/>/> VANHUS STADISSA: Ukraina
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ukraina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ukraina. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. joulukuuta 2025

Elämme merkittävässä epävarmuudessa!

Jo muinoiseen aikaan oli kirjoittajamestari Shakespeare oikeassa kysellessään maailman olemisesta. Hänellä nyt oli rajallisempi perspektiivi, Tanska, jonka hallintoelimistä hän oli huolissaan. Mutta tuolloin aiheellinen kysymys oli "Ollako vai eikö olla?"

Nyt tuolle kysymykselle olisi aiheita suorastaan pilvin pimein, joista osaa kommentoin seuraavassa.

Sydän: Kysymyksen muoto voisi olla "lyödäkö vai eikö lyödä?" Ja väkivaltaisille ihmisille täsmentäisi, että tässä ei puhuta nyrkeistä eikä mistään astaloista, ei edes pesäpallomailoista. Mutta apuna tuohon kysymykseen on kehitetty Dinit-nitrosuihke, oivallinen lääke. Toki sanonta "liikunta on lääke", on myös oivallinen apu. Onneksi pää pelaa ja ehdottaa liikuntaa hyvin usein, mutta raajat ja muu kroppa panee hanttiin. Niinpä sohvalle on tullut suuri merkitys vanhan päivittäisessä "toiminnassa".

Ukraina: Tähän sopii mainiosti Shakespearen kysymys! Kyllä on maailman pari isompaa herra, tai toinen iso kooltaan ja toinen pienikokoinen asioitten sotkija, sekoittaneet maailman asiat viimeisen päälle ja  totaalisesti. Ukrainalaiset ovat saaneet ja saavat tuntea sotkun nahoissaan ja monet maksaa hengellään tuon herrojen ämpyilyn ja härskit ahneuden ilmentymät. Ei näy tulevan rauhaa eikä rakkautta! Euroopan herrat pyörivät omissa ongelmissaan eivätkä uskalla ottaa kantaa asiaan, ettei vaan joku suuttuisi. Lisämausteena on pitänyt alkaa rettelöimään tussareitten kanssa jo kaikilla mantereilla. Tuliko maailmalle tuo innostus tullien nostoista vai esimerkkien voimasta?

Sää: Otan tähän väliin hieman kevyemmän aiheen. Kyllä vaan on ollut säätä ja monenlaista, pääosin nestevoittoista. Pohjoisessa palellaan ja tehdään välillä lumitöitä ja sitten muutaman päivän kuluttua taas vesitöitä. Etelässä on pääasiassa vetistä, vaikkakin lämpö on katoamassa jo jonnekin. Ei varsinaisesti liity säähän, mutta planeettojen liike ja taivaan asiat ovat tehneet meillä etelässäkin päivistä perin lyhyitä. Kun heräät huonosti nukutun yön jälkeen on pimeää ja hätäiseen vedät kahvit ja pientä voileiväntynkää, onkin jo taas pimeä. Mitä se tämmöinen on? Kyllä riittäisi, että Utsjoella on kuukausien yö, pitääkö semmoinen olla jo meilläkin? En kyllä tykkää!

Joulu: Ollako vai eikö olla joulu tänä vuonna? Alkaa pikkuhiljaa mennä usko koko jouluun. Ennen oli itsestään selvää, että Joulupukki ajeli reellä lumikinoksissa ja välillä Petteri lennätti rekeä. Syyskuussa myytiin adventtikalentereita, joululaulut soivat jo lokakuussa, marraskuussa käynnistyivät hullut ja mustat perjantait, jotka jatkuvat edelleen. Nettikaupat sotkevat tavaraliikenteen koko maailmassa ja viimeiset ennen joulua toimitukseen luvatut tavarat tulevat loppiaisen jälkeen. Kyllä on ihmisen mieli iloinen jouluna ja pöydässä on kystä kyllä tai sitten ei. Monessa pöydässä enemmänkin ei!

