Joidenkin sanojen merkityksestä

Tuli tuossa pyöräillessä mieleen sanojen merkityksiin liittyviä ongelmia. Seuraavassa niistä muutamia esimerkkejä.

LAAKSO
Kun aikanaan lähdin kotoa esim. kohti Laakson terveyskeskusta, oli matka sinne pelkkää nousua. Olen aina olettanut laakso-sanan kuvaavan alavaa paikkaa rinteiden/kukkuloiden välissä. Kotoani katsoen Laakson terveyskeskus sijaitsi kuitenkin mäellä tai kotiini nähden maastollisesti hieman nousevalla paikalla. Onko tuommoinen nimi siis kohdallaan? Tuskin ne kuitenkaan tuon takia muuttivat terveyskeskuksen Kiveläksi Kivelän sairaalan yhteyteen Töölöön. Oli sillä varmaan jokin muu syy, ja sinne on muuten alamäki, mutta paljon pidempi matka. Kivelän kivistä en ryhdy sanomaan tässä yhteydessä mitään.

KALALLA tai KALASSA
Kun sanotaan, että Masa on kalassa, herää kysymys, onko hän tunkeutunut johonkin kalaan sisälle vai onko hänet syönyt kala? Tosin taitaahan raamatussa olla kertomus Joonasta valaan tai jonkin suuren kalan vatsassa, mutta se oli jo muinoin ja on sitä paitsi tuhansia vuosia vanha juttu. Jos palataan Masaan ja sanotaan hänen olevan kalalla, onko hän siis matkassa kalalla (vrt. mopolla) vai seisooko hän kalan päällä (vrt. laiturilla) jossain? Tosin Masa on monipuolinen kalamies ja tuntenee nuo kaikki vaihtoehdot. Tuskin Masa on Joonan tuttuja kuitenkaan ikäerosta johtuen!

PARKETILLA tai PARKETISSA
Tanssipari pyörii parketilla ja nauttii musiikin hurmiosta. Pari ei juurikaan jätä jälkiä parkettiin, ellei miestanssijalta tipahda jakoavain tai muu iso työkalu taskustaan parkettiin. Miten muka niin? No, jos olisi sattunut jäämään lähtökiireessä taskuun. Joka tapauksessa putoamisesta syntyvä runtu olisi sitten parketissa. Miten muka miehellä on jakoavain taskussa tanssiessaan? Sitähän minäkin ihmettelen, mutta runtu on nyt parketissa! Eläimistä voisi hakea kuvausta sanoihin siten, että koirankakka on parketilla, mutta hiirenkolo parketissa. Kumpikaan ei ole tosin kovin hyvä juttu!

POLKUPYÖRÄ
Onko polkupyörä tarkoitettu pelkästään poluilla ajettavaksi. No onhan olemassa myös katupyörä, kaupunkipyörä, kilpapyörä, crossipyörä, läskirengaspyörä, maastopyörä ja maailmanpyörä. Nykyisen sähkönhinnan nousu-uhan alla on monilla siitä huolimatta sähköpyörä. Tuo maailmanpyörä on yleensä tivolin tai huvittelukeskuksen alueella oleva pyörä, jossa istutaan kondoleissa (sanassa on muuten l, ei m) ja katsellaan maisemia pyörän pyöriessä. Ja pikkuisen pelätään! Tuo maailmanpyörä sopii ehkä parhaiten meikävanhuksen tapaiselle laiskuuteen taipuvalle. Ei tarvitse polkea, eikä itse juurikaan liikkua. Tuo polkupyörän juttu on polkea pedaaleja, ei itse pyörää. Tuossakin meitä harhautetaan väärällä ilmaisulla.

KENKÄLUSIKKA
Lusikka-sana viittaa syömiseen, mutta mitä kenkälusikalla sitten syödään? Olisikohan tuolle vempeleelle parempi nimitys kengänjalkaanavustin? Mutta on siitä ainakin hemmetinmoinen apu näillä vuosilla. Minulla on semmoinen pitkä, joka helpottaa, ettei tarvitse kumartua, jolla voi myös koukkaista kengät lähemmäksi jalkoja. Se olisi muuten hieno avustin, jollei se olisi aina väärässä paikassa, milloin  naulakon päällä, naulakon alla tai sitten eteisen kaapin alla.

