BLOGIKIRJOITTAMISEN TUSKA

Olen nyt vajaat pari kuukautta kirjoitellut sekalaisia juttujani tähän blogiin. Mukana ei ole ollut sponsoreita tai muita tahoja, jotka olisivat puolestani tehneet "lukunautinnon" menestysmarkkinointia. Jotenkin kuvittelin saavuttavani lukijoita edes sukulaisten, ystävien ja tuttavien joukosta. Kuvitelmani olivat kuitenkin kovin optimistisia. Tosin eipä kirjoitusten aiheetkaan olleet kovin teemallisia noudattaakseen jotain selkeää linjaa ja herättääkseen jatkuvaa kiinnostusta. Ei monikaan tunnu olevan nykyisin kiinnostunut hevosen pas...sta tai polkupyörän renkaista tai lakkokenraaleista tai lahjonnasta tai Jollasta tai niin edelleen.

Parhaan vastineen eli eniten lukijoita tuottivat ne kerrat kun laitoin blogin osoitteen ET-lehden nettisivuille tai Suomi24-sivuille jutun yhteyteen. Silloin halusin esittää oman kantani johonkin yleistä mielenkiintoa olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa sydämellinen kiitos niille lukijoilleni, jotka tulivat sivulleni tuota kautta!

Reilun kahdeksan viikon aikana olen saanut puserrettua yhteensä 130 kirjoitusta. Olen itse tuosta määrästä ylpeä vaikka kirjoitusten taso onkin sitten oma lukunsa. Kirjautumisia blogiini on tullut tuona aikana 2650 kappaletta, josta määrästä olen suunnattoman ylpeä erityisesti sen takia, että suurin osa on ollut lähipiirieni ulkopuolisia lukijoita. Toki joukossa on varmaan joitakin uskollisia lähipiiriläisiäkin, joille olen lukupanoksesta suunnattoman kiitollinen. Pari kannustavaa kommenttia olen saanut blogini taipaleella ja niistä olen äärettömän kiitollinen ja erityisesti niiden voimalla olen jaksanut sinnitellä tänne asti.

Lähiaikojen projekteissani on tutkailla osan ajastani vähäisten tietojeni hyödyntämistä http://www.entersenior.fi/ -toiminnan parissa. Lisäksi tavoitteeni on jatkaa vuosia heikoissa kantimissa ollutta sukututkimusprojektiani. Ei, ei siellä ole kuninkaita eikä aatelisia! Tuntuu painottuvan tuonne suorittavan työn puolelle eli piikoihin ja renkeihin, joiden työllä tämä maa on rakennettu. Mielestäni siellä on jo vilahtanut jossain salapolttokin. Ei mikään huono homma niinä aikoina!

Alla on kuvaus blogikirjoittajan alkutunnelmista ja alempana on tunnelma, joka vaivaa tällä hetkellä! Pelottaa ettei löydy sanottavaa tai siis kirjoitettavaa. Mutta pysykää aalloilla ja käykää sivulla! Aina tänne jotakin jutuntynkää löytyy!

  Alkutilanne Nyt

Lahjonnan tiestä

Historia toistaa itseään kuuluu vanha suomalainen sanonta. Elettiin aikaa 60-70-luvulla, jolloin ainakin eräs valtakunnan johtava poliitikko kantoi saamiaan lahjuksia ullakolle ja iso joukko taas kulki ympäriinsä hyödyntäen kaiken ilmaisen mitä lähipiirit ja intressiryhmät suinkin tarjosivat. Ja sitähän tarjottiin! Lapin hotellien ja majojen saunat lämpisivät harva se päivä ja kaupunkien parhaitten ravintoloiden kabineteissa jatkettiin hurjaa menoa jopa aamuun asti. Eikä kukaan syyttänyt ketään! No eihän siellä ollutkaan ketään syyttäjämässä kun kaikki olivat sitä yhtä ullakkomiestä lukuun ottamatta mukana.

Pikkuhiljaa lahjuksille asetettiin rajoja ja pitkiä lounaita nauttineet saivat antabuksensa ja kävivät parantoloissa hakemassa voimaa. Rajun raskaat ”työpäivät” vähenivät ja valvovia viranomaisiakin alkoi nousta hoitojensa jälkeen koloistaan. Lakien ja asetusten täsmennykset alkoivat kantautua kansan lisäksi jopa asianosaisten tietoisuuteen. Muutama skandaali myös auttoi asioiden julkituloa.

Seuraava vaihe oli osaltaan edellä mainitun seurannainen. Palkkatasoja, etenkin korkeiden virkamiesten ja yritysjohtajien, alettiin seurata mielenkiinnolla kun se tuli mahdolliseksi verottajan julkaisemien lukujen kautta. Tuosta taas seurasi, että palkat alkoivat keskusteluttaa runsaasti. Mutta samanaikaisesti maailma avautui Suomelle. Tuli EU ja matkustaminen maailmalle helpottui. Käynnistyi myös keskustelu siitä mikä on oikea palkkataso ja edut ulkomailla ja mitä ne ovat Suomessa. Muutoksia tulikin suuntaan jos toiseen.

Pitkään ovatkin periaatteet toimineetkin kohtuullisella tavalla eikä julkisuuteen ole tullut suuria kohahduksia. Nyt sitten kunnostautui nuorempi (meikäläisen näkökulmasta) virkamieskunta. Huumepoliisi ja Kevan pomo nousivat nykyaikaisella tavalla julkisen keskustelun aiheeksi. Ja aivan syystäkin! Nykyaikainen nopea tiedonvälitys ja some välittivät tiedon nopeasti ja antoivat työvälineet keskusteluille. Molemmat tapaukset ovat nyt syvempien selvittelyjen alla ja ratkaisut löytynevät ajan mittaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että vastuusta ja koulutuksesta pitää maksaa kunnon palkka, mutta yltiöahneys, härskiys ja kiero menettely ovat liikaa. Ja kun ahneuteen liittyy rikollisia tahoja, on lakien ja asetusten viimeistään aika astua kehiin. Ja julkisuushan antaa oman tuomionsa niin kuin olemme mainituissa tapauksissa jo nähneet. Viime viikkojen aikana käydyt keskustelut asettanevat, toivon mukaan, asiat jälleen oikeisiin uomiinsa!

Olikohan se sittenkään vai eiköhän ollut? Pyörälläkö?

Olen nähnyt sirkuksessa miten karhut ajavat polkupyörällä ja jossain, en muista missä, miten koira ajoi potkulaudalla. Tessu potkia töpötteli lautaa ja kiersi ympyrää päässään pieni lierihattu. En ymmärrä miksi se hattu piti olla, mutta tekihän se Tessun hieman inhimillisemmän näköiseksi. Eli eläimet osaavat tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita. Kädelliset ja nokalliset osaavat kaivaa koloista herkkupaloja. Siinä kun serkkumme Simo-simpanssi kaivelee herkullisia muurahaisia puunkoloista, on jotain hyvinkin sympaattista. Maailmassa on vaan niin monta ihmeellistä asiaa!

Mutta oletteko nähneet hevosen ajavan polkupyörällä? Minäpä olen! Tai en siis oikeasti ole, mutta olen nähnyt jäljet. Laitan tuonne alas kuvan jäljistä pyörätiellä. Oli sen täytynyt ajaa siitä koska jälkikasa oli todella iso ja siinä olisi riittänyt palvelutalolliselle mummoja kukkalannoitteita. Itselläni oli valitettavasti ainoastaan 2 tyhjää muovikassia mukana. Eli kyllä sinne jäi vielä! Osoite jäljille on Urheilukatu 34, Urheilukatu 24 ja Urheilukatu 16. Siis kassit mukaan ja apajille! Mahtoi olla pollella pyöränsatula ja tarakka sotkuisessa kunnossa kun tallille pääsi!

Senioreille oppia ja apua tietokoneiden ja kännyköiden käytössä

Käyhän kurkistamassa tälle nettisivulle http://www.entersenior.fi/ ! Seuraavassa suora lainaus em. sivulta:

”ENTER ry on pääkaupunkiseudulla toimiva viestintätekniikasta ja vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys.

Kiinnostus on yhteinen nimittäjämme. Kaikki enteriläiset eivät suinkaan ole aktiivisia tietotekniikkaosaajia, halu oppia ja pysyä jollain tavalla mukana alati muuttuvassa tietotekniikan kehityksessä yhdistää meitä. Pohdimme jäsentapaamisissamme tietokoneiden ja/tai kännyköiden käyttöön liittyviä pulmia ja haasteita ja opettelemme hyödyntämään laitteiden ja ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia senioreiden ehdoilla. 

Osa jäsenistöämme jakaa omaa tietoteknistä osaamistaan ja toimii myös vertaisopastajina. He antavat henkilökohtaista ja maksutonta opastusta monissa pisteissä eri puolilla kaupunkia. Jäsentoimintamme samanhenkisten ihmisten parissa sisältää tietoiskuja ja jäsenretkiä. 

ENTER ry on mukana monissa julkisissa hankkeissa varmistamassa, että ikäihmisten taidot ja erityistarpeet otetaan huomioon suunniteltaessa verkkopalveluita.”

Jos olet seniori-ikäinen ja kiinnostunut kehittämään itseäsi viestintätekniikan alalla, niin ota yhteyttä Enteriin ja liity jäseneksi! Ohjeet löytyvät sivuston vasemman reunan otsikosta "Jäsenyys".

