4-osa, Lissabon Portugali - Kaupungilla

Päivät ovat menneet pienehköissä ja hieman suuremmissa vesisateissa. Sitten koitti keskiviikko, jolloin aurinko löysi tiensä kylille. Olimme ponkaisseet Uber-kyydillä rantamaisemiin, siis vanhalle satama-alueelle. Siellä sijaitsi MAAT-museot, vanha hiilivoimalaitos ja sen kupeessa modernin taiteen museo. Näyttely oli pääosin kokemuksia tarjoava ja oodimaisella rakennuksellaan katsojan silmiä hivelevä. Voimalaitos oli massiivinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

 

Kaupungin mäkisyys ja monitahoiset kadut tekevät liikkumisesta haasteellista. Kävelymatkat eivät ole pitkiä, mutta maasto haastaa huonokuntoisen turistin. Tarjolla on metro, bussit, raitiovaunut, sähköpyörät, sähköpotkulaudat ja monien taksifirmojen tarjonta. Olen aina ollut skeptinen Uberin toimintamalliin, mutta onhan se oivallisen fiksu systeemi! Helppo sovellus, helppo maksu, edullinen kyyti, hyväkuntoiset autot ja ystävälliset kuljettajat. No, kuitenkin hiki päässä on myös kävellen kiivetty kukkulalta toiselle, hämmästelty linnanmuureja, tutkittu isoja ostoskeskuksia ja ihmetelty vihertäviä nurmikoita puistoissa.

Olen innolla katsellut Lissabonin rakennuksia ja kaupunkikuvaa, värikkyyttä ja monipolvisuutta. Ero suomalaisten rakennusten värittömyyteen ja yksitoikkoisuuteen on järisyttävä. En tiedä mahtaako intoni Lissabonin erilaisuuteen kummuta kasvuseutuni Limingan niittyjen tasaisuudesta ja niiden omanlaisesta yksitoikkoisuudesta? Kyllä saisivat sallia Suomessakin hieman enemmän eläviä pintoja ja värejä rakennuksiin ja rakennelmiin. Lisäksi portugalilaisten runsas kaakeleiden käyttö kaikissa mahdollisissa pinnoissa on mukavaa katseltavaa.

Amoreiras-ostoskeskuksen jouluasetelma kilpaili melkoisen tasapäisesti Stockmannin jouluikkunan kanssa. Täällä asetelma oli rakennettu kahden portaikon väliin nousevaan muotoon. Yksityiskohtia oli hämmentävän paljon.

Taitavat maailman tavat juhlapyhinä olla aika yhtäläiset. Ostoskeskukset olivat jouluaatonaattona ja jouluaattona täynnä väkeä viimeisillä jouluostoksilla.

Portugalissa astuivat voimaan tiukemmat koronarajoitukset joulun ja uudenvuoden pyhiksi. Ravintoloihin ja kahviloihin vaadittiin tuore koronatesti. Niitä oli kuulemma saatavissa apteekeissa ja muutamissa keskitetyissä testikeskuksissa, mutta molempiin oli pitkät jonot. Ajanvarauksia ei ollut enää saatavilla tämän vuoden puolella. Kontrolli oli erittäin tiukka joka paikassa ja isoilla kylteillä kerrottiin testivaatimuksista. Onneksemme kauppoihin pääsi normaalisti. Joulupäivälliselle pääsimme oman hotellimme ravintolaan koronapassilla, sillä olimme talon asukkaita ja olimme näyttäneet saapuessamme tuoreet testitodistukset.

Paikalliset noudattavat tiukasti koronaohjeita, paitsi metrimittoja heillä ei taida olla, sillä lähellä enimmäkseen ollaan huolimatta ohjeista.

On kevät ja esteitä tiellämme

Nyt on niitä nuoruutensa haaveammatin miehiä, lakaisukoneiden kuljettajia, pyörinyt koneineen pitkin Helsingin katuja ja jalkakäytäviä. Ovatkin tehneet hyvää työtä poistaessaan hiekat ja sorat pyörimästä jalkojen ja renkaiden alta. Luontokin heitti siihen oman pölyntorjuntansa, josta oli erityisesti hengitykselle iso apu. Kyllä on nyt mukava tepastella sileitä ja puhtaita katuja. Mutta jäi sinne vielä harmiakin!

Se vaan on perin kiusallista, että katutyöt haittaavat kaikenlaista kulkijaa. Eikä vähiten niitä, jotka liikkuvat eri apulaitteiden avulla. Ei suju kulku kävelykepin, rollaattorin tai pyörätuolin keinoin, kun se ei suju tervejalkaisellakaan. Remonttikohtia on päällystetty jopa nyrkinkokoisella soralla ja aidattu kapeaksi väyläksi puna-kelta-valkoisin aidoin. Väylää ei sovi liikkumaan kuin kylki edellä ja sille pitäisi kiivetä tilapäisramppia, jolle ei huonojalkainen kulkija pääse millään keinoin.

Vaikka tavoite ja tulos katutöistä tulee olemaan hieno, ei se odotus kestäessään puoli tai enemmän vuotta ole hyvä niille, joiden liikkuminen on vaikeaa ilman noita esteitäkin. Sitä vaan toivoo kainosti mielessään, ettei katutöissä viivästeltäisi. On ollut seniorillakin pinna tiukalla, kun yrittää pujotella kaikkien esteiden ohi. En ole tykännyt tuommoisesta ollenkaan!

Ikävinä esimerkkeinä olivat Mechelininkadun ja Reijolankadun alueiden jos minkäkinlaisten syiden takia pitkittyneet katutyöt. Joku oli jopa valittanut lahojen puiden puolesta ja sillä venyttänyt hommien sujumista? Ja Mechelininkadulla tuo kurimus jatkuu edelleen. Tuommoinen ei ole ollenkaan mukavaa!

Kyllä vaan nyt toivon ripeyttä kadunrakentajilta ja virkatahoilta! Laittakaa homma kuntoon, että kaupunkilaiset pääsevät liikkumaan ilman turhia esteitä! Ja annetaan kesän tulla täysillä Stadiin!

Laitan alle muutaman kuvan (taitavat olla kaikki Reijolankadun ja Mannerheimintien risteyksestä) viime syyspuolelta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.