Onko minulla kuikku vai kiukku?

 Kyllä en ole taaskaan iloinen! Se on maailman ilmapiiri sotkenut kirjoittamisen riemunkin. Onkohan juomaveteen, siis vesijohtoveteen, sotkettu jotain sekoiluhormonia tai -ainetta?

Kun yrität luoda, eikö olekin hieno ilmaisu, jonkinmoista järkevää tekstiä blogiin, niin koko ajan sormi kirjoittaa iPadin näppäimillä aivan omiaan. Kun nostat katseen näppylöiltä, on ruudulla mitä omituisempia sanoja. Niistä puuttuu kirjaimia, senat on sakaisin, kirjiamet ovat vaihtaneet paikkaansa. On siinä kirjoittaja saati lukija tyystin ymmällään. Välimerkkien asettelusta en sano mitään, ei ole minun lajini.

Kyllä oli kaikki ennen paremmin! Silloin asiat ja sanat olivat oikeilla paikoillaan. Tosin joskus oli naula polkupyörän renkaassa, mutta onneksi ei kovin usein. Yleensä kuitenkin asiat osuivat, paitsi ilmakiväärin kuti tauluun.

Ei oikein jaksa, saati viitsi kirjoittaa, kun koko ajan joutuu oikomaan tekstiä eikä siinä auta edes virheestä ilmoittava kirjoitussovellus. Käsittääkseni se haluaa irvailla harhaan osuville sormilleni. 

Sain juuri kasattua omaani ja sukuni historiaa koskevan kirjoitukseni. Olin tehnyt tekstit pääosin jo pari vuosikymmentä sitten, mutta nyt tuhrustin niiden kanssa uudelleen reilun viikon ajan. Lisäilin kuvia ja korjailin tekstejä, ja tuskaa oli. Hassuinta on vielä se, että huolimatta puolentoistasadan sivun, en ole vielä päässyt edes työvuosiini käsiksi. Ja kun tuo kirjoittamisen hankaluus vaivaa näinä päivinä, taitaa tarinani jäädä noihin ensimmäisiin kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Tosin kertomukseni aloitin jo  vuodesta 1604. 

Mainittakoon etten ollut koko aikaa mukana noissa vuosissa. Huomasin, että olisi pitänyt nuorempana kysellä ja taltioida vanhemman polven muistoja. Olisi ollut itselle paljon helpompaa kasata oman suvun tietoja ylös. Kyllä on kirjoittaminen  nykyisin vaikeaa tuonkin puuttuvan tiedon takia, mutta myös sekoilevien sormien takia.

Kerätkää itse sukunne historiaa talteen vielä kun pystytte! Historiaa on mukavaa tietää!

 Kotiseutuja

Joidenkin sanojen merkityksestä

Tuli tuossa pyöräillessä mieleen sanojen merkityksiin liittyviä ongelmia. Seuraavassa niistä muutamia esimerkkejä.

LAAKSO
Kun aikanaan lähdin kotoa esim. kohti Laakson terveyskeskusta, oli matka sinne pelkkää nousua. Olen aina olettanut laakso-sanan kuvaavan alavaa paikkaa rinteiden/kukkuloiden välissä. Kotoani katsoen Laakson terveyskeskus sijaitsi kuitenkin mäellä tai kotiini nähden maastollisesti hieman nousevalla paikalla. Onko tuommoinen nimi siis kohdallaan? Tuskin ne kuitenkaan tuon takia muuttivat terveyskeskuksen Kiveläksi Kivelän sairaalan yhteyteen Töölöön. Oli sillä varmaan jokin muu syy, ja sinne on muuten alamäki, mutta paljon pidempi matka. Kivelän kivistä en ryhdy sanomaan tässä yhteydessä mitään.

