Kunto on katoavainen luonnonvara

Onhan tuosta tullut luettua ja olankohautuksella ohitettua! Ei olisi pitänyt ohitella! Se on etenkin seniorin kunto todellakin katoavainen luonnonvara. Havaitsin tuon taas kerran katkeralla tavalla, sillä nyt koskee ja savolaisittain koskoo.

Koronakesä meni kesämokin työleirillä. Auton navigaattorissakin mökin pikavalintaosoitteena on ”Työ”. Eipä paikkaa voi muulla sanalla kuvailla. Aika menikin "rattoisasti" lihaksia kiusaten. Voltareenia levitellen ja Panadolia napsien. Onneksi pohjana olivat edellisen talven ja kevään tiukat kuntosaliohjelmat. Muuten kesä olisi ollut, ehkä ei aivan kuolemaksi, mutta lähes viimeisillä lihassäikeillä sitä pihahommia puuhailtiin. Kuitenkin tuosta selvittiin (jotenkin) ja lopulta koitti syksy. 

Ja kun syksyä päästiin tovi eteenpäin, ilmeni asiaa kotiin Isolle Kirkolle. Tuli käytyä ne pakolliset kotikaupungin terveydenhuoltoa rasittavat vierailut. Koska kylillä oltiin, päätettiin kotihengettären kanssa pistäytyä kevään jälkeen ensikäynnillä Ruskeasuolla Nordic Healthin salilla. Onneksi kysäistiin salihengettären Sirkan ohjeita kesätauon jälkeiseen kuntoiluun. Se olikin viisas juttu, sillä muuten olisi menty vanhalla sisulla, jota viimeisten parin kuukauden hiljaiselo järvelle katsellessa oli heikentänyt. Lihaksia ei ollut varmaan juurikaan jäljellä, rasvasta en halua edes puhua.

Sirkan oivalliset neuvot painojen ja suorituskertojen rukkaamiseksi olivat nykytermein oikea lifesaver eli henkikullan säästäjä. Mutta painojen puolittaminenkaan ei riittänyt jotenkin kadonneille lihaksille. 

No, setti saatiin loppuun, mutta...! Kyllä tiesi seuraavana aamuna jotain tehneensä. Ja siitä vielä vuorokausi eteenpäin tuntui vielä synkemmät seuraukset! Koski, särki, puristi, ahdisti ja vielä monta kertaa koski, ja kipeääkin kävi.

On vanha kansa, viisaat kokeneet, terveydenhuollon ammattilaiset ja kaiken tietävä naapurikin neuvoneet ja varoitelleet. On ollut puhetta, että on säännöllisesti, jatkuvasti, alati ja ylipäätään kaiken päivää syytä pitää huolta kunnostaan, harrastaa ja liikkua. Mutta kun ...! Ei sitä vaan paksupäinen (ja mahainen) hevin usko!

Nyt sitä sitten kärsitään ja odotellaan, milloin koskeminen loppuu. Ja tietenkin sitä pitäisi vaan jatkaa kuntoilua ja kropan rääkkäämistä, mutta kun ei heikko ja hauras vanhus oikein lisäkipuja kaipaisi. No eilen sitten paine kasvoi ja päätin jatkaa. Varaston nurkassa on levännyt ja odottanut vuosien ajan innostumistani nyrkkeilysäkki. Nostin säkin katon koukkuun, ähräsin kintaat käteen ja aloin takomaan. Tasan 2 minuuttia ja 16 sekuntia myöhemmin riisuin kintaat ja hoipertelin sisälle sohvalle katsomaan uutisia telkkarista. Nyt koskoo taas käsiin. En ala mitään!

Kyllä minä kuitenkin aloitan kuntoilun ennen vuodenvaihdetta! Se onnistunee varmaan mentaaliharjoittelun voimalla, ehkä? Jos vaikka muistelisin edellisen kevään kovaa kuntoani ja tunnetta terveestä, tai no olosuhteet, terveyden ja ikätekijän huomioiden terveestä kropasta!