Sivuston vasemmassa reunassa on kohta ”Enter opastaa”, jonka alta löydät kännykän käytön tai tietokoneen käytön opastusajat ja –paikat. Paikalla on vapaaehtoisia enteriläisiä, jotka pyrkivät auttamaan Sinua ongelmissasi laitteen kanssa.  Tervetuloa Sinä seniori-ikäinen kansalainen laitteesi kanssa opastuspisteeseen!

Jolla lipui maailmalle

Keskiviikkona, 27.11.2013 klo 19, se paljon odotettu laite sitten tapasi ensimmäisen käyttäjänsä. Jolla puhelin otettiin käyttöön vaikkakin ainoastaan 450:n henkilön joukolla. Mutta tapahtumalla oli puhelinten maailmassa melkoinen merkitys. Onhan siitä ainoastaan viikko kun hommat sössineitten nokialaisten päättäjien esityksestä osakkeenomistajat hyväksyivät ehdotuksen myydä maailman suurimpana valmistajanakin jossain vaiheessa olleen Nokian puhelintoiminnot Microsoftille. Tuolloin menetettiin merkittävä ja pitkän historian omaava teollisuusyritys ison meren taakse.

Puhelinmarkkina on viime vuosina vähitellen liukunut Applen iPhonen ja Samsungin käsiin. Nokia on yrittänyt viimeisen vuoden ajan pyristellä heikosti menestyen uusilla Lumia-malleillaan perässä. Nyt Lumian tarinan jatko on ensi keväästä alkaen jenkkien käsissä.

Jollan synnyttivät keväällä 2011 entiset nokialaiset Meego-järjestelmän kehittäjät. He päättivät jatkaa kehitystyötä Nokian hylättyä sen. Kukaan ei oikein uskonut, että tuo ryhmä onnistuisi ja saisi mitään markkinoille, mutta toisin kävi. Joulukuussa tulee lisää Jolla-puhelimia myyntiin ja sitten on menestykselle ainoastaan taivas rajana.

Itse olen ollut alusta alkaen vannoutunut Nokian kommunikaattoreiden käyttäjä. Paksuilla nakkisormilla oli helpompi kirjoittaa kun oli käytettävissä puhelimen kokoinen oikea näppäimistö. Ja kun kerran oli oppinut nokialaisten käyttötekniikan ja logiikan niin käyttöhän oli helppoa kuin heinänteko. Mutta kun kilpailijat kehittivät omia puhelimiaan ja joka paikassa vannottiin hipaisunäppäinten erinomaisuutta, heräsi minullakin epäilykseni. Viimeistään siinä vaiheessa kun oma hylätyn Symbian-järjestelmän sisältävä kommunikaattorini joutui verstaalle, korjattiin ja tökki edelleen ja useat läheiset kiusasivat minua jatkuvasti Applen iPhoneillaan, piti minunkin antaa periksi.

Olen lähes vuoden käyttänyt iPadia eli Applen tablettia enkä luopuisi siitä enää koskaan. Se on laite, jolla voi tehdä kaikkea muuta paitsi karjalanpaistia ja soittaa puheluita. Noin helppoa laitetta ja systeemiä ei ole toista olemassa. Ongelmat nokialaisen kanssa ja kokemukset iPadista johtivat minut puhelinkauppaan.

Nyt olen ollut reilun viikon ajan iPhone 5:n onnellinen omistaja. Ja kaikki pelaa taas! Edes television katseleminen puhelimella ei ole mahdotonta tai kirjan lukeminen tai navigointi tai kelikameroitten katsominen jne. Pienihän se näyttö on, mutta en minäkään ole kovin iso vaikka olenkin pyöreähkö ja riski. Se karjalanpaisti on edelleen ongelma, mutta kun iPhonella voi tilata pizzankin niin se korvaa paistin puutteen.

Mielenkiinnolla voidaan odottaa millainen tulee olemaan Jollan taival! Toivottavasti menestyksekäs, että saadaan Suomi takaisin älypuhelinmaailman kartalle!

Koko kaupunki lukee ja HelMet tarjoaa

Helsingin kaupunginkirjasto ja Tammi järjestävät 25.11.-14.12. e-lukukampanjan. Silloin voivat kirjaston asiakkaat lainat mm. Peter Franzenin Tumman veden päällä -kirjan maksutta e-kirjastosta.

Kirjaston e-kirjavalikoimat kasvavat ja käyttö uudistuu sekä laajenee ensi vuodenvaihteessa. Tarjontaan tulee runsaasti lisää luettavaa. Jo nyt sieltä löytyy monenlaista luettavaa, katsottavaa ja kuunneltavaa.

Alla karkea luettelo HelMet e-kirjaston tämän hetken tarjonnasta ja lisätietoa löytyy osoitteesta

www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto

Ebib-, Ellibs- ja OverDrive-kirjastojen kokoelmissa on kaunokirjallisuutta, tietokirjoja ja äänikirjoja aikuisille ja lapsille. Vielä toistaiseksi suurin osa sähkökirjoista on suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä. E-kirjat löytyvät pääosin myös HelMet-hausta. Luettavissa kotikoneelta.

ePress tarjoaa kotimaiset paikallis- ja maakuntalehdet luettaviksi heti niiden ilmestyttyä painosta. ePress sisältää noin 75 sanomalehteä, esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Hufvudstadsbladetin näköislehdet. ePressin käyttäminen on tällä hetkellä mahdollista ainoastaan kirjastossa kirjaston koneilla.

PressDisplay tarjoaa yli 2200 sanomalehteä noin 100 maasta 54 kielellä. Palvelu sisältää siis erittäin kattavan valikoiman ulkomaisia näköislehtiä Le Mondesta El Paísiin. Palvelu on myös etäkäytössä ja kirjautumiseen tarvitset kirjastokortin numeron. Luettavissa kotikoneelta.

Zinio-palvelussa valittavanasi on lähes 200 pääasiassa englanninkielistä huippulehteä, muun muassa The Economist, National Geographic ja Newsweek. Zinion aikakauslehdet voit lukea omalta tietokoneeltasi tai mobiililaitteeltasi.

IndieFlix-filmikokoelma sisältää noin 2500 elokuvaa (tilanne 3.9.2013). IndieFlix-palvelun elokuvat ovat pienten ja itsenäisten independent-elokuvatuottajien käsialaa. Ne ovat pääosin englanninkielisiä tai englanniksi tekstitettyjä. Katsottavissa kotikoneelta.

Naxos Music Library tarjoaa taidemusiikkia. Klassisen lisäksi tarjolla on jonkin verran kansanmusiikkia sekä vanhempaa blues- ja jazz-musiikkia. Valikoima kasvaa jatkuvasti.

Käykää HelMetin sivuilla tutustumassa palveluihin ja lukemassa tarkemmat ohjeet, joilla palveluihin pääsee! Ja tietenkin ensin hakekaa kirjastokortti jos sitä ei vielä ole!

Mainittakoon kuriositeetin vuoksi, että Helsingin kaupunginkirjaston e-lainausten lukemat olivat viime kuussa suuremmat kuin New Yorkin kaupunginkirjaston vastaavat luvut. Eli kyllä me olemme lukijakansaa! Ja se mitä tuo yllä oleva luettelo osoittaa, me olemme myös tietotekniikkakansaa!!! Käyttäkäämme tarjontaa hyväksi.

Se vaan on aina huoli turvallisesta ympäristöstä ja terveyssäästämisestä

Muistattehan lauseen ”lapselle pitää taata turvallinen ympäristö”! Aloin tuossa yöllä valvoessani miettiä omaa asuinympäristöäni. Tulin siihen tulokseen, että turvallinen on!

Kun otan säteeksi ensin vajaat pari sataa metriä on yhdellä kantilla Palvelutalo Wilhelmiina, yhdellä Folkhälsanin palvelutalot, yhdellä Esperin Hoivapalvelukeskus entisessä Tilkansairaalassa ja yhdellä sivulla asuu Äiti. Sairaalapalvelujen saavutettavuus vaatii jo reilun kilometrin laajennuksen ”turva-alueeseen”. Yhdellä suunnalla on Ortonin sairaala, yhdellä uusi Pohjolan Omasairaala, yhdellä Laakson sairaala ja terveyskeskus ja yhdellä Haartmannin sairaala ja HYKS.  Erikoisapua Ortonin ohella löytyy päinvastaisesta suunnasta Allergiasairaalan verran.

Eli ei meikäläisen terveydenhoitoasioissa ole samaa ahdistuksen henkeä kuin Lapin jänkhillä, jossa apu saattaa löytyä tuulen ja tuiskun takaa vasta satojen kilometrien päästä. Siitä tulikin mieleeni tilanne, jonka aiheuttaa synnytyssairaaloiden lakkauttaminen eri puolilla maakunnissa. Pelko ja ongelmat odottavien äitien kohdalla lisääntyy eksponentiaalisesti. Ja terveysministeriössä hekumoidaan kun taas syntyy säästöjä kun ylläpidettävät yksiköt vähenevät. Hienoahan tuo on! Eikös meidän ikäluokkaa opetettu, että säästää pitää aina pahan päivän varalle? Mitä jos tuo säästö aiheuttaakin sen pahan päivän? Mitenkäs sitten suu pannaan tai edellisen esimerkin valossa jalat?

Kyllä vaan on asuminen hyvää ja turvallista terveysmielessä täällä Isolla Kirkolla! Mutta se vaan täytyy sanoa, että kyllä noita terveyspalveluita tarvitaankin! Minäkin alvariinsa!

Suomalaiset lakot maamme turma

Nyt ovat sitten postilaiset vuorostaan uhakaamassa lakolla kun kiireisin korttien jakoaika olisi käsillä! Suomihan on saanut kokea lukuisat lakot, nuo hienot lakkokenraalien mobilisoimat toimet, vuosikymmenten saatossa. Onhan se hienoa, että on olemassa oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta aika, laajuus, keinot ja paikkakin vaatisivat hieman enemmän harkintaa! Mutta sähköisen viestinnän kehitys hoitanee myös postinkannon tarpeen historian syviin laareihin.

