lauantai 16. heinäkuuta 2016

Savonlinnan torin nurkilta

Kyllä meinasi tulla vanhuksestakin ruokabloggari tai ainakin kahvibloggari edellisellä päivityksellään! No päätinpä siis jatkaa lievästi matkailuaiheisella uudella pikkujutulla, jossa merkittävä paino on savonlinnalaisella herkulla, lörtsyllä. Lörtsy on jokaisen itse koettava, ei sitä voi toiselle kuvailla, kun se on vaan niin hyvää!

Olen jo 40 vuoden ajan viettänyt enemmän tai vähemmän aikaani Savonlinnassa. Tuona aikana olen ikäväkseni nähnyt kaupungin hiljaisen hiipumisen erityisesti kesäajan ulkopuolella. Viimeisimpiä ikäviä viestejä toi opettajankoulutuslaitoksen loppuminen. Mutta kesän riemua ja värikkyyttä ei onneksi ole mikään himmentänyt! Turistikausi ja erityisesti oopperajuhlat tuovat aina kaupunkiin iloista vipinää, jota säänhaltija yrittää omilla toimillaan joskus häiritä.

Kaupungin yrittäjien aktiivinen toiminta kehittyy edelleen ja turisteille järjestettyjen aktiviteettien määrä on ollut mukavassa kasvussa. Tarjolla on konsertteja, näytelmiä, luentoja, taidetta jne. Luonto omalta osaltaan edesauttaa kesävieraiden viihtymistä Savonlinnan palveluiden äärellä. Saimaa norppineen, kalasääskineen, saarineen ja luotoineen on antanut vesillä liikkujille monipuolista havainnoitavaa.

Savonlinnan ehdoton keskuspaikka on kauppatori, jonne paikalliset ja turistit kokoontuvat kesäaamuisin kahvittelemaan, lörtsyn syöntiin ja ruokatarvikkeiden hankintaan. Torilla on tarjolla myös runsain mitoin käsityö- ja matkamuistotuotteita. Lisää nautittavaa, tutkittavaa ja ostettavaa löytyy pitkin kaupungin vanhempia ja uudempia katuja.

Torin ohittaminen ilman lörtsykahveja on syntiä ja siten suuresti pahoiteltavaa toimintaa! Itse olen vannoutunut lörtsyihminen. Pidättäydyn perinteisessä lihalörtsyssä, mutta olen joskus kurkannut aidan toisellekin puolelle ja maistellut mm. omenalörtsyä. Ja eihän lörtsyjen tarjonta mainitsemiini täytteisiin suinkaan lopu, vaan tarjolla on lukuisa määrä muitakin täytevaihtoehtoja. Veikkaan, että torikahviloista löytää jokainen omaa makuunsa maistuvan version suolaisena tai makeana!

Ja torisillan kupeessa sijaitsevan hienosti uudistuneen Kalastajankojun muikkukeittiötähän ei kukaan voi ohittaa! Ovaskan Nikon taidolla paistamat muikut ovat must jokaiselle herkkusuulle.

Kun liikut Itä-Suomessa, muista käydä Savonlinnassa! Äläkä unohda tutustumista Olavinlinnaan, herkuttelua paikkakunnan antimien ääressä ja käy myös laivaristeilyllä!

Kauppatori kävelysillan takana (Kuva on otettu Puistokadun puolelta)
Kävelysilta toiselta kantilta
Satamalaituria vasemmalle jäävän torin luona

Risteilyaluksia satamalaiturissa
Ravintola Waahto torin ja Seurahuoneen vieressä
Torilta saa myös hurjempaankin kyytiä
Rauhallisempaa kyytiä on tarjolla vesillä. Taustalla Panimoravintola Huvila
Isompaakin risteilylaivaa on tarjolla

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Savonlinnaan kahville

Se on tuo ylin säänhaltija, Taivaan Suuri Vesisaavinkaataja, pitänyt huolen, että vettä on riittänyt meidän perunoille ja naapurin kuiville heinille. Mutta ulkomaalarille tuo kosteuden tarjonta ei ole ollut mitenkään erityisen mukavaa. Mutta projektissa on edetty rivakalla vauhdilla viiden viikon aikana.

