2. KORVATUNTURIN JOULUVALMISTELUT JATKUVAT

VALMISTELUT VAATIVAT HUOLELLISUUTTA

Korvatunturin lumisilla maisemilla valmistautuminen jouluun oli täydessä vauhdissa. Joulupukki katselee taivasta, jossa hopeanhohtoiset revontulet piirtävät kuvioitaan. Hän tietää, että jouluaaton matka olisi pian käsillä.

Joulupukki kääntyi katsomaan porotallia, jonne hän oli pian menossa tarkastuskäynnille. Hänen mieltään askarruttivat yksityiskohdat, kuten reitin sääolosuhteet, lasten toiveiden täyttäminen ja porojen kunto. Porotallin lähellä käyskenteli porot rauhallisesti ulkona kuopien lumista kenttää.

Tallin ovet avautuivat ja Joulupukki astui sisään. Häntä tervehtivät pehmeät ja tuoksuvat heinät sekä lämpimät aitaukset. Petteri höristi korviaan nähdessään Joulupukin ja asteli luokse iloisesti. Joulupukki silitti Petterin pehmeää turkkia ja puhui lempeällä äänellä: "Oletko valmis, Petteri? Meillä on edessä tärkeä matka, ja tarvitsemme kaikki voimasi.

Samaan aikaan Korvatunturin lahjavarastossa päällikkötonttu Topi tutki suuria hyllyjä. Lahjoja oli lajiteltu ja järjestelty huolella; nuket, junat, pelit ja pehmolelut odottivat omilla paikoillaan. Topi tarkisti listojaan ja varmisti, että jokainen lahja oli valmiina toimitettavaksi. Hän kiipesi myös tikkaita ylös tarkistaen ylimmätkin hyllyt ja varmisti, ettei kenenkään lahja ollut unohtunut.

Tontut jatkoivat ahkeraa työskentelyään, ja Joulupukin paja täyttyi iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Korvatunturilla jouluvalmistelut jatkuivat, ja jokainen oli valmis tuomaan joulun taikaa maailman lapsille.

TARINA ON LUOTU SUURELTA OSIN COPILOT-TEKOÄLYOHJELMALLA. TEKSTIÄ ON HIEMAN MUOKATTU.

Muistakaa hoitaa oma jouluun valmistautumisenne ajoissa! Hyvää joulunodotusta!

1. Korvatunturi valmistautuu jouluun

 1. JOULUPUKKI JA PAJA VALMISTAUTUU JOULUUN

Joulupukin pajassa valmistaudutaan tulevaan jouluun kiireisesti, sillä joulu on enää vajaan kolmen viikon päässä. Joulupukki herää varhain aamulla, kun pohjoisen revontulet vielä tanssivat taivaalla. Tontut ovat jo työn touhussa, värikäs tonttulakkien meri vilkkuu pajassa. Korvatunturilla vallitsee lämmin, mutta energinen tunnelma.

Ensimmäisenä Joulupukki tarkistaa lahjalistat. Hän käy läpi lasten lähettämiä kirjeitä, joissa on toiveita, lupauksia ja iloista joulunodotusta. Joulupukin lempeä hymy nousee huulilleen, kun hän lukee lasten huolellisesti kirjoittamia toivomuksia. Tonttujen apurit ovat jo lajitelleet kirjeet ja ryhmitelleet ne maittain ja kaupungeittain.

Pajassa jyrisevät koneet ja laulavat sahat, kun leluja valmistetaan. Puuseppätontut työstämässä värikkäitä puuleluja, pehmeitä pehmoleluja ja monenlaisia elektronisia vempaimia. Joulupukki kiertää pajassa ja varmistaa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Hänen tarkka silmänsä huomaa, jos jokin lelu kaipaa viimeistelyä tai jos jonkin laitteen patteri on unohtunut asentaa.

Välillä Joulupukki käy kurkistamassa reki- ja porotalliin. Siellä hänen uskolliset poronsa, erityisesti nuori ja innokas Petteri Punakuono, valmistautuvat lentämään maailman lasten luokse. Tontut harjaavat porojen turkkia ja kiillottavat reen jalaksia. Petteri saa erityisherkkuja ja kannustuksia, jotta jaksaisi pitkän matkan jouluöinä.

Lähes kolmen viikon päästä koittava joulu tuo mukanaan kiireen lisäksi myös suurta iloa ja lämpöä. Joulupukki nauttii työskentelystä tonttujen kanssa ja tietää, että jokainen lapsi saa joulun taikaa kotiinsa. Hän pysähtyy hetkeksi pajan ikkunan ääreen, katsellen lumihiutaleiden tanssia ja kuunnellen joululaulujen säveliä. Joulupukki on valmis juhlistamaan maailman rakkainta juhlaa ja tuomaan hyvää mieltä kaikille!

SISÄLTÖ ON LUOTU KOKONAISUUDESSAAN MICROSOFT COPILOTILLA

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Joulupukki pohtii ajan tilaa

 Joulupukki lopetteli joka aamuista lehden lukemista Korvatunturilla omassa kammarissaan. Takkatuli loisti iloisesti räiskähdellen pukin jalkarahille nostamien nutukkaiden takana. Pukki taitteli Korvatunturin Sanomat kasaan ja laski lehden huokaisten apupöydälle.

"Ei taida ihminen koskaan oppia! Sitä taas riehutaan, räyhätään ja soditaan ympäriinsä pitkin maapalloa. Ei ole ihmisen hyvä olla, kun sotien ja hyökkäilyjen lisänä riehuvat vielä tauditkin ympärillä," Pukki totesi itsekseen.

"Mitä sinä taas tupiset itseksesi?" kysyi Muori toiselta puolelta kammaria kutimet kädessään.

"Meinaa masentaa tämä ihmiskunnan meno jo iloisemmankin partaveikon. Tässä pitäisi Pukkina olla aina puolueeton ja uskoa ihmisistä hyvää, mutta nyt mennään jo reilusti rajan yli. Tuo muuan ison naapurin mies on rikollisella sodallaan naapuriaan vastaan ylittänyt kaikki inhimillisyyden rajat. Kyttäsi ja kyylääsi vuosikymmenet ja rakensi pohjaa vallanhimolleen. Olisi vaan keskittynyt kehittämään omaa maataan ja sen kansaa. Olisi saavuttanut maailman kunnioituksen rehellisin keinoin ja nyt voisi pullistella oikeutetusti vallanpöydissä, mutta ei, vaan piti lähteä ammuskelemaan ja tuhoamaan omankin kansan tulevaisuus vuosikymmeniksi eteenpäin!"

"Kuuluuko se sinun sotkeutua kommentoimaan tuota tuhoamista? Eikö se kuulu enemmän Pakkasukon alueelle? Sinun kun pitäisi Joulupukkina olla tuommoisten kommentoinnin yläpuolella ja jättää tuomitseminen maallisen vallan ja kansojen tehtäväksi."

"Niin mutta, kun näyttää ettei kukaan tee mitään!" kiihtyi Pukki lisää, "Yhden kahjon joukot ampuvat kaukaa omalta puoleltaan viattomia naapureita, joilla ei ole oikeutta ampua takaisin heidän puolelleen. Tuossa on jo saavutettu kaikki rikollisuuden tunnusmerkit ja ralli sen kun vaan jatkuu."

