/>/> VANHUS STADISSA: vihreät
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Yritähän liikkua turvallisesti Helsingissä

Kyllä ei ole kaunista moittia oman kotikaupungin päättäjiä, viranomaisia ja olosuhteita, mutta kun alkaa olla vanhuksen kuppi täynnä. Kun muutin pohjoisesta Isolle Kirkonkylälle vuonna 1975 eli aika monta vuotta sitten, en osannut kuvitella tuskastuvani täkäläisiin olosuhteisiin. Mutta kun vihreät ovat päässeet päättämään ja jyräämään kylällä pyörineen ja istuskelemaan kaduilla liikenteen tukkona, ovat silmäni tuskastuneet näkemästäni ja kokemastani. Lisäksi olen oppinut puhumaan rumia vielä kypsällä iällä.

Muutaman viimeisen vuoden aikana olen muuttunut terveyspalveluiden hevi juuseriksi eli alati palveluita tarvitsevaksi. Vanhalle vaivaiselle on liikkuminen kylällä tehty liki mahdottomaksi. Nämä vihertävät ihmiset ovat päättäneet tehdä kylästä polkupyöräilijöiden paratiisin. No pyöriä en sinänsä varsinaisesti moiti, mutta kun ne ovat vallanneet autoilta kohta kaikki väylät. Olen itsekin tykännyt aina ajella pyörällä sinne sun tänne, mutta nyt se ei onnistu kuin henkensä kaupalla. Pyöräteiksi merkityillä väylillä ja ajoteillä, punaisella maalatuilla osilla ajaa nyt kilpa-, sähkö- ym. läskipyörillä trikoissaan määrätön joukko nuoria kaahareita Lidlin muovikassi vaakatasossa vauhdista. Ei sovi sinne mukaan mummo- eikä pappapyörä ilman vaihteita tai edes kolmella vaihteella. Siihen ei kestä hitaasti polkevan vanhuksen tunkea sekaan. Saattaa joutua hetkessä tienvarren pusikkoon turvalleen polvet ja otsa verissä, niin ja renkaat soikeina, kun jää kaahareitten jalkoihin.

Jos yrittää omalla autolla kylän keskustaan, niin enää ei auta navi- eikä muutkaan gaattorit. On nimittäin puista puomia ja terästankopuomia tien tukkona ja lisänä ajokieltomerkit ja punakeltanauhat estämässä ajamisen. Kierrä sieltä, kierrä täältä ja yritä löytää perille. Omalle kotikylälleni pitkänkapeaan Pikku-Huopalahteen on johtanut 4 eri ajoreittiä, yksi molemmista päistä ja kaksi keskeltä. Niistä tärkein, keskeisin on ollut reilun vuoden poikki, juuri se jonka vieressä asun. Jos haluan keskustaan, on ajettava lähes 2 kilometrin kiertolenkki. Tuon ohella katkaistiin elokuussa pariksi kuukaudeksi alueen läpi johtavan Tilkankadun läpiajo pariksi kuukaudeksi. Jos haluaisin ajaa kiireesti Meilahden sairaalalle, jota en kyllä erityisemmin halua, mutta kun välillä on pakko, joutuu ajamaan melkein 3 kilometrin ylimääräisen kiertoreitin. Mainitsen tässä, että meiltä on kilometri sairaalalle normireittiä katujen ollessa auki.

No sitten tuo ison kylän pääväylä, Mannerheimintie, on ollut jo pari vai onko se ollut jo 3 vuotta poikki Oopperalta Eduskuntatalon luo. Se onneksi valmistui nyt, mutta sitten katkaistiinkin saman kadun jatko Oopperalta pohjoiseen Tullinpuomiin asti. Ja tiedossa on taas muutaman vuoden kurimus. Raitiovaunut, nuo vanhuksen rakkaat kulkuvälineet, ovat joutuneet tuon takia kiemurtelemaan milloin mistäkin. Edellisen kolme vuotta Töölöä kierrellen ja nyt sitten toiselta puolen keskialuetta. 