Uskokaa minua ja oikeita asiantuntijoita, liikunta ja etenkin säännöllinen liikunta on ihmiselle, iästä riippumatta, tärkeää! Eli nyt takki päälle, hattu päähän, hanskat käteen ja sitten liikkeelle, vaikka kävelemään! Pysykää terveinä ja huomioikaa kaikki entisen ajan ja nykyajan turvallisuustekijät!

Kuntoilusta asiaa

Joko hermostutte? Nimittäin aion taas kertoa muutamia kuntoiluasioita. Ne, jotka tuntevat minut ulkonäöltä, hymähtävät tässä kohtaa. En nimittäin ole muodoiltani varsinaisesti mikään kuntoilun mannekiini tai esikuva. Ja muotojahan minulta löytyy!

Muotoni ovat pääosin runsaita, pyöreitä ja lyhyitä. Mutta haluan tässä painottaa, että anatomisesti olen samanlainen kuin muutkin ihmiset. Tai olin ainakin nuorena maailmalle lähtiessäni. Matkan varrella olen joutunut luopumaan joistain osistani ja elimistäni eri sairaaloiden leikkaussaleissa, mutta enimmälti olen voinut säilyttää perustoimintakykyni. No tämä näin esipuheena seuraavalle.

Kuljettuani vuosien saatossa enemmän tai vähemmän etsimässä kadonnutta kuntoani, olen huomannut sen jäljellä olevankin hiipuvan hiljakseen. Koska edustan senioriluokkaa kotimaisen mittapuun mukaan, olen havainnut kuntoriehumisen olevan entistä "vaarallisempaa" ja tietenkin myös raskaampaa. Se on tuonut esiin muutamia kuntoiluun ja muuhunkin tekemiseen liittyviä vakavia kysymyksiä:

- kestävätkö jalat, kädet, keskivartalo ja pää eli siis minä kokonaisuutena ja osiltani
- ovatko lihakseni edelleen yhtä joustavat ja notkeat kuin kymmeniä vuosia sitten
- miten mahtavat verisuonet päässä ja kropassa kestää ylenmääräisen ponnistelun
- ehtivätkö paikat palautua riittävästi ennen seuraavaa suorituskertaa?

Nuo edelliset kattavat ne asiat, joita jokaiset kuntoilua harrastavan seniorin on syytä pohtia omissa suorituksissaan. Erityisesti, jos työelämä tai harrastukset työikäisenä eivät sisältäneet säännöllistä fyysistä rasitusta, on paikallaan tehdä senioriharjoittelunsa asiantuntijoiden (esim. fysioterapeutti, kunto-ohjaaja, valmentaja, personal trainer, lääkäri) opastuksella. Samat varoituksen sanat koskevat toki kaikkea raskaampaa tekemistä kotona tai mökillä.

Kerronpa vielä omasta kokemuksestani, kun aloitin kuntosaliharrastuksen eläkkeelle jäätyäni. Pullakahvilla pitkiä työpäiviä ja kevyehköä työtä tehneenä kuvittelin, että salilla isot painot ja laajat liikkeet ovat ne elämää ylläpitävät ja kroppaa kehittävät kuntoilutoimet. Eivät olleet, ei kehittynty kunto! Paikat tulivat kipeiksi, mutta onnekseni vältyin vakavilta vaurioilta. Tai enhän minä tiedä, ovatko polvi-, selkä- ja lantiokivut noiden seurausta? Tulihan sitä mökilläkin riehuttua puunrunkojen ja kivenmurikoiden kanssa.

Sen olen kuitenkin oppinut omista ja eri puolilla tapaamieni ihmisten kokemuksista, että entistä varovaisempi on syytä olla, tekee sitten mitä tahansa! Liikeratojen on oltava pienemmät kuin ennen ja painoja on hillittävä, punteissa ja kropassa! Juoksemaan ei kannata sännätä yltiöpäisesti, jos ei ole juoksua harrastanut ja etenkin, jos kropassa on ylipainoa.

Seniorin kuntoilu on, muutamia ikänsä kuntoilleita lukuunottamatta, enemmän kunnon ylläpitämistä kuin valmentautumista kisoihin, kylän, piirikunnan tai valtakunnan! Eli, jos ei ole pohjaa, ei ole syytä riehua vaan mennä maltilla! Ja tarvittaessa on syytä hakea ammattilaisten opastusta. Käveleminen ja kelien salliessa pyöräily ovat hyviä lajeja, jos ei saleille innostu lähtemään.

