Terveyskeskuksen älytön toiminta

Ja niinhän siinä kävi - korva tuli kipeäksi! Helatorstain hela iski korvaani kunnon kivut, särkyä leukaniveleen, kurkkuun, päähän ja ennen kaikkea korvaan. Apua, apua, apua!

Soitin 116117 ja kerroin tilanteeni ja pohjalla olevat pysyväissairaudet. Sain ohjeen hakeutua suorinta tietä terveyskeskukseen. Ja eikun Paxi poskeen ja baanalle kohti Kivelän terveyskeskusta. 

1. Toisen kerroksen käytävässä oli jonotuslaput, joiden perusteella oli mahdollisuus päästä sairaanhoitajan pakeille, vastaanotolle pääsyarviointiin. Kymmenisen minuuttia odottamista ja sitten avautui ensimmäinen ovi terveydenhoidon rattaisiin. Tiukka kysely tuotti mahdollisuuden päästä terveyskeskuksen toiselle tasolle, ensihoitajan pakeille.

2. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen koitti tuo toinen onnenhetki, pääsy sairaanhoitajan huoneeseen. Siellä alkoi tehokas potilaan tutkiminen. Ensin käytiin puheina läpi potilaan yleistilanne ja päivän ongelma. Sitten käynnistyivät varsin kattavat mittaukset ja tutkimukset. Koska pohjalla on vahva sydänsairaus, alkoi sydänasioiden painotus nousta päällimmäiseksi. Toki korvakin sai osuutensa huomiosta. Otaksun sydänasioiden olleen oleellisin peruste kolmannelle portaalle pääsyyn.

3. Jälleen käytävässä vajaan tunnin odottelu pyhimpään, lääkärin huoneeseen pääsyyn. Siellä päädyttiin keskusteluun sydäntilanteesta ja lopulta sivuttiin myös korvaa. Lopputulos oli että korva ehkä punoittaa hieman, mutta ei ole huolestuttava. Ohjeeksi Remowaxia korvaan ja korva puhtaaksi, niin kyllä se siitä. Bonuksena tuli lähete kardiologille, jollaista en ole varsinaisesti tavannut elokuun 2021 sydänkohtauksen jälkeen kuin yhden kerran helmikuussa 2022. Varsinaisia kontrollikäyntejä Helsinki ei sydänpotilaille harrasta, pidettäneen turhana puuhana.

Ja sitten matkaan kohti kotia onnellisena, ettei korva ollutkaan kuolemaksi! Paitsi, että illalla se taas alkoi oikein isosti. Mitäpä sitä nykyinen helsinkiläinen, sairas vanhus voisi tehdä muuta kuin ottaa yhteyttä yksityisen puolen vastaanotolle. Ja sehän järjestyi heti seuraavaksi iltapäiväksi, siis sunnuntaille, iloisen pörriäisen, Mehiläisen vastaanotolle.

Sieltä puuttuivat arvioijat ja väliportaat, oli suora pääsy oikean korvalääkärin pakeille. Hän suoritti korvaan ja kuuloon liittyviä kokeita enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Korvasta imaistiin syvältä möhnät pois. Ei ollut vaikkua, oli sairauskipuainetta. En tykännyt, kävi kipeää! Lopputulema oli korvakäytävän tulehdus ja siihen antibioottitipat. Tippoja on nyt mennyt neljättä päivää ja kipu on helpottanut, mitä välillä tuikkaisee muistutukseksi.

LOPPUKOMMENTTINI

Julkisen terveydenhuollon järjestelmässä on todella isosti vikaa! Yksi akuuttivaiva vaati kolmen henkilön osallistumista. Jos olisi välittömästi aloitettu suoraan lääkärillä ja hän olisi määrännyt jatkosta, olisi hoito voitu käynnistää  heti. Potilas olisi ollut tyytyväinen ja hoitoketjun ihmisten työpanokset olisivat riittäneet useammalle potilaalle.

Yksityinen, kallis puoli, hoiti ongelman ripeästi ilman suurta showta. 