Pitkällä aikavälillä on noilla lakoilla potkittu omaan nilkkaan. Muistammehan nuo reippaat voimamiehet jäänmurtajilla. Lakko alkoi kun meret jäätyivät ja kauppalaivat olisivat tarvinneet apua. Talouselämä koki ongelmia kun tavara ei liikkunut. Nykyisin luonto on jo hoitanut omalta osaltaan ettei murtajia enää tarvita, mutta eipä ole ollut lakkojakaan enää. Ja murtajatkin seikkailevat nöyrinä vuokratyössä jossain arktisilla vesillä ilmeisesti suojaamassa tyttösten kiipeilyä öljylautoille.

Satamaväki lakkoili aina kiihkeimpänä tavarankuljetusaikana. Niinpä satamamaksuja jouduttiin nostamaan kustannusten noustessa. Nyt Suomen epävarmojen ja kalliitten satamien kauttakulkuliikenne on hiipunut vähitellen ja laivat ovat suunnanneet muiden maiden paremmin toimiviin satamiin. Meillä seisovat uudet hienot satamakentät ja -laitteet tyhjänpanttina. Niin seisovat satamatyöntekijätkin kintaat suorina ihmetellen lokkien lentoä nostureiden ympärillä. Tuon porukan kohdalla taisi osuutensa olla AKT:n Rädylläkin.

Paperi-Ahonen masinoi säännöllisesti paperiporukkansa lakkoihin. Nyt ei meillä Suomessa ole juurikaan paperitehtaita ja metsäteollisuus korisee kuolinkouristuksissaan. Tehdaspaikkakunnat näivettyvät ja tavallisen paperityöläisen johtajatason palkka on kuihtunut työttömyyspäivärahaksi. Metsurit ja tukkirekkamiehet ihmettelevät mitä tapahtui. No, saavathan linnut pesiä rauhassa ja karhut siirtyä laajemmille alueille kohti kaupunkimaita syviltä salomailta.

Suomi on pieni maa, jolla on vain vähän annettavaa muulle maailmalle. Maamme on joutunut aina keräämään murut maailmalta. Ainoat asiat, joilla olemme voineet pärjätä isoja vastaan, ovat olleet ahkeruus, luotettavuus ja laatu. Kun pienessä maassa joku porukka lakkoilee, sotkee se lähes kaikkia muitakin aloja. Yltiöpäinen ja muutamien kouhojen masinoima lakkoilu on vaarantanut koko maamme tulevaisuuden. Kukaan ei ole enää halukas investoimaan maahamme eikä käyttämään palvelujamme. Jos meillä sattuu olemaan jotain haluttua, se vaan ostetaan tai annetaan pois kuten esim. Nokia, telakat, kuljetusliikkeet, bussiyhtiöt, kaivostoiminta jne.

Kauppakassin kahvat

Voit olla onnellinen jos olet pituudeltasi vähintään 180 senttinen! Mutta jos olet laiseni 172 senttinen tumppi niin olet liemessä! Tai siis kauppakassisi pohja on ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta liemessä erityisesti tulevilla loskaisilla keleillä. Pitkät vaan kulkevat kepeästi kauppakassiaan heilutellen ja viheltelevät kulkeissaan.

Meikäläinen pyrkii nauttimaan messuilta saatujen mainoskangaskassien hyödyistä. Tuossa lauseessa on paino sanoilla ilmainen ja kangas. Mutta siinäpä suunnittelijalla kävikin kämmi kun ei huomioinut, että kun hän itse on 190 senttinen korsto ja me monet käyttäjät ollemme vähintään vaaksan verran lyhyempiä. Eli kahvat ovat piiiitkät! Mutta koska kassin kahva ei riitä pituudestaan huolimatta olkalaukkumaiseen käyttöön niin minäkin sinnittelen kassia kantaen balettiaskelin varpaan kärjillä kävellen. Enkä edes pidä baletista vaikka pidänkin suunnattomasti Minna Tervamäen ja Ulrika Hallbergin ulkoisesta habituksesta.

Kassi kulkee varvasaskelluksesta huolimatta pohja rahisten katua raapien. Kotona tulee sitten sapiskaa kun matot sotkeutuvat kadun kuraan. Rappukäytävää saa alvariinsa siivoilla kassin pohjaan kertyneistä natsoista ja purukumeista kun ne jäävät portaan reunoihin. Eli ei ole helppoa olla tynkä!

Kassinsuunnittelijoille vinkkinä, että kun suunnittelette kassin kahvojen pituutta, menkää polvillenne ja mittailkaa sitten! Ja sitten lisäksi kestävämpi kangas olis paikallaan ja ompeleet kalastajanlangalla! Pliis!

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 4.

Ollessaan kumartuneena tönäisi joku ruuhkassa taapertava Parikkalan mamma Arttua takapuoleen. Seurauksena tuosta oli, että Arttu horjahti myyntipöytäänsä päin.

Tehdessään kaatumatyötä pöydän alle, havaitessaan pääpöydän ja sivupöytien alkavan kaatua kohti laiturin reunaa, pani Arttu merkille, että pöytien jaloista puuttuivat sokkatapit. Kuin hidastetussa filmissä pöytien kallistumisen seurauksena myyntitavarat alkoivat soljua kohti laiturin reunaa ja sataman synkkää vettä. Arttu makasi kupeellaan ja yritti varjella päätään iskeytymästä kiveykseen samalla kun hän näki ensimmäisten karkkipakkausten lentävän kauniilla kaarella järveen. Pöydät pysähtyivät onneksi laiturin pollariin ja jäivät siihen epämääräiseen kasaan Arttu allaan. Myyntiteltta oli edelleen vaitonaisena kattona tuolle hävityksen kauhistukselle.

Arttu vääntäytyi kontilleen pöytälevyn alta ja konttasi muutaman polven siirron verran laiturin reunalle. Katse osui pinnalla kelluviin karkkipakkauksiin ja pariin suklaarasiaan, jotka olivat jo uppomassa ja ainoastaan kulma enää näkyvissä.  

-          Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua sinnekin! Arttu huokaisi puoliääneen osoittaen sanansa Ahdin valtakuntaan. Toivotaan, että sielläkin nautitaan hyvästä suklaatista!

Torikauppias Arttu Sorjonen kokosi itsensä, pöytänsä ja myyntitavaransa. Ja hetken kuluttua kuului entistä tehokkaampana

-          Äkillinen menekkipiikki iski tavaravarastoon, mutta vielä löytyy tavarassa nopeimmille, joten tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua!

SIELLÄPÄ JÄRVESSÄ NE JA SEN PITUINEN SE!

ELMA-messut Messukeskuksessa viikonloppuna

Kävin lauantaina yllättymässä Messukeskuksessa ELMA-messujen laajuudesta. Ja aikaa siellä kuluikin! Hallit olivat tulvillaan yleisöä pienistä isoihin ja nuorista vanhoihin. Nähtävää riitti laidasta laitaan. Oli autoja, koneita, kirjoja, syötävää, mukaan ostettavaa ruokaa, lemmikkieläimiä, meikkejä, kotieläimiä, tuotantoeläimiä, eläintenruokia, askartelutarpeita, pizzoja, rieskaa, asusteita, laukkuja, koruja, oppilaitoksia, ruuanlaittoa, maistiaisia jne. Aiempiin vuosiin verrattuna messujen tarjonta oli moninkertainen. Jopa tämmöinen vanha kääpäkin nautti messuilla olosta!

Eräs mielenkiintoinen messutapahtuma ELMAn ohessa oli salissa 101 järjestetyt MENU-messut, jossa vapaaehtoisjärjestöt esittelivät työtään ja samalla värväsivät riveihinsä uusia vapaaehtoisia. Paikalla oli järjestöjä eri ikäluokille, eri sairauksien ympärille kehittyneitä tukijärjestöjä, opiskelujärjestöjä, monen sortin avustusjärjestöjä, harrastejärjestöjä, ulkomaiseen toimintaan osallistuvia järjestöjä jne. Tilaisuus oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen erityisesti niille, jotka miettivät mitä tehdä elämällään. Itse lupauduin jo puolittain Enterin hommiin. MENU-salissa oli myös esityksiä, joista erityisesti jäi mieleen jyväskyläläisen stand-up-taitajan Mikko Vaismaan esitys suomalaisten auttamishaluista ja –kyvyistä.

ELMA-messut ovat auki vielä sunnuntaina, 24.11.2013. Menkää ihmeessä viettämään päivä messuille, sillä kyllä siellä päiväksi riittää katseltavaa (ja osteltavaa)! Alla muutamia miesmäisiä nostalgiaotoksia messuilta.

 

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 3.

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua! kaikui toreilla yli muun hulinan Artun itselleen kehittämä omaperäinen markkinointiviesti.

 Ja porukkahan tuli! Arttu latoi karkkia muovikasseihin ja sai vastineeksi seteleitä. Kauppa kävi kuin siimaa ja Arttu harmittelikin kotona Elmalle, että olisipa vain aikaisemmin oivaltanut tällaisenkin ammatin olemassaolon.

-          Olisitkohan tuota siinä tapauksessa enää hengissäkään tormaillessas ympäri maata kaiken päivää ja yötä! Elma toppuutteli.

-          On se vaan kuule mukavaa jutustella ihmisten kanssa ja katsella nauravia kasvoja toisin kuin Starkin varastolla väsyneitä rakentajia, perusteli Arttu uutta ammattiaan.

