Mihin on luonto kadonnut?

Mikä ihmeen juttu tämä nyt on? Tänä kesänä on luonto kadonnut ainakin meidän mökkipihalta ja sen tuntumasta. Sitä kun on meikävanhus maaseudun kasvattina ollut kovasti kiinnostunut erityisesti eläimistä, niin nyt ei auta palava kiinnostuskaan. Kadonneet ovat linnut ja monet muutkin tai sitten luonnon hallitsija on vaihtanut ne kaikki pikkumuurahaisiin, sillä niitä kyllä riittää pihalaattojen alla.

Luettelo kesän linnuista on varsin helppo tehdä. Alkukesästä lähtien on pihalla pyörinyt yksinäinen västäräkki, kesäkuussa vesiväylässä uiskeneteli telkkäpari, naapurin isossa männyssä pesineet variksetkaan eivät ole juuri lennelleet tontilla, heinäkuussa kaislikon reunaan ilmestyi sillkkiuikku poikasensa kanssa. Siinäpä linnut paljolti ovatkin. 

Erikoisuuten mainittakoon haikara, joka leijaili rantakaislakasan päälle lepäämään hetkeksi. Hän oli lienee lapsentoimitusmatkalla ja palaamassa kohti tukikohtaansa. Ajoin sen kuitenkin malttamattomuuttani lentoon melko pian, kun valokuva piti saada. Harmitti! Aiemmin kaislikon päällä kaarrellut kalasääskikään ei ole kertaakaan sattunut silmääni tänä kesänä. Haukat ovat loistaneet poissaolollaan. Härkälintujen korvia kiusaavat sulosoinnut eivät ole osuneet korviin kertaakaan. 

Perhosia ei ole juurikaan näkynyt lukuunottamatta mahdollista yhtä sitruunaperhosta. Tunnistus on kuitenkin epävarma, sillä en ole päässyt tiittävän lähelle häntä tunnistamista varten. Aiemmin perhosia on ollut kohtalaisen paljonkin. Sama on tilanne kovakuoriaisten ja niiden toukkien suhteen, ovat kyllä periaatteeessa yäk. Mahdottoman pulleat ja usien karvaiset toukat eivät ole minun mielieläimistöä.

Perinteiset hyönteisetkin ovat kadonneet. Pari tukkimiehentäitä olen nähnyt, mutta siinäpä ne olivatkin. Tai no, näinhän pari päivää sitten kaksi kolmen millimetrin mittaista mustankiiltävää koppiaista. Pelkään pahoin, että ne olivat tiedustelijoita tutkimassa vieressä olevan omenapuun sadon kypsymistä. Kerrankin olisi omenoita tulossa ja ilman näkyviä vaurioita tai ötököitä, mutta mitenköhän noitten tiedustelijoiden toiminta vaikuttaa tulevaan satoon? 

Missä ovat oravat? Olen tykännyt kesäisin eniten oravista, joiden leikkiä ja touhuja on ollut mukavaa seurata. Kesäkuun alussa näimme yhden. mutta siinäpä se olikin. Oravakuvausta odottava kamerakin on saanut levätä pääosin rauhassa oven vierushyllyllä. 

Tein aikoinaan pihapolut betonilaatoista ja niiden alle on pesiytyneet ne runsaat määrät pieniä muurahaisia. Olisikohan ne korvanneet muut luonnonotukset ja ötökät? Tosin heinäkuussa saimme nauttia mäntypistäisen toukista, joita olikin sitten joka puolella. No en kyllä tykännyt, yäk!

Mutta jotenkin erikoista tämä luonnon toiminta on ollut! Ötököistä ei ole niin väliä, mutta linnut ja oravat olisivat mukavia! 

Aurinkoista loppukesää kaikille ja erityisesti luonnonystäville, toivottavasti te olette nähneet paljon luontoa! 

Haikaraherra tai -rouva

Viime kesäinen kurre kuvassa

 

Himskatti, kun talvi on jo ovella!