"Yritähän nyt rauhoittua ja keskittyä tulevaan joulureissuun! Sinunhan piti tänään tarkistaa porojen ja rekien tilanne, eikä sotkeutua maailman politiikkaan." tokaisi Muori jo hieman kiivastuen. "Vedähän pipo päähän ja riennä tarkastuskierroksellesi poroaitaukselle ja varastoille. Kohta alkaa rekien pakkaaminen ja tontuille tekee hyvää nähdä Pukin leppoisa ja myhäilevä olemus ennen jouluaaton matkaa. Pakkausosasto on painanut jo päiväkausia lahjapaketteja valmiiksi ja kohta alkaa rekien lastaaminen. Mutrut naamasta pois ja hymyä kehiin ja sitten tonttujen seuraan!"

"Onkohan vartijatonttu Haukansilmä jo palannut Kakslauttasen terveyskeskuksesta? Sanomissa oli kirjoitus ja uutisissakin näytettiin terveyskeskusten päivystyksissä olevan mahdottomia ruuhkia. Se Haukansilmän ihottuma näytti kyllä lähtiessä aika pahalta. Kukapa olisi uskonut, että tuommoinen karski tonttu ei kestä enää kanelia joulupuurossaan," aprikoi Pukki.

"Tulihan se Haukansilmä jo eilen iltamyöhällä takaisin. Oli kuulemma joutunut jonottamaan ainakin viisi tuntia päivystyksessä. Oli ollut älyttömästi ruuhkaa. Sanoi onneksi ottaneensa kuivalihaa nutun taskuun ja odotusaulan lavuaarista sai juomista. Harmitteli vaan, kun oli jäänyt päivystyskännykkä Korvatunturille vartiokopin kaapin päälle. Siitä olisi voinut lueskella ajankuluksi tuoreimpia uutisia. Haukansilmä oli saanut vaivaansa hyvät voiteet ja tiukat ohjeet vältellä kanelin ripottelemista puuroonsa," tiesi Muori kertoa.

"Että ei kanelia! Miten sitä voi puuroa sitten enää syödä? Kyllä kaneli ja sokeri kuuluvat joulupuuroon ja väskynäsoppa," kauhistui Pukki, "On se vaan hyvä, että meillä on hoitopaikoissa osaavia hoitajia ja lääkäreitä. Ties miten kauan olisi mennyt ennenkuin olisi selvinnyt tuo Haukansilmän kaneliallergia? Olisi voinut olla kohta punaisella nilellä koko tonttu, eikä kukaan olisi osannut sanoa, mikä se punatonttua vaivaa. On ne vaan hyviä nuo sairauksien ammattiselvittäjät. Veikkaanpa, että Haukansilmä olisi jäänyt mielellään hetkeksi tästä hulinasta sinne hellään hoivaan! Onneksi tuli takaisin, kun on nuo jouluaaton kiireet juuri edessä," huokaisi Pukki ja astui kammarin kynnyksen yli porstuan puolelle. Muori jäin kutomaan sukkaa kammariin takan loisteeseen.

Lukijan on syytä olla melkoisen varma, että Pukin tarkastuskierros matkan valmisteluiden suhteen oli aika turha. Nuo valmisteluhommathan hoituvat tontuilta vuosikymmenten ja jopa -satojen rutiinilla. Pukin hommaksi jäi yleensä rekeen istuminen ja Petteri-poron matkaan komentaminen.

Pitäisiköhän meidän kaikkien omien mahdollisuuksiemme mukaan muistaa ja helpottaa sodasta kärsivien tuskaa! Lisäksi voinemme lähettää omat arvostuksemme suunnattomien paineiden alla työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille.

Muistakaamme kunnioittaa, auttaa ja tukea kaikkia ihmisiä!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 

5-osa, Lissabon Portugali - Joulu 2021

 Kyllä meinasi heikolla muistilla varustetulla vanhuksella jäädä tarina kesken! Jospa nyt vuoden vaihduttua, saisi loppulausunnon kirjoitettua.

Kirjoitin edellisessä postauksessani koronarajoitusten voimaantulosta Portugalissa joulu- ja uudenvuoden pyhien ajaksi. Edelleen suorastaan ihastuttaa portugalilaisten tunnollisuus rokotusten, kasvomaskien ja koronapassien tarkastuksien suhteen. 

Paheksun suunnattomasti suomalaisten salaliittoteoreetikkojen ja muiden jauhopäiden rokotevastaisuutta ja höpöpuheita. He asettavat asenteellaan suunnattoman määrän ihmisiä hengenvaaraan ja sehän on täydellisen edesvastuutonta. 

No, joulunalus on Lissabonissa todellakin samanlaista sähellystä kuin Suomessakin. Ihmiset painavat pää punaisena (tietenkin maskit naamallaan) pitkin kauppoja. Kaikki pelkäävät, että ruoka loppuu pyhinä ja lahjoja on hankittava entisten kaapeissa lojuvien joukkoon, vaikka minkäänlaista tarvetta ei olisikaan. No lasten muistamisessa voin jouluna hieman joustaa.

Kävimme päivällä testaamassa El Corte Ingles-tavaratalon tarjonnan. Ei tarvitse suomalaisten tavaratalojen hävetä omaa tarjontaansa. Samaa tavaraa, ehkä Lissabonissa aavistuksen enemmän. Em. tavaratalossa toki kaikki laatumerkit saman katon alla monessa kerroksessa. Ei enää sykähdyttänyt paljon nähnyttä vanhusta!

Jouluaattona kello 19 alkoi hotellin ravintolassa joulupäivälliskattaus. Päivällisen oli tilannut 50 henkeä, joilta kaikilta tarkastettiin sisääntullessa koronapassi ja tuore koronatestitodistus. Me pääsimme sisään talon vakiasukkaina ilman todistusta, tai olisihan meillä ollut Helsingistä muutaman päivän vanha todistus esittää. Matkalaukusta olisi tarvittaessa löytynyt nenäpuikot testaamista varten, jos tiukille olisi mennyt ja testiä vaadittu tiukkaan sävyyn. Olisi voitu kaivella puikolla nenätesti hovimestarin tiskillä.

Henkilökunta oli pannut parastaan ja muokannut ravintolasalin entistäkin hienommaksi joulusaliksi. Tosin värimaailma oli enemmän sinivalkoinen kuin meidän kotimaan jouluissa kotoisa kynttilöiden ja koristellun kuusen punavihreä. Minusta tämä oli hienompi ja tyylikkäämpi, ainakin vaihteeksi. Joulupukkia emme nähneet, koska tietääksemme hän oli työmatkalla ympäri maailmaa.

Ruokailumme kesti 3,5 tuntia. Noin pitkään en juuri muista koskaan käyttäneeni aikaa ruokapöydässä, mutta nyt sekin ihme nähtiin! Laitan seuraavaksi muutaman kuvan tarjoilusta Portugalin joulupäivällisestä.

