/>/> VANHUS STADISSA: vanhuus
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhuus. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. huhtikuuta 2024

Laatukriteerit on rikottu tyystin

Havainto säästä! Kenen keksintö on nuo uhkaavat lumisateet? Sanoisin tuon olevan keskimääräistä pahempaa kiusantekoa ja täydellistä keväisten maisemien pilaamista. Että yli monta senttiä lunta hetkessä jo vihertävään maisemaan! Onko siinä taas minkäänlaista häpyä? Paheksun tuota syvästi!

No, entä sitten tämä kaikenlainen hauraan vanhuksen muu kiusaaminen? Sitä, kun on tottunut kaikessa tasaiseen ja vakiintuneeseen käytäntöön ja toimintaan, niin nyt alkaa mennä kohtuuttoman hurjaksi. Luetteloinpa seuraavassa muutamia asioita ja samalla hieman peräänkuulutan vastuullisia astumaan esiin ja tunnustamaan tekosensa.

1. On pesuaineitten haittavaikutukset. Ei ole päivää, etteikö vastaan tule pesussa kutistuneet vaatekappaleet. Olen havainnut, että esim. paitojen ja housunkaulusten mitat ovat kutistuneet pesukoneessa suunnattomasti ja vaikuttavat jopa nahkaiseen vyöhön, joka ei enää yllä ympäri. Ei meinaa yltää mikään muukaan enää päälle. Ei ole auttanut edes pesuainemerkin vaihtaminen.

2. Entä silmälasit? Sanoisin niitten laadun heikentyneen merkittävästi. Kyllä ennen lasit kestivät katsella vuosikausia ilman vaihtotarvetta, mutta ei enää. Onko muovi tai hiekka, josta lasi tehdään, tuotu halpamaista vai onko valmistuksessa otettu käyttöön kyseenalaisia menetelmiä? Lasien läpi katsoessa on kaikki paljon sameampaa ja näkymän terävyys suunnattoman huono. Arvaamiseksi menee näkemiset jo liian usein.

3. Mitä sitä sitten kuuluu? No eipä juuri kunnolla mitään! Kaikki äänet ja puheet tulevat nykyään supisemalla kuin olisi kirjastossa. Telkkarissa ei riitä äänenvoimakkuuden säädin enää kunnolla hissukaisten esitysten seuraamiseen. Ainoastaan punkkarit ja räppärit huutavat, niin että meinaa tulla huoonot housuun ja kuulovaurioita. Niitä ei kestä kukaan. Ja kuka keksi, että hauraan vanhuksen on kuunneltava 24/7 heinäsirkkojen siritystä? Alkaisi riittää, kun tuo ääni on tullut tutuksi monen kymmenen vuoden kokemuksella.

4. Sitten on nämä shampoot ja saippuat. Se on lattiakaivo suihkun jälkeen täynnä hiuksia, joista shampoo on liuottanut myös alkuvärin pois. Ei ole jäljellä kuin muutama karva päässä ja niihin on jäänyt vain pohjaharmaa. Onko se laitaa, että ihmisen väri muutetaan suihkussa? Ulos kun menee, on laitettava jo kasi pipoa päällekkäin, koska päästä puuttuu oma lämmittävä karvakerros. Entä ne saippuat, jotka pesevät nahkasta pinnan pois! Ei jää jäljelle kuin ruttuja ja hilseilevää pintaa. Eihän semmoisilla pintakerroksilla pärjää edes takatalven tuiskuissa. 

5. Mitä sanotte tavaroiden painosta? Kyllä oli ennen kaikki tavarat oikean painoisia ja suorastaan keveitä. Nykyisin ei ole enää kilokaan sama, vaan se on ainakin 2 kiloa, paitsi ruokakaupan tavaroissa. Niistä monet painaa 800 grammaa, paitsi hinta. Oli aika, jolloin 40 kilon säkki jotain kilotavaraa painoi 40 kiloa. Nyt se sama säkki painaa ainakin 100 kiloa, niin ettei sitä enää pysty nostamaan ilman trukkia.