Kulkuväline kosteikkoon

Mutta kahvilastahan minun piti kirjuuttaa! Kun tuo VR rullasi raiteensa pakettiin Savonlinnan ikiaikaisen rautatieaseman luota, mietittiin paikkakunnalla otsat rypyssä, mitä tuolle rakennukselle tehdään. Me seniorit muistamme varmaan, miltä vanhat rautatieasemat näyttivät ja näyttävät, oli paikkakunta mikä hyvänsä. Niin näyttää Savonlinnankin asema.

Aseman seinissä olleet, varmaankin vähintään 70 maalikertaa olivat saaneet säiden kohtelusta osansa ja eri kerrokset kurkkivat toistensa sivuitse kaupungin hulinaa. Mutta ihmeitten aika ei ollutkaan ohi! Asemarakennukselle löytyi ottajansa ja tänä kesänä pintaan ilmestyi uusi rakennuksen henkeen sopiva maalipinta. Jo toissa ja viime kesänä rakennuksen odotussaleihin ja matkatavaratiloihin ilmestyi käsityöyrittäjien verstaita ja puoteja. Näin syntyi rakennukseen mukavaa säpinää!

Viime kesänä ilmestyi rakennuksen päädyn isohkoon saliin Kahvila Raide, joka on päivä päivältä parantanut tarjontaa ja suosiotaan kuin ennen muinoin sika juoksuaan. Tuo vertaus ei ole kahvilan herkkujen kannalta aivan oikeaan osuva, mutta sinällään vekkuli ilmaisu.

Kahvila Raiteessa on tarjolla lounasruokaa useammalla sortilla ja erityisruokavalioisille kahvilan oman jauhopeukalon tuotteita. Peukalo on huomioinut tarjolle laktoosia, gluteenia, sokeria ja kaikkea muuta hyvää välttelemään joutuvien tarpeet. Otin osasta kuvia, mutta kun pidän itse enemmän suolaisesta tarjonnasta, niin makeitten herkkujen kuvaaminen jäi vähemmälle.  Ja meikävanhus kun kävelee tarjoilutiskin kuvetta tarjotinta hakemaan, on syönyt jo silmillään mahansa täyteen päästyään innosta vapisevin käsin tarjottimen luo. Vekkulia on myös tarjoiluastioitten kirjo! Montaa samanlaista kuppia tai taltriikkia ei juuri löydy. Värikkään eläväistä meininkiä!

Muistakaa käydä testaamassa jos olette oopperaliikkeellä tai käytte muuten Savonlinnassa! Ohessa kuvaa itse kahvipaikalta.

Sisäänkäynti Kahvila Raiteeseen on ratapihan puolelta.

Kahvilan pöytäkirjoa.
Entisen odotussalin ovi vie käsityöpajoihin.


Ikkunan luota alkaa liinakoreissa herkkutarjonta.

Kyytselän jäätelötiskissä tilajäätelöitä ja NAM!

Entäs kakut sitten!

En sano mitään, mutta söin yhden ja seuraavana päivänä toisen. (gluteenitonta)

Nyhtökalkkunapiirakkaa.

Ja sitten piirakkaa ja rieskaa.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Kykyjen punnitseminen - Alku!

Että tulikin julkisesti kirjoitettua itselle kompastuskivi eli emämunaus! Tosin ei minua saa millään muullakaan keinoin ryhtymään mihinkään uuteen. Mutta, että piti luvata opetella ukun eli ukulelen soitantoa! Hermo piti tuon kirjoitukseni jälkeen lähes kolme viikkoa. Yritin unohtaa lupaukseni, mutta pieni menninkäinen päässäni muistutti jatkuvasti lupauksesta.

