Joulun kynnyksellä matkalla

 Se iski sitten joulusäät! Kyllä säänhaltijalla on homma hanskassa, kun etelän musta joulu muuttui äkkiä valkoiseksi. Ei ollutkaan pihistelyä liikenteessä! 

Saimme perheen nuorilta joulun Kittilän Levillä. Matkasimme maisemiin peräkkäisinä päivinä. He lensivät valmistelemaan paikat ennakkoon saapumistamme varten. Mutta tiesikö kukaan, että hauraat vanhukset joutuivat pinhuusiin säähommien kanssa.

Toivorikas ja riemukkaan odotuksen täyttämä matkamme alkoi perjantaina 22.12. Klo 9 suuntana Helsinki-Vantaan lentokenttä. Jo kotona ikkunanäkymä lupaili hurjia, männyt taloyhtiön pihassa huojuivat hullun lailla ja lunta tuli vaakatasossa isoina hiutaleina. Ei kuitenkaan auttanut mikään, kun auton keula piti tunkea sekalaiseen lumimössöön satojen muiden joulunviettoon pyrkivien joukkoon. 

Matka kentälle sujui luistellen Tuusulantietä ja parkkihallikin löytyi kohtuullisesti. Terminaalin edustalla meneillään olevat rakennustyöt ja armottoman tiuha lumisade sotkivat muutenkin herkän aivokapasiteettini ja sitä myötä suunnistuskyvyn. Lumessa kahlaten noin 300 metriä kävi vähitellen ilmi, että suunta oli totaalisen pielessä. Avulias henkilö ohjasi meidät lopulta oikeaan suuntaan eli juuri selkämme osoittamaan suuntaan.

Vaatteet lunta tiputtaen ja selkä vettä valuen astelimme kohti laukkujen tiputuspaikkaa, joka oli vast'ikään uusiutunut. Ei auttanut kuin huutaa apua laukkulappujen printtaamiseen. Pääsimme lopulta laukuistamme eroon ja seuraava vaihe olikin riisuuntuminen turvatarkastukseen. Siitä selvittiin vyöttömiä housuja kannatellen. 

Lähteekö kone Kittilään klo 11.20 ajallaan? No ei lähde! Uusi aika klo 12.20. Lähteekö kone klo 12.20? Ei lähde! Uusi aika klo 12.55. No nyt näytti lupaavalta ja koneeseen päästiin juuri lähtöaikaan, mutta sitten istuskeltiin täpötäydessä koneessa merkittävä tovi. Lopulta päästiin lentoon ja tuli ennakkoon tilatun ruuan aika. Oliko ruoka? Ei ollut, kun pitsa oli jäänyt Vantaalle. Pahoittelemme ja tilalle saatu henkilökunnan omaan käyttöön tarkoitettu banaani lievitti hieman nälkää. Kiitos siitä ystävälliselle purserille.

Kello 15:n toista jälkeen saavuimme jo pimeälle Kittilän kentälle Finnairin turvallisin siivin. Ennakkoon tilatun taksin kanssa olimme aloittaneet jo viestittelyn jo lähtökentällä ja viestittely jatkui laukkuhihnalla Kittilässä. Saimme jopa taksista valokuvan viestinä, joten autoa ei tarvinnut etsiskellä ruuhkaisella lentoasemalla.

Pääsimme rivakasti nuorten luo majalle ja saimme höyryävät kahvikupit käsiimme. Joululomamme saattoi alkaa!

Uutisissakin mainittiin ääriolosuhteet, jotka olivat vallanneet lähtölentokenttämme. Se, että oliko tuo säänhaltijalta sopivaa käytöstä kiivaimpana joululiikennepäivänä, niin ehkä olisi tuon voinut siirtää hieman eri ajalle.

Mutta onneksi Joulupukille on luvassa huomenna paremmat kelit ja Petterin vetämä pororaito kulkee enimmäkseen ilmojen teitse. Lainaan luvatta Finnairin upeaa jouluviestin kuvaa, jossa Petterin korvaa hineo sinivalkoinen Finnairin kone!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 

2-osa, Lissabon, Portugali - lennolla

Lopultakin reput eli laukut saatiin pakattua. Henkilökohtainen varustus oli lentolaukun poikanen (ei siis täysikokoinen) ja pieni olkalaukku. Sitten tietenkin se litran pussi nesteille ja voiteille. Pirskatti, kun huomasin sitä täyttä pussia katsoessani, että siinähän oli entisaikaisen kemikaliokaupan perusvarasto. Osalla niistä olisi varustanut apteekin pienen sivulääkekaapin. Kunhan nuo on käytetty, on todella rasvainen olo.

Ennen kentälle lähtemistä oli tarkistettava vielä mukana olevat varusteet ja pukeutuminen. Silloin koittikin hikisin homma, lentosukkien pukeminen jalkoihin. Että voikin olla hankala homma! Polvisukkia en ole juuri käyttänyt 50-luvun alun polvihousuaikojen jälkeen. Sama tilanne on puristavien vaatekappaleiden kanssa, vaikka vuosikymmenten saatossa vaatteeni ovat kutistuneet jatkuvasti. Siitä taas syytän nykyaikaisia pesuaineita. Ei olisi mäntysuopa kyllä tehnyt tuota. Painotan, että en ole lihonut, ainakaan paljon, en ainakaan kymmeniä kiloja, en ainakaan useita.

