lauantai 28. toukokuuta 2016

Lähestyvän kesän kauneuteen meinaa tukehtua!

Oli se taas vanhan miehen silmä kipeä kaikesta kauneudesta mitä pyörämatkalla tuli vastaan! Mutta myös se oli taattua, ettei vanhasta koulun kasviopin kirjasta ollut jäänyt mitään nimiä muistiin!

Nuoruudessani kaikki näkemäni kukat olivat mielestäni nimeltään krysanteemeja tai horsmia. Myöhemmin opin tunnistamaan pelakuut ja sant pauliat. Kantapään kautta opin jo alle kouluikäisenä tunnistamaan polttiaisen tai hienommalta nimeltään nokkosen. Ajaa posautin näet kauniina kesäpäivänä uimahoususillani nokkospuskaan syvään ojaan. Sieltä tuskaisena ylös kavutessani ei nimi vielä tullut mieleen, mutta muutamaa tuntia myöhemmin kylpiessäni lypsyrasvassa ja vaseliinissa, se nimikin selvisi. Kipu ei muutamaan hetkeen!

Tänään kun pyöräilin pitkin ja poikin Helsingin alueita, kaivoin kännykkäni aina välillä esiin ja ikuistin kauneutta! Koska uskon, että Te lukijani olette etevämpiä noitten nimien suhteen, niin nimetkää te niitä mielenne mukaan!

Tässäpä kauneuden kavalkadi!














Perhanan polttohorsmat!



lauantai 21. toukokuuta 2016

Tunnetko olevasi turvassa ja miten suhtaudut?

Kyllä on välillä alkanut puntti tutista jo meikävanhuksellakin! Se ei taida enää olla tämä kot-Suomi semmoinen lintukoto! Olisiko perin muuttumassa pahan tyyssijaksi? Vaiko ei?

Se kun lukee lehtiä, voipi havaita ympärillä tapahtuvan melkoisen rutkasti pahoja. Tämmöinen vanhan kansan kasvatti on tottunut vain perisuomalaisiin vaaleisiin juntturoihin, tuppisuihin, tasaisen pyyleviin, toisille kateellisiin, mutta ahkeriin puurtajiin.

Mutta mitä on nyt näytillä ympärillä? On monen näköistä, väristä ja kielistä ihmistä. Ennen oli hyvä kun maailma oli vain lehdissä ja sittemmin televisiossa. Sitä saattoi katsella ulkomaata kotona turvallisesti tiedotusvälineistä. Nyt se on maailma saapunut tuohon lähikauppaan, kotikadulle, rautatieasemalle, raitiotievaunuun, paikallisbussiin, maaseutukylälle, kouluun jne.

Ei tavan ihminen enää ymmärrä mitä ympärillä puhutaan, ei tunnista enää kunnolla suomalaista ihmistä suomalaiseksi, ei näytä vieras ihminen aina naamaansa tekstiilin takaa ja tuntuu muutenkin oudolta! Mitä tämä kaikki nyt sitten on? Pitääkö pelätä vai ei? Taytyykö ymmärtää vai ei? Kuuluuko tuommoista meikäjuntturan sulattaa vai ei?

Ja ympärillä tapahtuu kaikenlaista ikävää! Naapuritalossakin oli keskellä päivää väännetty muutamien asuntojen ovia auki sorkkaraudalla. Oli estelemässä turvalukot. Ei pidätellyt! Jossain on viety kaupasta taas väkisin olutta. On jossain ahdisteltu nuoria naisia. On rikottu autoista peilit ja kaupoista ikkunoita. On maalattu kiviseinään sekokuvia. On kasvateltu heiniä piippuun poltettavaksi. On viety henki ihmiseltä. On poltettu tulitikulla roskakatoksia. On tönitty kumoon ja viety mummolta kukkaro kadulla. On vohkittu polkupyöriä ja väännelty rattaita solmuun. On heiluttu puukon kanssa ja ilman. On syntynyt nyrkkikeinoin verenvuotoa nenästä tai teräpelillä muista tuoreemmista rei'istä. On kopisteltu silmää mustaksi ja naamaa ruvelle.

Onko sitten ollut liikkeellä ulkomaa vai kotimaa? Ketä pitää kavahtaa ja ketä ei? Mistä sen voi tietää kuka on paha ja kuka ei? Ketä pitää väistää ja ketä ei?