Päästyäni mökiltä ja maalaushommista kahden päivän lomalle Helsinkiin, päätin ottaa kiinni härkää sarvista ja itseäni niskasta. Marssin muina muusikkoina Musiikki Fazerille kyselemään soitinta. Kysyin sellaista mallia, jonka voisin, kyllästyttyäni varmaankin kahdessa päivässä harjoitteluun, laittaa mökillä nuotioon. Eli ei aivan kalleinta konserttimallia! Onnekseni juuri sitä minulle (kuulemma!) sopivaa mallia ei ollut sillä hetkellä myymälässä. Sitä tulisi vasta noin kuukauden kuluttua. Lupasin palata asiaan! Huh, huh! Olipas "läheltä piti"-tilanne!

Omatuntoni edelleen soimatessa muistin nähneeni soittimia myös Verkkokaupassa, joten seuraavaksi matkasin kohti Jätkäsaarta. Ja siellähän niitä valitettavasti oli! Olin varautunut matkaan tuhdilla setelinipulla, kokonaisella viidellä kympillä. Tarkistin tarjolla olevan ukulelen hinnan myymälän nettipäätteeltä ja yllätyksekseni hinta olikin kohtuulliset 29,90 Euroa! Investointi ei siis muodostunut järin kohtuuttomaksi! Se kestäisi jopa todennäköisenä läheisteni pitämän projektini epäonnistumisen.

Noutovaraston luukulta "unelmieni" soitin löytyi ja se luovutettiin minulle tuota kohtuullista maksusuoritusta vastaan. Mainitsin myyntihenkilölle, että ei kannata katsella vielä aikoihin konsertti-ilmoitustani! Voi nimittäin kestää tovin ennenkuin minulle tarvitsee varata Musiikkitalolta konserttisalia! Ajelin renkaat soikeana kotiin, purin soittimen paketistaan ja nostin sen povelleni. Ja tajusin mokanneeni todella pahasti! Ei olisi pitänyt luvata mitään ja ei ainakaan julkisesti! Pieni soitin ja nakkisormet eivät ole optimaalisin yhdistelmä musisoinnille! Yksi kieli olisi vielä menetellyt, mutta tässä oli kokonaista neljä kieltä! Kokeilla kuitenkin täytyi kun tuli luvatuksi!

Onneksi on iPad olemassa! Youtube muodostui pelastajaksi aloittamiselle. Sieltä löytyi monet viritysohjeet ja opastusvideot alkuun pääsemiseksi. AppStoresta löytyi aiheeseen liittyviä sovelluksia. Enää ei puuttunut kuin kykenevä oppija! Päätin yrittää itse kun muitakaan ei ollut saapuvilla!

Nyt muutaman päivän jälkeen osaan jo neljä sointua. Tiedän missä sormien pitäisi olla, en vielä muista mikä on minkäkin soinnun nimi ja sormet eivät suostu koko hommaan. Ja sitäkään minulle ei ollut kukaan kertonut, ettei soitinta rämpytetäkään suoraan alas, vaan siinä on rämpytyskädelle esim. alas-alas-ylös-ylös-alas-ylös-juttuja ja kaikkia variaatioita käden alas-ylös-heilutteluista. Ei tuo kyllä mene ikinä jakeluun käteeni asti!

Nyt jo mökin maalauksen lomassa neljäntenä harjoituspäivänä tekee mieli nuotiolla paistettua makkaraa! Mitähän tekisin?


Ja sopii se seniorillekin! Mutta se helppous hakee minun tapauksessa vielä itseään!
Ja väreissä olisi löytynyt joka asuun sopiva vaihtoehto!






Ja siinä hän on, mutta ei taida taipua käsissäni!  

