Olihan se lopultakin pakko lähteä laittamaan mökki talviteloille. Olisi sinne menty jo hieman aikaisemminkin, sillä reilu kuukausi aiemmin oli tarkoitus ainoastaan pistäytyä asioilla kotona Stadissa. Mutta! Sattui se ryökäleen heinäseiväs lävistämään käsivarren hauiksen vierestä. Sitä reikää on nyt hoidettu reilu kuukausi ja ollaan pikkuhiljaa loppusuoralla. Reikä on nyt umpeutumassa. Kyllä osoitan jälleen suuret kiitokseni suomalaiselle terveydenhoidolle ja erityisesti Miralle, joka on sitkeästi hoitanut yli kaksi viikkoa päivittäin ja sitten joka toinen päivä haavaani. Ja voitolla ollaan!
Siis mökille tultiin ja pihat olivat suorastaan siivottomassa kunnossa. Parin viikon takaiset myrskyt eivät olleet tehneet onneksi vaurioita, paitsi mäntyjen neulasia ja koivujen lehtiä oli pihat täynnä. Tein parina päivänä kaupunkilaisen tavalla lehtipuhaltimella töitä. Piha on sen verran epätasainen ja kauniisti sammalikolla, ettei siiehn ole syytä mennä haravan kanssa riehumaan. Puhallin on paras. Kärräsin neulasia ja neulasia parikymmentä kottikärryllistä ja lisänä muutaman pressullisen takametsään.
Seuraavana aamuna olikin sama homma edessä. Aamusella puhallellut järvituuli oli hoitanut pihan uudelleen puhallettavaan kuntoon. Luovutin! Ei jaksa väsynyt, vanha, käsikipuinen pappa enää riehua saman asian äärellä moniaita päiviä. Mutta onneksi säänhaltija oli hommassa mukana, aurinko porotti ja lämpö oli +20C. Ei ole tuommoinen keli paha pihapuuhiin.
Oliko kesä muuten hyvä? Ei ollut näin syksymielessä. Ranta on täynnä edellisen talven jäiden rantaan ajamia kaisloja, joita oli turha yrittää polttaa kesähelteellä. Olivat kasoissa puiden alla rantapenkan luona. Mutta nyt on Saimaan vesi paennut Venäjän suuntaan ja rannalla on tilaa poltella niitä. Illalla kaivelin tulitikut esiin ja täräytin kaislakasat tuleen. Tuuli ei puhaltanut puiden eikä pystyssä olevan kuivan kaislikon suuntaan. Silloin ei olisi ollut enää kenelläkään mukavaa. Ainakaan minulla ja palokunnalla! Mutta ei olisi ollut naapurimökin isännälläkään, kun sai koko mökkitontin täyteen paksua mustaa savua.
No sitten lisää kesästä! Minulla on ollut kohta parikymmentä vuotta rannassa nuotiopaikka, jossa on tarkoitus käristellä tikussa makkaraa. Ei ole paljon käristelty! Viimeksi muistelen sitä tehdyn 6 vuotta sitten ja sitä ennen ehkä 4 vuotta aiemmin. Veden korkeus vaihtelee joka vuosi sen verran, että nuotion kivet sortuvat aina jossain vaiheessa. Mutta kasaan varulta nuotiopaikan joka kevät käyttökuntoon, jos vaikka joku haluaisi paistella siinä joskus jotakin. Ei ole toistaiseksi erityisemmin halunnut.
No sitten tuo uiminen! Olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti. Rantamme on erittäin mukavaa sileää ja hiekkapohjaista. Lisäksi se syvenee hitaasti, joten se on turvallinen lapsillekin. Uimasyvyyteen pitää kävellä vedessä noin 50 metriä. Edellisen kerran pieniä lapsia oli rannassa uimassa noin 3 vuotta sitten. Itse uin jo 20 vuotta omistamassamme rannassa noin 16 vuotta sitten ja seuraavan kerran 6 vuotta sitten. Eli olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti 10 vuoden välein. Uiminen on oikein mukavaa puuhaa, mutta liikaa ei sovi vanhan ihmisen järvessä rypeä. Saattaa nahka mennä ruttuun! Sitä riskiä en voi enää ottaa. Yritän pitää ihoni muutenkin sileänä lihomalla sopivasti, että sopisin nahkaani.
Aurinkoista syksyä kaikille luontoihmisille!
PS. Olisin laittanut juttuun kuviakin, mutta en osaa lisätä niitä iPadilla kirjoitettuun juttuuni. Pitänee mennä Enterin opastukseen kysymään neuvoa! Kyllä siellä osataan nuo jutut!
PPS vai onko se PSS.
No oli kumpi hyväänsä, lisäsin tuohon alas yhden kuvan elokuun iltaruskosta. Syksyn kuvia en kehdannut laittaa, kun tuossa rannassa on kaikki niin ruskeaa, keltaista ja harmaata, eikä edes niitä kauneimpia sävyjä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
torstai 27. lokakuuta 2016
Helsinki ja syksyn värejä
Kävin parina päivänä kävelemässä enemmän kuin meikäläisen laiskanpulskean seniorin edes kuuluisi. Mutta kun katselin ympärilleni, havaitsin kärsimyksen ja vaivan kannattavan. Luonto on varsin värikylläinen vielä hetken ennenkuin se peittyy lumivaippaan. Jos yleensä peittyy täällä etelässä! Suurin osa lapuista, joita lehdiksi myös kutsutaan, ovat löytäneet tiensä maahan. Jäljellä törröttävät ainoastaan puitten ja pensaitten alastomat oksat.