6. Ja sitten vessat! Kun tulet ulkoa, ei meinaa ehtiä enää vessaan, kun housuissa alkaa tuntumaan hiki. On nykyaikainen vessan ovikin niin hidas avata, että ei meinaa keritä perille ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sitten jos kiireellä istut pöntölle hiki molemmissa päissä, huomaat pöntön kannen läpsähtäneen takaisin kiinni. Ei siinä enää kiirehtiminen auta. Jo ulko-ovella käy joskus  mielessä, että mitäpä tässä kiirehtimään, kun ei sitä ehdi kuitenkaan ajoissa.

Kyllä olen pettynyt näihin maailman muutoksiin, joita en ole tilannut ja joista ei ole minua ennakkoon informoitu. Aprikoin välillä, että mikä osuus näihin on ammattiyhdistysliikkeen härskillä lakolla tai hallituksen toimilla, joilla yritetään saattaa maamme taloutta kuntoon? Kipeää tämä käy, mutta oletteko koskaan saaneet kasvoihin kryohoitoa? Se, se vasta kipeää käy!

Kirjoitan toisella kertaa kaikenlaisista lääkkeistä, sairauksista ja kohtauksista, joita itselle ja ympärillä oleville on tarjottu. Siinä on pientä ne 50-luvun lääkärikirjat sisältöineen. Nekin kaikki taudit on melkein jo kokeiltu.

Voikaa hyvin! Älkää palelluttako itseänne kevään kylmissä puhureissa! 






perjantai 6. toukokuuta 2022

Muistatko, kun...

 Tein tässä muuanna päivänä päätöksen, että alan kokopäivävanhaksi. Ajattelin, että harmaahapsiseniorin virka istuisi olemukseeni kuin nenä puoliksi silmien alle ja suun yläpuolelle. Henkinen valmiuteni myös tukee saamattomaksi muuttuneen olemukseni arkisia rutiineja. 

Tuon päätöksen perusteina olivat mm. suorastaan älyttömästi heikentynyt kuntoni (osallistuminen piirikunnallisiin urheilukilpailuihin ei kiehdo enää), suunnaton vastenmielisyys fyysistä liikuntaa kohtaan (liikkuminen nykyisin mieluiten autolla), rajusti lisääntynyt parrankasvu (noin 55 vuotta liian myöhään ajatellen muiden tahojen miellyttämistä), tökkivä muisti (unohdin yhden tärkeän merkkipäivän), kuulon ja silmien toimintaan ilmaantuneet negatiiviset muutokset (puolison komentojen huomiotta jättäminen sekä vaarallinen kompurointi), jatkuvasti kasvava lääkkeiden määrä (ei riittäisi enää yksi lääkekaappi), jne. 

Mielestäni jo edellä luettelluilla perusteilla on oikeutettu vapautumaan kaikesta tekemisestä ja lepäilemään päivät sohvalla telkkaria katsellen. En mielelläni kirjoita näkyviin itselleni luontaista laiskuutta.

No tuo uusi asento elämässä herätti menneisyyden "haamuja" mieleeni. Mieleen tuli kysymyksiä myös teille muille senioriseuraajilleni,

Muistatko, kun...

- maito haettiin hinkillä, pänikällä tai tonkalla maatalosta, eikä maito ollut kevyttä, laktoositonta, rasvatonta tai pastöroitua, ja kerma oli mukana

- voiköntsä oli voipaperissa tai liinassa

- kylmäruuat säilytettiin kellarissa eteisen tai keittiön lattian alla tai pihan perällä maakellarissa, eikä ollut pakastekaappeja tai -arkkuja  

- ei ollut sähköjä, ei tarvittu latureita, kun ei ollut mitä ladata 

- kielellä tai sanonko millä (tai en sano) piti kokeilla paimenpojan langassa kulkevaa pariston tehoa (tämä oli jo vähän uudempana aikana)

- televisioa ei ollut ja jos oli radio, niin sekin oli kidekone, johon sai koskea vain aikuiset

- saunaan mentiin kynttilän tai öljylyhdyn kanssa ja sauna oli pääosin musta sisältä

- vesi haettiin vinttikaivosta ja kaivoveden laadun mittarina toimi sammakko kaivossa

- oma possu tai lehmä asui pihan perässä pienessä kömmänässä eli navetassa

- käytiin tarpeilla ulkohuussissa ja sitten tapeltiin kuka pääsee (ehkä oikea verbi oli jokin muu?) tyhjentämään huussin alusta

- kylässä oli yksi auto, jota juostiin tienreunaan katsomaan, kun se oli liikkeellä?

