Kompastuin sittenkin kulttuuriin

Juuri kun sain kerrottuani laiskuudestani kesäpuuhiin ja kulttuurin väistelyyn, tapahtui se sittenkin. Retkahdin käymään konsertissa. Olavinlinnassa vietettiin viikonlopulla EloJubilee-juhlia. Savonlinnan Oopperajuhlat olivat jättäneet linnan muiden lajien käyttöön. Siellä oli käynyt jo Laura Voutilainen laulamassa ja nyrkkeilijät, Helenius ja Tatli, heiluttelemassa hanskojaan. Laura olisi ehkä kiinnostanutkin, mutta ei nuo toisen päätä takovat moukaroijat, joten en käynyt.

Maisemat lavalle ennen konsertin alkamista

EloJubileen merkeissä olivat järjestäjät sitten mobilisoineet Olavinlinnaan ensin Samuli Edelmannin ja seuraavana iltana Suuren Musikaaligaalan kolme lauluntaitajaa. Edelmann ei minua kiinnostanut, sillä tuskin hän olisi siellä näytellyt kohtauksia elokuvasta Mission Impossible. Siinä kyllä olisi ollut nähtävää. Mutta musikaalit kiinnostivat. Esiintymässä olivat Savonlinnan oma oopperalaulajatar Päivi Pylvänäinen, tv:sta tuttu Anna-Maija Tuokko ja oopperatenori Pentti Hietanen. Enkä tietenkään tunnusta, että halusin nähdä ja kuulla etenkin Tanssii Tähtien kanssa voittajaa, Anna-Maijaa. Musikaalimusiikki on iloisempien kappaleiden osalta myös musiikinlajina erittäin mukavaa kuunneltavaa. Säestämässä oli erittäin tasokas Jyväskylä Sinfonia kapellimestarina Heikki Elo.

Maitä oli monta ja taaempana vielä enemmän

Ja tupahan oli täysi! Olin valinnut katsomokartasta paikkamme erittäin huolella. Reunapaikat kohtalaisella etäisyydellä lavasta, nousevassa katsomo-osassa ja kaiken piti olla kunnossa. Kakat oli! Katsomossa istuttiin kuin sillit suolassa. Ja niinhän siinä taas kävi. Katsomon vähitellen täyttyessä kuvittelimme hetken ettei eteemme tulekaan ketään ja näköala on avoin lavalle. Mutta käärme odotteli paratiisissa.

Hieman ennen alkusointujen kajahtamista, eteemme istui pariskunta, joista mieshenkilö oli varmaan reilusti yli 2-metrinen. Hänen päänsä oli minun päätäni paljon korkeammalla vaikka istui paljon minua alempana olevalla penkillä. Tuo pää, sinällään muodikkaasti parturin leikkaamilla hiuksilla, peitti lavanäkymästä kaksikolmasosaa. Ja juuri sen strategisen kohdan, jossa laulajat esiintyivät. Voitte arvata etten tykännyt!

A-M Tuokko

Ensimmäinen erä lauluja menikin minulta enimmäkseen kuuntelun merkeissä. Toki olihan kyseessä konsertti eikä näytelmä, mutta sittenkin. Olisihan se ollut mukavaa nähdä tähdissä tanssineen ja muidenkin loistavia lauluesityksiä. Kaunista oli kun linnan muurien välissä kaikui My Fair Ladyn, Sound fo Musicin, West Side Storyn, Catsin ja muiden tuttujen musikaalikappaleiden sävelin.

Toisen erän nyrkk..., eikun laulanta sitten jo näkyikin. Vaihdoimme penkkipaikkoja ja sieltä näkyivätkin kaikki artistit koko koreudessaan. Nyt olikin sitten lievä ongelma, että toinen erä keskittyi laulannan hienoimpiin vireisiin ja se tehtiin meikävanhukselle tuntemattomimmin sävelin. No olihan siellä jotain tuttuakin. En ala nyt luettelemaan kuultuja kappaleita, kun en muista niitä tai niitten nimiä.

P Pylvänäinen ja P Hietanen

Yhteenvetona tästä kulttuurin pariin tekemästäni matkasta toteaisin, että A-M Tuokko oli yllättävän loistava laulutaidoltaan, Savonlinnan oma tyttö Päivi hipoi uskomattomasti oktiivien ylälaitoja ja edessä istuvalla kaverilla on taidokas parturi ja laadukas puku.

Käykää tekin kuuntelemassa ja katsomassa kulttuuria, mutta varokaa pitkiä ihmisiä! Kannattaa tarkistaa, ettei tilaisuuteen ole varannut paikkoja paikallinen tai lähiseutujen koripallojoukkue.

PS. Anteeksi kuvien laatu! iPhonella pimeässä ei vaan suju.

 

Ladyt vauhdissa

Loppukumarrukset

Savonlinna, suunnattoman kaunis kaupunki!