ON SANAT OIKEASTI AIKA KIEMUROITA!

Kyllä ovat suomenkielen sanat ja sijamuodot aika veikeitä tapauksia. Siinä joutuu ihmispolo olemaan tarkkana, ettei mene niiden kanssa sekaisin. Olikohan nuo Agricolan vai Coca Colan keksintöjä. Olisi ehkä pitänyt keksiä heidänkin jotain muuta helpompaa keksittävää, paitsi nuoren Cocan, jonka keksintö on aika makea. Makea voi olla muuten hieno, hyvä asia tai sitten myös maistua makealle. Nyt taitaa juttu lähteä laukalle! 

Jospa lopettaisin tämän sanailun tällä kertaa. Ei ole ihme, että ulkomainen henkilö on ihmeissään meidän kielemme kanssa. 

Mutta se mikä tärkeintä, meillä on onneksi hieno oma kielemme! Puhukaa, lukekaa ja kirjoittakaa sitä! Vaalikaamme suomenkieltä ja käyttäkäämme sitä elävästi! 

Mitä kuvauksia voisi keksiä sanalle elävästi? Ei, nyt se taas karkaa laukalle!

Tässä kuvassa koulukirjani, josta en ole oppinut mitään. En tosin muistakaan kirjoistani!

Onko tietokone jo ihmisessä?

Vastauksena otsikon kysymykseen voisi sanoa, että jees eli on tietenkin, on aina ollut. Tuota ei vaan tule juurikaan ajatelleeksi. Kysyikö joku, miten niin? No, minäpä yritän valaista asiaa omalla sekalaisen polveilevalla tavallani. Avainasemassa koko hommassa on pääkopan sisällä piileskelevä omituisen näköinen, harmaa möhkäle eli aivot.

PROSESSORI eli SUORITIN

Aivot ovat ihmisen oman tietokoneen prosessori. Oman prosessorini teho on laskenut jo vuosien ajan. Tehtävien suorittaminen, laskeminen, asioiden mieleen palauttaminen ja toimintojen ohjaaminen on aina vaan vaikeampaa. Toiminnot ovat hidastumassa päivä päivältä. Erityisesti päivittäiseen liikuntaan aktivoiva osa prosessoriani on selvästi lakannut toimimasta. Sen osan on vallanneet ne sähköiset impulssit, jotka suosivat ympäröivässä todellisuudessa havaitsemansa sohvan ja nojatuolin käyttöä.

Toisinaan ajattelen kauhulla sitä, ettei olisi käytettävissä näitä kovempia tietokoneita, läppäreitä, tabletteja ja älykännyköitä. Jäisi nykyään moni homma tekemättä. Ei riittäisi oman reistailevan prosessorin ja heikentyvän muistikapasiteetin teho asioiden hoitamiseen. Onneksi maailma on kehittänyt nuo tekniset apuvälineet, joihin osia, mm. tehokkaampia prosessoreita, vaihtamalla saadaan helposti asennettua lisää tehoja. Ihmiselle noiden osien vaihtaminen ei vielä onnistu. Ehkä viisaat keksivät joskus tuohonkin ratkaisun, mutta siihen voi vielä tovi vierähtää.

MUISTI

Ihmisen muisti toimii melkoiselta osin samalla tavalla kuin "oikeassa" tietokoneessakin. Tietoa varastoituu kaiken aikaa aivoihin. joista sitä voi käyttää milloin mihinkin tarkoitukseen. Muistin kapasiteetti vaihtelee ihmisestä ja ajasta toiseen. Jokaiselle on suotu omanlaisensa määrä suoritin- ja muistikapasiteettia.

Omalla kohdallani huomasin vuosikymmenten kuluessa pienikapasiteettisen muistini erikoistuneen ainoastaan turhan tiedon tallentamiseen. Tosin uuden tuonkin lajin tiedon tallentuminen on sittemmin lähes täysin pysähtynyt. Voisiko luonnehtia, että muistini on täynnä ja lisämuistia ei valitettavasti voi asentaa! Ja se ollut vähäinenkin tieto katoaa, deletoituu, sieltä.