Nyt piti päästä kotoa keskustaan ratikalla. No siinä olikin mainiota se, että meidän rakas numero 10 olikin vaihtunut numeroksi 3. Matka kulki Alppilan, Kallion ja Hakaniemen kautta keskustaan ja siellä vielä jostain Eiran kautta olisi mennyt Olympiasatamaan. Töölön kautta kiertely on nyt siis mennyttä elämää. Kyllä kuuluu ihmisellä olla tasapainohermo kunnossa tuollaisella kiemurtelumatkalla tai sitten paljon oksennuspusseja mukana. Oli siinä niin monta kaarrosta matkalla, ja tankoa piti puristaa rystyset valkoisina.

Se on pääkaupunki muuttunut nykyisin nuorten, vihreitten anarkistien polkupyöräareenaksi. Ajokaduista on erotettu pyörätiet ja maalattu punaisiksi. Ja alle aikuisiän olevat, siis alle 50-vuotiaat, ovat pukeneet pyöräilytrikoot rasvan kanssa päälle. Kyllä siinä kelpaa kaahata aikuisten ihmisten haittoina. Lapset puolestaan ajavat sääntöjen vastaisesti skuuteilla yksin tai kaksin tai jopa kolmin. Kyllä hujautan joku päivä kävelykepillä pyöräkaaharia. 

En pysty enää kipeällä kropalla istumaan edes kadulla liikenteen tukkona ja osoittamassa mieltä. Siinä voisi paleltua alapäänkalusto ja kipeytyä jo ennestään tuskaisat jalkanivelet ja selkä. Veisin keskelle katua nojatuolin jos jaksaisin, mutta kun en jaksa. Jos mukaan kirjoittaisi tussilla iskulausekyltin, ei siitä kukaan pystyisi lukemaan minun vapisevan käden takia. Menisi mielenosoitusanoma iskulause hukkaan! 

Kyllä tykkäisin ajaa vielä autolla palveluiden luo. En tykkää vihreilystä, paitsi keskikaupungin hienoissa istutuksissa.

Seuraavat kuvat ovat Finlandia-talon takaa Töölönlahden puistosta, 2.9.2024. Jos polkypyöriltä uskallatte, käykää katsomassa! On hieno!








sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Yrittääkö luonto häätää meidät?

Viime vuosina on luonto iskenyt arkioloomme ikävällä tavalla. Ja sitä tapahtuu ympäri Suomen ja eläimellisellä tavalla. Luonnonsuojelijat ja monen eri sävyn vihreät eivät halua noteerata ongelmia, joita tilanteista meille tavallisille ihmiseläjille aiheutuu.

Olen jossain törmännyt perusteeseen, että me ihmiset olemme se laji, joka on valloittanut eläimiltä elintilan ja saamme siis kärsiä tekosistaan. Mutta kait sitä meilläkin on joku oikeus taapertaa tällä planeetalla. Ja jos vaikka rajataan aluetta hieman, niin mikseivät nuo tilojensa takaisinvaltaajat mene vaikka Siperian laajoille salomaille? Kyllä siellä riittää maita ja mantuja pelata vaikka keskenään.

Pitäisikö tähän hieman selittää? No varmaankin! Taidan rajata selitykseni tässä yhetydessä kuitenkin pelkkiin eläimiin, koska niistä minulla aavistuksen verran enemmän käsitystä kuin kasveista ja muista maailman pöpöistä.

Merimetso
Onko laitaa, että yksi härski siivekäs saa vallata saaria ja luotoja? Sitten ne paskovat sieltä kaiken kasvillisuuden kuoliaaksi. Viime vuosina tuo ongelma on koskettanut pääasiallisesti lounais-Suomen saaristoa. Nyt on kuitenkin tehty pitkästä aikaa havainnot myös Savossa, Savonlinnan lähettyvillä. En tykkää, että tulevat meidän mökin lähelle tappamaan saaria ja suoltamaan valkoista kakkaa!

Valkoposkihanhet
Ja entäs nämä puistoihin paskojat? Kun yrität kauniina kesäpäivänä, tai rumempanakin, taapertaa Helsingin kauniissa puistoissa, niin etusormen paksuisia jöötejä on käytävät ja puistikko täynnä ja kaakattajat pyörivät jaloissa. Onko siinä hygieniaa ja nautintoja tarjolla? Ei ole kuin korkeintaan paisteina, jos lupa vaan olisi.

