Siirry pääsisältöön

Takaisin talven kärtyksi senioriksi ELMAn kautta

Niinpä niin! Kesä ja syksy meni kirjoitellessa milloin mistäkin. Oli matkailua, puhelimen vaihtoa, luontoa ja kulttuuria ja vaikka mitä muutakin. Melkein unohdin valittaa maailman ja Suomen ja Stadin ja omistakin asioista. Mutta nyt taidan ryhdistäytyä ja aloittaa valittamisen kun kelitkin meni aivan vinksinvonksin.

Käväisin ELMA-messuilla. Kävelin keskuspuiston läpi. Pääsin hikisenä perille enkä luovuttanut palttootani narikkaan. En päässyt lähellekään tiskiä kun tupa oli täynnä kaikenkokoista elmailijaa. Oli vaahtosammutinta pienempää ja aina ladonoven kokoiseen messuilijaan asti kaikkia sukupuolia edustaen. Paitsi kolmannesta sukupuolesta en tiedä, kun en ymmärrä koko asiaa. Niinpä palttoo jäi ruuhkan takia päälle ja hiki sisälle.

Teputtelin portaat alas päähalliin. Portaitten alapäässä seisoi se Vaasan läheltä oleva Talentti-tuomarityttö, joka puhuu kaiken maailman kieliä vaikka ei osaakaan oikeasti niitä. Ja näyttelee ja laulaa Los Angelesissa ja tuntee siellä kaikki filmitähdet ja Rennyn Kiinasta. No ei se tietenkään minua odottanut siinä portaitten alapäässä! Tuskin edes huomasi!

Ja sitten bongasin 55:sta  Raksun istuskelemassa yhden osaston sohvalla tyttökimpassa. Juonivat siellä jotain jutunjuurta ämyriin puhuttavaksi. Varmaan juttu olisi liittynyt vitamiineihin, kuntoiluun tai johonkin sairauteen, mihin minäkin luultavasti joskus vielä tuuperrun. Paitsi jos tauti on pelkästään naisille tarkoitettu. En jäänyt odottamaan ja kuuntelemaan. Aion aikanaan tuupertua aivan omin päin johonkin miehiseen tautiin. Tai sitten en!

Pääsin tuskin hallin puoleen väliin ja Meriläisen rieskojen myyntitiskille kun toista nilkkaani alkoi vaivata jokseenkin suurenmoinen mutta kiusallinen tuska. Kun samaa ilimoo oli ollut jo matkalla Messukeskukseen, oletin tietäväni yskän syyn. Se oli uusi säästövaroilla ostettu puolivarsikenkä kun oli hieronut nilkan verille. Olisi kengän luullut toimivan paremmin kun oli vielä päässyt kaupan tylyltä hyllyltä vanhuksen lämpimään ja rakastavaan kotiin!

Nilkuttelin Messutoimistoon toiseen kerrokseen ja kysyin palvelutiskihenkilöltä laastarilappua. Ja vastoin odotuksiani hän käyttäytyi hävyttömän ystävällisellä tavalla. Pyysi istumaan ja sanoi, että hänpä hakee. Ja siinä samassa hän ponnahti jo takaisin desinfektiopyyhkeen ja parin lapun kanssa. Nousin lähteäkseni etsiytymään jonnekin rauhalliseen nurkkaan riisumaan sukkani hygieenisesti ja paljastaakseni verisen nilkkani. Hän sanoi, että et mene enää minnekään vaan laitat laastarin tässä ja nyt heti, että pääset taas jatkamaan messuamista. No tein työtä käskettyä ja jatkoin matkaani paikatulla nilkallani.

Mutta en kyllä ole tottunut tuommoiseen ystävällisyyteen! Se oli suorastaan lämmin ihminen kun auttoi avutonta, hentoa (hento on tässä vain kielikuva) vanhusmiestä tuolla tavalla. Se tuommoinen häkellyttää tyystin, mutta tuo käytös jo yksistään paransi puolet kivusta ja tyrehdytti verenvuodon anhittomiin. Ja laput hoiti lopun!

Paikattu minäni kierteli sitten tovin katselemassa halleja. Oli monen sortin elävääkin näytillä koirista ja erakkoravuista lähtien. Oli myös sylkijäelukka laama, joka oli pantu vetelemään peräkärryä. Ja elukanruokaa oli tarjolla melkein yksi hallillinen. Ja sonnit ja lehmät ja vasikat ja possut ja siat makasivat joutavina elmalijoitten silmien alla. Kyllä olikin moni vaahtosammuttimen kokoinen silmät ymmyrjäisinä ja pää aitausten pienojen välissä tähyilemässä elukoita. Ja mehiläisiäkin siellä oli. En oikein tykkää niistä kun pistivät minua viime kesänä 4 kertaa. Kävi kipeää!