Olisihan asioita muisteltavaksi ollut pari muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Mutta oli ne hienoja aikoja - vai oliko? Olisiko nyt jokin asia paremmin? Tiedä häntä? Mikähän tuokin sanonta tarkoittaa, mikä häntä, kenen häntä, vai onko se joku hän?

Voi olla ehkä parempi, että lopetan tällä kertaa, että ehdin katsomaan telkkarissa kohta alkavaa ikivanhaa suomalaista elokuvaa ja muistelemaan!

Muistatko, kun aidatkin oli pelkkiä riukuaitoja?


tiistai 13. lokakuuta 2020

Mistä on kysymys ja kenen on vastuu?

Nyt, kun hallitus ja eduskunta painivat soten kanssa, olisi paikallaan antaa meikävanhukselle selityksiä! Pieni ihminen joutuu päivittäin miettimään harmaantuvassa päässään, mistä on kysymys, kun jatkuvasti tulee eteen ongelmia ja outoja tilanteita. Yritän seuraavassa avata noiden hetkien ja omituisuuksien luonnetta.

Kun aina väsyttää, mutta ei nukuta! Telkkaria katsoessa ei edes jännitys tai tähtien tanssit riitä pitämään tarkkaavaisuutta yllä koko aikaa. Silmät lupsahtelevat aika ajoin kiinni. Siinä jää moni laiton teko tai helman heilahdus näkemättä. Esim. quickstep on niin nopea tanssi, että jää suorituksesta yli puolet herkästi näkemättä noissa lupsahtelutilanteissa. Juoni katoaa ja joutuu lähipiiriltä kyselemään, mitä siinä oikein tapahtui, kun ”lepuutin” silmiäni?

Kun silmä ei tarkenna näkymää! Tämä ei taas liity yksinomaan telkkarin tuijottamiseen, vaan kaikkeen muuhunkin arkipäivän askareeseen, siis lupsahdusten ulkopuolella. Yrität tuijottaa ja tarkentaa näköä, siirtelet moniteholasien näkökenttää ylös ja alas, lähemmäs ja kauemmas, etkä saa selvää. Tuo ongelma tulee jonain päivänä vielä koskemaan nenään, kun lenkillä ei ajoissa näe lyhtypylvästä ja kävelee päin sitä.

Kun ei kuule kunnolla! Miksi ihmiset puhuvat aina liian hiljaa? Miksi sitä pitää kuiskia? Ja miksi televisioon on tehty liian vähän säätöä äänenvoimakkuudelle? En ymmärrä, kun siihen säätönappiin olisi tehtaalla ollut helppo laittaa kierroksia enemmänkin. Ei tarvitsisi katsoa lempisarjoja korva kaiuttimessa kiinni.

Kun parta kasvaa! Odotin tuota asiaa teini-iässä, turhaan. Silloin olisi tarvittu edes hentoisia haivenia, mutta niitä ei vaan tullut huolimatta leuan partavedellä valelusta ja isän partakoneella hinkkamisesta. Nyt ei olisi enää niin tarpeen koko parta, sillä sen tenho on jo hiipunut ja muinoinen tarve sille taaksejäänyt. Naama vaan ärtyy ja kärsii alituisesta hinkkaamisesta. Alan vähitellen kannattaa risupartoja. 