Kuukausilahjoitukset: Juuri kun päästiin äänestämästä yhdellä eurolla tanssii tähtien kanssa kilpailijoita, alkoi puhelin soida kaikenlaisten kuukausilahjoitusten perään. Kyllä on ollut kirkon ulkomaalle avun tarvetta, sydämet tarvii rahaa, ulkomaan lääkärit kyselevät apuja, Unicef, Pelastusarmeija ja syöpäkin on tarpeessa, on pelastettava lapset, eläimille pitäisi antaa rahoja ja rehuja, luontoa pitäisi varjella kaiken aikaa, hiilidioksiinit on karkaamassa käsistä, jne. Ei riitä pienen vanhuksen roposet kaikkiin maailman apujen tarpeisiin. On pakko hienosti sanoen priorisoida. Etusijalla on meikävanhuksen lompakolla lapset ja kärsivät, Unicef, Ukraina ja syöpä.

Ei ollut tällä kertaa kaunis kirjoitus, mutta kun kyrsii niin isosti kaikki tuo maailman myllerrys! Kyllä vaan toivon isosti maailmaan rauhaa ja apuja ihmisten hätään, ja tiktaattorit rautoihin! 

Älkää menettäkö kuitenkaan toivoanne, kyllä joulukin vielä tulee!



tiistai 8. maaliskuuta 2022

Entisaikoja - vai onko ne sittenkin nyt?

Vastaan heti, että minulta on turha kysyä ”muistatko”! Sanon tässä ja nyt, en muista, enkä vastaa tuommoisiin syväluotaaviin kysymyksiin. Keskityn nykyisin kommenteissani ja vastauksissani ainoastaan nykyhetkeen. Myöskään henkilöiden tai paikkojen nimiä ei kannata minulta kysellä, nimet saa henkilöiltä itseltään ja paikat kartoista.

Olen luonnon ohjaamana siirtynyt karttamaan yksityiskohtaisten tietojen varastointia aivoissani. Olen myös raivannut tilaa aivojärjestelmääni pakollisille, päivittäin tarvittaville toiminnoille.

Muisti heikkenee vauhdilla ja aivoissa ei liiku muuta kuin ruokailuun ja sohvalla makaamiseen liittyvät yksityiskohdat. Haasteellisimpia tehtäviä on tv-kanavien valitseminen. Sitäkin häiritsee usein hukassa oleva kaukosäädin.

Mutta muistanpa minä ehkä jotakin, ja se herättää lievää kammoa viime aikojen Ukrainan tapahtumien takia! 

Oli aika lapsuudessani, jolloin ei ollut sähköä, vesi haettiin kaivosta, lämpö tuli uunista tai hellasta, sänkynä oli olkipatja lattialla ja valo tuli kynttilöistä, öljylampusta tai Tilleystä. Kauppatavaroitakaan ei ollut määrättömästi saatavilla. Valikoiman laajuus oli monissa tuotteissa 0 tai yksi ja alkuperämaa oli lähes poikkeuksetta Suomi. Ruoka oli kaupoissa oikeasti lähiruokaa, marjat lähimetsistä, maito ja liha kylän maataloista, jauhot kylän mylläriltä. Kuponkeja eli ostokortteja varjeltiin, sillä niiden varassa oli vielä 50-luvullakin mm. sokerin ja kahvin ostaminen. Viimeisiä ostokortteja oli viinakortti, joka oli käytössä 70-vuoden loppuun asti.

Hieman syrjäisellä maaseudulla kasvaneena en juuri muista esiintyneen puutetta ruokatarpeista. Toista oli kaupungeissa asuvilla, joilla ei ollut juurikaan muuta hankintakanavaa kuin paikalliset kaupat ja maaseudulla asuvat sukulaiset. Minun lapsuuttani ei kuitenkaan varjostanut sota, vaan sodan jälkiseuraukset.

Nyt olemme jälleen joutuneet sodan maailmaan, jossa monenlaiset puutteet koskettavat miljoonia ihmisiä Euroopassa, Ukrainassa. Ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan ja hengenuhan ohella on tullut puute elämisen perustarpeista, suojasta, ruuasta, vedestä, lämmöstä jne. Ihmisten mielen on vallannut pelko ja huoli läheisten sekä omasta turvallisuudesta. Järjetön vihollinen ampuu ja surmaa surutta edestään kaiken elävän ja tuhoaa asumukset.

Toivon hartaasti, että järki voittaa pian ja ison itäisen maan johto lopettaa täysin perusteettomat ja epäinhimilliset sotatoimensa Ukrainassa!

Ukrainassa olemme jälleen kohdanneet asioita, joita kukaan ei ikinä tule unohtamaan - pelko, suru, hätä, puute, huoli!