Ja tänään oli sitten matka Savonlinnan syysmarkkinoille ja Arttua harmitti kun unta oli riittänyt hieman liian pitkään. Sisäisen kellon paristo oli ilmeisesti hiipunut edellisenä iltana Elman kanssa saunoessa. Vieläkin nousi hiki otsalle kuormantekohien lisäksi kun muisteli tuota kahden kypsässä iässä olevan ihmisen saunareissua.

-          Kummastipa sitä vielä …, heh heh! Arttu hykerteli muistoissaan. Toivottavasti 5-tiellä ei ole kovaa rekkaruuhkaa kun menee perin tiukalle tämä Savonlinnaan ehtiminen!

Arttu tuumi tavaroiden riittävyyttä kantaessaan viimeistä suklaalevylaatikkoa Transporteriin. Matkaan päästyään Artun Transportteri haukkoi kilometrejä rivakkaan tahtiin. Vaikka markkinat olivat jo alkaneet, ei reilun vartin myöhästyminen erityisemmin haitannut omalle hyvissä ajoin varatulle markkinapaikalle asettumista. Autonkin sai helposti aivan paikan viereen tavaroiden purkamista varten. Artun teltan paikka sijaitsi laiturin reunamilla Matkustajasatamassa. Parkkipaikka Transporterille löytyi läheisen puistikon reunasta.

Myyntiteltan ja pöytien pystytystä häiritsi hieman jo aamuvarhaisella liikkeellä oleva markkinakansa. Arttu joutui suorittamaan valmistelutyöt ja telttakatoksen pystyttämisen melko hätäisellä tahdilla. Pöytien pukkijalat piti levittää ja kiinnittää sokkatapeilla ja päälle asentaa pöytätasot. Aamuyön hiki kotoa oli jo ehtinyt matkan aikana kuivaa, mutta nyt astui tilalle aamun hiki ja takamusta poltteli kiireen lieskat. Valmistelun ohessa Arttu jo kerkisi myydä muutaman paketin suklaalevyjä ja pari pussillista hedelmäkarkkeja. Myyntipaikka tuli lopulta pienellä viiveellä kuntoon ja niin saattoi kaupanteko alkaa!

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata …” kaikui kohta Matkustajasataman ilmassa.

Artun äänen kanssa kilpaili asiakkaista toisella puolella kävelyväylää rottinkikalustekauppias ja toisella puolella nuori torimyyjä, jonka pöytä notkui cd-levyjä. Samalle pöydälle viritetty soitin huusi myynnissä olevia levyjä ilmoille. Mutta Arttua nuo ympäröivät äänet eivät juurikaan häirinneet. Hän keskittyi suomalaisen urheilijan sanoin vain omaan suoritukseensa. Toki Artun menestys oli suunnattomasti parempi kuin nykypäivän urheilijoilla!

Aamupäivä kului sukkelaan ja kauppa kävi kuin siimaa. Iltapäivän ”kahvitunnin” aikoihin kansaa oli markkinoilla jo niin paljon että väkijoukko siirtyi ameebamaisesti eteenpäin tarkistellen myyntipöytien tarjontaa. Arttu oli virittänyt hintataulut pöydän etureunaan ja ruuhkautunut väki oli sipaissut pari taulua katukäytävälle ja tallasi nyt niiden päälle.

-          No miten himskatissa nuo laput nuin ovat lentäneet? Arttu totesi vääntäytyessään pöytänsä takaa kansan sekaan nostamaan tauluja.

 JATKUU ...

Hirven, eikun syyllisten metsästys jatkuu vilkkaana!

Jos Junnu Vainio eläisi, kuuluisi radiosta jo viime aikojen virkamiessähläilystä kertova ralli. Erilaiset luottamustoimissa kunnallisella tai valtiollisella puolella toimivat luottamushenkilöt ovat päässeet jahtiin! Sanansäilät heiluvat ja päivä vaaditaan vadille. Olisikohan Eurovaalien edellä kilven kirkastusta ilmassa?

Viimeisin syntipukki löytyi poliisiylijohtajasta ja syyttäjänä seisoo poliisitoimesta vastaava ministeri Räsänen. Eroa vaaditaan perusteena, että asioista pitäisi käydä kertomassa heti kun niistä kuullaan. Käytävä- ja kahvipöytäpuheet pitäisi rientää kertomaan viipymättä korkeimmalle taholle. Tuossa syytösten vanavedessä ovatkin syyllisiä sitten kaikki isommasta pienimpään virkamiesjohtajaan. Ja erota pitäisi!

Vinkkimiesten nimilistan ylläpito on viimeinen kauhistelun aihe. Näin vanhana kirjanpitäjänkin ammatissa toimineena ymmärrän asioiden ja erityisesti maksutapahtumien kirjaamisen merkityksen. Ja kaikkihan pitäisi tehdä kaksinkertaisella amerikkalaisella mallilla valkoisille, vihreille ja punaisille papereille. Mutta kun se kujalla kuiskaaja ei aina halua kertoa nimeään! Hänellä on ainoastaan halu antaa asiasta sattumoisin jotain tietävänä pieni vinkki tekeillä tai suunnitteilla olevasta rikoksesta. Ymmärrän vinkkimiehenkin kantaa ja olisin jopa tinkimään tuollaisessa tilanteessa kirjanpidon velvoitteista. Muutoin se nimi vuotaa aivan varmasti ja sitten tulee hämäräkavereilta käkättimeen.

Toki ymmärrän, että virheitä on tehty ja valvonnassa toivomisen varaa. Mutta kun toimintaa valvovat monenlaiset tarkastuselimet ja heiltä ei ole kuultu kommentteja, niin miten mahtaa asia olla? Olisiko poliisien ensisijainen tehtävä kuitenkin estää ja selvittää rikoksia? Ja voisiko sääntöjä täsmentää aina silloin kun tarvetta ilmaantuu ja samalla tarkistaa niiden järkevyys? Nyt vaikuttaa siltä, että heti pitää pistää koko sinfoniaorkesteri uusiksi kun viulistilta kaatuu nuottiteline!

Ministeri Räsäsellä tuntuu olevan syyllisten etsiminen elämäntehtävänään! Meneillään oleva tapaus ei taida olla ensimmäinen yliammuttu episodi? Hän tarttuu herkästi asioihin ja edellyttää välittömästi päitä vadille ja rajuja rangaistuksia. Paateron veto kameroiden eteen oli tyly veto! 

Onkohan ministeri koskaan lukenut ulkomaan uutisia? Jos ulkomailla tapahtuu jotain edellä mainitun tyyppistä, niin ministeri on se joka eroaa tai erotetaan eikä ne, jotka tekevät oikeaa työtä! Meilläkin nuo oikean työn tekijät pelaavat kentällä, jossa vastapuoli ei noudata sääntöjä! 

Franzen ja Tumman veden päällä

Lukaisin tuossa näyttelijä Peter Franzenin nuoruudestaan kirjoittaman kirjan 'Tumman veden päällä'. Kirjasta tehtiin lähes välittömästi julkaisunsa jälkeen elokuva, jonka ensi-ilta oli syyskuussa. Kuvaa en ole ainakaan vielä ehtinyt katsoa, vaikka kansalaisvelvollisuuksiin kuuluisi katsoa kaikki kotimaiset elokuvat.

Kirjassa vuonna 1971 syntynyt Peter kuvaa varhaisnuoruuttaan koulun aloittamiseen saakka. Tarina ei varmaan sinällään poikkea juurikaan tavanomaisesta 70-luvun perhe-elämästä muutoin kuin isän ammatin ja hänen kotonaan käyttäytymisensä osalta. Normaalien pikkupoikien leikkien ohella kirjasta henkii Peterin epävarmuus kodin tapahtumia kohtaan ja äidin turvan merkitys. Isovanhempien koti turvasatamana tulee myös korostetusti esille kirjan tapahtumien edetessä. Pienen pojan huoli siskostaan ja rakkaus tätä kohtaan ovat hyvin havaittavissa.

Peterin käytöksessä ja ajatuksissa on vahvana esillä pelko vahvan auktoriteetin omaavaa perheen isää kohtaan. Lisäksi pelot korostuvat muutamissa asioissa isän asettamien tiukkojen rajojen ja kieltojen suhteen. Isä kuitenkin selvästi rakastaa perhettään ja erityisesti lapsia, mutta kuningas alkoholin vaikutus tuo kapuloita seesteisen perhe-elämän rattaisiin.

Sahasin kirjan läpi alun epäröinnin jälkeen. Mielestäni teksti oli hieman yksinkertaista. Siihen oli haettu elävyyttä kielikuvilla ja monipuolisilla ilmaisuilla, joka hieman antoi lisää väriä. Yksinkertaisuus häiritsi lähes puoleen väliin, jonka jälkeen kävi kuten minulle aina. Mitähän seuraavaksi tapahtuu jne.? Kirja koukuttaa aina. Tuon takia kirjojen alku ja television realitysarjat koukuttavat minut kun jään kiinni ihmisiin ja tapahtumien jatkumoon.

Kyllä Franzenin kirjaa voi suositella luettavaksi vaikka Franzen ei kohtalaisen yksinkertaisella tekstillään kirjallisuuden Nobel-palkintolistoille pääsekään. Kirja on kuitenkin helppoa luettavaa.

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 2.