KALALLA tai KALASSA
Kun sanotaan, että Masa on kalassa, herää kysymys, onko hän tunkeutunut johonkin kalaan sisälle vai onko hänet syönyt kala? Tosin taitaahan raamatussa olla kertomus Joonasta valaan tai jonkin suuren kalan vatsassa, mutta se oli jo muinoin ja on sitä paitsi tuhansia vuosia vanha juttu. Jos palataan Masaan ja sanotaan hänen olevan kalalla, onko hän siis matkassa kalalla (vrt. mopolla) vai seisooko hän kalan päällä (vrt. laiturilla) jossain? Tosin Masa on monipuolinen kalamies ja tuntenee nuo kaikki vaihtoehdot. Tuskin Masa on Joonan tuttuja kuitenkaan ikäerosta johtuen!

PARKETILLA tai PARKETISSA
Tanssipari pyörii parketilla ja nauttii musiikin hurmiosta. Pari ei juurikaan jätä jälkiä parkettiin, ellei miestanssijalta tipahda jakoavain tai muu iso työkalu taskustaan parkettiin. Miten muka niin? No, jos olisi sattunut jäämään lähtökiireessä taskuun. Joka tapauksessa putoamisesta syntyvä runtu olisi sitten parketissa. Miten muka miehellä on jakoavain taskussa tanssiessaan? Sitähän minäkin ihmettelen, mutta runtu on nyt parketissa! Eläimistä voisi hakea kuvausta sanoihin siten, että koirankakka on parketilla, mutta hiirenkolo parketissa. Kumpikaan ei ole tosin kovin hyvä juttu!

POLKUPYÖRÄ
Onko polkupyörä tarkoitettu pelkästään poluilla ajettavaksi. No onhan olemassa myös katupyörä, kaupunkipyörä, kilpapyörä, crossipyörä, läskirengaspyörä, maastopyörä ja maailmanpyörä. Nykyisen sähkönhinnan nousu-uhan alla on monilla siitä huolimatta sähköpyörä. Tuo maailmanpyörä on yleensä tivolin tai huvittelukeskuksen alueella oleva pyörä, jossa istutaan kondoleissa (sanassa on muuten l, ei m) ja katsellaan maisemia pyörän pyöriessä. Ja pikkuisen pelätään! Tuo maailmanpyörä sopii ehkä parhaiten meikävanhuksen tapaiselle laiskuuteen taipuvalle. Ei tarvitse polkea, eikä itse juurikaan liikkua. Tuo polkupyörän juttu on polkea pedaaleja, ei itse pyörää. Tuossakin meitä harhautetaan väärällä ilmaisulla.

KENKÄLUSIKKA
Lusikka-sana viittaa syömiseen, mutta mitä kenkälusikalla sitten syödään? Olisikohan tuolle vempeleelle parempi nimitys kengänjalkaanavustin? Mutta on siitä ainakin hemmetinmoinen apu näillä vuosilla. Minulla on semmoinen pitkä, joka helpottaa, ettei tarvitse kumartua, jolla voi myös koukkaista kengät lähemmäksi jalkoja. Se olisi muuten hieno avustin, jollei se olisi aina väärässä paikassa, milloin  naulakon päällä, naulakon alla tai sitten eteisen kaapin alla.

ON SANAT OIKEASTI AIKA KIEMUROITA!

Kyllä ovat suomenkielen sanat ja sijamuodot aika veikeitä tapauksia. Siinä joutuu ihmispolo olemaan tarkkana, ettei mene niiden kanssa sekaisin. Olikohan nuo Agricolan vai Coca Colan keksintöjä. Olisi ehkä pitänyt keksiä heidänkin jotain muuta helpompaa keksittävää, paitsi nuoren Cocan, jonka keksintö on aika makea. Makea voi olla muuten hieno, hyvä asia tai sitten myös maistua makealle. Nyt taitaa juttu lähteä laukalle! 

Jospa lopettaisin tämän sanailun tällä kertaa. Ei ole ihme, että ulkomainen henkilö on ihmeissään meidän kielemme kanssa. 

Mutta se mikä tärkeintä, meillä on onneksi hieno oma kielemme! Puhukaa, lukekaa ja kirjoittakaa sitä! Vaalikaamme suomenkieltä ja käyttäkäämme sitä elävästi! 

Mitä kuvauksia voisi keksiä sanalle elävästi? Ei, nyt se taas karkaa laukalle!

Tässä kuvassa koulukirjani, josta en ole oppinut mitään. En tosin muistakaan kirjoistani!