Jo se ihmistä koettelee! Juuri, kun olin tottunut liikuskelemaan mökin piha-alueella sopivan vähissä vaatteissa, se alkaakin pukata talvea. Enkä tarkoita vähillä vaatteilla semmoisia aivan vähiä vaatteita, vaan enemmänkin lyhyitä kesäasusteita. Syksy meni jotenkin lämpimillä keleillä, mitä nyt välillä hieman ropsaisi vettä.

Mutta nyt Ovat ilmestyneet ”kauhistuttavat” talven merkit, kuten...

- veden pakeneminen rannasta. Järvi on siirtynyt kohti Saimaan kanavaa, Venäjää ja Suomenlahtea. Olisihan sitä tarvittu vettä täällä meilläkin päin, ettei kalat joutuisi opettelemaan evillä kävelemistä. Saimaannorppakin joutuu kohta juoksemaan pitkin järvenpohjia.

- koko kesän poissaolollaan loistaneet pikkulinnut ovat palanneet jostain metsien syövereistä etsimään rantamaisemista syötävää talveksi. Liekö haukat poistuneet jonnekin, kun ei niitä enää pelkää. Nyt nuo pienet tipit syöksyilevät pitkin pihan ilmatilaa melkein kuin ylitse lentävät lentokoneet kiitäessään kohti Aasian helteitä. Närhi kävi kurkistamassa portaalta, että vieläkö ollaan maisemissa. Ei tajunnut, että auto on edelleen pihassa mökin toisella puolella.

- rannassa ovat sorsat ja muut vesilinnut hakeneet turvaa metsästäjiltä. Sorsilla tuntuu olevan tieto luontoystävällisyydestäni parinkymmenen vuoden aikaisen pullatarjonnan (on siihen huvennut pitko jos toinenkin) perusteella. Ovat kuitenkin jo sen verran vieraantuneet, etteivät tule mökin ovelle vaakkumaan tarjoilua. Ennen ilmestyi nokka hyttysverhon väliin ja kuului tiukka kvaak (= tuo pullaa).

- supit, ilvekset ja ketut etsivät lähimaastosta ja rannalta lintusyötävää. Jälkiä on, näköhavaintoja ei. Yksinäinen jänis käväisi tutkimassa varastokatoksen siisteystilannetta. Ei edes hymyillyt valvontakameraan. Pyydän ristihuulelta anteeksi sotkuja, jotka puutöistäni oli katokseen jäänyt, nyt olen kuitenkin siivonnut ne. Lähipellolla kurjet suunnittelevat lähiaikojen lentoreittejään.

- pahin lähestyvän talven merkki on ollut parina yönä koetut pakkasasteet ja aamuiset huuruikkunat autossa. Onneksi vielä päivälämmöt (+5 - +8 C) ovat kuivanneet nuo huurteiset ruudut. Leipäkauppareissulla aamu-usva leijailee peltojen yläpuolella.

Olen antanut itseni vahvasti ymmärtää, että luonto yrittää häätää meikävanhuksen kaupungin lämpimään. Vaikka ei täälläkään ole sisätiloissa kylmästä kärsitty. Takka hohtaa punaisen kuumana nykyisin joka päivä. Ei vaan meinaa hento ihminen enää jaksaa kantaa puita alvariinsa. Mietityttää vaan, että jokohan kotona taloyhtiö on avannut lämpöhanat?

Taidamme pikimmiten pakata peräkonttiin marjat ja muut ruuat pakasteesta ja jääkaapista, ja ponkaista kodin lämpimään. Toivottavasti selvitään talven yli ilman mittavaa fyysisen, saati henkisen, kunnon alenemaa, että jaksetaan taas ensi keväänä palata raapimaan mökin pihaa ja siirtelemään puskia paikasta toiseen.

Muistakaa tekin vähitellen lisätä villahousuja, kaulaliinoja ja hansikkaita. Saattaa muuten talvivilu iskeä. Se ei ole mikään mukava juttu sen kummemmin nuorelle kuin seniorillekaan!