tiistai 27. syyskuuta 2016

Matka Alpeille - osa 1, Kolme kovaa A:ta eli Alps, Austria & Apfelstrudel

 (otsikon suomennos: Alpit, Itävalta ja omenastruudeli)

Kyllä olen aina tykännyt Alpeista! Olen onnekseni aimmin päässyt puolenkymmentä kertaa käymään noiden terävien kukkuloiden äärellä. Päättyneen kesän aikana pääsi kaipuuni jälleen nousemaan sfääreihin ja niinhän siinä sitten kävi! Niin siis, että eräänä lauantaiaamuna istuin poikani kanssa Helsinki-Munchen-lennolla.

Perillä Saksassa Munchenin kentällä oli vuorossa vuokra-auton lunastaminen ja eikun Paxi poskeen ja baanalle kohti Alppeja. En kyllä viitsi tässä mainita enkä edes kehua tasaisia Saksan moottoriteitä tai sitä, että vuokra-Volvolla pääsi jo puolikaasulla 195 km/h. Mutta kylläpä olikin tarjolla suoraa, sileää tietä ilman nopeusrajoitusmerkkejä.

Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui pastalautasen äärelle Garmisch-Partenkirchenissä. Oli juuttaan hyvää! Pastaravintolan vierellä virtaava joki todisti oivallisesti korkean ilmanalan vuoristoveden kirkkautta. Pysähdyimme toviksi seuraamaan sillalta sorsien laskettelua vuolaassa, matalapohjaisessa virrassa. Hauskaa tuntui vesilinnuilla olevan ilmaisella vuoristoradallaan! Kylän pienuus hieman yllätti kun talviurheilua seuranneena minulle oli muodostunut aivan toisenlainen käsitys koosta. Mutta toki muutkin tunnetut talviurheilukeskukset tuntuvat olevan enimmäkseen pieniä kaupunkeja tai kyliä. Mutta se ei kyllä yhtään vähennä korkeiden, jylhien maisemien tehoa!

Seuraavaksi suuntasimme keulan kohti Mittenwaldia ja Innsbruckia. Mittenwaldin lähestyessä alkoivat todelliset, jylhät vuoret piirittää kulkureittiämme ja maisemien jylhyys oli huimaavaa. Mittenwaldin jälkeen siirryimme pian Itävallan puolelle Tiroliin. Posotimme useimmille tutunnimisen urheilukaupungin, Seefeldin läpi. Siellä Eero Mäntyranta putsaili vuonna 1964 mitalipöytää Innsbruckin olympialaisissa ja sai lempinimen "Mr Seefeld".

Lopulta saavuimme ajopelimme navigaattorin opastamana Alppien pääkaupunkiin, Innsbruckiin. Kaupunki sijaitsee laaksossa, jota vuoret ympäröivät. Asukasmäärä on reilut 120.000 henkilöä ja kaupunki on sekoitus modernia- ja historiallista metropolia. Kaupungin alueen korkeuserot ovat huimaavat ja alue yltää korkeimmillaan jopa yli 2.300 metriin. Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin äärellä aivan ydinkeskustassa. Navigaattorimme ohjaamana parkeerasimme Volvon keskustan ison ostos-virastokeskuksen monikerroksiseen kellariparkkiin. Olimme suhteellisen varmoja, ettei hallin rakentaja ollut joutunut rakentamisvaiheessa painimaan vesijättömaiden kanssa. Oli paikka sen verran jämäkkää tekoa! Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja marssimme muutaman hissin kautta Hotel Centraliin.

--- ja matka jatkuu ...

Garmisch-Partenkirchenin portilla

Vuoripuron kauneutta

Sorsapari siirtymässä virran vietäviksi
Kaunis pizzeriarakennus Garmischissa
Saapuminen jylhiin alppimaisemiin

Komeaa on!



Tyypillisintä, rauhoittavaa alppimaisemaa


Rautatien suojatunneli rinteen keskellä

Maanteiden jyrkkyydestä ja muista vaaroista varoitellaan

Jos jarrut pettävät on reitti merkitty ...

