Kuka vie ”meidän” marjat?

Se on meille annettu jokamiehenoikeudet metsän antimien suhteen! Myös mustikoiden! Mutta sittenkin joskus risoo mieltä ja otsasuonet pullistelevat tuon oikeuden suhteen. Onhan se selvä, että ne pitää meikävanhuksella olla, mutta miksi ne pitää olla muillakin? Niitä oikeudenkäyttäjiä on taas viime aikoina pyörinyt meidänkin lähimetsissä hermoon käyvällä tavalla.

Monivuotiset kävijät, sorsat, olen jo kutakuinkin hyväksynyt. Ne tulevat aamuhämärissä ja iltapäiväkahvin aikaan jonossa kuin köyhän talon porsaat. Marssivat muina sorsina ensin meidän rapun vierellä olevan metsämansikkamaan läpi perkaten sieltä kypsät mansikat ja sitten talon päädyn vieritse toiselle puolelle rakennusta, tuvan ison ikkunan alle mustikkametsään. Emo asettuu sitten kannon päälle valvomaan poikasten (ovat isoja rontteja) mustikansyöntiä. Ja sitten, kun kuvut ovat turvoksissa, painetaan jonossa järveen tyytyväisinä uiskentelemaan.

Uudet ”oikeutetut” ovat olleet pikkubussilastillinen ulkomaisia poimijoita. Bussi pysäköidään tiensuuhun postilaatikoiden viereen. Matkaa lähimpään taloon on alle 100 metriä. Sitten lössi kömpii bussista pihalle ja kaivaa ruumasta varusteet ja sen jälkeen hajaannutaan viereiseen metsään. Mahdoton älämölö käy metsässä useita tunteja ja raikuu kilometrien päähän, kun pidetään huutamalla yhteyttä tovereihin, ettei vaan vahingossa jää yksikään mustikka poimimatta. Marjojen poimintatekniikkana on poimureilla kaapia raakileet, kypsät marjat ja melkoinen määrä varpujakin. Kalabaliikki kestää 4-5 tuntia, kunnes vajaa 10 hehtaarin metsä on raastettu tyhjäksi mustikoista. Porukka takaisin bussiin ja kohti seuraavaa jokamiehenoikeusmetsää.

Nyt voisin sanoa, etten oikein tykkää! Ottaa suorastaan päähän! Kyllä pitäisi olla jokin roti, kun ympärillä on kymmenkunta taloakin ja niiden keskeltä pitää metsikkö kaapia marjoista tyhjäksi. Saloa olisi kaavittavaksi hieman kauempanakin (lähempänä karhuja). Menisivät sinne, niin ei olisi heistäkään ensi vuonna harmia.

Olisiko pitänyt käydä esittämässä oma vastalauseeni poimintaan. Ehkä olisi, mutta sattui kielimuuri kohdalle ja kompastuin siihen. Ei riittänyt vaikka tunsin sanan pectopah merkityksen. Kuskilta kysyin, mutta kumpikaan ei ymmärtänyt toisensa posmitusta. Väkivalta olisi johtanut minut laillisen edesvastuun pakeille, joten jätin asian sikseen ja puin nyrkkiä hiljaa taskussani.

Kyllä kyrsii mennä torille tai kauppaan ostamaan ”omia” marjoja!

Miten käy marjojen kanssa?

Olemme jälleen saavuttaneet sen vuotuisen ajan, jolloin syynätään puutarha- ja metsämarjojen kypsymistä. Ja aina on yhtä jännittävää!

Mansikoita on ollut jo tarjolla parin viikon ajan. Olemme perheen piirissä jo kerinneet ”tuhota” pari 5 kilon laatikollista herkullisia Kesälahden Polka-mansikoita. Eka laatikossa ei vielä maku hivellyt nautintahermoja, mutta toisessa oli jo nautintoa aistittavissa. Mutta sitten tulivat sateet. Nyt ei ole taas (edellisten liian kuumien tai liian märkien vuosien tapaan) tietoa, saadaanko mansikoita säilömiseen asti. Nyt kyllä puhun vaan omasta tilanteestamme, jossa on vuosittain ollut ongelmia ajoituksen kanssa. Tarkoitus olisi pakastaa muutama laatikollinen, mutta nyt on vain odotettava ja toivottava, ettei kausi kerkiä päättyä.