Jälkiruuan kuvaa en viitsinyt laittaa mukaan, kun se sattui niin makuhermoon. Ette näe kuvissa kinkkua ja laatikoita. No en nähnyt minäkään. Keskimmäisen kuvan lihaköntsä oli lammasta. Minä, kun en ole oikein tottunut syömään villasukan makuisia ruokia, en ollut innoissani tuosta. Tuo lammas ei ollut kuitenkaan villasukkalammasta ja niin minäkin sain sen pupellettua kohtuullisella, painotan sanaa kohtuullinen, nautinnolla.

Jouluruokiin liittyi vielä suurempi harmitus kotona Helsingissä, jossa kinkut ja laatikot oli myyty jouluna kaupoista loppuun. Kyllä ennen oli niitä vielä alennuksella pitkään joulun jälkeen. Eli jouluruokanautinnot siirtyivät nyt vuodella eteenpäin. Pitänee yrittää roikkua hengissä vielä ainakin vuosi.

Eipä tuosta Lissabonin loppuajasta, joulupäivästä, ole juurikaan kerrottavaa. Kaupungilla käytiin pari kävelylenkkiä kevyessä tihkusateessa.

Tapaninpäivän aamuna alkoi sitten kotimatkan koettelemus. Kello herätti runsaan kolmen tunnin unen jälkeen tasan kello 3. Kamppeet kasaan ja nuttu niskaan ja lentökentälle kello neljäksi. Passit, tavallinen ja korona, näytettiin, vyö ja vaatteita riisuttiin, elektroniikka ja metallit kaikki aseteltiin kaukaloihin turvatarkastukseen. Ei hälyttänyt, eikä tunnusteltu vartaloa (jossa on kyllä määrällisesti mitä tunnustella). Sitten oltiin kansainvälisellä alueella ja yksi kahvilakin aukesi juuri aamukahvia varten. 

Koneeseen päästiin aivan viimeisinä ja sitten nakotettiin maski naamalla 5 tuntia Helsinkiin ja kotiin asti. Hieman kritisoisin noita lämpötiloja, sillä tuona aamuna oli Lissabon +15C ja Helsinki -15C. Kysyisin, mitä peliä se tuommoinen on, eikö EU:ssa pitäisi olla kaiken tasapuolista ja yhtäläistä?

Niin, että semmoinen retki se oli! Monet pohtivat ja kysyvät, miten uskalsitte ja saitteko taudin? Uskallettiin korvat punaisena ja ei saatu, oli turvallisempi olo siellä kuin kotona.

Koska tämän postauksen valmistuminen vei aikaa ja tuossa vaihtui hetki sitten vuosikin, niin

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA OLKAA VAROVAISIA TUOLLA KODIN ULKOPUOLELLA LIIKKUESSANNE!

4-osa, Lissabon Portugali - Kaupungilla

Päivät ovat menneet pienehköissä ja hieman suuremmissa vesisateissa. Sitten koitti keskiviikko, jolloin aurinko löysi tiensä kylille. Olimme ponkaisseet Uber-kyydillä rantamaisemiin, siis vanhalle satama-alueelle. Siellä sijaitsi MAAT-museot, vanha hiilivoimalaitos ja sen kupeessa modernin taiteen museo. Näyttely oli pääosin kokemuksia tarjoava ja oodimaisella rakennuksellaan katsojan silmiä hivelevä. Voimalaitos oli massiivinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

 

Kaupungin mäkisyys ja monitahoiset kadut tekevät liikkumisesta haasteellista. Kävelymatkat eivät ole pitkiä, mutta maasto haastaa huonokuntoisen turistin. Tarjolla on metro, bussit, raitiovaunut, sähköpyörät, sähköpotkulaudat ja monien taksifirmojen tarjonta. Olen aina ollut skeptinen Uberin toimintamalliin, mutta onhan se oivallisen fiksu systeemi! Helppo sovellus, helppo maksu, edullinen kyyti, hyväkuntoiset autot ja ystävälliset kuljettajat. No, kuitenkin hiki päässä on myös kävellen kiivetty kukkulalta toiselle, hämmästelty linnanmuureja, tutkittu isoja ostoskeskuksia ja ihmetelty vihertäviä nurmikoita puistoissa.

Olen innolla katsellut Lissabonin rakennuksia ja kaupunkikuvaa, värikkyyttä ja monipolvisuutta. Ero suomalaisten rakennusten värittömyyteen ja yksitoikkoisuuteen on järisyttävä. En tiedä mahtaako intoni Lissabonin erilaisuuteen kummuta kasvuseutuni Limingan niittyjen tasaisuudesta ja niiden omanlaisesta yksitoikkoisuudesta? Kyllä saisivat sallia Suomessakin hieman enemmän eläviä pintoja ja värejä rakennuksiin ja rakennelmiin. Lisäksi portugalilaisten runsas kaakeleiden käyttö kaikissa mahdollisissa pinnoissa on mukavaa katseltavaa.

Amoreiras-ostoskeskuksen jouluasetelma kilpaili melkoisen tasapäisesti Stockmannin jouluikkunan kanssa. Täällä asetelma oli rakennettu kahden portaikon väliin nousevaan muotoon. Yksityiskohtia oli hämmentävän paljon.

Taitavat maailman tavat juhlapyhinä olla aika yhtäläiset. Ostoskeskukset olivat jouluaatonaattona ja jouluaattona täynnä väkeä viimeisillä jouluostoksilla.

Portugalissa astuivat voimaan tiukemmat koronarajoitukset joulun ja uudenvuoden pyhiksi. Ravintoloihin ja kahviloihin vaadittiin tuore koronatesti. Niitä oli kuulemma saatavissa apteekeissa ja muutamissa keskitetyissä testikeskuksissa, mutta molempiin oli pitkät jonot. Ajanvarauksia ei ollut enää saatavilla tämän vuoden puolella. Kontrolli oli erittäin tiukka joka paikassa ja isoilla kylteillä kerrottiin testivaatimuksista. Onneksemme kauppoihin pääsi normaalisti. Joulupäivälliselle pääsimme oman hotellimme ravintolaan koronapassilla, sillä olimme talon asukkaita ja olimme näyttäneet saapuessamme tuoreet testitodistukset.

Paikalliset noudattavat tiukasti koronaohjeita, paitsi metrimittoja heillä ei taida olla, sillä lähellä enimmäkseen ollaan huolimatta ohjeista.

Korvatunturi valmistautuu jouluun 2020

Vuoden tärkein päivä on tulossa ja edessä poikkeustilanne. Miten tästä taas selvitään? Pukki nuolaisi sormeaan ja käänsi sylissään olevan paksun kirjan sivua. Pukki oli asettunut työkammarissaan nojatuoliin takan ääreen tutkimaan ohjekirjaa "Joulunvietto pandemia-aikana". Kirja oli jouduttu kaivamaan esiin kammion kirjahyllystä muutaman kerran viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Taloustonttu Nipa Nummero, jonka toimialaan kuului myös Korvatunturin ohjeistusten ylläpito, oli jo päivittänyt vuoden 2020 koronan vaatimat lisätoimet.