Pakussa riitti puuhaa pariksi viikoksi kun siinä sattui vielä olemaan kyljessä entisen omistajan, sähköliikkeen mainosteipit. Auto oli selvästi ollut nuorten kuskien käytössä sillä siivoamista oli runsain mitoin myös sisätiloissa. Tupakantumpit, purkkapaperit, muutama penkin alta löytynyt olut- ja limsatölkki saivat kyytiä kun Arttu kaiveli penkinalusia. Mutta työ palkitsi tekijänsä. Teipit irtosivat lopulta moniaita aineita ja apuvälineitä käyttäen ja nykyaikaisilla aineilla myös sisätilat tuli puhtaaksi. Putsauksen jälkeen oli autosta tullutkin todella loistoyksilö käyttöön kuin käyttöön.

-          Mutta kirkkoon sillä ei kyllä mennä! Elma-vaimo oli tokaissut Artun mainostaessa hienoa kulkupeliään.

Länsi-Savo oli koitunut onneksi myös kestävämpäänkin tekemisen puutteeseen. Nimittäin eräänä aamuna lehdessä oli ollut kertomus mäntyharjulaisesta torikauppiaasta, joka oli kuvaillut mielenkiintoista työtään.

-          Ei kestä enää paikat tuota alituista kiertämistä vaikka se mukavaa hommaa onkin ja ikäkin alkaa jo toppuutella jatkuvaa menoa, torikauppias oli harmitellut ammatistaan luopumista. Mahtaisikohan jostain vielä löytyä torikauppiaaksi haluavaa innokasta ihmistä? oli jutun lopussa Mäntyharjun miehen hieman tuskaiselta maistunut lausahdus.

Jutussa oli kauppias kuvaillut uraansa ja menestystään karkkikauppiaana toreja kiertäen. Arttu tunsi oivalluksen syntyneen ja etsi paniikinomaisesti kännykkänsä esille ja soitti Mäntyharjulla asuvalle tuttavalleen. Esiteltyään asiansa tuttavalle oli tämä todennut tuntevansa mainitun  torikauppiaan ja luvannut järjestää tapaamisen. Tuon tapaamisen seurauksena Arttu Sorjosen elämä sai uuden suunnan.

Torikalusteet, myyntiteltta ja perusvarasto siirtyivät esisopimuksella uudelle omistajalle. Vielä vierähti kuitenkin kuukausi lupaviidakon syövereissä. Siirtyipä asian tiimoilta jonkinmoinen rahasummakin kaupan suorituksena ammatistaan luopuvalle torikauppiaalle. Niin Arttu Sorjosesta tuli pesukestävä torikauppias.

Tuosta tapauksesta oli kulunut reilu vuosi. Arttu tunsi jo ammattinsa mielestään varsin hyvin. Eri toreilla ja markkinoilla kiertävät virkaveljet ja –siskot olivat tulleet hyvinkin tutuiksi ja evästäneet alusta alkaen untuvikkokauppamiestä. Alan toimijoiden kesken apua annettiin ja saatiin ja yhteenkuuluvuus porukassa oli korkealla tasolla.  Ammattiin kuului hyviä ja huonoja päiviä. Joskus satoi ja joskus paistoi. Arttu nautti kuitenkin aina myyntiteltassaan kauppakansan hyörinästä ympärillään. Tosin alkukuukausina oli Artulla ilmennyt äänen kanssa hieman ongelmia. Jatkuva myyntihuutojen kailottaminen rasitti kurkkua siinä määrin, että yksi viikko meni ikään kuin sordiino suussa lääkärin määräyksestä.  Vähitellen kuitenkin äänijänteetkin vahvistuivat ja nykyisin Arttu oli jo varsinainen virtuoosi äänenkäytössä.

Tuleekohan joulu nyt kesän keskelle?

Vuosi vuodelta tuntuu, että jouluun valmistautuminen alkaa aina vaan aikaisemmin! Tässä ajellaan edelleen polkupyörillä kesäisillä kaduilla. Radiossa kerrottiin juuri, että kanttarelleja sekä suppilovahveroita löytyy ja nousee edelleen. Tuntuuko nyt siis joululta?

No ei siis todellakaan tunnu! Paitsi ehkä pohjoisen pakkasissa asuvista. Mutta etelää on siunattu kohtuullisen mukavilla keleillä vaikka välillä räpsiikin vettä. Mutta kun lämpötila Stadissakin huitelee päiväsaikaan tuossa +4 - +10 asteen huitteilla niin ei tahdo irrota joulumieli vielä mitenkään.

Ostoskeskukset ja monet isoimmista kaupoista ovat virittäneet jo joulukoristeet ja kuuset myymälöihinsä. Ja pukinkuvat tuijottavat mainoksissa. Onnekseni en ole vielä kuullut missään joululauluja, sillä se jo tuntuisi kornilta näillä keleillä. Minun puolestani voitaisiin siirtää joulunaloitusta vielä tuonne joulukuun alkupuoliskolle, jos vaikka sitten jo löytyisi jouluhenkeä Stadinkin ilmasta!

Alla olevasta kuvasta voi nähdä, että Kampinkeskuskin on jo pantu pakettiin. Ainakin rusetit ovat kulmissa ja karhu keskellä. Eikö muuten karhun pitäisi olla jo talviunilla? Ehkä etelän karhut vielä valvovat.

VR:llä oikein oma arkkitehti!

Näinä päivinä pohditaan eri tahojen omituisia käytäntöjä kuten työsuhde-etuja ja muuta vastaavaa. Nyt löytyi taas uusi omituisuus! Keskiviikkona pisti silmääni uutinen Burger Kingin uudesta tulemisesta Helsinkiin. BK:n Kaisaniemen seikkailu 1980-luvulla saa jatkoa eikä missä tahansa paikalla vaan valtakuntamme johtavalla liikennepaikalla ja oikein jugend-miljöössä. Jo pelkästään jugend ja hampurilaisketju kuulostavat samalta kuin, vanhaa ilmaisua lainatakseni, hajuvesi ja lihapullat.

Mutta se mikä nosti niskavillani pystyyn oli arkkitehti! Onko tosiaan totta, että maamme epävarmin ja tyhjätaskuisin veronmaksajien omistama kuljetuslaitos Valtion Rautatiet pitää palkkalistoillaan ihan ikiomaa arkkitehtiä? Kas kun ei kapellimestaria ja orkesteria valtiovieraita varten! Mitä arkkitehdin työhön voi kuulua? VR on jo luopunut lähes kaikista hienoista asemarakennuksistaan tai ne ovat joka tapauksessa suojeltuja eikä niihin saa tehdä mitään muutoksia. Onko VR:llä mitään enää jäljellä suunniteltavaksi? 

Ja miten tässäkin Burger Kingin tapauksessa sitten huijattiin Museovirastoa salaamalla hankkeen suunnittelu! Luulisi edes arkkitehdin tienneen miten suojelukohdetta koskevissa hankkeissa kuuluu menetellä!

Jotenkin tuntuu, että VR:llä tarvittaisiin ennemminkin kellokalleja ja aikataulusuunnittelijoita kuin arkkitehtiä! Nimittäin aikatauluihmisten ja vaihteiden putsaajien tarve koittaa taas kunhan saadaan ensilumet maahan! Ennen vanhaan junat pysyivät aikatauluissaan. Miksihän ei nyt? Onko lumi jotenkin erilaista? Mutta, että oikein arkkitehti!

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 1.

Kello oli 4.30 tiistaiaamuna Mikkelissä niin ja tietenkin monella muullakin paikkakunnalla.

-          Kauppa se on joka kannattaa ja torikauppa eritoten! runoili Arttu Sorjonen itsekseen.

 Arttu kantoi hikihatussa pahvilaatikoita pakettiautoonsa rintamamiestalonsa kellarista. Jo kello 7 pitäisi myyntipöydän olla pystyssä Savonlinnan torilla ja matkaa torille oli toistasataa kilometriä. Ilmassa tuoksui pieni kiirus. Tiedossa oli isot syysmarkkinat ja luvassa loistavan aurinkoinen syyskuun päivä.

-          Tänään kääritäänkin sitten lompakollinen nappulaa! Arttu tuumaili ja pyyhkäisi hikikarpalot otsaltaan työpusakan hihaan.

Arttu oli työskennellyt lähes 60 vuoden ikään Mikkelin Starkilla varastohommissa kunnes myymäläpäällikkö Mielonen oli sanonut, että nyt on pakko vähentää porukkaa kun kauppa ei käy ja edessä on huonot ajat. Koska Artun selkä oli reistaillut jo vuosien ajan noutopihalla seurauksena raskaitten rakennustarvikkeitten lastaamisesta, oli sanomattakin selvää, että hän piti lähtijäjonon piikkipaikkaa. Hommien päätyttyä Starkilla seuraava vuosi menikin sitten miettiessä mille tuota oikeasti alkaisi. Elma-vaimo kävi R-kioskilla vuorotyössä ja Artun aika kävi yksinäiseksi kotona joutavana pyöriskellessä.

Lähes päivälleen vuosi Starkilta lähdön jälkeen Artun silmään pisti Länsi-Savon myydään-palstalla ilmoitus. Tuo ilmoitus oli muodostuva käänteentekeväksi Artun uuden tulevaisuuden suhteen. Ilmoituksessa luki ”Myydään edullisesti pakettiauto Volkswagen Transporter vm. 1996” ja alla oli puhelinnumero. Arttu mietti hetken ja ajatteli itsekseen, että kyllähän sitä joka taloudessa kuuluu ainakin yksi pakettiauto olla. Sitten hän etsi tovin jonnekin eksynyttä kännykkäänsä ja löysi sen sohvan alta, jonne ajokoiran pentu Täplä oli sen piilottanut.

-          Älä Sinä Täpikkä kuule koske isän puhelimeen! Se ei ole mikään luu eikä syötävää! Saat siitä vielä vatsanpuruja! Arttu torui lempeästi koiraansa.