Sii iloa kuntoiluun ja liikuntaan! Ei saa jäädä nojatuoliin löhöämään eikä sohvalle makaamaan! (Taitaa kuulostaa hurjalta ja röyhkeältä, kun latelen tuommoisia, mutta tarkoitin nuo ensisijaisesti itselleni! Anteeksi!) Varovasti, varovasti sitten!

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä mieleltänne ja kunnoltanne!

Nordic Health-kuntosalilla laitteet seuraavat suorituksen rajoja ja nopeutta

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jo vain oli taas kesän aikana taloyhtiön portaille tehty jotain! Kun niitä nousta raahustaa kolmanteen kerrokseen, niin hengästyttää, koskee polviin ja hiki valuu pitkin seniorikehoa. Ja sitten nämä Helsingin jalkakäytävät? Sama juttu niillä, kun yrität reippaasti edetä, ei matka vaan joudu, hiki helmeilee otsalla ja jalkoihin koskee. Polkupyöräkin on raskaampi polkea kuin ennen. Kyllä on Etelä-Suomen ilmassa kesäisin jotain raskauttavaa!

Mutta minäpä olenkin nyt ottanut itseäni paksusta niskasta kiinni ja kääntynyt aputahon puoleen. Kävin nimittäin viime perjantaina tekemässä taas sopimuksen Nordic Health-kuntosalin kanssa ja saamassa avaimet salille. Ja ensimmäinen kerta punnistelua alkoi heti lauantaina. Ja hiki tuli, mutta hyvällä tavalla.

Salin laitteisiin liittyy vahvasti tietotekniikka ja henkilökohtainen harjoittelun laatu. Jokaiselle kuntoilijalle määritellään laitteisiin omat liikeradat, omat painot, oma tahti ja oma määrä tekemistä. Ja tekniikka seuraa ja arvioi suoritusta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole, sillä ohjaaja määrittelee tietokoneelle sinun henkilökohtaiset suoritusrajat. Ja kun aloitat suorituksen, näytät omaa korttiasi laitteelle ja laite säätyy juuri sinun ohjelmasi mukaan.

Etu kaikesta tuosta on se, että et tee liian suurilla painoilla, liikaa suorituskertoja, väärillä liikeradoilla, etkä ole käyntikerran jälkeen kipeä joka paikasta. Ja ohjelmia viritetään edistymisen mukaan. Olo on suorastaan hyvä aina käynnin jälkeen, mutta tunnet kuitenkin tehneesi jotain kroppasi hyväksi.

Kallistako? Kun aloitat kuntoilun, kuten minäkin, liian kypsällä iällä (olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten), niin kunnon kohentaminen ja kropanhuolto ei enää onnistukaan repimällä puntteja ja pinkomalla pitkin metsiä. Sitä ei kestä kenenkään fysiikka. Ja jos on vuosien saatossa kertynyt monen sortin kremppaa, niin silloin on parasta tehdä harjoittelu ohjatusti ja turvallisesti?

Nordic Health on kuntosali Helsingin Ruskeasuolla. Kuukausihinta on 65 Euroa ja käydä saa halunsa mukaan 24/7.  Ja jos jostain syystä kuntosalilla käynti ei miellytä, voi avaimet palauttaa ja sopimus loppuu ilman pitkiä irtisanomisaikoja.

Tuolla hinnalla saa käydä salilla milloin tahansa ympäri vuorokauden, arkisin ja viikonloppuna. Itse kävin salilla mm. viime joulupäivän aamuna sekä uudenvuoden aamuna, eikä ollut ruuhkaa. Olen käynyt salilla viime talven aikana säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuolla käyntimäärällä ei kertakustannuskaan ollut kovin suuri. Tuloksia tuli! Kuntoni viime talven ja kevään jälkeen oli parempi kuin vuosikymmeniin. Nyt vaan kesä mökillä teki kunnolleni hallaa, mutta ensi keväänä aion olla taas (?) kuin nuori orhi laitumella (ainakin joiltain osin)!