No eihän sitä voikaan kukaan tietää! Läpi maailman sivu on Suomessa riehuttu milloin minkäkinlaisen astalon kanssa ja tehty ihmisille ja omaisuuksille pahaa. Ja aivan kotimaisin voimin! Ja se puuha jatkuu edelleen samanlaisena. Siihen on tullut vaan ulkomaalaista maustetta mukaan. Ja samanlaiset ilkityöt jatkuvat nyt multinationaalisin voimin. On kotimaista ja ulkomaista tekijää. Löytyy puuhamiestä ja -naista vähän joka lähtöön.

Edelleenkään ei kuitenkaan pidä pelätä, vältellä, tuomita, osoitella ketään, jota ei itse tunne! Ei tiedetty ennenkään etukäteen saati nykyisin, kuka on se paha. Pääasiassa ihmiset ovat hyviä, mutta varovainen saa ja pitää aina olla! Ja kun havaitaan pahaa, ilmoitetaan siitä heti!

Ei sovi kaivaa verta nenästään, eikä pyöriä nurkilla, joissa on varmimmin tiedossa pahaa, eikä sovi haastaa riitaa! Antaa rynnivän muskelimiehen ohittaa suosiolla nakkijonossa! Ollaan vaan aina omana, varovaisena itsenämme ja hyväksytään kotomaa ja ulkomaa, oli se sitten minkä näköisessä henkilössä hyvänsä!

Suvaitaan ja hyväksytään ulkomaakin meille! Ja ahkeruutta pitää aina tukea! Kotomaisessa ja ulkomaisessa!

Ruuhkantynkää rautatieaseman kulmilla


Ja tännehän sopii hyvin ulkomaakin!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Onko valittaminen bloginpitäjälle helppoa?

Otin itselleni aikoinaan tämän blogin käynnistyksen yhteydessä missioksi olla kriittinen valittaja. Mutta ei se vaan meinaa onnistua! Eihän tuommoinen missio ole mistään kotoisin jos on kaunis aurinkoinen päivä ja luonto puhkeamassa kukkaan! Kirjoittaminen on paljon helpompaa kun on synkkää, pimeää, sateista ja päätä särkee. Sitä valitusta ja voivottelua on niin kiva laittaa silloin tulemaan.

Olin taas vinttaamassa polkupyörällä Stadin keskustassa peräosa hellänä. Mielessäni pyöri paine kirjoittaa jotain. Pysäköin siis polkurattaani ja istahdin Töölönlahden rantaan vihreälle puistonpenkille ja kaivoin iPadin repustani esiin. Tiesin jo painaessa peräni penkkiin, ettei tästä tule kovin kriittistä purkausta. Ja kun parin metrin päästä lahden vedestä minua asteli tervehtimään sorsapariskunta, tiesin pelin menetetyksi.

Pari arvioi minut tyhjätaskuksi, käänsi selkänsä minulle ja lampsi takaisin veteen. Vedessä uiskenteleva lokki oli tunnistanut todellisen tyhjätaskun jo kauempaa eikä edes viitsinyt tulla tarkistamaan minua lähempää.


Luontokin on minua vastaan vaikka kuinka haluaisin kiukutella, niin ei siitä taida tulla nyt mitään!

Taidanpa jatkaa matkaani kotia kohti!

Leuhkoja varpusia! Pyh!

PS. Mutta olen sitä mieltä, että polkupyörien pitäisi olla keveämpiä polkea, ylämäet pitäisi tasoittaa, ilmaista mehua pitäisi olla tarjolla maratoonien tapaan parin sadan metrin välein, paidan ei pitäisi hiostaa niin helposti ja jäätelötehtailijoiden pitäisi jakaa ilmaisia jäätelönäytteitä puolimatkassa!

lauantai 14. toukokuuta 2016

On se vaan Helsinki kaunis kaupunki!

Se sattui taas kerran, että olin asettautunut polkupyöräni satulaan ja selkäpii hikeä valuen polkenut kohti pääkaupunkimme keskustaa. Olin innolla matkalla Enterin (http://www.entersenior.fi/) opastukseen Kirjasto 10:een Elielinaukion laitamille.

Sattui minulle kerrankin kirkas aamuhetki eikä silmissäkään ollut enää unihiekkaa. Laskettelin Kansallisoopperan luota puiston läpi kohti Töölönlahden rantaa kun silmäni havahtuivat kesää aloittelevan luonnon kauneuteen. Eikä tuon kauneuden luomiseen ollut taivaalla paisteleva aamuaurinkokaan vähiten osallinen!