Olen viettänyt lomiani ja kesiäni Savonlinnassa jo 40 vuoden ajan. Kesämökkimme löytyi kaupungista 17 vuotta sitten. Tuona aikana olen lyönyt useita kertoja vasaralla sormeeni, tippunut tikapuilta, kokenut ampiaisen pistoja, altistunut hyttysten ja paarmojen puremille sekä ennenkaikkea tutustunut paikalliseen terveydenhuoltoon ja apteekkeihin, kiitos rakentamis- ja askarteluharrastusteni.

Eli kyllä olen pyörinyt Savonlinnassa rutkasti ja syönyt yhden jos toisenkin lörtsyn (paikallinen "lihapiirakka", älyttömän hyvä). Kaupungin nakkikioskit ovat tulleet hyvin tutuiksi. Suurin harmituksen aihe oli muutamia vuosia sitten Viremon nakkikioskin toiminnan loppuminen. Jos Turun Sinappia ei olisi aikoinaan keksitty, olisi Viremon sinappi valloittanut maailman. Savonlinnan nakkikioskit ja ruokakauppojen lihatiskit ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, vyötärön seudulle. Yritin kuitenkin hetken etsiä vaihtoehtoja ruokavaliooni mökin lähialueiden metsistä, mustikoiden, karpaloiden, puolukoiden, vadelmien ja erilaisten sienten muodossa. Rakennuspuuhissa loukkaantunut selkäni kuitenkin armahti minut noista kumartamispuuhista ja pääsin keskittymään makkaran grillaukseen.

Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin 1475

Jokainen tuntee varmaan Savonlinnan Olavinlinnasta ja siellä vuosittain järjestettävistä oopperajuhlista. Kaupungin historiasta mainittakoon sen verran, että Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639 Pietari Brahen aloitteesta. Maa-alueen omistusmuutosten vuoksi kaupunkioikeudet menetettiin vuonna 1683. Sen jälkeen aluetta ja Olavinlinnaa hallitsivat vuoroin venäläiset ja vuoroin ruotsalaiset. Kaupunkioikeudet palautettiin vasta vuonna 1784.

Kaupungin kehitykseen vaikuttivat suuresti Saimaan kanavan valmistuminen ja rautatien tulo. Niiden ansiosta kaupungista muodostui mm. vesiliikenteelle tärkeä solmukohta. Alueelle syntyi myös teollisuutta, joka on nyt osittain hiipunut. Savonlinnassa on vankka perinne erilaisista koulutuslaitoksista. Vuosikymmenten ajan on Savonlinnasta valmistunut mm. kansankynttilöitä eli opettajia. Pohjoismaiden vanhin erikoislukio, Savonlinnan taidelukio on tuottanut maahan runsaasti musiikki- ja kuvataidealan osaajia.

Lapsuudessani luettiin hölmöläisten tarinoita ja nyt ne ovat sitten Savonlinnassa toteutumassa Helsingin ja Joensuun hölmöläisten päätöksillä. Valtiotason "viisaat" päättivät siirtää opettajankoulutuslaitoksen ensi vuonna Joensuuhun. Siitä aiheutuu lähes 1000 asukkaan poistuminen Savonlinnasta (asukkaita n. 35.000), jo muutenkin olemassaolostaan taistelevasta kaupungista, suuri määrä asuntojen tyhjenemisiä, opiskelija-asuntoloiden purkaminen ja oppilaitoksen tilojen autioituminen.Vastaavasti Joensuuhun rakennetaan uudet tilat opiskelijoiden asunnoiksi ja koulutukselle. Oppilaitoksen poistumisen vaikutuksia Savonlinnan seutukunnan elinkeino- ja kulttuurielämälle voi vain aavistella ja pelätä.

Mutta murheista huolimatta Savonlinna on äärettömän kaunis kaupunki, sijaitsee kauniissa ympäristössä ja on poikkeuksellisen mukavien ihmisten asuttama. Käveleskelin eräänä päivänä kaupungin keskustassa ja napsin joitakin kuvia, joista muutama seuraavassa.

Savonlinnan Tuomiokirkko, Kaatuneiden muistomerkki ja puisto toria vastapäätä

Musiikkiopisto, Kansakoulu (perustettu 1893) ja Torisilta

Järviristeilyt kuuluvat oleellisesti Savonlinnan kesään

Kesäisin löytyy kaupungista monenlaisia ruokapaikkoja. Alaoikealla kuuluisa muikkuravintola "Kalastajan koju"

Vesikulkuneuvojen kirjo on varsin runsas

Mansikat, lörtsyt, muikut ja monenlaiset käsityöt kuuluvat kauppatorin perustarjontaan

Jos et ole koskaan tai pitkään aikaan käynyt Savonlinnassa, niin ota nyt itseäsi niskasta ja tule käymään kaupungissa! Mikäli et tänä kesänä enää ehdi, niin merkitse kaupunki ensi kesän käyntiohjelmaasi!