maanantai 25. marraskuuta 2019

Nyt on kulttuuria tarjolla

Pikku hiljaa alkaa taas olo helpottaa ja tekemistäkin löytyä. Polkupyöräkin on ollut kiivaassa käytössä, kävelyä on tullut jo kymmeniä kilometrejä, kuntosalilla hehkuvat laitteet vieläkin punaisina muutama tunti käyntini jälkeen. Monen sortin kirjottaminenkin on taas lähtenyt sujumaan. Eihän siitä mitään erityisen järkevää synny, mutta sanoja kuitenkin.

Tuttavapariskunta kävi Tampereella teatterivisiitillä. Siellä soitti Notre Damen mies kelloja teatterissa ja hyvin kuulemma soittikin. Teatteriesitykset ovat kokeneet ympäri Suomen uuden tulemisen vai johtuuko se siitä, että olen tullut herkemmäksi huomaamaan tuon taidelajin.

Kohdallani teatteri on ollut vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän jäässä. Siihen lienee johtanut eräs näytelmä 70-luvun alkupuolella Kansallisteatterissa. Olin tuolloin äitini kanssa katsomassa venäläistä klassikkodraamaa, kun heräsin äitini kyynärpään iskeytyessä kylkeeni. Siitä seurasikin noin 30 vuoden tauko tuossa harrastuksessa, ei kuitenkaan kyynärpään takia vaan työn. Nyt olen harrastanut teatteria jo hieman vilkkaammin viimeisten vuosien aikana.

Niin Helsingissä, kuin monilla muillakin paikkakunnilla, on nykyisin teatteritarjontaa yllin kyllin. Esityksiä tuottavat ammattiteatterit sekä harrastajateatterit, suurilla ja pienillä paikkakunnilla. Mökkipaikkakunnallani Savonlinnassa toimii Kaupunginteatterin lisäksi aktiivinen Teatterimylly-niminen yhdistys, joka tuottaa harrastajavoimin loistavia esityksiä. Olen käynyt katsomassa muutamia niistä ja muita alueella harrastajavoimin tuotettuja kesäteatteriesityksiä ja nauttinut niistä suunnattomasti.

Sitten on joka puolella tarjolla kaiken lajin musiikkia. Nyt etenkin joulun lähestyessä kirkot ja konserttisalit valtaavat erilaiset joulukonsertit. Joululauluja on mahdollisuus kuunnella hevistä klassiseen sävyyn ja kaikkea siltä väliltä. Maan eturivin artistit ovat sonnustautuneet tonttulakkeihin ja virittäneet herkät kurkkunsa joulun hienoihin säveliin. Itse varasin liput Savoy-teatteriin Antti Sarpilan svengaavaan joulukonserttiin. Siitä tulee hieno tilaisuus, sillä jatsahtava meininki on minun mieleeni!

Selatkaa tekin musiikkitarjontaa, niin joulun alla kuin muuhunkin aikaan, ilmoitustauluilta ja  paikallislehdistänne. Sitten vaan lippuja varaamaan. Isoja maailman tähtien tilaisuuksia tulee taas ensi vuonna lukuisia, ja niihinhän pitää jo kohta olla liput ostettuina, ettei jää kokonaan ilman. Ja jos tuntuu, ettei joku esiintyjä miellytä, niin tarjolla on lukuisia muita vaihtoehtoja. Eli valinnanvaraa löytyy tässäkin lajissa.

Nauttikaa kulttuurista ja käykää tapahtumissa!

Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja




keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vuodenajat sekaisin

Onko teillä sama ongelma kuin minulla? Onko vuodenajat sekaisin? Vaihtelulajeja on tarjolla karhun talvihorros, kevätväsymys, syysmasennus ja kesän rantavartalokaipuu. Ehkä se syksyyn kuitenkin enimmäkseen osuu, kun tuo masennuskohta on sopivin vaihtoehto.

Minulla saattaa kuitenkin olla ilmiselvä kevätväsymys, vaikka eletään loppusyksyä tai alkutalvea. Mikään ei huvita ja aina väsyttää. Väsyttäminen viittaa tuohon talvihorrokseen. Ulos pitäisi lähteä, mutta ei saa aikaiseksi. Kuntosalillakin pitäisi käydä, mutta ei huvita raudan pehmittäminenkään, kun sekin on niin raskasta hommaa. Eikä oikein jaksa lähteä, kun haluaisi olla jo takaisin.

Citypolkupyörällä ehkä ajaisin, mutta kantoivat nekin talveksi jonnekin Alepan kellariin. Omaa pyörää ei viitsi käyttää, kun ei jaksa ajaa kaupungista enää takaisin ja paluumatkalle kerkiää jo tulla pimeäkin. Ratikkalippujen hinnatkin moninkertaistivat, niin ettei huvita oikein ajaa silläkään. Sähköpotkulaudalla ajaisin, mutta suku kielsi ja lehdissä pelottelevat, että lasareetissa joutuu jonottamaan hoitoa, kun päähalkilautailijoita on siellä niin paljon odottamassa vuoroaan.