Seuraavassa vähän vihreää, kerrassaan keltaista, oivallisesti oranssia ja rutkasti ruskeaa.
Seuraavassa vähän vihreää, kerrassaan keltaista, oivallisesti oranssia ja rutkasti ruskeaa.
Joku näistä viipyy laiturissa vielä jäidenkin tullessa |
Yksinäinen penkki odottaa ensi kesän istujaa |
Toinen polku tuo ja toinen vie ja patsas valvoo kulkijaa |
Vähäpukeiset valvojat Munkkiniemen kartanon puistossa |
Ei hoida enää maamme isä asioitamme Tamminiemen rantasaunassa |
Sammalen ja lehtien värisikermää |
Melkein peikkometsän taikaa - vihreä vielä hallitsee hetken |
Kallion takana siintää tyhjä ulappa |
Uimareiden kokoontumisajot ovat päättyneet |
Pieni polku metsän halki vie |
Senioripuu suojaa Torpanrantaa |
Siihen sammui johtotähti, poika kävelemään lähti |
Munkkiniemessä on kreivi ja puut ja puistotie ja ratikka |
Hän aloittaakin syksyn taiteellisesti värinsä järjestellen |
Puu on vaihtanut lehdet pompuloihin |
Pylväs valvoo polkua ja pentuja |
Käymme tai pikimminkin uimme yhdessä ain, muttei aina rinnakkain |
Ison pojan ongenkohot odottavat ensi kesää |
Lehdet meni, marjat jäi ja musta on valttia |
Kohta se nähdään kantaako pihlaja kahdet - marjat ja lumet |
Hän luopui yläpään lehdistään ensin ja sottasi nurmikon |
Ei tarvitse marjan etsiä kaukaa kaveria |
Urheilukadulla säilyy kesän värit vielä pitkään |
Hesperian puistossa Oopperan vierellä vaihtaa pensaikko pian itsensä talviasuun |
lauantai 3. syyskuuta 2016
Poimintoja syysmetsästä
Jo muutaman päivän ajan on ollut tunne, että metsään on tullut jo syys. Senhän tiesi jo aikoinaan Olavi Virtakin ja totesi edelleen että lohduton yön hämäryys. No viime öinä on ollut tunne, että yö on hämärä ja jo lohduttoman kylmäkin. Oli nimittäin mökin mittarissa yhtenä yönä +4,8 C. Ei se varmaan Suomen ennätys ole, mutta meidän nurkalla tuona yönä kylläkin ennätys. En tykännyt yhtään! Takkaa on saanut jo polttaa harva se päivä ja sehän tarkoittaa tietenkin puutöitä eli pilkkomista. Arvatkaa tykkäänkö siitä! No juu ja ei! Juu kuntomielessä ja ei selkämielessä.
Mutta lupasin niitä poimintoja ja tässäpä niitä on muutamia oikein kuvatekstien kera! Ja ne on tottakai omaan tapaani täysin sekaisin. Sienistä en tiedä mitään, joten oletan, että kanttarelleja lukuunottamatta en söisi kuvien sieniä! Jos jotakuta askarruttaa kasvien nimet, niin ne löytyvät netistä.
Hauskaa syksyn odotusta kaikille!
Mutta lupasin niitä poimintoja ja tässäpä niitä on muutamia oikein kuvatekstien kera! Ja ne on tottakai omaan tapaani täysin sekaisin. Sienistä en tiedä mitään, joten oletan, että kanttarelleja lukuunottamatta en söisi kuvien sieniä! Jos jotakuta askarruttaa kasvien nimet, niin ne löytyvät netistä.
Hauskaa syksyn odotusta kaikille!
Puolukkaa riittää tänä syksynä |
Rauli-myrsky taivutteli puita liki mielensä mukaan |
Lisää puolukoita |
Kantarellit ovat kokoontuneet polulle |
Kaislikko alkaa harmaantua talvea odotellessaan |
Sienijoukko sammalikossa |
Sientä, sammalta vai jäkälää? Kaunista kuitenkin! |
Kannon voi peitää näinkin kauniisti ja pehmeästi! |
Työn touhussa mettä etsimässä kesän viimeisestä kukasta |
Kello näyttää alkanutta syksyä |
Sienet etsivät joukolla suojaa kanervan alta |
Peikkometsässä kuusien alla |
Punakärpässieni on myrkyä ihmiselle kauneudestaan huolimatta |
Karpalosuo valmistelee satoa lähiviikoille |
Karpalosadon alkua |
Luonnon eri muotoja tarjolla metsässä |
Metsätietä peittävät sienet |
Siniharmaan sävyinen juolukka |
Sininen mustikka on päässyt suojalehdistään |
Koivu valmistautuu värin vaihtoon |
Onko tässä monta kertaa kielon päälle? |
Varislentue matkalla lähipellolle evästä etsimään |
Tämä kuusi saattaa selvitä hengissä joulustakin |
Apilalle ei kerrottu, että nyt on jo syksy |
Jin ja Jang |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)