Kun tukka muuttaa väriään! Tuo on aivan liian myöhään tapahtuva elimistön toimi. Muutama kymmenen vuotta taaksepäin olisi harmaus ehkä pukenut vaatimatonta olemustani, mutta nyt ei auta enää poppakonstitkaan. Ja lisäksi hiukset tippuvat ja otsa pakenee takaraivoa kohti. Ei sekään ole edustavuusasteikon kärkipään asioita. Kyllä ei ole ohkainen, hiirenharmaanvaaleanruskean sekainen tukka muotia nykyään, olen ymmärtänyt partureiden säälivistä katseista. Alkaisiko kaljuksi Yul Brynneriksi?

Kun iho ja olemus muuttavat kuosiaan! Tosin eivät ole iho ja sisuksensa olleet valioluokkaa koskaan, mutta nyt on hommaan tullut uutta vauhtia. Ei hyvään suuntaan kuitenkaan! Pinta näyttää nykyisin tatuointistudion mallinukelta. Väriä, luomea ja näppyä on tarjolla vaikka minkälaista. Olisi luullut, että nuoruuden finnit ja muut ikävät jutut olisivat jääneet unhoon, mutta ei! Ei auta rasvat, voiteet eikä vaseliinit, vaikka kuinka uskoisit mainoksiin ja netin kertomuksiin. Vartalomallista ei kannata juuri puhuakaan, sillä sitä riittää enemmän ja enemmän päivä päivältä. Pyöreästä vaikuttaa tulevan hallitseva muoto.

Kun vesi aiheuttaa kiireen! Välillä on pakko pohtia, onko Ahti vai Näkki asettunut ihon alle, sillä toisinaan tulee valtava kiire? Pelkkä veden näkeminen, saati kuuleminen, aiheuttaa pikaisen tarpeen siirtyä lähimmän puskan tai nurkan taakse. Vuosi vuodelta on siirtymäaikaa vähemmän ja vähemmän. Aina ei edes ehdi, kun olisi pitänyt olla jo. Silloin on hyvä olla kotona riittävästi Omoa ja toimiva pesukone.

Kun seisominen tasaisella, saati veneessä ei enää onnistu! Vaikka eihän tuon pitäisi olla ongelma, kun veneessä seisomisesta varoitellaan muutenkin. Mutta toimi on pakollinen, jos on kokemassa kalastusvälinettä järvellä. Vene huojuu ja vapisee yhtä paljon kuin itse kalamieskin. Ennen ei tuommoista vaivaa ollut, sillä letkein lantein tuli heiluriliike kompensoitua huomaamatta. Tuota huojumista on alkanut esiintyä ja tasamaallakin. Ei tarvitse käydä anniskeluyrityksissäkään, saati pitkäripaisessa, siitä huolimatta kulkutie heiluu. Sängystä nouseminen heittää usein syleilemään lähintä kiinteää tukea. Siihen, miksi kaiteita on olemassa, lisääntyy ymmärrys kaiken aikaa.

Kun papu ei riitä lihaksessa! Kyllä oli rauta ennen kevyempää. Nuorena vedettiin ja nostettiin autoja kilpaa huoltoaseman baarin ikkunan edessä. Samalla toivottiin, että limsaa sisällä ryystävät tyttäret havainnoisivat kevyesti lihasvoimalla siirtyilevät ajoneuvot ja siirtäjät. Nyt ei nouse paikoilleen edes yksi autonrengas, kun kohta pitäisi vaihtaa talvirenkaat. Kyllä ei saisi tehdä autoista ja tavaroista raskaampia kuin ennen. Pitänee mennä kuntosalille, jos vaikka sieltä löytyisi ne kadonneet pavut.

Kun telkkarit ovat aivan liian monimutkaisia! Kyllä ei tarvinnut ennen askarrella telkkarin kaukosäätimen kanssa. Ei edes ollut kaukosäädintä, kun oli vain yksi tv-kanava, eikä muita tarvittukaan. Sitten lisäsivät kanavia, ensin yhden ja sitten toisen ja tuosta innostuneena lisäsivät niitä yltiöpäisesti pitkän liudan. Nyt niitten kanssa on ihmeissään, kun ei tiedä, mitä katsoa ja kaukosäätimessäkin on nappeja enemmän kuin lentokoneen ohjaamossa. Ja säätimiä on oltava käsillä melkoinen nippu, sillä muuten et pysy ajan tasalla.