Väri on oiva! Melkein mökin uusi sävy ja sopii tarvittaessa saunan uuniinkin.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kalasääski livekuvassa heinäkuun ajan

Savonlinnalainen päivälehti Itä-Savo julkaisi 6.7.2016 artikkelin, jossa on hienoa informaatiota niille, joita luonto kiinnostaa! (http://www.ita-savo.fi/uutiset/lahella/nyt-katsotaan-kalasaaskea-saimaalta-livekuva-kalasaasken-pesalta-ihastuttaa-345832)

Norppa-Taskinen tarjoaa taas hienoa livekuvaa luonnosta! Savonlinnalainen luonto-osaaja Juha Taskinen on tällä kertaa sijoittanut kameran n. 2 metrin etäisyydelle kalasääsken eli sääksen pesästä Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon. Kuvaamiseen on pyydetty lupa, eikä kamera häiritse pesän elämää! Livekamera toimii heinäkuun 2016 loppuun, jolloin kuvauslupa päättyy.

Sääksi on keskikokoinen petolintu, jonka siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat. Sen pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm (lähde: Wikipedia). Lintu elää n. 20-vuotiaaksi. Taskisen mukaan on mahdollista, että pesivä pari olisi käyttänyt kuvattua pesää jo jopa 15 vuoden ajan. Pesässä on 3 poikasta ja yksi kuoriutumaton muna.

Kalasääski saalistaa kaloja väijymällä niitä 10-30 metrin korkeudelta ja sitten syöksymällä veteen nappaamaan saaliinsa.

Itselläni on tilaisuus nähdä lähes päivittäin kalasääski saalistamassa mökkirantamme kaislikon yläpuolella. Lähin kalasääsken pesä on reilun kilometrin päässä mökiltämme luodolla. Pesä sijaitsee luodon korkeimmalla kohdalla ison männyn latvassa.

Suosittelen tutustumaan kalasääsken pesäelämään, sillä se on hieman eloisampaa kuin norppakamerassa nähty köllöttely!

Osoite kalasääskien elämään on    http://player.pukkistream.net/kalasaaski.html

Tässä pesältä muutama kuvakaapattu makupala:

Kolme poikasta ja kuoriutumaton muna.

Emo suojelee!

Emo valppaana ja joukolla odotellaan uroksen tuomaa suoka-annosta.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Saunanpitäminen on haaste sinällään!

Kukapa ei nauttisi saunomisesta! Ja etenkin mökkiolosuhteissa järven tai meren rannalla. Mutta kyllä viimeiset muutamat viikot panivat tuonkin nautinnon koetukselle! Tuli jopa mieleen, että kun monissa maissa pärjätään pelkällä suihkulla, niin miksen minäkin voisi pärjätä! Mutta ei, projektiin täytyi suomalaiskansallisen perinteen hengessä ryhtyä.

Se oli tuo homepirulainen nimittäin iskenyt saunan hirsiin ja tehnyt runsaasti niihin omia pintakuvioitaan! Ei ollut hoitaneet Valtti Pohjuste ja Valtti Extra hommiaan kuluneiden reilun 12 vuoden aikana. Se on tuo viher-ihminen nimittäin vaatinut, ettei saa pohjusteessa olla liikaa hometta estävää ainetta vaikka onkin tarkoitettu siihen estoon. Se piiperö kun ajattelee, että saattaisi home muuten tykätä huonoa ja vaikka kuolla ennenkuin pääsee tuhoamaan jo kuollutta hirsipuuta. Ja tiedä vaikka myrkky hyppäisi pitkin mäntykankaita ja tuhoaisi kaiken muunkin elävän lähimaastosta. Kyllä pitäisi minunkin ymmärtää, että eihän sen homeenestoaineen kuulu oikeasti estää hometta vaan suojella luontoa. Mutta kun en sittenkään oikein ymmärrä!