Poikkeukselliset olot olivat koskettaneet myös Korvatunturia keväästä lähtien. Joulupukki oli ollut toipumassa edellisen joulun vilskeestä lomamajallaan, kun uutinen uudesta viruksesta oli saavuttanut tarkkailukeskuksen Korvatunturilla. Koska pandemioihin oli törmätty ennenkin, käynnistyivät turvatoimet välittömästi. Sairastupa kaivoi omat ohjekirjansa esiin ja käynnisti valmistautumistoimet pandemian varalta. Pukinpajalle perustettiin kriisiryhmä seuraamaan tilanteen kehitystä ja valmistelemaan toimia, mikäli virus saapuisi Suomeen ja Korvatunturille.

Ohjeiston ensimmäinen kohta oli henkilökunnan turvaaminen. Asia kosketti Korvatunturilta poisolevaa henkilöstöä, ajankohdasta johtuen itse Joulupukkia ja ympärivuotista työtään kentällä hoitavia tarkkailijatonttuja. Kohderyhmille laitettiin välittömästi viestit tilanteesta. Kake Valpas, tarkkailijatonttujen esimies, oli kaivanut käsikirjasta esiin tonttuja koskevat ohjeet. Hän oli antanut määräykset, joiden pohjalta Korvatunturin väki oli selviytynyt myös sata vuotta aiemmin raivonneesta epidemiasta. Ohjeiston pääsääntöön oli kirjattu 3 kertaa hygienia, hygienia ja hygienia. Niinpä Kake lähetti kuljetusreen viemään kaikille tarkkailijatontuille ohjeet, desinfiointiaineita ja hengityssuojaimia. Poistumisrajoituksia ei tarvinnut määrätä, sillä eiväthän tontut poistuneet Korvatunturilta muuten kuin Pukin ohjeistamana.

Mutta jo ennen Kaken käynnistämiä toimia, olivat rekiporot matkalla kohti Pukin lomamajaa noutaakseen Joulupukin turvaan ja johtamaan toimintaa Korvatunturille. Käskyjä olikin sadellut Pukin saavuttua paikalle. Vanhimmilla tontuilla toimet olivat takaraivossa aiemmilta vuosisadoilta, mutta nuoremmat eivät meinanneet päästä juonesta kiinni. Esiintyi jopa hieman vastahankaisuutta joitakin toimia kohtaan. Jatkuva käsienpesu, välimatkat ja hengityssuojaimet meinasivat välillä unohtua. Pukki ei ole aikojen saatossa monestikaan joutunut korottamaan ääntään. No ei niin käynyt nytkään, sillä Isossa tuvassa järjestetyn tiedotustilaisuuden anti, järkyttävinä kuvina edellisten pandemioiden uhreista ja kauhistuttavina tilastoina, sai viestin perille vastahankaisimmillekin.

Pukki oli kammiossaan päässyt kirjan kohtaan 28. Lahjojen jakomatka. Koska useimmilla alueilla oli rajoitettu ihmisten välisiä kontakteja, oli sekin otettava huomioon. Pukki teki päätöksen, että suoraa kontaktia on tänä vuonna vältettävä ja lahjojen jako järjestettävä uudella tavalla. Nyt tulisivat viime vuonna pajalla valmistetut droonikopterit tarpeeseen lahjojen jakamisessa. Tarvetta lähikontakteihin ei pääsisi syntymään. Rekitontturyhmät saisivat hoitaa lahjojen perille toimittamisen drooneilla. Porot ja reki vaan parkkiin talon yläpuolelle ja drooni lennättämään lahjasäkki perille. Mukaan laitettaisiin Pukin henkilökohtainen viesti jokaiselle lapselle. 

Joulupukki itse hoitaisi kontaktointia lapsiin etäyhteyksin. Maailman tieto-ohjelmaihmiset olivat tehneet tähän aikaan sopivat, hienot ohjelmat, joilla pystyi lähestymään yhdellä kertaa useampia tai sitten vaan yksittäistä ihmistä. Aattoiltana käynnistettäisiin yhteydenpitoa varten lukemattomissa kodeissa älykännykät, tablettilaitteet, läppärit ja pöytätietokoneet sekä joissan kodeissa jopa älytelevisioissa yhteysohjelmat. Niissä avattaisiin Skype, Whatsapp, Facetime tai mikä tahansa yhteydenpito-ohjelma. Koska Pukki oli tietoinen valtioiden määräämistä rajoitteista, oli hänessä aiheuttanut huolta yksinäisten ihmisten ja erossa jouluaan viettävien perheiden tilanne. Oli kehitetty onneksi myös ryhmäyhteyksiin sopivia ohjelmia, jolloin monilla eri paikkakunnilla jouluaan viettävät perheet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa. Silloin tarvittaisiin Zoom, Teams ja vaikka Skype.

Pukki kampeutui ylös nojatuolistaan, laittoi kirjan työpöydälleen ja siirtyi kammion pesuhuoneeseen pesemään huolella kätensä hyräillen samalla käsienpesulaulua. Kuivattuaan kätensä, Pukki nappasi kammion oven vierellä olevasta rasiasta puhtaan hengityssuojan kasvoilleen ja astui Isoon tupaan. Korvatunturin väki oli jo valmiina tuvassa mutustellen herkullisia piparkakkuja ja höyryävät glögimukit edessään. 

”Ja kaikki on varmaan kunnossa kuten aina! Pajoilla aherrus rauhoittuu nyt hetkeksi, lahjat on pakattu ja reet lastattu. Rekitontut ottavat nyt ohjakset käsiinsä toimittaakseen lahjat perille maailman kilteille lapsille.” Pukki aloitti. ”Onko tietoyhteydet maailmalle kunnossa?”

”Homma hoidossa! Laitteet on viritetty ja kaikki ohjelmat ladattu. Kun vaan hetki lyö, voi Pukki saapua tietokeskukseen ja polkaistaan bitit maailmalle,” vastasi IT-tonttu Henkka Bittinen innoissaan, ”Laitetaan kuso kunnolla kulkemaan!” Henkka oli laitteita opiskellessaan kuullut jossain välissä tosi viestimiesten keskustelevan kuson kulkemisesta ja etsinyt selityksen tuolle sanalle. Viestien kulustahan siinä kusossa ja kusottelussa oli ollut kysymys. Pukki hieman kohotti tuuheita kulmiaan sanan kuso kohdalla, mutta ajatteli kysyvänsää tuosta Henkalta myöhemmin.

”Tämä onkin erikoista aikaa ja täytyy vaan toivoa, että saadaan viettää seuraava joulu ensi vuonna taas normaalilla tavalla. Eipä tässä sen kummempia, kun hommat ovat hoidossa! Kiitos kaikille koko tästä erikoisesta vuodesta ja toimista koronan torjumisessa. Erityiset ja mojovan suuret kiitokset Pukinpajan hoitajatonttu Neulaselle ja hänen tiimilleen terveystilanteen ylläpitämisestä ja testitoiminnan tehokkaasta läpiviemisestä. Muistakaa kaikki edelleen ohjeet koronan torjumisesta sekä muistakaa erityisellä lämmöllä yksin jouluaan viettäviä ihmisiä ja pysykää kaikki edelleen terveinä.