Aikanaan näimme tv:ssä varsinaisia muistihirmuja. Enää ei ole Tauno ja Kirsti Rautiaisen tai Timo T. Kaukosen pitämiä tietokilpailuja, ei nähdä Hardi Tiidusta, Esko Kivikoskea eikä muitakaan huipputietäjiä. Heillä oli sitä oikeaa ja laaja-alaista yleistietoa. Itse muistin enimmäkseen Aku Ankan auton rekisterinumero-tyyppisiä asioita. 

Aikoinaan työssäni tarvittava tärkeä tieto on häipynyt muististani jo aikaa sitten. Viime vuosina muistini kapasiteetti on laskenut aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Nyt ollaan kohta sillä rajalla, että jonain päivänä en enää löydä kyliltä kotiin, kun en muista osoitetta ja kadut näyttävät oudoilta. Tuokin päivä vielä koittaa, ehkä piankin? Jopa naapureiden nimet, saati tv-julkkisten nimet ovat kadonneet mielestä jo melkoinen tovi sitten. Tai kyllähän Pekka Poudan muistaa, kun nimi on niin osuva ja hänellä on Sini. Vanhempi väki saattaisi muistaa Harras Kytän ja Helge Jääsalon sekä heidän ammattinsa. Pitäisikin vaatia, että ammatti pitää ilmetä nimessä, ja mielellään hauskalla tavalla.

Muutamia havaintoja

Oletko koskaan ajatellut, kuinka vaikeaa alkaa olla tavallisella kynällä kirjoittaminen tai päässä laskeminen? Tosin ennen varsinaisia tietokoneita eläneet monet osaavat tehdä nuo asiat ilman konettakin, mutta koneista on heillekin nykyisin apua. 

Olen huomannut, että kynällä pitkän tekstin kirjoittaminen ei tahdo enää onnistua. Ensinnäkin kynän pitkään kädessä pitäminen tekee kipeää, kun kämmenluiden asento poikkeaa muun nykytekemisen asennoista, ja toiseksi käsialasta ei ota edes apteekkari selvää. Kun ei enää kirjoita käsin, katoaa myös kirjoitustaito. Eli ei se vaan meinaa enää sujua, tulee vaan omituista suttua.

Nyt pystyy jo sanelemaan tekstiä tietolaitteiden sovelluksiin eli ohjelmiin, ja kone muuttaa ne tekstiksi laitteen muistiin ja kirjoitettavaksi tulostimella paperille tai laitteen näytölle, Tuo ei olisi ihmisessä onnistunutkaan muuta kuin sanelemalla sihteerille, kuten muinoin tehtiin. Itse en kuitenkaan osaa sen paremmin vanhaa kuin uuttakaan tapaa.

Päässälaskutaito on merkittävä osa vanhemman kansanosan perustaitoja, mutta nuoremmalla taskulaskin- ja tietovälinesukupolvelle tuo osaaminen on melkoiselta osin jo hataraa. Prosenttilasku onkin lähes kaikille melkoisen vaativaa ilman apuvälineitä. Tosin kaupallisella ja talousalalla työskentelevät ovat joutuneet oppimaan työssään prosenttien hahmottamisen. 

Kysyhän nykyihmiseltä paljonko on 15% 100:sta. Vastaus vaihtelee 2,78:n ja 235,80:n välillä tai jotain sinnepäin. Kyllähän jokaisen pitäisi osata heti laskea, että sehän on 18,60, kun siinä on alv mukana, vai olisikohan se sittenkin alviton ja oliko se arvo rahaa vai perunoita kappaleissa?

Yhteenveto tai sentapainen

Eli ei kannata valittaa, jos ei ole tietokonetta, kun sellainen löytyy lähempää kuin arvaakaan! Hiusten alla, korvien välissä, otsaluun takana piilee uskomaton "vekotin"! Jos sen kapasiteetti ei miellytä, niin uskomatonta kyllä, sitä voi kehittää opiskelemalla, ainakin jossain määrin. Valitettavasti sen suorituskyky hiipuu ajan mittaan ja se tekee joskus omia tepposiaan, sillä onhan se kuitenkin erittäin herkkä laite. Onko se sitten kuluvaa laatua? Ei siinä määrin, kun voisi olettaa sitä ympäröivän olennon rapistumisesta. Sitä voi toki heikentää "virukset", vaurioituminen tai taudit, mutta merkittävä osa sen suorituskyvystä säilyy melkoisen pitkään, toisilla jopa loppuun saakka. 