... ja reitti johtaa tässä oikealle hidastusrinteeseen

Innsbruck lähestyy.


maanantai 19. syyskuuta 2016

Matkustaminen, netti ja sovellukset (Apps You need on Your trip)



Omatoimimatkailu on syrjäyttämässä suurelta osin perinteisen matkatoimiston kautta hoidettua matkustamista. Siihen on osaltaan syypäänä netti ja uudenlaiset netinkäyttövälineet, älylaitteet. Omatoimimatkustaminen on erityisesti nuorten suosiossa, mutta yhä enenevässä määrin myös seniorit matkustavat omin avuin ja omia teitään!

Palasin äskettäin reilun viikon matkalta Itävallasta (Hki-Munchen-Innsbruck-Salzburg-Munchen-Hki). Viimeisenä iltana hotellissa pohdin itsekseni omatoimimatkaajan apuvälineiden ja netin käyttöä. Päätin listata ne sovellukset, appsit, joita käytimme matkamme onnistumisen apuvälineinä. Suorastaan häkellyin! Pohdintani tuloksena jaan Teille listaukseni ja laitan pienen selvityksen kunkin appsin kohdalle. Apuvälineemme olivat 2  iPhonea ja 1 iPad. Ilman iPadiakin olisi selvinnyt, mutta sen isolta näytöltä oli tietoa etsiessä helpompi tarkastella etenkin kuvallisia asioita.

Tässäpä sitä appsien listaa tulee:

MATKAN SUUNNITTELU

-       Google – kaikki kysymykset kuten esim. minne mennään, mitä tehdään
-       Google Maps – mitä paikkoja, osoitteita, miltä siellä näyttää, katunäkymät
-       TripAdvisor – kertoi yksityiskohdat paikkakunnilta, nähtävyydet, mitä tehdä, ravintolat, kahvilat. Näet myös muiden matkailijoiden suositukset ja arvostelut kohteista.
-       Hotels.com – hintavertailut, hotellivaraukset ja maksut
-       Kalenteri – siirsin suunnitelmat ja varaukset kalenteriin

MATKAAMINEN

-       Finnair – lentolippujen osto, check in, bording pass (kaikki sovelluksessa, ei papereita!)
-       Wallet – lentoliput toiseen talteen tänne, muita kortteja
-       HEL Airport – lennon lähtöajat ja portit selviävät sujuvasti
-       Priority Pass – lounget, niiden tarjonta ja sijainti lentoasemilla
-       Google Maps – navigointi kävellen, autoillen jne.
-       Avis (ei ole appsia, toimii selaimen kautta) – auton vuokraaminen kävi kätevästi
-       Unterwegs – appsi Itävallan tietullien ennakkomaksamiseen (= voi ajaa suoraan tullien läpi)

TALTIOINTI

-       Dropbox – matka-asiakirjojen ja varausten pilvitallentamiseen
-       Wallet – korttilompakko kanta-asiakas-, maksu- ja luottokorteille
-       Tripadvisor – tallenna arvostelut kohteista, esim. hotellit, nähtävyydet, ravintolat, kahvilat
-       Muistiinpanot – tee omat tsekkaulistat/muistiinpanot matkan aikana
-       Pages – omat pidemmät kirjoitukset matkan aikana
-       Kamera – ehdoton väline matkalla kaiken mahdollisen kiinnostavan ja vähemmänkin kiinnostavan kuvaamiseen laitteen muistin tarjoamissa rajoissa
-       Kuvat – muistin tueksi vuosien ajaksi (jälkityönä luonnetta vaativa huonojen otosten poistaminen, paitsi jos niitä kuvia sittenkin joskus sattuisi tarvitsemaan)
-       Terveys – tallentaa päivän askeleet
-       Moves – on toinen käyttökelpoinen appsi päivän askelten seuraamiseen (SportsTrackeria en matkalla käyttänyt kun se syö akkua niin rajulla vauhdilla)

UUTISET

-       HS – päivän näköis-Hesari tuli aamuisin avuksi kotimaan tiedon tarpeeseen
-       Twitter – omien kiinnostuksen kohteiden seuraaminen onnistui matkallakin
-       CNN – maailman tuoreitten uutisten seuraaminen on etenkin matkalla tärkeää, tarjoaa näinä päivinä melkoisen järisyttäviä uutisia
-       Yle Areena – kotimaan tv-uutiset kiinnostavat myös matkalla ja löytyyhän sieltä muutakin katsottavaa