Kyllä hyppäsin hetkessä takana ajavien pyöräilijöiden kauhuksi pyöräni satulasta ja samalla hamusin iPhonea taskusta kuvauskuntoon. Ja annoin iPhonen kuvainnollisesti laulaa. Osa otoksistani on nähtävissä alla!

Töölönlahden yli näkyvät Alvar Aallon kadun uudet talot rautatieaseman lähellä

Vasemmalla näkyy hieman Kansallisoopperaa ja keskellä pilkistää remontissa olevan Stadionin torni

Töölönlahden yli näkyy hieman Linnanmäen laitteita

Hesperianpuistoa Kansallismuseon suuntaan. Oikella näkyvissä laatikoissa ovat puistoshakin "nappulat"

Linnunlaulun puutalot kajastavat lahden takana

Rautatie ylittää Töölönlahden Linnunlaulun kohdalla ja taustalla siintää Kallion kirkon torni

Finlandiatalon pohjoispääty

Töölönlahti, oikealla Linnunlaulu ja Linnamäki, metsän taakse jää Pasila

Linnunlaulun taloja ja Linnanmäki
Alvar Aallon kadun uusia rakennuksia

Imettyäni tovin vihreyttä aisteihini, nousin uudelleen pyöräni selkään ja siirryin häikäistymään Helsingin keskustan hienosta, vanhasta ja uudesta arkkitehtuurista. Uskomatonta millaisia upeita rakennuksia Suomestakin löytyy! Pari viimeistä vuotta on taitettu peistä erään museon perustamisesta Kauppatorin kupeeseen. Aika näyttää miten sen projektin käy! 

Mutta tutkikaahan hetkinen seuraavia kuvia, joissa esiintyy nykyistä rakennuskantaa!
 
Finlandiatalon itäinen sivu

Musiikkitalon lasiseinää ja taustalla Kiasman pohjoispääty

Vasemmalla Musiikkitalon Sibelius Akatemian osaa ja taustalla Finlandiatalo. Välissä olevassa vanhassa Hakasalmen huvilassa on toiminut Helsingin kaupunginmuseo.

Musiikkitalo näkyy vanhan rautatiemakasiinin säästetyn seinän takana

Kansallisteatteri edessään Aleksis Kiven patsas

Ateneum

Rautatieaseman pääsisäänkäynti

Postitalo ja taustalla Helsingin Sanomien lasiseinäinen toimitalo

Ravintola Vltava keskellä Elielinaukiota Rautatieaseman luona
Loppukommenteissani haluan painottaa, ettei kuvakavalkadin päättäminen tunnetun olutravintolan kuvaan, liity mitenkään hikiseen pyöräretkeeni! Siirryin nimittäin seuraavaksi Kirjasto 10:een opastamaan senioreita tablettilaitteiden käytössä.

Suosittelen edelleen kaikkia pitämään silmänsä vastaanottavaisena kaupunkien kauneudelle, niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Saimaannorppa LIVE

Se on sattunut meitä kaksi suojelua tarvitsevaa saman lammikon laidalle aivan yhtäaikaa! Surautimme biilillämme tarkistamaan mökkiä talven jäljiltä ja meinasimme viipyä muutaman päivän. Mökkihän on perinteisesti suomalaiselle varsinainen työleiri. Niin meillekin!

Norpan kotiseutua
Pari päivää on nyt haravoitu, kuljetettu roskia tontin kulmalta toiselle, ulkoilutettu puskia paikasta toiseen (ei se puskakaan tykkää asua koko elämäänsä samassa paikassa!), pilkottu puita, kaivettu kuoppaa, kaivettu toista kuoppaa, lämmitetty takkaa, haravoitu rantaa, käännetty venettä, lakaistu hiiren pask... eikun jätöksiä, korjattu linnun pönttöjä, herätty palokärjen linnunpöntön kylkeen aiheuttamaan hitonmoiseen meteliin, kannustettu muurahaisia asettumaan hieman sivummalle, kerätty käpyjä pihalta, naulattu nurkkalautaa, taisteltu rantapumppu käyntiin, nautittu härkälinnun ihastuttavasta laulusta (suosittelen jokaiselle tuota loistavan pirtsakkaa sointia), käännetty kompostia, tyhjennetty puuseen alustaa, venäytetty hauis moottorisahaa käynnistäessä, laskettu laituria, poltettu roskia, kaivettu kantoja, kannettu vesiä, juotu yksi alkoholiton ja yksi miehisyyttä kohottava olut sekä ennenkaikkea lämmitetty saunaa.
 