Nuo ovat vielä syömättä toisesta laatikosta

Yritin toistakymmentä vuotta siirtää metsästä metsämansikoita mökkitontille saunan taakse. Siellä oli mielestäni otollinen paikka, mutta ”metsään” meni! Lapiolla paikalle kantamani kasvusto kuivui muutamassa viikossa. Elettiin muutama vuosi eteenpäin ja aivan toiseen paikkaan pihalle alkoikin putkahdella metsämansikan varsia. Nyt niitä on levinnyt pitkin pihaa, ja joka kesä niitä tulee lisää. Sato on aina mainio. Eihän se ole tietenkään huono juttu!

Pihaa valtaava metsämansikkajoukko

Mustikoita on löytynyt omalta pieneltä mökkitontilta ja tien takaa hyvinä vuosina kymmeniä litroja. Parina vuotena, kun sairastin selkää, istuin mättäällä ja kahmin ympäriltäni marjoja. Siirtyminen sujui kätevästi konttaamalla määttäältä toiselle ja saalista kertyi. Ylös tarvitsi kampeutua vasta ämpärin täytyttyä. Nyt ei näytä mustikkatilanne hyvältä vaikka selkä taas kestäisi! Nyyh! Marjoja ei taida tulla kovinkaan paljoa, joten ensi talven mustikat taitavat muuttua ostomarjoiksi.

Mustikanvarpuja työnsä ääressä

Lähisuon vuosittain erittäin runsas karpalosato on vielä kontrolloimatta, mutta uskon, ettei odotuksissa tarvitse pettyä. C-vitamiinit ja erilaisten rauhasten toiminta tulee karpaloilla turvattua vuodeksi eteenpäin. Ja ei kai kukaan kiistä karpalokiisselin erinomaisuutta maunkaan osalta, sillä vaniljakermavaahdon kanssa ei parempaa herkkua löydy.

Sienistä en tiedä muuta kuin, että aina on kanttarelleja riittänyt. Usein paljon ja toisinaan vielä enemmänkin. Suppilovahveroitakin on yleensä löytynyt, mutta vähemmän. Mutta nuo sienet ovat jo toinen juttu, josta ehkä myöhemmin lisää.

Yrittäkää pitää puolenne marjojen hankkimisessa, teitte sen sitten itse poimien tai kaupallisia tahoja hyödyntäen! Väittävät marjojen olevan terveellisiä ja ihmiselle tarpeen. Tuosta en kuitenkaan tiedä, kun olen niitä aina syönyt ja terveenä säilynyt, paitsi silloin kun olen sairastanut!

Pihan henki vai omakuva?

Matkustaminen sohvalta

Olette varmaan jo vähän kyllästyneet minun sekalaisiin vanhusjuttuihini, niinpä päätin ehdottaa teille toisenlaista, moninverroin laadukkaampaa luettavaa.

Nuoresta iästään huolimatta jo neljännesvuosisadan lehtialan ammattilaisena toiminut Sanna Wallenius on kirjoittanut jo 6 vuoden ajan omaa, laadukkaasti toteutettua matkablogia. Sannan blogi on saanut palkintojakin eli tasokasta tekstiä on tarjolla. Sannan varsinaisena leipätyönään kirjoittamia tekstejä on meistä varmaan jokainen lukenut Apu-lehdestä, Me Naisista, Eevasta ja ties mistä.

Sannan matkablogi Walleni.us (napauta tästä päästäksesi blogiin) pitää sisällään laadukkaita kertomuksia hänen perheensä kanssa, eri kokoonpanoilla, tekemistään matkoista Suomessa ja ulkomailla. Kirjoitukset sisältävät hienoja valokuvia, paljon tietoa kohteista, vinkkejä matkustamiseen ja suosituksia paikoista.

Ellet ole itse tai läheistesi kanssa vielä päättänyt tämän kesän kotimaan retkikohteita, löydät Sannan tuoreimmista postauksista loistavia kohteita Länsi-Suomesta. Selatkaahan Walleni.us-blogin arkistoa ja katsokaa mitä maailmalla on tarjottavanaan niin nuoremmille kuin seniorimatkustavaisillekin!

Ja ajatelkaa, että minä pohjoisen poika (Oulussa syntynyt), joka jatkuvasti vannon Savonlinnan ja Itä-Suomen nimiin, ehdotan teille Länsi-Suomen matkailua. Luotan kuitenkin, että tulette vielä itäpuolelle Suomea ja Savonlinnaankin, kunhan tutustutte ensin Sannan kehumiin kohteisiin.

Tsemppiä matkailuun joko fyysisesti tai sohvalla maaten!

PS. Älkää kuitenkaan luulko, että vältytte minun vanhuskirjoituksiltakaan tulevaisuudessa, niitäkin kyllä tulee. Meinasin tällä kertaa vaan hieman ”ratsastaa” Sannan, ammattilaisen tekstitarjonnalla.