VIESTINTÄ

-       Asetukset – tätä sai vatkata (mobiilidata päälle ja pois) jatkuvasti isojen nettilaskujen pelossa ja vilkkaan kotitiedonvälityksen nimissä
-       Puhelin – soittaminen Euroopassa muuttui taannoin kohtuuhintaiseksi (Itävalta ja Saksa: puhelu 0,062 €/min ja tekstiviesti 0,0248 €/kpl)
-       WhatsApp – en pärjää enää ilman pikaviestintää ja tämä on siihen oiva kalu kuvineen ja teksteineen ja voipa sillä lähettää ääniviestinkin
-       Viestit – tekstarit eli perinteiset tekstiviestit on puhelimen oma tehokas viestiväline jos vastaanottajalla ei ole WhatsAppia
-       Gmail – sähköpostia alkaa liikkua jo liiankin kanssa, mutta oiva välinen siitä huolimatta pidemmille teksteille ja kuville
-       Elisa Viihde – kotimaan tv-ohjelmat sai tallennettua, muutamia tallennuksia tuli myös katsottua matkan aikana
-       Instagram – nykyajan yleistä kuvaviestintää hetken näkymien kuvauksista
-       FaceTime – juttutuokiot toisen Apple-käyttäjän kanssa käytiin tällä
-       Skype – ja ne, jolla ei ollut Apple-yhteyksiä, tavoitettiin tällä
-       Facebook – onhan niitä kavereita seurattava ja omia tapahtumiakin kommentoitava

MUU TIEDONTARVE

-       Kääntäjä – ja kun koulun opit ei enää muistu mieleen, tarvittiin tätä
-       Diacor – oli pakko varata kotiinpaluun jälkeen aika lääkärille (ei kriittinen tarve)
-       QR Reader – koodi oli käytössä useissa paikoissa (mm. näyttelyt, museot), pääsy suoraan nettisivulle oli helppoa
-       App Store – matkalla tarvittiin muutama uusi appsi ja täältä se löytyi
-       OP-mobiili – aina ei ollut varmaa riittääkö rahat vai pitääkö palata liftillä kotiin, saldoa tsekattiin usein, Visa-laskut paukahtavat aikanaan ilahduttamaan tilinhaltijaa
-       AccuWeather – paikallissää löytyi helposti ja hellettä piisasi!

Eli jotenkin alkoi tuntua, että mitä olisi elämä ilman internetiä! Se auttaa, se etsii, se helpottaa, se ratkaisee, se kertoo, se tekee monta asiaa mahdolliseksi! Mutta, että noin monta appsia, on uskomatonta! Hämmästyin itsekin! Olen  monelle sanonut: käytä nettiä, kokeile, käytä, kokeile, käytä ja kokeile – sillä tavoin netistä tulee osa arkipäivää ja apua elämään sekä tiedonjanoon!

Innsbruck

torstai 15. syyskuuta 2016

Onko palvelulla ja Alppi-ilmalla jotain yhteyttä?


Kyllä piti lentää tuntitolkulla ja kiivetä Alppien yli aina vanhoihin olympiamaisemiin ennenkuin saatiin kunnon palvelua! Se ei suomalainen palveluhenkilö eikä ravitsemusliike taivu tehoon saati ystävyyteen!

Se piti meikäläisen vanhuksen hankkiutua peräti Innsbruckin vanhaan olympiakirkonkylään. Päivällä Alppien yli Volvolla kaahatessa paistoi aurinko polttaen ihmistä ja maisemaa reilusti yli hellerajan innolla. Ja lämpöä suotiin oikein iltaan asti, kunnes taivas tummeni, antoi kirkasvalon välähdyksiä ja jyräytti fanfaarit ilmoille. Ja sitten tuli tovin vettä vuoristomaisen miehekkäästi.

Sitä oli iltaturistin suorastaan pakko hakeutua ruuan ja juoman ääreen paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, Stiftskelleriin. Ja olihan tehokasta! Sen ohella, että paikka tulvi ihmistä ja käsitti useita sisä- sekä ulkotiloja, homma pelasi unelmatavalla. Ei ollu trippineuvoja eli Tripadvisor turhaan kehunut ravinnonjakajaa!

