/>/> VANHUS STADISSA: jouluaatto
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jouluaatto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jouluaatto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. joulukuuta 2024

3. Korvatunturilta matkalle

JOULULAHJOJEN JAKOMATKA

Jouluaatto oli vihdoin koittanut, ja Korvatunturin pimeä taivas oli valaistu revontulien loisteella. Lumen peittämä maisema kimalsi kuin miljoonat timantit, ja iloinen tohina täytti ilman. Joulupukki seisoi tuvan eteisessä punainen takki yllään ja turkiksilla reunustettu lakki tiukasti päässä. Hän oli valmis vuoden tärkeimpään tehtäväänsä.

”Onko kaikki valmista?” Joulupukki kysyi reippaalla äänellä, joka kajahti yli tonttujen hälinän.

”Kyllä, pukki!” vastasi Topi-tonttu, joka kantoi viimeistä lahjasäkkiä rekeen. Lahjat oli huolellisesti pakattu: jokainen niistä sisälsi toiveita, unelmia ja paljon rakkautta.

Reki, suuri ja koristeellinen, oli jo valjastettu. Petteri Punakuono seisoi reen edessä valmiina yön pitkää lentoa varten. Valjaita koristi rivi pieniä hopeakelloja, jotka helisivät iloisesti aina, kun poro liikahti.

”No niin, Petteri,” Joulupukki sanoi taputtaen johtoporon pehmeää turkkia. ”Sinun nenäsi valo ohjaa meidät turvallisesti kaikkien maailman lasten koteihin.”

Petteri nyökäytti ylpeänä päätään, ja muut porot murahtelivat kannustavasti tarhassa aidan takana.

Tontut olivat kokoontuneet reen ympärille vilkuttamaan ja toivottamaan hyvää matkaa. Joulupukki kiipesi notkeasti rekeen, tarttui ohjaksiin ja asettui mukavasti suurten lahjasäkkien keskelle.

”Hyvät tontut, kiitos teille kaikille tämän vuoden ahkerasta työstä! Nyt me lähdemme Petterin kanssa jakamaan iloa ja valoa maailman lapsille!”

”Hyvä matkaa, pukki!” tontut huusivat kuorossa, ja lumi pölysi kevyesti ilmaan, kun porot ottivat ensimmäiset askeleensa. Petteri nosti nenänsä kohti taivasta ja hypähti vauhtiin, jonka mukana koko reki nousi vaivattomasti ilmaan.

”Ho-ho-ho!” Joulupukki nauroi, kun reki kohosi korkealle Korvatunturin ylle. ”Yö on kirkas, ja matka tulee sujumaan loistavasti!”

Rekiporot lensivät rivakasti lumisen maan yllä, ja revontulet loistivat heidän tiellään kuin taivaallinen kartta. Yhdessä he ohittivat vuoria, metsiä ja merenlahtia, ja Joulupukki pysähtyi joka kodin kohdalla. Lahjat tipahtivat savupiippuja pitkin olohuoneiden kuusen alle, ja lasten toiveet täyttyivät yksi toisensa jälkeen.

Kun viimeinenkin lahjasäkki oli tyhjennetty, Porot veivät reen turvallisesti takaisin Korvatunturille. Tontut odottivat jo iloisina juhlimaan onnistunutta yön matkaa. Joulupukki astui reestä, venytteli ja virnisti tyytyväisenä.

”Hyvin tehty, kaikki! Tämä oli taas ikimuistoinen joulu,” hän sanoi ja istahti isoon nojatuoliin takan ääreen. ”Ja nyt, tontut on aika juhlia! Sitten levätään, kunnes alkavat seuraavan joulun valmistelut!”


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
JA MUISTAKAA OLLA 
KILTTEJÄ MYÖS ENSI VUONNA!

Kertomus tehty ChatGPT-tekoälyohjelmalla hieman tekstiä muunnellen ja kuvat Copilot-ohjelmalla.

lauantai 28. joulukuuta 2019

Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!