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JOULUA KAIKILLE!” päätti Joulukki puheensa. Stadin Vanhus on täysin samaa mieltä Pukin kanssa.

Joulu on jo nurkan takana ja valmistautua pitäisi!

Huomenna voi olla jo myöhäistä alkaa kiltiksi, nostaa pakastekinkku sulamaan, käynnistää mittava joulusiivous ja moni muukin jouluun valmistautumisasia!

Pitäisiköhän sitä kuitenkin alkaa valmistautumaan? Omakohtaisesti tuo kiltteysjuttu on jo menetettyä kauraa, joka lienee nykyväitteiden mukaan terveellisimpiä viljojamme - siis kaura, ei kiltteys, joka on muuten hyvä asia aina. 

Kinkun hankintakin on vielä suorittamatta. Entisiin aikoihin verrattuna ei enää puhuta 10 kilon kinkusta, vaan ollaan jo siinä muutaman kilon tasossa. Siinäkin on kuulemma vihreän aatteen mukaan lihaa liikaa. Mutta onko edes olemassa härkiskinkkua? Ei possusta tehtyä ainakaan! En kyllä söisi keinokinkkua, vaan sen on oltava oikeaa sikaa! Lapsuudenkodissa oli kerran kalkkuna jouluna, ja se jäi yleisäänestyksessä viimeiseksi kerraksi. Kinkun ylenmääräisessä ahmimisessa on sekin riemu, että vatsantoiminta menee sekaisin moneksi viikoksi. Tulee elämään uutta jännitystä ja Samarinia kuluu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi perinteen vuoksi!

Kinkun paistaminen antaa puuhaa moneksi tunniksi ja jopa vuorokausiksi. Pakastekinkun sulattaminen jääkaapissa vie, koosta riippuen, aikaa 2-5 vuorokautta. Nyt on siis enää ainoa mahdollisuus etsiä 3-4 päivän pakastekinkku. Muuten saattaa jäädä uunissa raa'aksi. Ja kaikkihan muistavat, että paistomittarin lämpötilan on oltava jossain 77-84 asteen välillä, jotta kinkkua voisi kehua kypsäksi. Alempi luku antaa mehevän, hieman punakan lihan ja isompi luku antaa murean, läpikypsän kinkun. Itse olen aina ajellut n. 78 asteella. Sinappien ja korppujauhojen kanssa en ole koskaan malttanut enää tuhrata, kun paistos on valmis. Se menee jo kikkailuksi, jos kuorruttaakin pitäisi. Laittaa vaan syödessä sinappia päälle ja ottaa vaikka lusikallisen korppujauhoa lisukkeeksi. Jossain kirjoitettiin, että korppujauhon tilalla voisi käyttää piparkakkumurskaa. Mutta kukin paistelee tavallaan ja intonsa mukaan!

Paistoimme aikoinaan elämäni ensimmäisen kinkun uuden kotimme uunissa. Ennen paiston alkua piti kuitenkin käväistä läheisessä Raken myymälässä ostamassa puukkosaha, kun kinkku ei ilman lyhentämistä mahtunut uuniin. Paisto jatkui yön yli, paistajien vetäessä sikeitä makuukamarissa. Mutta aamuyöstä kello 3-4 välillä tuli herätys herkkäkorvaiselle. Uuninluukun raosta lirisi kaunis rasvavirta keittiön muovimattolattialle. Oli näet tuohon aikaan kinkuissa kunnolla rasvaa ja uunipellissä matalat reunat. Kinkku paistui lopulta makoisaksi, vaikka yösiivous haittasikin hieman prosessia. Lopputuloksena oli myös Oulunkylän luistinrataakin liukkaampi keittiön lattia vuosiksi eteenpäin, eikä tarvinnut edes jäädyttää eikä huoltaa. Luistelu sujui kaikenlaisilla jalkineilla ja sukilla.

No entäs sitten nuo joulusiivoukset! Tähän seikkaan liittyen meitä on nyt siunattu helpotuksella. Ei ole tänä jouluna pelkoa vieraista, jotka arvostelisivat siisteyden tasoa. Paitsi naisväellehän siivous on jotenkin sisäänrakennettu toimi. Onko se sitten geeneissä, koulusta vai lapsuusajan lähipiireistä imetty "tauti"? Joulupuhdasta pitää olla ja joululle tuoksua! Tuo kaikki riehuminen joulun nimissä, vaikka jatkuvasti muutenkin nuohotaan paikkoja. Näin miesnäkökulmasta katsoen, voihan telkkaria katsoa ilman ylenmääräisiä siivouksiakin. Ei se siivoaminen paranna tv-ohjelmien laatua tai helpota katsomista. Tuota viimeistä asiaa auttaa mikrokuituliina, jolla putsataan silmälasien linssit. Se auttaa ja on järkevintä mikrokuituliinan hyödyntämistä. Ja jos joulun tuoksua kaivataan, laittaa yhden kynttilän palamaan keskelle pöytää. Ja jos kaipaa tehostusta, laittaa tuoksukynttilän. Kyllä se joulu voi tuoksua laventelillekin!

Pitääkö kuusi olla? Jos tykkää ylettömästi neulasista, jotka säilyvät pitkin kotia seuraavaan jouluunkin asti, niin eihän se huono ajatus ole. Kannattaa hankkia kuusi, joka on riittävän suuri. Silloin sen kantaminen loppiaisena tai tammikuun lopussa on erityisesti kerrostaloasukkaalle kivaa puuhaa tarjoava tehtävä. Oksat tarttuilevat kaikkeen mahdolliseen ja kuuluu kiva ropina loppuneulasten varistessa joka puolelle. Heitä kuusi alas parvekkeelta, niin parveke ja talon piha on kivasti päällystetty ruskeanvihreillä neulasilla pitkälle kesään. Kanna rappukäytävän kautta ulos, niin on kivaa puuhaa moneksi päiväksi imuroidessa rappukäytävää siistiksi. Saattaapa siinä muutama neulanen eksyä naapurin postiluukkuunkin. Kunhan teet hävitystyön kummalla tahansa tavalla, on kuusesi ihailtavissa taloyhtiön jätehuoneen oven vierellä vielä pääsiäisenäkin. Poikkeuksen edellä kerrottuun muodostavat nykyaikaiset muovikuuset, jotka ovat jo uskottavan näköisiä ja monivuotisia eikä vaadi kastelua.

Jouluruokien hankintaan on siis keskityttävä lähipäivinä. Ei jaksa alkaa turaamaan kahden hengen joululaatikoiden kanssa, kun vielä kummallakin on niissä omat, eri suosikkinsa. Luottaa vaan Saarioisten tai muiden ulkopuolisten äitien osaamiseen. Ainahan niitä voi tuunata, jos tuntuu, että jotain makua puuttuu. Ja sitten olisi ne kaikki muut, rosollit, sillisalaatit, graavikalat, karjalanpaistit, sienisalaatit, juustot, jne. Ei taida jaksaa! Jos tekee muutaman kinkkuvoileivän, niin hyvä tulee ja maistuu joululle. Ja saa syödä yölläkin!