Hyvä, että ehti takapuolensa tarjota tuolille kun tarjoilija toivotti tervetulleeksi, otti tilauksen ja näpytteli sen vanhanaikaisen taskulaskimen näköisen laitteen näytölle ja siirtyi toisen pöydän luo. Ei kulunut kahta minuuttia kun toinen tarjoilija toi juomat, ja alle viiden minuutin toi kolmas tarjoilija ruuat. Siinä meinasi hyvä jano ja nälkä mennä aivan solmuun kun noin nopeasti joutui nauttimistoimeen eli tunkemaan ravintoa huulten väliin.

Kun eittämättä tuli lopulta laskun aika, saapui ensimmäinen tarjoilija pöydän luo, napautti laitettaan ja ilmoitti summan. Hän rahasti laskun siinä samalla, kiitti ja toivotti tervetulleeksi uudemman kerran. Ja siirtyi palvelemaan seuraavia asiakkaita. Homma pelasi kuin rasvattu! Asiakkaiden ei tarvinnut odotella mitään vaihetta. Siinä oli janoisen ja jopa nälkäisenkin helppo tyydyttää tarpeensa! Ja vieläpä rivakasti!

Jos jokin pieni moite täytyy livauttaa, niin hymyilemistä palveluammatissa ei alppiaurinko salli. Mutta jos hymyn puute antaa toiminnalliseen palveluasenteeseen potkua, minä hyväksyn tuon pikku puutteen!

Milloinkahan Suomessa saisi vastaavaa palvelua? Taitaa olla niin, että meillä on unohduttu vaan metsästämään Pokemoneja eikä asiakkaita! Eikä kotomaan ravitsemusliikkeen väki välitä tai odota, että kukaan viitsisi tulla toista kertaa samaan paikkaan. Mutta kyllä Suomessa hymyillään, jos jotain hyvää pitää tähän heittää!

Mutta kyllä palvelusta en tykkää suomeksi ja suorastaan ihailen itävallaksi! Se täytyy olla Alppi-ilman syy!

Suosittelen, että käytte itse kokemassa Itävallan palveluihmeen!

Perin persoonallinen ravintolan kyltti

Stiftskellerin ulkoterassi

maanantai 12. syyskuuta 2016

Novelli osa 6 - Kukitettu nuohooja

jatkoa edelliseen ...


Komennon kaikuessa vielä makuukamarin hikeä ja intohimoa tihkuvassa ilmassa, nosti sisään tullut kersantti evp. saappaansa lattiasta ylös ja polkaisi matalalla sängyllä olevan nuohoojan selkään nauliten tämän paikalleen. Nuohoojan alla makaava nuohottava ähkäisi äkillisen painonlisäyksen seurauksena. Hän ei kuitenkaan voinut välttää myös lisäpainon aiheuttaman nautinnon värähdystä, sävähdystä, joka kävi läpi kropan. Nuohottavan nautinnon huokaus peittyi kuitenkin nuohoojan kivun älähdykseen.
-          Nyt nuohosit viimeisen kerran tässä talossa! Saatanan häntäheikki! karjaisi kersantti evp. ja tempaisi sängyn vieressä olevan ikkunan kukkalaudalta maljakosta kauniin tekokukkakimpun.
Kimpussa oli kaksi ruusua ja kolme päivänkakkaraa. Kaikki silkkikukkia, jotka maallikon silmissä näyttivät hyvinkin aidoilta. Onerva-rouva oli ostanut kukat viime syksynä kaupungissa käydessään Anttilassa ostamassa uudet tummanharmaat stringit. Ne ja kukat olivat olleet yllättävän edulliset. Muistaakseen hän oli maksanut kaikista yhteensä 15 euroa. Kotiin tultuaan hän oli asetellut kukat kirkonkylän S-Marketista ostamaansa 2 euron maljakkoon. Koska kukkavarret olivat liian pitkät, oli hän taittanut ne kaksinkerroin. Se oli ollut helppo tehtävä koska varsi oli ohutta ja taipuisaa rautalankaa, joka oli päältä muovitettu vihreällä massalla.
Kukkien varret löysivät tiensä syvälle nuohooja Matias Nilssonin anukseen. Nilsson kimposi tikkana pystyyn. Edes painava saapas ei pystynyt estämään tuota ponkaisua. Selässä tuntuva saappaan aiheuttama tuska väistyi nopeasti takapuolessa tykyttävän kivun tieltä. Nuohooja kokosi vaatteensa kainaloon ja hoippuessaan talon ulkoeteistä kohti yritti toisella kädellään haroa kukkia takapuolestaan. Toimenpiteelle ei kuitenkaan taitettujen varsien takia ollut suotu menestymisen edellytyksiä. Hän sai kiskaistua paidan päälleen. Housut ja muut asusteet hän sulloi porraspielessä odottavan Mercurinsa takatuupparilla olevaan nuohoojan kalupakkiin.
Nuohooja Matias Nilsson aloitti tuskaisen matkansa kohti apua taluttaen pyöräänsä. Tuskien yltyessä hän joutui kuitenkin matkaansa vauhdittaakseen nousemaan pian pyöränsä päälle. Matkan kohteena oli hieman yli kilometrin päässä toisella puolella keskustaa sijaitseva terveyskeskus. Alavartalostaan alaston Nilsson polki seisaaltaan ja tuskissaan Mercuriaan kukkapuska takapuolessa heiluen ja kulkuset tankoon napsuen.
-          On näemmä nuohooja Nilsson saanut joltain kukkia! kuului humalaisen äänellä lausuttu toteamus Keno Pubin ikkunapöydästä. Onkohan sillä joku merkkipäivä?