Kun ei muista! Tuosta en muistanutkaan kirjoittaa tällä kertaa.

 

Miksiköhän kaikki ei ole kuin ennen? Miksi kaikkea pitää jatkuvasti muuttaa? Ja syksykin on tulossa!



perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mihin katosivat tavat? Onko seniori näkymätön? Huomaako kukaan?


Miten minusta tuntuu, että ainakin omalle ikäluokalleni opetetut tavat on lähes täysin unohdettu! Meille opetettiin kotona ja koulussa aikoinaan (siis vuonna tulitikku ja kynttilä) monenlaisia käytöstapoja, joihin kuuluivat erityisesti tervehtiminen, kiittäminen sekä toisen huomioon ottaminen ja auttaminen. Eikä niissä opetuksissa rajattu noita tapoja kohdistumaan tai olemaan kohdistumatta johonkin erityiseen tahoon. Opit koskivat kaikkia ja kohdistuivat kaikkiin, joiden kanssa ihmisyksilö on tekemisissä. 

Vuodet vierivät, ihmiset muuttuivat ja vesi virtasi Vantaanjoessa ja monessa muussakin joessa (viittaan tässä mm. kouluaikaiseen rimpsuun jokien nimistä: Oulun Siika on Pyhä Kala jne.) tai ei tietenkään virrannut kuivina vuosina kuivuneissa joissa. No seurasiko niistä muutoksista sitten jotain kivaa, hyvää tai muuten vaan jotakin? Tavat ja turmelukset muuttuivat vai muuttuivatko? Unohtiko ihminen muutoksen tuoksinassa hyvät käytöstavat! 

Mitä jos oletkin muille vain pelkkää ilmaa, väritön, näkymätön, tyhjä jokin? Miltä tuntuisi, jos kukaan ei vastaisi sinun Whatsapp-viestiisi tai Snapchatiin tai Skypeen tai sähköpostiviesteihisi tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan? Entä jos nykyihminen ei löytäisikään netin räiskintäpeleihin räiskintäkaveria, kun kutsusi ei tulisi huomatuksi? Olisiko sitten kivaa?

Kun astut mihin hyvänsä huoneeseen seniorina tai nuorena (tähän asiaan ei ikärasismi yllä), kukaan ei yleensä huomaa eikä tervehdi. Paitsi tietenkin huonekaluliikkeessä ja autokaupassa, joissa toivoisit olevasi ainakin hetken huomaamaton. Ominesi saat yleensä kaikkialla olla ja palvelun tai keskustelukumppanin itse etsiä. Sitä kun toinen ihminen tuppaa olemaan ikään kuin häiriöksi paikalla oleville. 

Se on nykyihminen muuttunut, erityisesti saavutettuaan seniori-iän, muille näkymättömäksi ja huomaamattomaksi. Tässä yhteydessä en viitsi väittää, että hajuttomaksi ja mauttomaksi, kun näistä ominaisuuksista on edelleen vahvoja omakohtaisia kokemuksia. Siitä lähipiiri joskus jopa huomautteleekin. Ne ovat vielä vankasti jäljellä, mitä nyt makuaistin toiminta vaihtelee ja suolaa on ruuassa aina liian vähän. Ja sokeria.

Pitäisikö siis nykyihmisiä iästä riippumatta kouluttaa ja kasvattaa hyville tavoille? No sanonpa tähän, että älä edes epäile äläkä mieti! Kyllä pitää ja kovalla kädellä! Se on moni henkilö, kun tarvitsee huomioimista, eikä se ole vähiten seniorihenkilö! Ei me olla värittömiä! Ja toista pitää auttaa aina! Näin on jämpti!

HUOMIOI TOINEN IHMINEN JA AVUSTA TARVITTAESSA!

Tämä on aika hieno!