Täplä haukahti iloisesti luullessaan isännän ryhtyvän kanssaan leikkiin. Välittämättä Täplän haukahduksesta ja vielä kostean kuolaisesta puhelimesta Arttu näppäili ilmoituksessa olleen  numeron kännykkään ja oli vuorokautta myöhemmin Transporterin onnellinen omistaja.

JATKUU ...

Kirkonkirjojen kimpussa sukua tutkien

Olin eilen illalla Suomen Sukuhistoriallisen seuran (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm) sukututkimuskurssilla. Ensimmäisen illan aiheena olivat kirkonkirjat eri lähteistä. Lakihan kieltää nykyisin 100 vuotta nuorempien tietojen luovuttamisen, joten vapaa tietojen keruu on mahdollista sitä vanhemmasta aineistosta. SSHY on kuvannut kirkonkirjoja jo lähes 10 vuotta ja netissä nähtävänä on jo n. 8 miljoonaa kuvaa. Seuraan kuulumattomat voivat tutkia yli 125 vuotta vanhoja tai vanhempia ja jäsenet 100 vuodesta alkaen. Aineistoa on n. 400 seurakunnasta. Puuttuvat seurakunnat ovat pääosin Ahvenanmaalta ja manner-Suomen ruotsinkielisiltä alueilta.

Muita kirkonkirjojen lähteitä ovat Suomen Sukututkimusseuran (http://www.genealogia.fi/) HisKi-tietokanta, jossa aineisto on kirjoitettu puhtaaksi ja esitetään taulukoiden muodossa. Aineistoon liittyy määrättyjä epävarmuuksia ja tiedot vaativat aina tarkistuksen varsinaisista kirkonkirjoista tai niiden kuvatuista versioista.

Sitten on vielä Arkistolaitoksen digitaaliarkisto, josta löytyy yli 13 miljoonaa tiedostoa. Niistä löytyy kirkonkirjojen ohella, henkikirjoja, asutuksen yleisluetteloita, karttoja jne.

Mikäli ei halua kaivella tietoja tietokoneen kautta on helsinkiläisillä oiva mahdollisuus käydä Kansallisarkistossa (http://www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot#kansallisarkisto) selaamassa kirkonkirjoja mikrofilmeiltä tai mikrokorteilta. Muutoinkin Kansallisarkisto on vierailemisen arvoinen paikka!

Lisäksi on olemassa Karjala-tietokanta (http://www.karjalatk.fi/katiha/index.php), josta löytyy luovutetun Suomen kirkonkirja-aineistoa.

Mikäli Sinulla ei ole tekemistä tai tarvitset mielenkiintoista kaivelupuuhaa niin liity SSHY:een ja aloita hyvä harrastus! Asiaan on saatavissa monenlaisia oppaita ja netistäkin löytyy ainakin yllä mainituilta sivuilta ohjeita. Monet tahot järjestävät sukututkimuskursseja, jotka kyllä täyttyvät lähes välittömästi. Jos kiinnostuit niin selaa yllä mainittuja sivuja!

Miten lasta kasvatetaan?

Onko kukaan koskaan ajatellut miten ja missä syntyvät ne kurittomat alle kouluikäiset kakarat, koulussa häiriköivät lapset ja ovia paiskovat ja tiuskivat teini-ikäiset? Jokaisen tuollaisen lapsen vanhemmat pitävät omiaan kullannuppusina, joilla vain aika ajoin  sattuu olemaan huono päivä tai on muuten vaan väsynyt olo. Eihän lapsi muka silloin jaksa skarpata ja olla kaikille kohtelias ja ystävällinen.

Ympäristön kannalta on vain kiusallista, että he läheltä seuraavat tietävät asian paremmin ja näkevät lapsen tuottamat jatkuvat ongelmat ja häiriköinnit. Lähellä olevat "ulkopuoliset" joutuvat yleensä pahiten kärsimään noista kullannuppujen huonoista hetkistä. Tavaroiden paiskominen, kiroilu ja huutelu, näpisteleminen, ikätoverien kiusaaminen, paikkojen sotkeminen ja rikkominen ovat muutamia esimerkkejä pahoista tekosista, joiden uhriksi joutuvat yleensä viattomat ulkopuoliset.

No mikä sitten on mennyt pieleen kullannuppujen suhteen? Oma mielipiteeni on, veikkaan pääosin samaa kuin usein julkisuudessa on arveltu, ongelmina ovat selkeä kurin puute jo lapsuudesta alkaen, lapselle ei ole asetettu rajoja, riittämätön hellyyden osoittaminen, kiinnostuksen puuttuminen lapsen ja nuoren asioihin, aikuisen omaan napaan tuijottaminen. Jos vain jokaiselle lapselle turvattaisiin nuo perusasiat, meidän tuskin tarvitsisi kärsiä missään noista kurittomista tulevaisuuden toivoista! Kukahan hoitaisi nämä asiat kuntoon? Koululle ei ainakaan kuulu tapakasvatus! Taitaapi nakki osua vanhemmille!!!

Oikeuslaitoksen hidas toiminta

Mahtaako ketään muuta hämmästyttää oikeudenpäätösten hitaus? Parhaillaan on meneillään mm. Auerin surmajuttu ja AKT:n Ahde-juttu. Molemmat tapaukset ovat jo vuosia vanhoja. Niitä tutkitaan ja syyllisiä tai syylliseksi epäiltyjä hutkitaan. Mutta päätöksiä ei vain synny! Aina vaan palataan uudelleen istumaan oikeutta ja tuhlataan isoja rahoja selvityksiin ja kymmenien ihmisten työtunteja samojen asioiden vatkaamiseen.

Maallikon silmin nuo tapaukset näyttävät vesiselviltä, mutta jotenkin niissä vaan yritetään saada vetkuteltua syylliset syyttömiksi ja syyttömät syyllisiksi. Oikeuden eri osapuolet iskevät toisiaan milloin tekaistuilla väitteillä milloin todistettavilla väitteillä. Istunnot muistuttavat nyrkkeilyottelua, joka päättyy ratkaisemattomaan kun molemmat ottelijat ovat liian väsyneitä jatkaakseen.

Varmaan istunnoissa käsitellään ja tuodaan esille asioita, joita ei julkisuuteen anneta. Luulisi niiden perusteella syntyvän jotain valmista. Mutta ainakin niiden tietojen perusteella, mitä julkinen sana meille välittää, tuntuu että asiat ovat aivan kiistattomia. Kun meillä on yhdet maailman parhaat poliisivoimat selvittämään rikoksia eikö silloin voi odottaa, että tietoa oikeuden päätöksen tueksi löytyy riittävästi?

Sitten on vielä kokonaan toinen juttu tuomioiden pituudet eri rikoksissa! Niistä voisikin jauhaa pitkään, sillä esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kunhan nyt edes selviäisi pian, että kuka tappoi ja kuka houkutteli ketäkin sänkyyn!!! Ja pipot, huput ja rätit pois päästä kun ollaan oikeuden edessä!

Novelli Posteljoonin viritys osa 3.

-          Päivää, päivää! Se on Valtterilla uusi kärry sitten? Ja posti se kulkee ja kusti se polkee, Tahvanaisen vaari runoili rollaattorinsa takaa Mannerheimintien ja Kuusitien risteyksessä.

-          Jep, jep ja gudaa! Nyt on Itellallakin koittaneet uudet ajat ja saatu uudet pelit ja vehkeet. Kehitys iski lopulta posteljoonin laukkuunkin, vastasi Valtteri ja kiirehti eteenpäin kärrynsä kanssa.

Valtteri jakoi Valpurintie 14:n postit kepeästi siirryttyään hissillä ensin kuudenteen kerrokseen ja sieltä portaita alas juosten. Kärry postasi paikoillaan ulkorappujen vierellä kansi säntillisesti lukittuna samalla kun Valtteri latoi juoksujalkaa postia luukkuihin.

-          Siinäpä oli viitoskerroksen konsultillekin tullut taas kirjeitä kerrakseen ja sisustusjohtajalle monta kuvastoa, tuumi tehoposteljooni postia luukkuun tunkiessaan. On näemmä remonttikin sitten saatu viimein valmiiksi.

Ulos tultuaan Valtteri tsekkasi, että alaovi meni kunnolla lukkoon, tarttui kärrynsä kahvoihin ja painalsi kahvaa. Kärry hurahti liikkeelle kohti suojatien lähtöpäätä ja jalankulkuvaloja, jotka saman tien vaihtuivat punaiselle. Mutta käden irrottaminen kärryn kahvasta ei aiheuttanutkaan mitään reaktioita Valtterin edellisiltana Posti-Porscheksi ristimässä kärryssä.

Kärry porhalsi lempinimensä mukaisesti vauhtiaan lisäten päin ajokaistan toisella puolella palavia punaisia jalankulkuvaloja. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan Petaksesta keskustaa kohti ajava Vantaan Liikenteen bussi eikä viereisellä kaistalla ajava Klaukkalan Soran täyteen lastattu rekka, joka kiirehti kohti Mechelininkadulla sijaitsevaa rakennustyömaata. Ajoneuvot saavuttivat Valtterin kärryn ja ottivat kontaktia suorastaan brutaalilla tavalla. Bussikaistalla Petaksen bussiväki hoiteli ensikosketuksen ja sorarekka viimeisteli kontaktin suorastaan jyrämäisellä tavalla.