Kirjoitella pitäisi, mutta kynä tuntuu raskaalta ja tietokoneen kirjainnappulat tahmeilta. Päässä ei liiku oikein mitään, paitsi tukka kasvaa mahdottomalla vauhdilla. Koko ajan pitäisi olla matkalla parturiin. Kävinkin Triplan partureissa suurella vaivalla, mutta jono oli joka paikkaan, paitsi asemahallin parvikäytävän ulkomaiseen. Olivat juuri avanneet. Sinne pääsin, hyvä kohtelu, tukka jäi, kalju tuli ja maksoi vähän. En tiedä varmasti, olinko tyytyväinen vai en? Ehkä olin! Lakki sopi paremmin päähän, ilman paleli.

Mutta kyllä sitä jotain jaksaa! Voileipää jaksaa syödä jatkuvasti ja kahvia juoda. Makkaraa tykkäisin syödä, hengetär ei salli. Muutunko hoikaksi? En muutu, voileipä lihottaa ja kahvipulla. Ja karkit! On se onni, etten tykkää oluesta, kesään valmistautumisesta voisi tulla vielä hankalampaa. Mustikkamehu on parasta juomaa, saattaa kyllä lihottaa.

Onko sitten telkkarin katsominen minkä vuodenajan puuhaa? En osaa vastata! Sama Puoliseitsemän tulee vuorokauden sisällä ainakin viisi kertaa, uutiset on aina samat kanavasta riippumatta, samat elokuvat on nähty vuosien 1960 ja 2019 välillä jo 28 kertaa. Muistaisin vuorosanatkin niistä, jos vain muistaisin. Ei tarvi enää elää montaa vuotta, kun nuo kaikki tuntuvat uusilta elokuvilta. Kyllä pää pehmenee jo sitä vauhtia!

Onneksi on postikin lakossa, niin ei tule luettavaakaan, eikä ulkomailta tilattu tärkeä printterin osa, eikä mitään muutakaan vanhenevalle miehelle tarpeellista postimyyntitavaraa. Taitaa tulla rantaleijonakelit, ennen kuin saa jotain postiluukkuun. Onneksi en tilannut sitä puhelinmyyjän tarjoamaa kuntolehteä. Eipä se nyt luukkuun kolahtaisikaan.

Rauhallista on sohvalla, ei luettavaa, ei katsottavaa, leipäkin on vähissä! Taitaa olla talvihorroksen aika!

torstai 14. marraskuuta 2019

Mikä tätä maapalloa vaivaa?

Onhan se ollut aivan selvää, että talous aaltoilee ja hinnat elävät alas ja ylös. Mutta sen lisäksi on tullut kaikenlaista hulluutta, jonka ei pitäisi kuulua terveessä harmoniassa elävään maailmaan. Onko maailma tullut tiensä päähän?

Maailmalla soditaan siellä täällä. Tosin aina on sotaa ollut jossain päin, mutta luulisi nykyisen tiedonvälityksen aikana ja ihmisten koulutuksen huomioiden ymmärrettävän sodan mielettömyys. Suunnaton joukko ihmisiä joutuu pakenemaan henkensä kaupalla sotaa, hätää, riistoa, ajojahtia. Eikä ratkaisusta ole tietoakaan.

Suurvaltojen päämiehet käyttäytyvät kuin norsut posliinikaupassa. Maa-alueita valloitetaan, uusia aseita kokeillaan, toisille uhitellaan, maa-alueita jaetaan sopimuspöydissä tai asein, kauppasopimuksia revitään ja sotketaan toimivat kauppasuhteet, maailman taloutta horjutetaan itsekkäästi, yritysten omistukset siirtyvät maasta toiseen, netin kautta leivitetään väärää tietoa, jne.

Valtioyhteisöjen jäsenyys kyseenalaistetaan. Omituisten populististen vaalikampanjoiden seurauksena hihhulit saavat enemmistön ja virkaan valitaan kyvyttömiä valtionpäämiehiä ja yksien vaalien seurauksena päätetään erota toimivasta valtioiden liitosta. Itsekkyys valtaa maailmaa, eikä valtioiden ja ihmisten yhteistyöllä ole enää mitään arvoa.

Ihmiset mellakoivat ja riehuvat ympäri maailmaa suurkaupungeissa, kuten esim. Hongkongissa, Barcelonassa, Santiagossa, Lontoossa, Malmössä, jne. Paikat rikotaan, eikä ole väliä onko kyseessä yksityinen vai julkinen omaisuus. Perusteena on hallinto, valta tai ympäristöasiat. Rikollinen toiminta lisääntyy ja tempaisee mukaansa kiihkomieliset ihmiset.