Yrittäkää jaksaa joulunvalmisteluissa ja pysykää kohtuudessa! Joulu tulee kyllä ensi vuonnakin. Tärkeintä on, että yritetään silloinkin olla kaikki mukana joulunvietossa!

Leppoisaa jouluun valmistautumista kaikille! Eikä riehuta!

Photo by Tim Gouw on Unsplash

 

Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!

Jo vain oli melkoisen rankka Joulu!

Olipa se taas haipakkaa! Petteri ja muut rekiporot olivat tiukilla, kun kiidettiin reki täynnä lahjojen jakoreissulla ympäri maita ja mantuja. Maapalloa kierrettiin ja monesta savupiipusta sain kavuta ja takaovesta hiipiä lahjasäkin kanssa. Mutta niin tuli tämänkin joulun reissu tehdyksi.

Voisihan tässä pienen yhteenvedon reissusta vielä tekaista.

Pääasiassa ihmiset olivat olleet kilttejä ja pitäneet itsensä sekä paikat siisteinä. Pientä paikkaamista toki havaitsin siellä täällä. Ja uusia toiveitakin kuului monesta suusta. En tiedä, pitäisikö minun merkitä näitä muistiin, mutta saa kai Pukillakin olla omia mielipiteitä. Menkööt nyt tässä samaan syssyyn!

Mm. tämä Britannian vaaleatukkainen mies saisi käväistä parturissa ja hieman rauhoittua, Venäjän ja Syyrian miehet saisivat pysyä omilla tonteillaan, ihmisten riehuminen ja paikkojen rikkominen pitäisi lopettaa kaikkialla, virka- ja edusmiesten pitäisi herkistää korvansa kansan toiveille, kaikista maailman aseista pitäisi vääntää piiput solmuun, Amerikan ruskettunut liehutukka voisi keskittyä golfaamaan ja luovuttaa kännykkänsä pois, keksijöille ja tutkijoille pitäisi antaa isosti lisää määrärahoja muovi- ja yleisten saasteongelmien ratkaisemiseksi, televisiolle pitäisi antaa lisämäärärahaa Syke- ja Roba-sarjojen lisäosien tuottamiseen, sähköautoille pitäisi rakentaa lisää nopeita latauspisteitä, talvinopeusrajoitukset pitäisi poistaa maanteiltä ja lopuksi jäkälän hintaa voisi tarkistaa alaspäin.

Jossain, en nyt juuri muista missä, sanoivat kodeissa, että olisi kiva jos ihmiset hymyilisivät enemmän ja auttaisivat toisiaan. Ja ei kuulemma haittaisi vaikka kaupoissa henkilökunta palvelisi iloisina asiakkaita.

Jos tarkemmin ajattelee, niin olihan tuota monenlaista huomauttamista, mutta pääosin ollaan edelleen enemmän positiivisella puolella. Kunhan nuo valtioitten päämiehet hieman skarppaavat, rauhoittuvat riehumasta ja kehittävät hyvää yhteistyötä.

Lahjapuolelta tulikin melkoisesti töitä Enterin ja muitten järjestöjen digiopastajille. Oli nimittäin erityisesti senioreitten lahjasäkit pullollaan monensortin tietoteknistä laitetta. Pukinpajalle oli tullut joulun alla runsaasti lahjatoiveita noista laitteista. No, tontut olivatkin kasanneet hiki päässä niitä koko syksyn tuotantolinjoilla ja kantanut sitten lopulta täpötäydet säkit rekeen.

Kunhan Enterinkin opastukset alkavat tammikuussa, on siellä tiedossa melkoiset jonot senioreita laitteineen kysymässä oppeja. Onneksi tietoa ja taitoa löytyy runsaasti noista opastuspaikoista! Ja paikat ja ajat on Enterin tehotoimisto laittanut oikein nettiin sivulle Enter opastaa. On ne vaan melkoisia vempeleitä nuo älykännykät, tablettilaitteet ja läppärit. Niillä pystyy niin seniorit kuin nuoretkin vaikka mihin!

Ehkä nuo päällimmäiset asiat tuli tuossa yhteenvetona! Voi olla, että siirryn nyt makuukammioon lepäämään!

Hyvää joulunjatkoa kaikille, ensi vuonna joulukuussa tavataan taas! Ja muistakaahan olla edelleen kilttejä!

T. Joulupukki

Nyt on kulttuuria tarjolla

Pikku hiljaa alkaa taas olo helpottaa ja tekemistäkin löytyä. Polkupyöräkin on ollut kiivaassa käytössä, kävelyä on tullut jo kymmeniä kilometrejä, kuntosalilla hehkuvat laitteet vieläkin punaisina muutama tunti käyntini jälkeen. Monen sortin kirjottaminenkin on taas lähtenyt sujumaan. Eihän siitä mitään erityisen järkevää synny, mutta sanoja kuitenkin.

Tuttavapariskunta kävi Tampereella teatterivisiitillä. Siellä soitti Notre Damen mies kelloja teatterissa ja hyvin kuulemma soittikin. Teatteriesitykset ovat kokeneet ympäri Suomen uuden tulemisen vai johtuuko se siitä, että olen tullut herkemmäksi huomaamaan tuon taidelajin.

Kohdallani teatteri on ollut vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän jäässä. Siihen lienee johtanut eräs näytelmä 70-luvun alkupuolella Kansallisteatterissa. Olin tuolloin äitini kanssa katsomassa venäläistä klassikkodraamaa, kun heräsin äitini kyynärpään iskeytyessä kylkeeni. Siitä seurasikin noin 30 vuoden tauko tuossa harrastuksessa, ei kuitenkaan kyynärpään takia vaan työn. Nyt olen harrastanut teatteria jo hieman vilkkaammin viimeisten vuosien aikana.

Niin Helsingissä, kuin monilla muillakin paikkakunnilla, on nykyisin teatteritarjontaa yllin kyllin. Esityksiä tuottavat ammattiteatterit sekä harrastajateatterit, suurilla ja pienillä paikkakunnilla. Mökkipaikkakunnallani Savonlinnassa toimii Kaupunginteatterin lisäksi aktiivinen Teatterimylly-niminen yhdistys, joka tuottaa harrastajavoimin loistavia esityksiä. Olen käynyt katsomassa muutamia niistä ja muita alueella harrastajavoimin tuotettuja kesäteatteriesityksiä ja nauttinut niistä suunnattomasti.

Sitten on joka puolella tarjolla kaiken lajin musiikkia. Nyt etenkin joulun lähestyessä kirkot ja konserttisalit valtaavat erilaiset joulukonsertit. Joululauluja on mahdollisuus kuunnella hevistä klassiseen sävyyn ja kaikkea siltä väliltä. Maan eturivin artistit ovat sonnustautuneet tonttulakkeihin ja virittäneet herkät kurkkunsa joulun hienoihin säveliin. Itse varasin liput Savoy-teatteriin Antti Sarpilan svengaavaan joulukonserttiin. Siitä tulee hieno tilaisuus, sillä jatsahtava meininki on minun mieleeni!