Kunnon ylläpitäminen kannattaa aina! Pidä fysiikkasi kunnossa, niin pääkin pysyy kunnossa! Tsemppiä treenisaleille ja luontoon!

Klikkaamalla seuraavia sanoja Nordic Health , näet yhteystiedot. Ota salille yhteyttä, jos asia kiinnostaa ja haluat kysyä lisää harjoittelusta. Ohjaajat salilla ovat maailman mukavimmat ihmiset. Laitteet ovat ympäri maailman myytyjä David-huippulaitteita, joita kehitetään salin yläpuolella toimivassa yrityksessä ja ne valmistetaan Suomessa. Eli kaikki on taattua laatua, ihmiset ja laitteet!

Kuva salin yhdestä laitealueesta

Kunnollisia elämän valintoja

Jutkahti tuossa mieleen muuanna päivänä, että mikähän tuo ohjannee ihmisen valintoja elämän taaperruksella? Ajatus virisi ollessani etsimässä Nordic Healthin loistavalla kuntosalilla vuosikymmenten saatossa kadonnutta kuntoani.

Jos olisin aikoinaan valinnut ammatikseni kunto-ohjaajan ammatin, olisin melkoisen suurella todennäköisyydellä loistavassa fyysisessä kunnossa. En valinnut! Jonnekin katosi vuosien pesäpallopelien vaikutus. Kukaan ei enää uskoisi minua katsoessaan kunnanmestaruuksiani korkeus- ja seiväshypyissä, laskettelurinteiden koskemattomissa aamupuutereissa sulavia kaartelujälkiäni ja erilaisten pelimailojeni kuluneita kädensijoja.

Valitsin ammattini kaupalliselta puolelta ja siellä nimenomaan makkaran myynnistä. Se on eittämätön tosiasia, että olen aina pitänyt lauantai- ja lenkkimakkarasta. En heti allekirjoita, että se olisi ollut ammatinvalintaani ohjaava tekijä. Mutta jotain siinä täytyy olla.

Vuodet makkaroiden parissa teki myös nuorena huippunsa trimmatusta varrestani makkaraa muistuttavan. Rasva löysi tiensä keskivartalooni, eikä ole luopunut sijastaan. Makkaratuotteiden vaihtaminen vähempirasvaisiin tai kalkkunamakkaroihin ei ole vaikuttanut mitään. Ja sitä paitsi, eiväthän ne ole mitään oikeita makkaroita!

Herää kysymys, että olisiko pitänyt harrastaa fyysisiä lajeja myös työelämäni aikana. No olisi tietenkin! Nyt alkaa olla myöhäistä tehdä mitään. Hikitreenit salilla eivät enää tuota tulosta. Rankka polkupyörällä vispaaminen ympäri Helsingin katuja ei näytä jälkiään. Ainoina seurauksina tuosta kaikesta ovat olleet kipeät lihakset ja suorituksen jälkeinen nälkä. Ja makkaraa kuluu entistä kiivaammin.

Mietin vaan, että olisiko nykyelämä Stadin vanhuksena helpompaa jos olisin ollut kuntosaliyrittäjä eikä ruokakaupan pitäjä? Huoh...!

PS. Nykyisestä salista huonon kunnon parantuminen ei ainakaan ole kiinni. Kyllä kunto paranee kohisten, mutta rasva on makkaransyöjällä lujassa! 

Nordic Health, Ruskeasuo Helsinki

Nordic Health - kuntokeskus

Tunnustan! Olen salaa teiltä aloittanut kuntosaliharjoittelun. Tai oikeammin sitä pitäisi kuvata kehon kuntoutus- ja kuntoharjoitteluksi.

Löysin tuttavani vinkistä Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Nordic Health-kuntokeskuksen. Jos kuvailisin salin tunnelmaa, olisivat sanat: ystävällinen, huolehtiva, ohjaava, valvova, tieteellinen, kannustava, kyvyt huomioiva, turvallinen ja vielä toisenkin kerran ystävällinen.