Kotimaassamme lakkoillaan ja saatetaan erityisesti pienyritykset vaikeuksiin juuri parhaan sesongin alla. Molemmilla neuvotteluosapuolilla vaatimukset ovat kohtuuttomia. Eikö suomalaiset enää pysty sopimaan keskenään mistään järkiasioista. Näyttää vielä siltä, että jos mennään tästä viikko eteenpäin, ei Suomessa liiku mikään tavara tai paperiviestit. Ja rakenna siinä sitten maalle ja ihmisille turvattua tulevaisuutta! Ja maata hallitsee vieläpä se porukka, joka on maailman sivu aina järjestänyt näitä ikävyyksiä. Valtio velkaantuu lisää ja loppua ei näy.


------

Minkälaisessa maailmassa elin nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni? Kotikylälläni oli jonkin verran paikallista teollisuutta ja väki oli punaista ja valkoista. Vappuna marssilla sen parhaiten näki, kuka kuuluu minkäkin värin kannattajiin. Mutta sovussa elettiin ja me penskat leikittiin keskenämme väreistä välittämättä, eikä ollut isompia ongelmia aikuisillakaan.

Millainen maailma jää nykyisin nuoruuttaan eläville? Ei ole heille tarjolla kovin lupaavia tulevaisuuden odotuksia. Talous sakkaa, väki kerääntyy isoihin keskuksiin, työtä ei ole, koulutuspaikat vähenevät, yritykset siirtyvät ulkomaille, tulonhankkiminen vaikeutuu, hinnat nousevat, tuotantokustannukset nousevat ja valmistus siirtyy ulkomaille, epävarmuus kaikesta kasvaa, rikollisuus lisääntyy, huumeiden käyttö on kääntymässä hyväksytyksi, terveyspalveluiden saaminen vaikeutuu, jne.

En ymmärrä, vai pitäisikö tuota kaikkea ymmärtää/suvaita? Mistä löytyy se taho, joka puhuu maailmalle järkeä ja saa elämän tällä pallolla oikeille urille? Milloin tämmöinen hulluus loppuu?

perjantai 8. marraskuuta 2019

Nykyaikaista kerjäämistä

Alan olla vähitellen kurkkuani myöten täynnä kaikkea kerjäämistä. Aikoinaan, kun vielä jaksoin reissata ulkomailla, oli ulkomaan kylillä haasteellista vältellä kerjäläisiä ja kaupustelijoita. Kotimaassa sai silloin vielä kulkea rauhassa kaduilla, kujilla ja toreilla.

Nyt on kauppojen, ostoskeskusten ja asemien sisällä ja edustoilla sekä kaikenlaisilla aukioilla monen sortin häiriköitä. Viimeinen niitti minulle oli nenäkerjääjät, jotka olisivat ansainneet neniinsä. Suvaitsen toki oikeita rahan pyytäjiä, joilla kysymyksessä on leipä ja elämän syrjässä säilyminen, paitsi jos se toiminta on rikollisten organisoimaa.

Nykyisin, jos yrität kulkea kaikessa rauhassa esim. Helsingin keskustassa, on reitin varrella väisteltävä esim. Telian, Elisan, Moin, Vattenfallin, Fortumin, WWF:n, Amnestyn, Planin, Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaan avun, Unicefin, Greenpeacen ja ties minkä kaupustelijoita.

Ja minä kun en tuommoisesta tykkää! En kadulla, enkä useimpien suhteen puhelimessakaan, en etenkään lehtimyyjien!

Minä sentään pystyn vielä toistaiseksi ilmaisemaan heille oman tahtoni tai näissä tapauksissa tahtomattomuuteni, mutta entäs ne seniorikansalaiset, jotka ovat kasvaneet entisajan kohteliaisuuteen, eivätkä kehtaa kieltäytyä? Ja joilla voi olla eurot todella tiukassa! Heitä nämä härskit, nykyaikaisen tehomarkkinoinnin lähettiläät hämmentävät kuin soppakauhalla kattilaa.

Siinä viaton ja vastuskyvytön ihminen joutuu vaihtamaan liittymänsä, sopimuksensa ja ryhtymään kuukausilahjoittajaksi ilman omaa syytään tai haluaan. Kadun kauppaihminen pyörittää puheillaan, kunnes kulkija antaa tietonsa ja laittaa nimensä sopimukseen. Sanon tuollaisen olevan härskiä hyväksikäyttöä, joka pitäisi määrätä laittomaksi!

Olenko siis sydämetön, kun esitän tuommoista? En todellakaan ole, mutta rajansa kaikella! Olen ollut jo vuosikaudet säännöllinen kuukausilahjoittaja lasten tulevaisuuteen panostavalle organisaatiolle. Nenäpäiväänkin ja moneen muuhun asialliseen keräykseen osallistun oikeita reittejä myöten, en kaduilla, kujilla tai toreilla.

Hädässä oleville on annettava apua, mutta keinojen pitää olla rehellisiä ja antajan pitää voida itse valita, haluaako osallistua vai ei! Näin on jämpti!

Heihin minä panostan, sillä maailman lapset tarvitsevat apua