Selatkaa tekin musiikkitarjontaa, niin joulun alla kuin muuhunkin aikaan, ilmoitustauluilta ja  paikallislehdistänne. Sitten vaan lippuja varaamaan. Isoja maailman tähtien tilaisuuksia tulee taas ensi vuonna lukuisia, ja niihinhän pitää jo kohta olla liput ostettuina, ettei jää kokonaan ilman. Ja jos tuntuu, ettei joku esiintyjä miellytä, niin tarjolla on lukuisia muita vaihtoehtoja. Eli valinnanvaraa löytyy tässäkin lajissa.

Nauttikaa kulttuurista ja käykää tapahtumissa!

Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 5

Muori yrittää herättää Pukin tarkkaavaisuutta kuntokeskusteluun. Pukin ajatukset kuitenkin harhailevat, ja tällä kertaa oli palautunut mieleen nuttukohu. Silloin Muorin toiminta oli säikäyttänyt Pukinkin. Onneksi se episodi päättyi, myös Pukin mielestä, aika mukavaan lopputulokseen.


- No mikä se Muorin mieltä painaa? kysäisi Pukki muina miehinä ikäänkuin keskustelu olisi sujunut aivan normaalissa järjestyksessä.
- Sinun mahasi painaa minun mieltäni! Jotain on tehtävä sinun kunnollesi, ja pian!

- No tehdään, tehdään! Johan tässä on rupateltukin, eikö voitaisi käydä syömässä vaikka pieni välipala ja tultaisiin sitten takaisin juttelemaan tähän takan ääreen?
- Nyt ei kuule mennä mihinkään välipaloille, vaan puhutaan tässä ja nyt!
- No puhutaan, puhutaan! Mistä me puhuttaisiin?

Nyt liikuttiin aivan rajoilla, että Muori polttaa lopullisesti proppunsa. Siinä sivussa meinasi palaa myös nutun hihat, hänen samanaikaisesti lisätessään takkaan pari puunkalikkaa. Paino palamisessa oli kuitenkin enemmän proppujen puolella, ja syynä siihen oli jälleen kerran Pukin venkoilu keskustelussa.

- Varasin sinulle kahden viikon kuntokuurin Kehotunturille kuntokeskukseen. Heillä on siellä huippulaitteet, toimivat jopa sinunkin kehosi kunnostukseen. Saat vähän lihaksia vetreimmiksi, ja jospa vaikka painokin tippuisi siinä sivussa hieman!

- Joutaako tästä nyt, kun on meneillään kiihkein valmistautuminen jouluun? Minullakin pitää aivan mahdotonta kiireen suihketta, saa pää hiessä painaa päivät pitkät hommia.
- Älä sinä selitä, sillä tontuthan ne hoitavat valmistelut, niinkuin ovat tehneet jo satojen vuosien ajan. Sinähän vaan istuskelet kaiken päivää takan ääressä, siemailet glögia ja paisutat mahaasi lehden takana.
- On se vaan Joulupukinkin tärkeää pysyä tietoisena maailman menosta, ja ajattelutyöhän se vasta tärkeää onkin.

Nyt Muorin kuppi kaatui lopulta nurin! Pukki ehti hädin tuskin väistää päätään kohti lentävän neulelankakorin, jonka Muori oli kiivastuneena tempaissut lentoon tuolinsa vierestä. Kori lensi suoraan takan eteen Pukin onnekseen ehdittyä väistää sen. Pari lankakerää vierähti avoimeen takan kitaan ja syttyi heti ritisten palamaan. Nyt oli Muorin mitta todellakin täysi. Poskipäille nousi syvä puna ja silmät iskivät tulta.

- Ja sinähän lähdet matkaan ja heti tältä istumalta!
- No, älä, älä! yritti Pukki varovasti hillitä Muoria.
- Poroaitauksen tontut valjastavat porot ja laittavat rekesi matkakuntoon. Sinä menet Kehotunturille ja tulet uutena Pukkina sitten parin viikon kuluttua takaisin kotiin Korvatunturille, saneli Muori ohjeitaan nopeaan lauhtuneena.

Pukki oli tosissaan säikähtänyt Muorin harvinaisen räjähtävää kiivastumista. Tuollaista ei Pukki ollut nähnyt tapahtuvan kymmeniin vuosiin. Nyt ei enää auttanut tuppuroida vastaan, vaan oli oltava nöyrää ukkoa ja toteltava kiltisti. Siinä sivussa vilahti mieleen, että tämmöistä se varmaan oli, kun äiti komentaa tottelematonta lastaan.

Ja tilannehan oli lähtenyt rullaamaan salamana noiden kiivauksien jälkeen. Pororeki, Petterin johdolla, oli lennättänyt Pukin hetkessä Kehotunturille ja laskeutunut suoraan kuntokeskuksen pääoven eteen. Pukki oli marssinut ujoin askelin ovesta sisään ja ilmoittautunut tiskillä. Rekitonttu oli pudottanut Muorin pakkaaman kuntoiluvarusterepun tiskin eteen. Ja sitten se olikin ollut vientiä. Pukki oli nähnyt vilahdukselta Pakkasukonkin huhkivan kuntolaitteilla hiki päässä.

- On sitä näemmä muitakin huippukuntoisia salilla, oli Pukki tokaissut puoliääneen ja painanut prässipenkissä viimeistä sarjaa. - Pitäisiköhän haastaa itänaapurin ukko kuntomatolle juoksukisaan?

Joulupukki ja Pakkasukko olivatkin tavanneet eräänä iltana vihersmoothiet käsissään kuntokeskuksen oleskeluhuoneessa takan äärellä.

- No terve, terve! huikkasi Pukki Pakkasukolle. - Mikä se sinut on tänne saanut?
- Priviet sinullekin! vastasi Pakkasukko. - No Pakkasmuorihan se määräsi muka kuntoa kohentamaan.
- Sittenhän meillä on samanlaiset lähtökohdat kuntoilulle!
- Niinpä taitaa olla, jos sinutkin on Muori määrännyt tänne hikoilemaan, totesi Pakkasukko.

- Muorihan se esitti lähtöä vähän lomailemaan. Ei minulla olisi ollut juurikaan tarvetta, mutta lähdin Muorin mieliksi, kun tämä oli maksanut tänne parin viikon kuntoilupaketin.
- Kyllä meillä oli Pakkamuorin kanssa tulikivenkatkuiset keskustelut tänne lähdöstä. Olin muka rapistunut kunnoltani, vaikka kuntoni on rautaa.
- Kyllä meilläkin oli Korvatunturilla Muorin kanssa hieman puhetta kuntoasioista, mutta Muori sanoi, että mene vaan jos joudat kiireiltäsi, ei mene maksettu kuntopaketti hukkaan. Niinpä minä lähdin, vaikka ei minullakaan olisi ollut varsinaista tarvetta. Muorinkin mielestä minulla on nuoren tontun kunto.

Ukkoparin jutut olivat jatkuneet samantasoisena. Kumpikaan ei ollut halukas myöntämään heikkoa kuntoaan, mutta kuntokeskuksen ohjelma työskenteli ukkojen tietämättä heidän hyväkseen. Tuloksia vain saatiin hetki odottaa, kun lähtötilanne ei ollut erityisen mairitteleva kummankaan kohdalla.