Valtterin ensimmäinen askel suojatielle ja ajokaistalle Posti-Porschen perään meinasi aiheuttaa muutakin sadetta kuin valtavan kirjekuorituiskun. Onneksi ei lihaa ja punaväriä saatu ilmaan sillä Valtterin itsesuojeluvaisto käynnistyi silmänräpäyksessä havaintoon kohti syöksyvistä isoista ajoneuvoista. Balettitanssijan liikkeitä muistuttavalla notkeudella Valtteri palasi takaisin jalkakäytävälle. Ilma oli sakeanaan erikokoisia kirjekuoria, mainoskirjeitä sekä monenmoisia painojulkaisuja. Valtterin silmään pisti sananmukaisesti Lidlin mainos, jossa näytti olevan tarjouksessa saksalainen Edam-juusto alle seitsemän euron perin edulliseen kilohintaan. Hetken mielessä pyörähti ajatus, että pitääpä poiketa illemmalla Pasilan Lidlissä.

Liikennevalojen vaihtuminen paljasti koko hurjan todellisuuden. Liikenne pysähtyi toviksi kaikkiin suuntiin. Hiljentyneellä ajoradalla paljastui posteljoonin ylipäätään järjestystä rakastavaa sydänalaa korventava karmaiseva näky. Mannerheimintien keskustaan johtavan ajokaistan täytti monenkirjava posti, kärryn muoviset kappaleet sekä 10-linjan ratikkakiskoille lennähtänyt Posti-Porschen sähkömoottori.

-          Porche on poissa! oli Valtterin harras ja kaipauksen täyteinen huokaus kun tajunta havahtui todellisuuteen.

Posteljoonin velvollisuudentunto sai kuitenkin Valtterista nopeasti vallan. Vielä tapahtuneesta pökerryksissä oleva postimies ponkaisi hieman epävarmoin askelin kahmimaan ajoradalle levinnyt postia.

Syli täynnä monenmoista painotuotetta Valtteri kiirehti valojen vaihtuessa takaisin Valpurintie 14 ulkorapulle ja läväytti keräämänsä paperitavaran kivirapulle.

Sen sotkuinen se!

Pidätkö juustokakuista?

Jos joku on joskus ajatellut ettei Pikku Huopalahti ole makea paikka asua niin johan pomppas! Nimittäin nyt meillä on oikein oma tai siis Minnan oma JUUSTOKAKKUTEHDAS, josta voi tilata monensortin juustokakkuja. Katsohan seuraavat esimerkit!



Tehtaan ja kakkujen tiedot löydät netistä osoitteesta   www.juustokakkutehdas.fi . Jos maistuu, niin tilaa!

Tanssii Tähtien Kanssa finaali

Kilpailun finaalin aloittivat Manuela ja Matti paso doblella, joka oli sävyltään tumma ja harras. Viininmaistelussa tyyliä voisi kuvata termillä viipyilevä. Esityksen tyyli oli kuitenkin taidokasta tanssia, jonka tuomarit palkitsivat 36 pisteellä. Sitä vastoin Raakelin ja Janin punaisen tulisuuden sävyttämä paso doble keräsi tuomaristolta täyden potin, 40 pistettä. Tanssi oli huomattavasti räväkämpitahtinen kuin ensimmäisen parin paso doble. Suuri merkitys esitykselle oli Janin tulisilla liikkeillä, parin monipuolisilla kuvioilla sekä molempien syvällä eläytymisellä. Olin pisteistä kutakuinkin samaa mieltä. Paso doblesta en pidä ollenkaan. Se ei ole mielstäni oikeaa tanssia sen kummemmin kuin rumbakaan.

Toisena tanssina oli Manuelalla ja Matilla charleston, joka on jo heidän aiempana esityskertana osoittautunut heidän vahvimmaksi lajikseen. Tällä leikittelevän helponnäköisellä uuden koreografian esityksellä tulikin kevyesti ja ansaitusti täysi potti, 40 pistettä. Raakelin ja Janin foxtrot oli hyvin kaunista katseltavaa ja leijuvaa liikettä. Rakel sai moitteita rytmin edelle kiirehtimisestään. Pisteitä esitys keräsi kuitenkin 38. Molempien parien tanssit olivat loistavia vaikka tanssit olivat täysin eri tyylisiä. Olisin itse antanut molemmille täydet pisteet.

Vapaaosuudessaan Manuelan ja Matin boogie saivat tuomareilta kommentteja liiallisesta helppoudesta ja lattian riittämättömästä käytöstä. Leikittelevä boogie oli joka tapauksessa mukavaa katsottavaa. Pisteitä tuomaristo herutti 37. Raakel ja Jani tanssivat viimeisenään värikylläisen valoshown sisällä modernin tanssin taidokkaan sikermän. Tuomarit pitivät esityksen tuoreudesta ja yllätyksellisyydestä. Pisteitä Raakel ja Jani keräsivät tuomareilta 40 pistettä. Tämän jälkeen jäätiinkin odottamaan yleisön ääniä voittajan ratkaisemiseksi. Myös vapaissa tanssittiin toisistaan erilaiset tanssit, joita oli hieman vaikeaa verrata. Olisin antanut tasapisteet.

Voittajiksi selviytyivät Raakel ja Jani saatuaan yleisön äänistä 51%. Voitto oli todella ansaittu dramaattisten käännösten jälkeen kun Harri oli loukannut jalkansa ja joutui luopumaan kisasta. Kyllä Janin koreografiat ja Raakelin innostuneempi ote olivat paremmat verrattuna Manuelan ja Matin esityksiin. Raakelin tanssitaitojen kehittyminen oli silmin nähden parempaa koko kilpailun ajan. Eli kyllä lopputulos oli mielestäni oikea!

Onnittelut Raakelille ja opettajlleen Janille!

Oliko Al Gore oikeassa ilmaston suhteen?

Entinen Yhdysvaltain varapresidentti kiersi 2000-luvun alussa ympäri maailmaa luennoimassa ilmaston lämpenemisestä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Mm. Suomessa hän kävi luennoimassa vuonna 2006. Hänen ympäri maailmaa pitämästään puheesta julkaistiin vuonna 2006 elokuva "Epämiellyttävä totuus". Elokuva sai mm. 2 Oscar-palkintoa ja Core sai myös Nobelin rauhanpalkinnon ympäristönsuojeluun liittyvien asioiden tietoisuuden levittämisessä.

Ne Teistä, jotka näkivät tuon dokumenttifilmin saattoivat ajatella samoin kuin minä tuolloin. Ei tuollaista tule, tuo on pelkkää peloittelua, tuohan on aivan mahdotonta, kyllä yritykset ja ihmiset osaavat ottaa huomioon haittatekijät ympäristön suhteen! Mutta metsään meni tuollainen ajattelu! Melkoinen osa noista vain vajaa kymmenen vuotta sitten esitetyistä uhkista on jo nostanut päitään ja aiheuttanut luonnolle niitä vahinkoja, joista Goren puheessa ja filmissä varoiteltiin.

Metsiä on paikoin tuhoutunut isoillakin alueilla, monia vesistöjä on saastunut, ilma on saastunut erityisesti suurkaupunkien ja isojen teollisuuslaitosten alueilla, joet tulvivat poikkeuksellisella tavalla, talvet ovat leutoja ja kesät kuumia. Ja mitä kaikkea muuta onkaan tapahtunut tai parhaillaan tapahtumassa?

Juuri tämän juttuni kirjoitushetkellä myllertää lähes koko Suomen alueella poikkeuksellinen syysmyrsky, joka on löytänyt tiensä Atlantilta Norjan ja Ruotsin yli Suomeen. Mitataan tuulennopeuksia, joita ei ole tavattu maassamme ikimuistoisiin aikoihin. Yli satatuhatta taloutta on ilman sähköä ja pahin on vielä ilmeisesti edessä. Puita kaatuu, kattoja lentää, veneitä murskaantuu, monenlaisia tuhoja syntyy!

Meneillään on myös kaivosyhtiö Talvivaaran tulevaisuuden selvittely, jossa taloudella on iso merkitys. Mutta myös epäonnistumiset prosessien hoidossa ja ylioptimistisuus tulosten suhteen ovat johtaneet siihen, että vesistötuhoja ulottuu luoteeseen Oulujoen vesistöön ja etelään kohti Saimaan vesistöä. Kävi Talvivaaralle miten hyvänsä, jatkuu kaivos tai loppuu, ovat ympäristötuhot väistämättömiä! Bioprosessien pysäyttäminen ja vahinkojen korjaaminen vaativat vuosia ellei vuosikymmeniä työtä ja rekkatolkulla rahaa.

Voisimmeko, edes Sinä ja minä, joka tapauksessa omalta osaltamme huolehtia omasta osuudestamme ympäristön suojelusta! Keinoja on monia!!!

Novelli Posteljoonin viritys osa 2.

Kärryt oli saatu toukokuun puolivälissä ja kun Valtterin kieppi alkoi jo aamuvarhaisella, oli hän yleensä reilusti ennen puoltapäivää päässyt vapaalle. Sen jälkeen hänen päivän puuhiinsa oli kuulunut Espanpuiston penkillä istuskellen kevätmekkoisten naisten bongaaminen. Mitäpä sitä poikamies muuta olisi vapaalla harrastanut! Valtterille vaan oli muodostunut kärrystä heti alkuunsa melkoinen ongelma, joka oli kärryn alhainen huippunopeus. Aiemmin Valtteri oli pitkine jalkoineen heittänyt jakelureittinsä varsin rivakasti, mutta nyt jonkin normin mukaan keskivertojakajan vauhdille viritetty kärry ei pysynytkään jakomiehen tahdissa. Tai voisihan sen sanoa, että kärry viivytteli mutta mies ei. Yhtälöön oli siis syntynyt ongelma. Tunti tai jopa yli pois päivän pääharrastuksesta tuntui kohtuuttomalta uhraukselta Itellan alttarille. Ja vieläpä ilman eri korvausta!

