/>/> VANHUS STADISSA: Seurasaari
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seurasaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seurasaari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Joko se alkoi - vuosi 2020+1?

 Kyllä vaihtuikin nopeasti taas vuosi! Jotenkin olisin odottanut, että välissä olisi suotu muutama päivä aikaa valmistautua rankan vuoden jälkeen aivan uuteen. Olisi saanut tehdä yhteenvedon koetusta, vähän pureskella sitä ja laatia suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Tuo edellinen vuosi oli sen verran rankka, että siihen olisi tarvinnut herkkä vanhuskin pienen paussin. Mutta ei mennyt vuodenvaihto tietenkään toiveen mukaisesti. No mennään nyt sitten heti vauhdilla alusta alkaen!

Vuoden eka päivä meni täällä Helsingissä normaalissa synkässä, ruskeassa kelissä. Tuuleskeli melkoisesti ja kun lämpö oli nollan kieppeillä, se puri luihin ja ytimiin. Mitähän tuokin sanonta oikein tarkoittaa, sillä minua ainakin paleli päivälenkillä aivan hit... eikun mahdottomasti.

 Vuoden toisenä päivänä verhottiinkin yllättäen koko maa valkoiseen huntuun. On muuten hieno ilmaisu tuokin. Vähän kuin maa olisi mennyt naimisiin hunnussa, mutta eihän se niin ollut. Sitä vaan sateli lunta koko päivän ja maalasi kaiken valkoiseksi. Alkuun tuli semmoisia pieniä höytyviä ja illalla saatiinkin sitten oikeaa lunta, semmoista kuin lapsuudessa oli aina taivas tulvillaan ja lapaset jäässä. 

No hienoltahan kaikki nyt näyttää - lumipeitteessä. Vähän käy mielessä, että yritetäänkö meiltä pimittää jotain? En ole kuitenkaan tällaista vastaan!

 Mutta mahtaako tuolla keinolla nyt tulla parempi vuosi kuin vanhasta? Tuntuu kuin ikävät asiat peitettäisiin lakanan alle. Toisaalta sitten se vasta meillä hankalaa on, jos tuleekin huonompi vuosi. Siis älyttömän hankalaa! Ei voi tulla niin huono, koska ei ole enää huonompaa olemassa. On se vaan yritettävä uskoa, että parempi tästä tulee!

Toiveikkaana paremmasta tulevaisuudesta vetäisin pipon päähän ja kintaat käsiini. Lähdin nauttimaan huntupeitosta ja luonnon puhtaudesta. Suuntasin kohti Seurasaarta. Meiltä kotoa on sinne näppärä kävelymatka useamman eri reitin kautta. Nyt valitsin rantoja seuraavan polun. Moni muukin oli lähtenyt kuntoilemaan melkoiseen lumisateeseen. 

Merivesi lainehti vapaana ja ainoastaan Seurasaaren lammissa oli jää tai ehkä sohjopeite. Saaren vanhat rakennukset ja luonto oli todella kauniina uuden lumen alla. Oli suorastaan huojentavaa ja rentouttavaa nauttia hienosta ympäristöstä päättyneen vuoden synkkyyden jälkeen. 

Nyt vaan kerätään voimia ja lähdetään toivorikkaina odottamaan alkaneen vuoden haasteita! Hyvä tästä tulee ja rokotuksetkin saadaan vielä. Noudatetaan ohjeita terveyden säilyttämiseksi ja nautitaan säännöllisestä kuntoilusta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!


torstai 4. tammikuuta 2018

Lenkillä Seurasaaressa

Ei tästä tule mikään laajempi hehkutuskirjoitus alkavaan vuoteen, vaan aivan peruskauraa meinasin kirjata.


Kävin tuossa vuoden vaihtumisen aikaan tsekkaamassa Helsingin Seurasaaren. Teputtelin omilla ”pikkutöppösilläni” (nro 43) tuon reilun 8 kilometrin lenkin kotoa saareen ja takaisin kotiin. Onnekseni sää oli mitä parhain! Tuon olivat huomanneet myös lukuisat muut vuodenvaihteen lenkkeilijät.

Nappasin muutaman kuvan ”talvisesta” maisemasta. Nii...in! Ei ole talvesta meillä tietoakaan. Välillä sataa räntää ja välillä vettä. Mielestäni lunta ei tarvitsisi tullakaan, koska se tietää liukkautta, onnettomuuksia ja monenlaisia ongelmia. Mennään näillä vaan, satoi tai paistoi! Ja otetaan aurinkoinen kevät ja lämmin kesä riemulla vastaan heti huhtikuun alun jälkeen. Näin olen merkinnyt kalenteriini!

Eli siis innolla kevättä odottelemaan!

HYVÄÄ ALKANUTTA, KAUNIIN KESÄN VUOTTA 2018!



Kuva napattu iPhonella vasten keskipäivän aurinkoa.



lauantai 2. tammikuuta 2016

Seurasaari - erämaa lähes Helsingin keskustassa

Ryhdistäydyin lenkkeilemään tuossa Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Tuohon puuhaan olivat kannustaneet pitkin vuotta puoliso ja pääkaupungin monet lääkintäalan ihmiset, joiden luona käyn sillin tällöin tervehdyskäynneillä.

Kotoani sopivan etäisyyden päässä on Seurasaari, jota voi luonnehtia varsinaiseksi keitaaksi keskellä suurkaupunkia. Ei palveluiden takia vaan loistavan luonnon ja mukavan historiallisen ilmeensä vuoksi. Olen joskus ennenkin kiittänyt tuon saaren säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkimme päättäjiä ja teen sen jälleen. Kiitos!

Otin saarella kulkiessani muutaman kuvan paikoista. Tuona kuvien ottopäivänä oli saarella käynnissä varsinainen ihmisvaellus. Paikalla oli kiinalaisia bussiryhmiä ja suomalaisia perhekuntia lähes pilvin pimein. Se oleellinen eli lumi oli valitettavasti aika vähässä. Lapset olisivat viihtyneet merkittävästi paremmin, jos juhlakentän kallioilla oli ollut kunnon lumipeite. Kioskilla kävi kuitenkin kuhina ja paistonuotio loimusi. Huolimatta väenpaljoudesta, saarella riittää rauhallisia polkuja astella omien sinisten ajatusten kera.

Käykäähän kokemassa Seurasaaren luonto ja maisemat sekä tutkimassa historialliset rakennukset! Ja tietenkin kuumalla kaakaolla juhlakentän kioskilla!

Tiukkailmeinen siltavahti kaiteella
Edellisen talven siltanäkymä saaren suuntaan





Tamminiemen museo Seurasaaren sillan poskessa täynnä Urho Kekkosen historiaa