sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kesänkynnyksellä

Alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin tuo talvi, jossa ei paljon lunta kylillä nähty. Hesassa ja muualla isojen vesien äärellä saatiin nautiskella luihin tunkevista puhureista. Jos jostain asiasta yrittäisi etsiä positiivista niin eipä ainakaan lumilapiot paljon kuluneet. Liikkuminen sulaa katua pitkin oli vanhemmallekin kansalaiselle suhteellisen helppoa sen minkä kipeät luut ja lihakset antoivat myöten.

Nyt onkin sitten elelty ainakin kuukauden päivät katu- ja muiden pölyjen kurimuksessa. Ei ole paljon sade huuhdellut pölyjä pois! Kaikki maailman flunssat ja muut pöpöt ovat puraisseet pohjoisen ankariin oloihin tottunutta kansaa. Ne henkilöt kun tajusivat ja uskalsivat ottaa flunssarokotuksen ovat ehkä päässeet vähemmillä tuskilla. Mutta viimeisten viikkojen ajan ovat ihmiset niin lähi- kuin kaukopiirissäkin niiskuttaneet, kärsineet kuumeista, yskineet ja ilmeilleet muita flunssan merkkejä. Pärskeet ovat täyttäneet ilmatilan ja kärsimystä on tuntunut esiintyvän laajalti. Apteekeissa on ollut kovat ruuhkat kuin parhaina hulluina tai keltaisina päivinä tavarataloissa. Jos on selvinnyt apteekissa edellä olevan reilun kolmekymmenen jonottajan jälkeen hengissä reseptitiskille, on voinut sanoa olevansa vielä melkoisen hyvässä kunnossa ja kyseenalaistaa lääkityksen tarpeen.

Kotona kerrostalossa on saanut tunnin välein pukea tai riisua villasukkia ja paksua sisäpalttoota kun välillä palelee ja välillä on hiki. On vaan talonmies laittanut lämmönjakelun automaatille! Kun ulkona puhuri puhaltaa lämpöanturiin, alkaa sisällä tunkeä lämmönhönkää ja kun sattuu aurinko anturiin, niin menee kaikki lämpöputket kiinni ja sisällä viilenee. Siinä kuluu vanhankin päivä rattoisasti kun pukee ja riisuu vuorotellen. Olo on kuin vaatemallilla muotinäytöksessä vaikka röijyt eivät ole aivan samaa tasoa.

Eli otetaan keväästä kaikki ilo irti ja odotellaan jännityksellä vapun räntäsadetta! Jos jokin on taattua niin se on ainakin!