No se toinen suojelua tarvitseva itseni ohella on tietenkin saimaannorppa! Hän kun nyt sattuu majailemaan pienehkön kaverijoukkonsa kanssa mökkijärvessämme Saimaassa. Lähimmät talvipesät ovat vajaan kilometrin päässä mökiltämme niemessä. No nythän olikin WWF keksinyt laittaa, veikkaisin Norppa-Taskisen avulla, johonkin alueelle kameran kuvaamaan livenä norpan köllöttelyä kivellä. Olen moisesta puuhasta kovin kateellinen hänelle! En siis Taskiselle vaan saimaannorppapojalle! Seurasin hänen kellimistään tässä iltasella netistä reilun puolentoista tunnin ajan ja eipä poikaa hommat rasittaneet! Veikkaisin ettei hänellä ole murheenaan mökkiä tai ainakaan puskia ja kukkia. Oli sen verran rentoa touhua! Saattoi olla jopa poikamies!


No tässäpä Teille osoite, josta löytyy livekuvaa kaveristani norpasta toukokuun ajan!

http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/?endorseimage=8452#norppalive
http://wwf.fi/

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Hiki päässä kirjastoon ja historiaan

Se sai kevät meikävanhuksenkin liikenteeseen oikein polkupyörällä! Kyllä siinä tuli ihmisille iloa silmiin kun ylipainoinen vanhempi mies polkea vinttasi selkä märkänä kohti Stadin keskialuetta. Vihreä reppu lisäsi kierrettä kuntoilusuoritukseen hiostamalla jo muutenkin kostuvaa selkää. Välillä kävi mielessä jo sekin, että mahtaakohan reilu vuosi sitten selkärankaan upotetut titaanitangot ja -ruuvit olla ruostuvaista sorttia?

Rikhardinkadun kirjasto
Mutta lopulta pääsin perille Rikhardinkadun kirjastoon kuin suihkussa käyneenä. Kohteena ollutta kirjastoa kutsutaan stadilaisissa piireissä tuttavallisemmin Rikun kirjastoksi. Mainittu kirjallisuuden lainapaikka sijaitsee Helsingin keskustassa historiaa henkivässä talossa. Kirjasto on avattu jo 1.9.1882. Laitoksen anti yleisölle on sijoitettu kolmeen kerrokseen ja kerrosten välisille tasanteille. Koko paikka henkii silkkaa historiaa huolimatta monen aikakauden kirjallisuudesta, lehdistä, videokirjastosta ja äänilevyistä. Laina-aineiston tarjonnassa on huomioitu monipuolisen kirjaston vaatimusten mukaan myös nykyaika.

Kyllä historiaa on hienoa katsella! Ja etenkin kun vanha rakennus on säilytetty ikäisessään muodossa. Se kun nykyihmistä usein vaivaa into muuttaa historiallisen rakennuksen sisältö valkoisen suoraviivaiseksi toimitaloksi. Onneksi Stadin päättäjät ovat Rikun kirjaston osalta ymmärtäneet vanhan merkityksen!

Olen aina ollut melkoisesti lätkässä (näin meillä päin sanottiin kun oltiin ihastuneita johonkin!) vanhoihin kaupunkeihin. Kun olen onnekseni saanut retkeillä Keski-Euroopan historiallisissa  vanhoissa kaupungeissa, olen aina ensimmäiseksi hakeutunut pälyilemään ja aistimaan noita vanhojen rakennusten reunustamia katuja ja kujia. Sain jopa hieman silmistä valuvaa hikeä poskilleni kun hivelin Wienin lähellä pienen kirkon viereisellä aukiolla vanhaa Rooman vallan aikaista tien merkkipaatta. Paasi oli ollut tuolla paikallaan ainakin parituhatta vuotta. Tuo sileäksi käsien kosketuksista hioutunut kivi oli minulle uskomaton kokemus!

Mutta myös Helsingissä on hienoja rakennuksia ydinkeskustassa ja kaupungin eteläkärjessä. Kun liikutte Stadissa, katselkaa tarkemmin ympärillenne ja käykää sisällä noissa historiaa henkivissä julkisissa tiloissa! Pohtikaa, mitä nuo tilat voisivat kertoa Teille! Älkää ihmetelkö jos silmiinne tulee hikipisaroita! Älkää säikähtäkö sitä, sillä se liittyy kunnioitukseen menneitä aikoja ja tapahtumia kohtaan!

Rikun sisääntuloaulassa on usein taidenäyttelyitä