No eihän siinä auttanut kuin kaivaa vehkeet, värkit, välineet ja aineet esille. Siinä sitä sitten pestiin, kuivattiin, raaputettiin, hiottiin, huuhdeltiin, poistettiin pilaantunutta, pestiin taas, hiottiin, huuhdeltiin ja lopulta pohjamaalattiin. Ja lopulta maalattiin ja maalattiin ja maalattiin ja maalattiin. Maalattiin oikein kahdella värillä, kitinvalkoista pieliin ja räystäitten alle ja hiisivihreää-Vinhaa muualle. Ja kun maalasit toista väriä, piti mukana olla toinenkin väri, että sai peitettyä sotkun kun pensseli hipaisi välillä  naapuriväriä. Välillä oli joka toinen sutaisu valkoista ja joka toinen hiisivihreää. Ja joka toinen päivä piti käynnistää mopo ja pyhkäistä kylän rautakauppaan aineostoksille. Muita aineita ei voinut ajatellakaan (tai kyllä ajattelin, mutta en kertonut "työnjohdolle") kun ilman niitäkin tippui tikkailta.

Tuo edellä oli vielä se helpoin osa! Kun tuohon lisätään räystään alta koloistaan mesireisuille kiirehtivät ampiaiset, vesisade, tikkaiden kaatumiset ja kipeät lihakset (niskoissa, hartioissa, jalkavarsissa, nilkoissa jne.), tuli hommaan haastetta ainakin yhden seniorin harteille välillä liikaakin. Tunnustan kostaneeni lukuisille ampiaisille ne neljä pistoa, joista pääsin nauttimaan tikkailla seistessäni. En pitänyt niistä pistoista! Välillä piti maalata purkki yhdessä kädessä, pensseli toisessa, Raid-purkki kolmannessa ja neljännellä pitää vielä tikkaista kiinni. Välillä meinasi joap kädet loppua! Erään piston seurauksena sain litran hiisivihreää maalia paidalleni, housuilleni ja osan taskuun puhelimen seuraksi. En tykännyt! Lisäksi kaksi kertaa tikkailta tippuminenkaan, ei erityisemmin parantanut fyysistä kuntoani, eikä tuonut lisätehoa työtahtiin. Olisin luullut toisin!

Ja kaikkihan tietävät, ettei työehtosopimus päde näihin puuhiin! Palkkaa ei herunut, työajat seniorille täysin sopimattomat, ruokatauot vajaamittaiset, ei kunnon kahvitaukoja, lomista ei tietoakaan, työnjohto komentaa ei niin rakentavalla tavalla, ei minkäänlaista kehityskeskustelua, palaute ei aina ollut kannustavaa, jatkuvaa hiostamista. Tuo kaikki haittasi työmotivaatiotani, väittäisin että jopa kriittisellä tavalla! Hyvä, että tuossa kerkisi silmät avata kuuden tunnin unilta, kun piti taas heiluttaa maalivälinettä iltahämärään. Ja kun yötä ei tullut suomalaisesta kansanperinteestä johtuen, niin sitten mentiin siihen asti kunnes tikkailla pysyminen ei enää onnistunut. Ja kun kello oli noin 23.00, voi raahautua makaamaan tikkaiden juurelta sänkyyn hetkeksi.

Mutta onneksi homma alkaa olla valmis ja minä kypsä! Mietin vielä, että menenkö enää koskaan saunaan kun se on noin työläs laitos (aprillia! Kyllä menen ja monesti!). Alla muutama kuva projektista.

Toivotan kaikille aurinkoa kesään ja makoisia löylyjä saunoihinne! Mutta varokaa hometta kaikissa paikoissa, sillä se teettää kohtuuttomasti ja ikävällä tavalla töitä!


Kuistin katosta aloitettiin. (Seinä sotkettu heti!)
Kohde lukuisten pesujen ja hiomisten jälkeen.


Pielilaudat olivat myös iso haaste!

Lipun kerkesin vetää salkoon, mutta muuten juhannuskin meni maalatessa.

Kyllä kuitenkin tykkään ja aion saunoa edelleen ja paljon!
PS. Jos luulitte, että tein kaiken yksin, niin erehdytin Teitä. Perhettä ja sukua oli mukana aika ajoin. Erityiskiitokset Eselle ja Lienalle osallistumisesta! Välillä tosin olin tuskastunut heidän suunnattomaan energisyyteen, mutta kestin sen urheasti hammasta purren! Kiitos!