 

Kuntoharjoittelu keskuksessa on tarkkaan ohjattua eikä siinä pääse telomaan itseään. Harjoittelun pääpaino on kuntoutuksessa ja kunnon ylläpitämisessä. Harjoittelu ei ole niinkään perinteistä kuntosaliharjoittelua, jossa useinmiten pyritään ensisijaisesti lihasten kasvattamiseen. Keskuksen toiminta on siten erityisen osuvaa meikäläisille senioreille. Jokaiselle salille tulevalle laaditaan oma ohjelma, jossa huomioidaan rajoitteet, vaivat, sairaudet jne.

Kunto-ohjelman suorittamista opastavat ”virka-aikana” paikalla olevat ammattitaitoiset ohjaajat sekä laitteiden näyttötaulut. Laitenäytöt kertovat jokaiselle henkilökohtaisen ohjelman mukaiset laiteasetukset sekä seuraavat suoritusta ja analysoivat sitä. Harjoituskäynnille tullessa kirjaudutaan "kioskiin", joka on ison tv-näytön mallinen laite. Aluksi laite kysyy aina kropan kipeät kohdat, jotka merkitään napauttamalla näytölle vartalokuviin ja lisäksi merkitään kivun määrä asteikolla 1-10.

Aloitettaessa suoritusta yksittäisellä laitteella, näytetään omaa salikorttia laitteen näyttötaululle, joka on tablettilaitteen kokoinen. Näyttö kertoo henkilökohtaiset painoasetukset, säätää istuimen automaattisesti ja neuvoo, mitkä laitteen tuet kiristetään.

Kun suoritus käynnistetään, seuraa osoitin näyttötaulussa suorituksen "rataa", jonka säädettyjen viivojen välissä tulee pysyä. Tuolloin ei liikeratoihin tule ylisuoritusta, joka omalla kohdallani on tärkeää mm. selkäsairauteni takia. Näyttö seuraa myös suoritusnopeutta, toistokertoja ja ilmoittaa suorituksen liiasta hitaudesta tai nopeudesta.

Lopuksi kukin laite kysyy harjoituksen raskautta ja muuntaa tarvittaessa automaattisesti painoja seuraavaksi kerraksi, jos ohjelma oli liian kevyt tai raskas. Lisäksi laite näyttää suorituksen kokonaisonnistumisen prosenttilukuna. Lopuksi laite ilmoittaa seuraavan laitteen.

Kun ilmoittauduin salille, kävin ensimmäisellä käyntikerralla fysioterapeutin kanssa läpi omat lääkärilausuntoni ja vaivani. Sen jälkeen hänen ohjauksessaan mitattiin vaivoihini oleellisesti liittyviä suoritusarvoja ja määriteltiin minulle tärkeimpien laitteiden raja-arvot ja säädöt. Seuraavilla kerroilla lisättiin uusia laitteita ohjelmaani. Jokaisen laitteen säädöt tehtiin aina erikseen. Lisäksi jokaisella kerralla ollessani salilla päiväaikaan, paikalla oleva kunto-ohjaaja antaa tarvittaessa neuvoja, valvoo sekä seuraa suoritusteni oikeellisuutta.

Edellä olleet laitenäytön kuvat ovat tästä laitteesta

No entäs ne käyntieni tulokset? Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän jokaisen käyntikerran jälkeen harjoitelleeni, mutta kertaakaan en ole ollut kipeä käyntini jälkeen. Ja tuo on täysin päinvastaista kuin kokemukseni perinteisiltä kuntosaleilta. Nyt on suorastaan mukava käydä kuntoilemassa. Lisäetuna ovat salin aukioloajat 24/7 eli salille voi mennä omalla avainkortilla milloin vain. Olenkin hyödyntänyt tuota ominaisuutta iltaisin ja viikonloppuisin.

Eli vannon suomalaisten David-laitteiden nimiin ja kiitollisena kumarran kuntoni kohentumista valvovien ja ohjaavien Sirkan, Hannan ja Suvin suuntaan!

Mikäli olet kiinnostunut tietämään kuntokeskuksesta enemmän, se onnistuu sivulta
https://www.nordichealth.fi/
ja laitteista löytyy tietoa sivulta
https://www.davidhealth.com/

Salin yhteystiedot Ruskeasuolla ovat:
Nordic Health
Nauvontie 14, 00280 Helsinki  (=käyntiosoite), Mannerheimintie 113 (=virallinen postiosoite)
puh. 020 759 7319
email  info(at)nordichealth.fi

Liikunnastako muka hyötyä? Höh!