On tuo ikioma tietolaite vaan melkoisen etevä peli! Pidetään siitä hyvää huolta ja suojellaan sitä viimeiseen asti rikkoontumiselta! Se onnistuu terveillä elintavoilla, oikealla ravinnolla, sopivalla määrällä liikuntaa, hyvillä harrastuksilla ja hyvillä sosiaalisilla kontakteilla.

Huolehdi omasta tietokoneestasi pääsi sisällä!

Monen sortin kovia muisteja (ei ihmisestä)

Muistatko, kun...

 Tein tässä muuanna päivänä päätöksen, että alan kokopäivävanhaksi. Ajattelin, että harmaahapsiseniorin virka istuisi olemukseeni kuin nenä puoliksi silmien alle ja suun yläpuolelle. Henkinen valmiuteni myös tukee saamattomaksi muuttuneen olemukseni arkisia rutiineja. 

Tuon päätöksen perusteina olivat mm. suorastaan älyttömästi heikentynyt kuntoni (osallistuminen piirikunnallisiin urheilukilpailuihin ei kiehdo enää), suunnaton vastenmielisyys fyysistä liikuntaa kohtaan (liikkuminen nykyisin mieluiten autolla), rajusti lisääntynyt parrankasvu (noin 55 vuotta liian myöhään ajatellen muiden tahojen miellyttämistä), tökkivä muisti (unohdin yhden tärkeän merkkipäivän), kuulon ja silmien toimintaan ilmaantuneet negatiiviset muutokset (puolison komentojen huomiotta jättäminen sekä vaarallinen kompurointi), jatkuvasti kasvava lääkkeiden määrä (ei riittäisi enää yksi lääkekaappi), jne. 

Mielestäni jo edellä luettelluilla perusteilla on oikeutettu vapautumaan kaikesta tekemisestä ja lepäilemään päivät sohvalla telkkaria katsellen. En mielelläni kirjoita näkyviin itselleni luontaista laiskuutta.

No tuo uusi asento elämässä herätti menneisyyden "haamuja" mieleeni. Mieleen tuli kysymyksiä myös teille muille senioriseuraajilleni,

Muistatko, kun...

- maito haettiin hinkillä, pänikällä tai tonkalla maatalosta, eikä maito ollut kevyttä, laktoositonta, rasvatonta tai pastöroitua, ja kerma oli mukana

- voiköntsä oli voipaperissa tai liinassa

- kylmäruuat säilytettiin kellarissa eteisen tai keittiön lattian alla tai pihan perällä maakellarissa, eikä ollut pakastekaappeja tai -arkkuja  

- ei ollut sähköjä, ei tarvittu latureita, kun ei ollut mitä ladata 

- kielellä tai sanonko millä (tai en sano) piti kokeilla paimenpojan langassa kulkevaa pariston tehoa (tämä oli jo vähän uudempana aikana)

- televisioa ei ollut ja jos oli radio, niin sekin oli kidekone, johon sai koskea vain aikuiset

- saunaan mentiin kynttilän tai öljylyhdyn kanssa ja sauna oli pääosin musta sisältä

- vesi haettiin vinttikaivosta ja kaivoveden laadun mittarina toimi sammakko kaivossa

- oma possu tai lehmä asui pihan perässä pienessä kömmänässä eli navetassa

- käytiin tarpeilla ulkohuussissa ja sitten tapeltiin kuka pääsee (ehkä oikea verbi oli jokin muu?) tyhjentämään huussin alusta

- kylässä oli yksi auto, jota juostiin tienreunaan katsomaan, kun se oli liikkeellä?

Olisihan asioita muisteltavaksi ollut pari muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Mutta oli ne hienoja aikoja - vai oliko? Olisiko nyt jokin asia paremmin? Tiedä häntä? Mikähän tuokin sanonta tarkoittaa, mikä häntä, kenen häntä, vai onko se joku hän?

Voi olla ehkä parempi, että lopetan tällä kertaa, että ehdin katsomaan telkkarissa kohta alkavaa ikivanhaa suomalaista elokuvaa ja muistelemaan!

Muistatko, kun aidatkin oli pelkkiä riukuaitoja?