Pari viikko oli vierähtänyt kuntokeskuksessa kuin siivillä. Hiki oli valunut Pukilla noroina kaiken päivää. Iltaisin ei tarvinnut enää houkutella unta silmiin, kuten kotona makuukammiossa. Kehon kunto kohosi aivan silmissä ja vaa'alle nouseminen oli jo ensimmäisen viikon jälkeen suorastaan juhlaa. Ei tarvinnut vaaka enää asteikon lisäämistä ja viisari ei yltänyt lähellekään stopparipuikkoa. Oli ollut mistä pudottaa painoa ja teho-ohjauksessa se olikin pudonnut reipasta vauhtia.

- Kuka ihmeen hoikka poika se sieltä reestä nousee? Nyt ei ole Pukki kotona, joten tule vaan rauhassa peremmälle, mennään kammariin! kuiskasi Muori Pukinpajan pihalla ääntään madaltaen.
- Mitä sinä oikein meinaat? Minähän se täältä tulen ja olisitko vienyt muka vieraan kulkijan meidän makuukammioon? kysäisi Pukki närkästyneenä.
- No enhän minä, kun leikilläni yritin kiusata sinua! hihitteli Muori. - Mutta olet sinä komea nyt, kun olet selvästi hoikistunut! Posketkin on melkein lommolla.

- Kyllä minun on nyt pakko tunnustaa, että jo pelkkä kaksi viikkoa kuntoilua oli äärettömän tehokasta. Ja ne keskuksen ohjaajat olivat kyllä huippuammattilaisia. Laittoivat minut mahdottoman lujille.
- Mitä minä sanoin sinulle, ja sinä kun vielä venkoilit lähtöä vastaan!
- Painokin tippui useita kiloja ja vyötärö kapeni oikein kunnolla. Kun nousin siellä lähtiessä rekeen, meinasivat nutun housut pudota, kun olivat niin löystyneet mahan kohdalta.
- Nyt se onkin helppo sujahtaa lahjasäkin kanssa savupiippuunkin, kun ei ole enää iso maha tiellä!

Lopulta koitti jouluaatto ja Joulupukin reki oli lastattu täyteen lahjoja maailman lapsille. Koko Korvatunturin väki oli iloinnut hoikentuneen Pukin selvästi piristynyttä olemusta ja vahvaa jaksamista joulun valmisteluissa. Rekiporoja johtava Petteri-porokin iloitsi kevyemmästä isännästään.

- Tempaisehan Petteri reki liikkeelle, niin viedään maailman lapsille lahjat! huikkasi Pukki johtoporolleen.

Sen pituinen se!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ONNEA VUODELLE 2019!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 2

Joulupukilla oli ollut hieman ongelmia Pukinkammion löhötuolinsa kanssa hiirijoukon vallattua tuolin asunnokseen. Muori ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan ongelmaa.

Muori oli viestinyt tilanteesta kalustelahjaosastolle, jossa oli tovi pohdittu Pukin tuolin rakennetta ja Muorin esittämien toiveiden yksityiskohtia. Pukki kun on kansainvälinen hahmo, oli Muorin toiveena ollut käyttää tuolin päällysteenä jotain muuta kuin kotimaisen synkkää yksiväristä kangasta. Muori oli valinnut tuolin päällysteeksi punavihreän skottiruudullisen kankaan. Vanha tuoli oli ollut ruskeanmusta loppuun istuttu kapistus, ja se olikin joutunut vielä samana päivänä Korvatunturin lämmityskattilan kitaan. Hiiret oli ensin siirretty asustelemaan porotallin heinäkasaan.

- Tulihan tuosta aika riemunkirjavan värinen, mutta taisin nähdä tuommoisen kerran yhdessä olohuoneessa Edinburgissa, kun olin sielläpäin lahjojen jakoreissulla.
- Eikös olekin hieno! Kyllä sinun tuossa kelpaa miettiä joulusuunnitelmia ja selata Korvatunturin Sanomia.
- Kai tuolla pärjää, vaikka olisihan se entinenkin välttänyt. Takapuolikin oli niin tottunut siihen.

Tontut olivat asentaneet Pukin kammion seinille lankoja ja niihin oli ripusteltu lasten lähettämiä kortteja. Korvatunturin saapuvan postin varasto oli jo kymmeniä vuosia sitten täyttynyt äärilleen lasten kirjeitä ja kortteja. Varaston painetta oli yritetty helpottaa levittämällä värikkäimpiä kortteja eripuolille majoitus- ja oleskelutiloja. Siinä oli samalla saatu lisäväriä muuten tasaisen harmaisiin keloseiniin. 

Tontuilla oli tapana tutkailla ja lukea niitä iltapuhteina toisilleen. Korttien kuvat kiehtoivat tonttujen mieliä, kun heistä ei monikaan päässyt matkoille tutustumaan maailman ihmeisiin. Ainoastaan valvontatyötä tekevät tontut saivat kiertää maailmalla.

Myös Pukki tutkiskeli usein lasten kortteja. Hän oli erityisen kiinnostunut kaukaisista maista tulleista eksoottisista  korteista. Niissä lahjatoiveet olivat, kauniisti sanoen, hieman ja jopa paljonkin hillitympiä kuin länsimaisten, yltäkylläisyyteen tottuneiden lasten toiveet. Jopa Pukkia hirvitti välillä länsimaiden lasten suorastaan överiksi menneet toiveet.

- Kyllä sitä rikkaittenkin perheiden pitäisi pysyä kohtuudessa, kun kaikille ei ole tarjolla sitä vähintäkään, huokaisi Pukki. - Onneksi pajalla saadaan tuotettua lähes kaikille jotain, edes pientäkin!

Pukin silmiin nousi oikein kyyneleet, kun hän muisteli miten eilen illalla luki pienen Mera-tyttösen Ceylonin saarelta lähettämään korttia. Mera kirjoitti siinä toivovansa Joulupukilta 2-vuotiaalle pikkusiskolleen räsynukkea, kun tällä ei ollut vielä yhtään nukkea. Itselleen hän ei halunnut mitään, kun hän oli saanut jo parhaan lahjansa, pikkusiskon reilut pari vuotta sitten. Mera kirjoitti hoitavansa innolla pikkusiskoaan. Hän lauleskeli aina vauvalle ja kantoi pikkuista ympäri kylänraittia esitellen tälle paikkoja ja ihmisiä. 

- Kylläpä voikin olla herttainen lapsi tämän kauniin palmukuvakortin lähettäjä, oli Pukki tuuminut. 

Hän oli kiiruhtanut kortin luettuaan työpöytänsä ääreen ja piirustanut ripeästi muistiin, että Meralle itselleenkin pitää muistaa valita oikein kiva lahja ja pikkusiskolle hieno räsynukke.

- Onko se myssy taas valahtanut korville, kun ei puhe mene perille? heräsi Pukki Muorin tiukkasävyiseen tokaisuun. Hän oli jo ehtinyt unohtaa Muorin kysymyksen, kun oli jäänyt pohtimaan eilisillan havaintojaan joulukorteista.

jatkuu...