Minä, liikuntaa vieroksuva senoriko muka harrastaisin liikuntaa? Vaikkakin mitalihyllyssäni lepää kunnanmestaruusmitalit seiväs- ja korkeushypystä, niin liikunta ei ole kuulunut lempiharrastuksiini menneinä vuosikymmeninä.

Korkeutta hyppäsin yli oman pituuteni aikana, jolloin kierähdystyyli oli ainoa tapa riman ylittämiseen. Terässeiväs ei taipunut millin murto-osan vertaa seiväshypyssä, mutta silläkin hyppäsin yli kaksi kertaa oman pituuteni verran. En ollut kummankaan lajin harrastaja ja onnekseni koitui vähäinen osallistujamäärä noissa mestaruuskisoissa. Mutta ylpeä olen edelleen noista merkittävistä urheilusaavutuksistani. Pesäpalloa harrastin sitäkin enemmän. Kaksi räpylää, yksi maila ja yksi pallo ovat kulkeneet mukanani jo yli 50 vuoden ajan. Tosin käyttöä niille ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.

No asiaan siis! Viime talvena minuun iski viime hetken vimma ennen lopullista rappeutumista ja ostin sarjalipun Kisahallin kuntosalille. Tuo hankinta poiki 32 käyntikertaa eli 2-3 kertaa viikossa alkaen tammikuun ekasta päivästä. Hieno sarja katkesi hävyttömän rankkaan, yli 2 kuukautta kestäneeseen flunssaan.

Pelastus tammikuussa alkaneen kuntokuurin jatkumiselle ilmaantui loppukeväästä citypyörien muodossa. Kuljen muutenkin paljon sopivien sääolosuhteiden vallitessa polkupyörällä, mutta noiden "Alepa"-pyörien vaivaton käyttö lisäsi pyöräilyni määrää. Kaupungilla kulkiessa ei ollut enää huolta pyörän pysäköinnistä ja siitä, että paluumatkaa varten pitää palata oman pyörän luo määrättyyn paikkaan eikä ollut pelkoa oman pyörän varastamisestakaan. Jätä pyörä telineeseen ja ota uusi lähimmästä telineestä - oli aivan oivallinen systeemi ilman huolia!

No entäs se hyöty liikunnasta?

Kesäkuun alussa sutiessani maalia lähes parin viikon ajan mökin varastorakennuksen raakalautapintaan (raakalaudat pitäisi lailla kieltää, kun niitä on niin hankalaa sutia), havaitsin ihmeekseni ettei käsivarteni kipeytyneetkään aiempien maalausurakoiden tapaan. Kuntosali oli hoitanut kivut pois etukäteen.

Heinäkuussä kelien lämmettyä aloitimme mökkipyöräilyn. Mökiltämme on kaupunkiin matkaa n. 20 km ja edestakaisin tuo tarkoittaa yli 40 kilometrin vinttausrupeamaa. Jollekin se on vähän, mutta tämmöiselle hieman vankemmalle (=pulskemmalle) kropalle monia pitkiä, jyrkkiä mäkiä sisältävän taipaleen vinttaaminen on hikeä heruttava suoritus. Mutta jalat kestivät eikä suoritus ollut aivan hengelle hupaa hommaakaan. Tosin pari peräkkäistä reissua kaupunkiin iski perälihaksiin omat seurauksensa.

Mutta kuntosalin ja citypyöräilyn seurannaisvaikutukset olivat totaalisen kiistämättömät! Aion lopultakin uskoa kuntogurujen ohjeistukset ja jatkaa kuntoilua kohtalaisen säännöllisesti. Mutta raakalautapintaa en aio maalata enää ikinä! Ja se on jämpti se!

Muistakaa kävellä, juosta, pyöräillä, voimistella, ähkiä kuntosaleilla ja harrastaa kaikkea liikuntaa omien mieltymystenne ja kroppanne antamien mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisyydellä on selvästi merkitystä!

Stadin asukki