Sudet
Sudet esiintyivät ennen ainoastaan kirjoissa ja telkkarissa. Nyt niitä pyörii pitkin metsiä asuinalueitten lähistöllä saati lammastarhoissa. Kyllä ei ole kiva tuommoinen koirannäköinen eläin, joka yrittää syödä jopa pieniä ihmisiä. Yrittää ulkonäöllään harhauttaa viattomia ihmisiä ja sitten syövät.

Karhut
Karhut lisääntyvät lähes "räjähdysmäisesti" pitkin maakuntia. Savonlinnan alueellekin myönnettiin tänä syksynä kaatolupa 20 karhulle. Karhut käyvät röyhkeästi penkomassa jäteastioita ja hätyyttelemässä viattomia kulkijoita. Marjastaminen ja sienestäminen ovat muuttuneet extreme lajeiksi. Asiantuntijat neuvovat kulkemaan metsissä lehmänkello kaulassa. En usko tuohon, koska silloinhan se nalle vasta tietääkin, että tuolla kulkee ruokaa. Kyllä ei ole karhunpurema takapuolessa terveellistä.

Hirvet
Autoilijat saavat varoa syyskiihkossaan poukoilevia hirviä. Ainoastaan teiden varsille rakennetut hirviaidat suojaavat määrätyillä alueilla hirvikolareilta.Kyllä olen monta kertaa nähnyt hirvet aidan takana pälyilemässä tielle. Onneksi eivät ole päässeet autojen sekaan. Monta hirvikolaria olen eläissäni nähnyt, mutta onnekseni itse välttynyt sellaiselta. Jälki nimittäin pruukaa olla aika pahaa.

Liito-orava
Ja miten käy uuden moottoritien rakentamisen milloin missäkin? On nähty oravan papanan liitelevän suunnitellulla tieuralla. Elukasta itsestään ei ole havaintoa, mutta pikku papana riittää kaatamaan koko hankeen. Kyllä taas käy yksilön etu väärässä paikassa ryhmäedun edelle. Tietä ei siis rakenneta yhden kikkareen takia.

Saimaannorppa
Meni meikävanhuksellakin verkot hävitykseen, kun pulleronorppa saattaa uida niitä päin ja sotkeutua silmukoihin. Ja juuri kun olin saanut selville, että meidänkin rannasta saa siikaa verkolla pilvin pimein. Lempikalani siika saa siis uida pulleron takia rauhassa ja minä syön HK:n nakkeja ja lihon itsekin pulleroksi. Tosin ensilihomiseni tapahtui jo kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut siikaa saatavilla. Vaikka onhan tuommoinen uiva koirannäköinen pullero aika hellyttävä ilmestys, mutta sittenkin vertailussa siika vai pullero, se häviää.

Tuossa edellä tulivat luetelluksi nyt ne elukat, joiden suhteen itse koen ahdistuksen tuntoja. Ja kun minunkin luontoihmisenä pitäisi ymmärtää ja suvaita, mutta kun ei meikävanhuskaan kaikkeen taivu. Tämä sekavärivihreitten suojelubuumi alkaa ylittää hyväksyttävyyden rajat. Ja siinä sivussa EU sotkeutuu asioihin, joista eivät ymmärrä mitään.

Ihminen, joka ei ole koskaan itse törmännyt em. otuksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin, ei ehkä voi ymmärtää yo. angstiani. Siinä saattaa toteutua sama kuin autoilulle sääntöjä sorvaavissa virkamiehissä, joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.

Jos mihinkään muuhun ei apua tule, niin häätäkää edes hanhet puistoista hittoon!

(Voi jukran pujut, kun pääsin päästelemään höyryä! Onkohan minusta tulossa vanha kärttyinen ukko?)


Nappasin autonikkunasta kuvan muuttomatkalla olevista joutsenista. Tässä vasta ensimmäisiä pikkuryhmiä,