Nyt odottelen korvan paranemista normaalikuntoon! Tosin en ole aivan vakuuttunut, onko minun enää tarve kaikkea maailman pahuutta kuullakaan? 

Tässä kuvassa ei korvaani koske!

Kasveja havaittavissa - Meilahden Arboretum

Kyllä saa tämä jatkuvasti heikkenevä kunto ihmisen tekemään erikoisia temppuja! En osaa sanoa, tykkäänkö vai en? Mutta kun keli oli sopiva, lähdin tepastelemaan raitille ja otin kännykän mukaan. Siitä seurauksena oli jonkinmoinen kokoelma sekalaisia kuvia. 

Pääosa kuvista on otettu Meilahden Arboretumissa, joka on todella käymisen arvoinen paikka. Se on perustettu 1967 ja lajeja sieltä löytyy yli 300. Mm. ruusuja on yli 100 eri lajiketta. Lisäksi puistossa on laaja valikoima puustoa, pensaita sekä perinteisiä puistokasveja.  

Arvaan jo lukijan huokailevan, ettei ole Stadin Vanhus mikään kuvausalan ammattilainen, jos tietää edes, miten päin kuvauslaitetta kuuluu pitää? Ja on niin oikeassa arveluineen! "Ammattinimike" tässä asiassa olisi pikemminkin satunnainen turhan näppäilijä, joka tuurilla joskus onnistuu.

Sitten jos odotatte ao. kuvien kasveille nimiä, pyydän kääntymään laadukkaiden kasvikirjojen puoleen, joita on saatavilla kirjastoissa ja tasokkaissa kirjakaupoissa. Minulta noitten nimiä on turha kysellä. Laitan mielipiteeni pariin kasviin kuitenkin tuolla alempana. Mobiililaitteiden käyttäjille on runsaasti luonnon tunnistussovelluksia, kuten esim. PlantNet, Flora Incognita, Seek, iNaturalist ja monia muita.

Kaikki luonnosta kiinnostuneet, tutustukaahan myös sivustoon https://niittyhetki.fi/ETUSIVU/

Tuossa yllä on valkopeippi, joka näyttelee nokkosta. (Kiitos tästä oikaisusta tarkkaavaiselle lukijalleni!) Nokkonen se vasta onkin kavala kasvi. Tutustuin siihen kotipaikkakunnallani 1950-luvulla, kun kaaduin polkupyörällä ainoastaan uimahousut jalassa ojan nokkospuskiin. Syntyi suorastaan polttava tilanne. En tykännyt ollenkaan!

Yo. kasvilla on aivan liian harhaanjohtava nimi, voikukka. Koen tulleeni petetyksi tuon kasvin toimesta, sillä pidän oikeasti voista leivän päällä. Se on sitten eri juttu, joka liittyy sydänlääkärini ohjeisiin. Ne eivät poista pettymystäni voikukkaan ilman voita.

Tämä viimeisen ruusun kuvan nappasin Arboretumin ruusupenkistä.

Laittakaa hattu päähän, aurinkorasvaa paljaille ihon osille ja ponkaiskaa luontoon, nyt sitä alkaa olla tarjolla runsaasti sekavan talven jälkeen! 

Vappu oli ja meni

Vieläkö monella särkee päätä simanjuonnin jäljiltä? Eilen oli kansalla vielä täysi tissuttelupäivä ja monella edelleen kaamea jano. Mutta ei meikävanhuksella! Vain pullollinen Porvoon Wanhan Fabriikin simaa tuli tissutelluksi. Tippaleipien määrä onkin sitten tykkänään toinen juttu. On pitänyt jo varhain ennen vappua nautiskella useampi paketti Malvialan maanmainioita tippaleipiä ja muutaman paketti Fazerin. Tarkkaavainen lukija saattaisi tässä kohden oivaltaa, että eihän meikäläisen olisi sallittua koskea mihinkään rasvaiseen. Itselläni tuo kardiologin ohje tahtoo vaan välillä unohtua, ja väli on usein hyvin lyhyt.