Matkueemme (koska mukana on myös naishenkilöitä on matkue, muutoin olisin käyttänyt pelkästä  miesryhmästä termiä retkue) käsittäessä useampia henkilöitä, päätimme siirtyä kentälle mittariautolla. Finnairin vaatimat toimet oli hoidettu ennakkoon netissä, joten kentällä mentiin suoraan turvatarkastukseen. Koska minua vaivaa jo ikätekijä, niin sähläsin siinä tietenkin. Kaikki valot välkkyivät ja pillit huusivat, kun olin unohtanut kellon ranteeseen ja kameran reppuun. Siinä sitten seisoin jalat ja kädet levällään tarkastettavana ja toinen virkailija juoksutti matkalaukkuni uudelleen läpivalaisuun. En osannut edes hävetä tällainen kun olen ja housutkaan eivät pudonneet, vaikka vyö oli otettu pois.

Kaikki menikin taas hetken kohtalaisen hyvin, kunnes saavuttiin lähtöportille. Sitä ennen ehdittiin ryystää muutama kupillinen kahvia ja pari lasillista Zero Coca Colaa, kun meikävanhus ei saa enää koskea vahvempiin aineisiin. No lähtöportilla se nykymatkustamisen tuska alkoi. Passi, koronapassi, tuore koronatestitodistus, Portugalin olinpaikkatodistus ja Finnairin lähtöselvityskortti oli kaivettava näkyville. Niitä oli paperilla ja kännykässä, kaikki onnelisesti hukassa. Olihan se varsinaista säheltämistä. Mutta suurin sähellys aiheutui, kun ne muut parisataa matkustajaa etsi omia lappusiaan. Seurauksena oli lähdön myöhästyminen kolmella vartilla.

Sitten istuttiinkin ahtaasti 5 tuntia hengityssuoja kasvoilla koneessa. Jalkoja heiluteltiin, vessaan käveltiin ainakin sata metriä ja jonotettiin, vettä lipitettiin ja tuntemattoman naapuripenkkiläisen kanssa jutusteltiin maailman asiat kuntoon. Lissabonissa olikin sitten taattu lomalaisen lempisää, vesisade. Päättynyt viikko oli taksikuljettajan mukaan ollut aurinkoinen ja jopa liki helteinen. Nyt olikin luvassa viikoksi vesisadetta ja ukkosta, mutta ollaanhan sitä sentään etelässä - vai ollaanko? Mutta kotona kyllä näkyisi ikkunassa taloyhtiön pihamänty, täällä näkyy vastapäinen talo ja onneksi pari puuta. Kumpi parempi? Ehkä vaihteen vuoksi tämänpäiväinen.

Kohta on lähdettävä kylille katselemaan sateensuojan alla maisemia. Vaikuttaa olevan aika iso kirkonkylä, mutta onneksi Uber-kyyti on helppoa ja edullista. Illalla näkyi runsaasti erilaisia jouluvaloja ympäriinsä. Niitä on lähdettävä etsimään.

Singaporen tarinaa

Edellisessä postauksessani lupasin kirjoittaa matkastani Singaporeen. Se ei kuitenkaan onnistunut matkan aikana. Syynä tuohon ongelmaan oli Blogger-blogialustan toimivuus iPadin kanssa. Pahinta oli se, ettei kuvien liittäminen teksteihin onnistunut. Netin nopeudesta ja toimivuudesta ei asia jäänyt kyllä kiinni. Hotellin netti Singaporessa oli nopeudeltaan kolmekertainen kotinettiini verrattuna.

Nyt olen yrittänyt muutaman päivän välein kirjoittaa kokemuksistani Singaporessa ja liittää huikeita kuvia postauksiini. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan kaukana sijaitsevasta kirkonkylästä, niin pääset kertomieni pariin seuraavaa tekstiä näpäyttämällä

Vanhus Reissussa-blogi

Blogini jutut Singaporesta olen numeroinut, joten aloittamalla numerosta 1 ja jatkamalla eteenpäin pääset mukaan matkalleni. Juttua tulee vielä tovin aikaa, joten käyhän reissublogissani!

ION-ostoskeskus (en muuten käynyt sisällä, oli muita kiireitä)

Orchard-kirjaston kiemurat hyllyt (kävin sisällä)

Marina Bay Sands-hotelli (kävin katolla 204 m korkealla, pyörrytti)

Jos mietitte, miten tuonne asti on jollain varaa matkustaa, niin älkää! Mikäli on tapana käydä Etelä-Euroopassa tai muualla lomalennoilla, niin niihin verrattuna Singaporen matka ei ole paljon sen kummoisempi. Finnairin matkamessutarjoukset suorista lennoista ovat loistavan edullisia. Hotellin varaaminen itse Singaporen satojen edullisten hotellien joukosta, on äärimmäisen helppoa. Syöminen Singaporessa maksaa 3,5 Eurosta ylöspäin. Ja valinnanvaraa löytyy! Ainoa tuska koko retkessä on pitkä 11,5-12 tunnin lentomatka ja aikaerosta selviäminen. Mutta onhan sitä selvitty ihmeellisemmistäkin jutuista.

Täällä Stadi-blogin puolellakin tulee juttua, kunhan pääsen muista kiireistä. Lisäksi olen nyt kurkkuani myöten täynnä vaaleja ja politiikkaa, niinpä masennus hillitsee hieman "kirjallista" tuotteliaisuuttani. Ja terveyttäkin pitäisi vaalia nyt kelien parantuessa. Tänään kaivoin jo polkupyöränkin esiin!Kumit olivat tyhjinä ja toinen venttiili rikki. Onneksi löytyi kotoa ns. varaventtiili.

Eli kyllä se tästä taas kevät koittaa!