Postimies Valtteri oli kuitenkin jo lapsesta asti ollut tekniikasta kiinnostunut ja niinpä hän arveli keksineensä keinon homman korjaamiseksi. Ruskeasuon puolella Koroistentiellä sijaitseva Valtterin vuokra-asunto oli talossa, josta löytyi harrastushuone kellarista ja sinne johti loiva ramppi. Tila oli joskus muinoin palvellut autotallina. Eräänä perjantaina Valtteri ohjasi uuden moottorikärrynsä Mannerheimintien yli ohi Ruskeasuon Teboilin kotitalonsa kellaritiloihin ja kaivoi työkalupakkinsa esille. Arvatenkin tälle kärryn viikonloppuretkelle ei ollut esimiesten lupaa paljon kyselty. Eipä sitä olisi kyllä herunutkaan kärryn perin korkean hinnan takia. Säännöt sanoivat, että jakelukalusto säilytetään aina Itellan tiloissa lataushuoneessa lukittujen ovien takana. Tuo ei kuitenkaan Valtterin intoa paljon hidastanut kun tavoitteena oli omien tarkoitusperien edistäminen!

Lauantain ja sunnuntain aikana kellarista kuului tasainen työkalujen kolke. Valtteri joutui lauantaina pistäytymään Konalan Motonetissa noutamassa muutaman sähköliittimen, pari hammaspyörää ja yhden vaijerin.

-          Onneksi kärry on suomalaista alkuperää ja Tunturi-mopon osat sopivat koneeseen, Valtteri tuumi palaillessaan bussilla Motonetista.

Sunnuntai-iltana hämärän rajamailla tuon Ruskeasuon taloyhtiön pihapensaiden suojassa olisi tarkkaavainen katsoja saattanut hyvällä tuurilla nähdä Itellan keltaoranssisen kärryn pujottelevan happomarjapensaiden välissä. Siellä oli testiajo käynnissä viritysten valmistuttua.

Tyytyväisyyttä puhkuva posteljooni Valtteri näki maanantain vastaisena yönä kosteutta tihkuvia unia Espanpuisto tapahtumien taustana. Maanantaille oli Pekka Pouta luvannut kesän ensimmäisen hellepäivän. Jo heti aamulle oli povattu lähes +20 C-astetta ja iltapäivällä luvattiin menevän rikki jo +25 asteen helleraja. Tuo tieto lupaili mielenkiintoisia näkymiä iltapäivän retkelle Espanpuistoon.

Maanantaina aamuvarhaisella nähtiin mies ja postikärry ylittämässä Mannerheimintietä ja kurvaavan pitkin Korppaanmäentietä kohti Tilkantorin vieressä olevaa jakelukeskusta. Muina miehinä hiljaa vihellellen Valtteri lajitteli ja sijoitti reittinsä postit jakelukärryynsä. Sen verran kiirettä oli etteivät työkaveritkaan ehtineet huomata Valtteri uudenlaista intoa ennen jakelukeikkaansa. Aamun työmatkaruuhkan hieman rauhoituttua marssi postimies Valtteri Ruuskanen Tilkankatu myöten kohti Meilahden jakopiiriään. Joku asiaa tunteva olisi heti huomannut posteljoonin vauhdissa jotain outoa, mutta tavallinen karvahattukansa ei huomannut omien yleensä hyvinkin synkkämielisten alkuviikon ajatustensa keskellä posteljoonin kulussa mitään omituista.
JATKUU ...

Novelli Posteljoonin viritys osa 1

Valtteri Ruuskanen oli postimies jo kolmannessa polvessa. Pitkänhuiskea ja laiha mies, joka ei jäänyt huomaamattomaksi suuressakaan ihmisjoukossa. Kahden metrin korkeudella heiluva vaalea harjatukka näkyi kaiken yli. Valtteri kantoi postin harmaa-keltaista univormua ylpeydellä. Helsingin Meilahden jakopiiri oli tullut vuosien saatossa hyvin tutuksi. Niin lapset kuin aikuisetkin tervehtivät aina iloisesti viheltelevää miestä.

-          Valtsu hei! Miten kärry kulkee? lapset huutelivat aina postimiehen nähdessään.

-          Jep, jep ja gudaa! Hyvin rullaa, hyvin rullaa! Valtteri vastaili tervehdyksiin ja nosti oikean käden etu- ja keskisormen virkalakkinsa lippaan.

Takana oli postimiehen kannalta pari ikävää talvea. Lunta oli tullut siihen malliin, että vanha kuvaus läpi tuulen ja tuiskun ponnistelevasta postimiehestä oli nähty oikein luonnossa. Jopa Valtterinkin huumori oli ollut kovalla koetuksella kun liki parinkymmenen kilon painoinen kantolaukku oli pitänyt ottaa kantoon työntökärryn juututtua lumeen. Reilut metriset hanget stoppasivat kaikki pyörät tehokkaasti. Meilahden sivukatujen jalkakäytävät kuuluivat kaupungin aurausjärjestyksessä viimeisinä putsattaviin väyliin. Posteljoonien sankka joukko olikin protestoinut tiukasti hankalia olosuhteitaan, mutta mitenpä herrat olisivat lumille mitään mahtaneet. Posteljoonit vaativat myös esimiehiltään vahvaa panostusta välineistöön.

Mutta kun tekniikka kehittyy, niin se kehittyy vauhdilla! Siitä oli herunut onnea myös posteljooneille. Eräänä aamuna jakolenkin jälkeen oli jakelun esimies kutsunut Valtterin luokseen.

-          Nyt saadaan kuule Valtsu uudet pelit jakohommiin. Menehän Kauppisen Reiskan kanssa käymään Pasilassa!

Niin olivat Reiska ja Valtsu hypänneet takalaiturin viereen parkkeerattuun Itellan valkoiseen pakuun ja ajaneet Pasilan pääterminaalille. Siellä oli hämmästyneille miehille esitelty uusi jakelukärry. Se oli varustettu sähkömoottorilla ja päällä oli lukittava suojakansikin. Joku teknisen puolen insinööri tai liekö ollut teknikko esitteli kärryn yksityiskohdat ja sen jälkeen oli ajeltu ensi terminaalin sisällä ja sitten treenattiin ulkona kurvaamista parkkipaikalla tolppien ympäri.

-          Te kun saitte nyt opiskella näiden kärryjen vinkeet, niin pystytte näyttämään sitten samat perusjutut muille piirinne kärrykuskeille. Loput piirinne kärryt tulevat ensi viikolla, opastaja oli päättänyt esityksensä.

Valtteri ja Kauppisen Reino olivat saaneet kumpikin oman nimikkokärrynsä ja kolmannen Harjusalmen Mirkulle, joka oli vapaapäivää viettämässä. Kärryt oli lastattu pakuun ja kuorman kanssa oli palattu Tilkankadulle Pikku-Huopalahden jakelukeskukseen. Siitä piti pomojen mukaan alkaman jakohommissa helpommat ajat nyt kun saatiin uudet pelit ja pensselit. Ei tarvinnut työntää, ei pukata, ei tökätä, ei vetää, ei tempoa eikä nykiä. Moottorin kuului hoitaa liikkumisen vaatima lihastyö ja posteljooni vaan sompaili ja näytti kärrylle kulkusuunnat.     JATKUU ...

Vain elämää

Uskomatonta kuinka vähän sitä tietää näistä nuoremman polven laulajista! Ohjelma "Vain elämää" opetti tuntemaan taas monta laulajaa. Lähes jokainen lauluista oli hyvinkin tuttuja, mutta esittäjästä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa. Nythän nekin selvisivät. Monet heistä olivat uponneet, ainakin minulla, yhtyeitten nimien taakse.

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka toiset laulajat esittivät omalla tyylillään toisen laulajan tunnetuimpia kappaleita. Kuultiin paljon uudenlaisia versioita lauluista, jotka toivat vanhoihin satoja kertoja kuultuihin kappaleisiin aivan uusia ulottuvuuksia. Jotkut laulut kuulostivat jopa paremmilta "lainalaulajan" esittämänä kuin alkuperäisenä versiona.

Kaiken kaikkiaan hieno ohjelma ja hienoja biisejä!

Kunnallisia lääkäripalveluja, mutta kuinka kauan?

Kuinka kauan saamme nauttia vielä kunnallisista lääkäripalveluista kun niiden saatavuutta supistetaan kaiken aikaa tarpeen lisääntyessä? Lääkäreillä riittää kuitenkin kapasiteettia perustaa omia sairaaloita. Meillähän on jo sairaaloita hyvä määrä! Leikkaussalit seisovat tyhjinä monin paikoin suurimman osan vuorokauden tunneista .

Miten se voi olla mahdollista kun leikkausjonot sen kun kasvavat? Miksi terveydenhuolto ei  sitten pidä järjestelmäänsä käynnissä 24/7? Maassamme on huippuluokan sairaaloita huippuvälineineen ja osaajatkin löytyvät omasta takaa, eikö silloin pitäisi ottaa järjestelmä tehokäyttöön? Vai jarruttaako kuntien taloushallinto tarkoituksella sairaaloiden tehokäyttöä vedoten säästösyihin?

Jos jotain pitää tehostaa ja mihin ohjata resursseja niin ne ovat terveydenhuollonpalvelut! Ne ovat kansalaisille ensiarvoisen tärkeitä asioita arkipäivässä. Ja terveyspalvelun tarpeissa puhutaan lähes aina kiireellisestä tilanteesta!