Aattoilta meni läheisten kanssa yhdessä simaa ja tippaleipiä nautiskellen. Hyvissä ajoin itse orhia ohjastaen  kiirehdin kotiin. Sitä ei kestä ikäkypsän ihmisen riekkua pitkin kyliä ja tanhuvia yömyöhään. Se ei muuten kerry tämä sääntömääräinen 7,5 tunnin yöuni. vaikka sen katkeamattomuudessa on vielä melkoisesti opeteltavaa. Ei edes älykello älyä auttaa ihmislasta (vahva sana vanhuksen yhteydessä) unihiekan pehmeän lämpimään syliin. Se on 3-5 kertaa yössä tarkastettava, että on vielä itse maailmassa mukana, eikä ympäristö ole pilven pehmeää pumpulia. Muutama yö taakseperin oli otettava kiihdytysauton konstit käyttöön ja napattava nitroa koneeseen. Sillä kyllä uni kiihtyi taas vauhtiinsa.

No niin ja sitten vappupäivän juhlallisuuksiin! Tiedotusvälineissä oli kerrottu, että tarjolla on pitkin kaupunkia hurjia puheita puolueitten omista yliosaamisista ja muitten puolueitten aliosaamisesta. Oli luvassa riistoa, kärsimystä sekä herkkupaloja ja onnen autuutta. Ainoa yhteinen asia oli merkittävä Suomen turvallisuuden paraneminen Nato-jäsenyyden myötä

Matka kulki omalla autolla Hakaniemeen, sosialismin kehtoon, mutta ei sosialismin takia, vaan alueen parempien parkkimahdollisuuksien takia. Kaupunginteatterin luota olikin helppo taapertaa kohti Kauppatoria ja matkalla lyödä kengän jarruasentoon, kun Suomen Pankkia vastapäätä oli vaaliyllättäjän perustavaa laatua olevan suomalaisen puolueen puhehommat alkamassa. Ja siellä Halla-aho antoi palaa ja puhui jopa välillä täyttä asiaa, Tilaisuuden parasta antia oli kuitenkin eri tahoa kannattavana röyhkeästi nauttimani puolueen tarjoama Wotkinin herkullinen grillimakkara.

Lähdimme tilaisuuden edelleen jatkuessa, kun en kehdannut jonottaa toista makkaraa, taapertamaan kohti Kauppatoria. Porukkaa hässäsi sinne tänne pitkin katuja ja raitteja, osa oli hilpeämmässä ja osa väsyneemmässä kunnossa. Turistit filmailivat toisiaan Senaatintorilla Tuomiokirkko taustana ja kuvassa mukana kirkon edessä oleva Helsinki-kyltti. Aurinko paistoi ja perinteistä vappusäätä muistutti kylmä viima.

Täydellä Kauppatorilla toistin itselleni luonteenomaisen piirteen, "saan syödä mitä haluan", mukaisesti rasvaruuan tilaamisen. Tori oli täynnä kahvi- ja ruokatelttoja. Mikään ei hillinnyt vanhakantaista himoani makkaraan ja lihapiirakkaan. Niinpä oli ahdistavan pakottava peruste tilata Eromangan lihapiirakka grillimakkaralla ja sen sivuun maittava vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Jos en olisi yksi kantani kanssa, vaatisin em. ravinnon määrittämistä sepelvalvaltimo- ja sydänsairaiden perusruuaksi. En vain viitsi ryhtyä rettelöimään niiden mukaravintoasiantuntijoiden kanssa.

Kauppatorilta oli pakko palata kohti autoa ja kotia "ravinteikkaiden" vappuruokien vaaniessa jo entuudestaan ahtautuneita suonia. Matkalla kävin kuitenkin ostamassa apteekista purkillisen suonia avaavia Primaspan-pillereitä itsesuojeluvaiston takoessa takaraivoon järkeä.

Niin tämänkin vuotinen vappu on käsitelty, ja nyt on tarjolla pitkäksi aikaa ainoastaan kasviruokia ja salaatteja. Olispa pian uusi vappu!