. Videon lopussa toki selviää Kekkosen suulla, että teos on tekoälyn avulla tehty. 

Olkaamme tarkkana, mikä on tänään totta puheissa ja kuvissa! Välillä ei enää riitä pelkkä tarkkuus, vaan on etsittävä muualta asialle vahvistus, jos sisältö epäilyttää vähänkään!

Muistakaa lukea paljon kirjoja, joko paperisena tai e-kirjoina! Äänikirjatkin ovat mainio laji!

Elämme urheiluintoilijoiden riemukesää

Rooma on kohta ohi ja sitten Pariisiin!