Monta oli siellä nähtävää ja olikin mukava taapertaa laastaroituna vesisateessa keskuspuiston läpi kohti kotia. Mutta, että tuommoista ystävällisyyttä kohtasin! En oikein ehkä osaa suhtautua!

Lähisuvulta sain sitten satikutia kun en tuonut tuliaisina Meriläisen ohrarieskoja. Ne kun kuuluvat suvun lempileipiin. Ja niitä ostetaan aina pakkaseen kun niihin jossain törmätään. Se täytyi olla tuo ystävällisyys kun sotki koko messuprosessini.


Nuori neito ajeli laamakärryllä pitkin tannerta

Messuilla käytiin kiihkeä kisa hevosenkengän takomisessa.

Alpakkaneito





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjanteon tuskat

 Pikkuisen on taas kuivamustekynä poltellut kädessä. Pitkään se olikin jähmettyneenä kirjoituspöydän laatikossa. Tosin sain alkukesästä kasaan omien ensimmäisten 25 vuoden muistelot. En kehu mahdottomasti, mutta totean otsa hiessä saaneeni kasaan 240 sivua kuvia ja juttuja. Tosin mukana oli synnyinseudun historiaa ja sukututkimusta, mutta pääosa sisällöstä oli omia lapsuuden ja nuoruuden toilauksia ikävuosilta 3-25. Nyt pitäisi sitten jatkaa, mutta taitaa jäädä tekemättä osa 2. Siihen pitäisi ammentaa niin älyttömästi monenlaisia sohelluksia työelämästä. Unohtaa ei sovi kyllä käyntejä 43 eri maassakaan. Jotenkin tuntuu vaan etten jaksa. Nyt kasailin kuitenkin perheen nuorten pienestä hauvelista kuvakirjan. Käytin rutkasti apuna ChatGPT:tä ja töpötin itse sinne monenlaista sekaan. Lähtökuvat olivat kuitenkin omasta kamerastani. Ehkä tuo pikkukirja saadaan markkinoille lähikuukausien aikana. Aika pitkällä on rikosromaanikin, mutta laiskuus kirjoittaa on nyt vallannut koko vanhuksen. ...

112-sovellus toimii!

 Olen kohta 3 kuukautta miettinyt kerronko vai enkö kerro! Nyt päätin, että kerron, sillä tästä voi olla muillekin apua. Minulle oli! Oli tihkusateinen päivä Saimaan rannalla, niitettyjä kaisloja rantavesi täynnä, upouusi talikko ja mielestään täysin terve mies. Terve mies riehui kolmatta tuntia talikon kanssa kaisloja rannalle kasaan ja homman valmistuttua poistui ansaitsemalleen kahville. Kahvikuppia huulille nostaessa alkoi rintakehässä tuntua kipua, joka muistutti vuosikymmenten takaista golfpallon lyöntien rintakehään aiheuttamaa tuskaa. Niinpä terveoletettu mies ei osannut epäillä muuta kuin rintarangan rasitusongelmaa. Reilun tunnin tuska ja lukuisat viileät esineet rintakehää vasten eivät kuitenkaan helpottaneet oloa, joka paheni pahenemistaan. Tunne oli vähitellen rinnalla istuvan norsun tasoa. Terveoletettu mies päätti soittaa ja kysäistä numerosta 116117, voisiko tuohon kipuun ottaa jotain helpottavaa lääkettä? Numeroon vastannut henkilö sanoi ensimmäisen kysymyslauseen ...

Sääksi eli kalasääski jälleen Luontolivessä!

Nyt piti hurauttaa postaus kaikille luonnosta pitäville. WWF Luontolive seuraa tänäkin vuonna sääksiparin elämää Savonlinnan lähellä Saimaalla. Luontokuvaaja Juha Taskinen on saanut luvan asentaa sääksen pesälle kameran, jonka kautta voimme seurata pesän tapahtumia. Aloin itse seurata reaaliaikaista kuvaa muutama päivä sitten ja havaitsin, että pesän rakennuspuuha on nyt meneillään. Yhtenä päivänä oli naarassääksellä melkoinen kalanvonkale syötävänään. Pesä sijaitsee korkealla puunlatvassa. Taustalla näkyvällä vesialueella sääksi kalastaa ruokansa. Jossain vaiheessa ilmestyy pesään munat, alkaa hautominen ja sitten saakin seurata poikasten touhuja. Seuraavaa linkkiä klikkaamalla pääsette seuraamaan tapahtumia Luontolive Sääksi Klikkaa kuvan keskellä olevaa nuolta, niin livekuva käynnistyy. Jos tuo linkki ei avaudu, niin sen osoite on https://luontolive.wwf.fi/kalasaaski/ Halutessasi lisätietoja sääksistä ja niiden elämästä, löydät lisätietoa mm. Wikipediasta. Klikkaa seura...