SE OLI SEN PITUINEN SE JA KUKKASET PERÄSSÄ! 

Ps. Laitan mukaan vielä aihetta (tulisijojen nuohousta) koskevasta asetuksesta otteen

Sisäasiainministeriön asetus
nuohouksesta
2 §
Määrävälein nuohottavat tulisijat ja hormit
Käytössä oleva kiinteällä polttoaineella,
useammilla polttoaineilla tai raskasöljyllä
toimiva tulisija hormeineen on nuohottava
vuoden välein. Suuluukuttoman tulisija (avotakka)
tulipesää ei nuohota, ellei siitä
erikseen sovita.
Yksinomaan kevytöljykäyttöinen tulisija
hormeineen on nuohottava vuoden välein.
Tämän momentin mukainen määräväli ei
koske keskuslämmityskattilan tulipesää ja
tulipintoja.
Omaan yksityiseen käyttöön pääasiassa
tarkoitetun vapaa-ajan asunnon ja sen saunan
tulisijat ja hormit on nuohottava kolmen
vuoden välein. Muuhun kuin omaan yksityi-
seen käyttöön tarkoitetun, säännöllisessä
käytössä olevan vapaa-ajan asunnon ja sen
saunan tulisijat ja hormit on nuohottava vuo-
den välein. 
Nuohottu 23.8.2016

lauantai 10. syyskuuta 2016

Novelli osa 5 - Kukitettu nuohooja

jatkoa edelliseen ...


Kakkukahvin äärellä tapahtunut paljastus ei pitkään pysynyt kahden naisen salaisuutena vaan se lähti kierrokselle kulovalkean tavoin kylän naisten keskuuteen. Pubissa päiviään ja iltojaan viettävien miesten sumuisiin aivoihin ei naisten yllättäen virinnyt kiinnostus kotien tulisijojen kunnosta yltänyt. Ainoastaan kylän pitkäaikainen vanhempi nuohooja Kytäjä hieman ihmetteli, että kylän naiset alkoivat soitella nuohousajoista ennen sääntömääräisiä nuohouspäiviä. Lisäksi ihmetystä herätti se, että kaikki toivoivat uuden nuohoojan saapuvan hoitamaan työn mahdollisimman pikaisesti. Kytäjälle sopi erittäin hyvin että Nilsson hoiti nuo hommat. Eläkepäivät lähestyivät Kytäjää vääjäämättömästi ja katolta putoamisen riski kasvoi samalla suorastaan eksponentiaalisesti. Niinpä hän jäi mieluusti hoitelemaan olemattomia paperitöitä ja täyttelemään ristikoita paloasemalla sijaitsevaan pieneen nuohoojien toimistoon samalla kun Nilsson suhasi Mercurillaan kylillä kalupakki takatuupparilla kolisten.
Ikävin Nilssonin ammatissaan kokema takaisku tapahtui eräänä loppukevään tai jo paremminkin alkukesän kauniina iltapäivänä. Hän oli nuohoamassa kersantti evp. Vepsäläisen vaimon Onervan rööriä kun itse kersantti evp. palasi yllättäen matkaltaan veljensä Eetun luota. Nuohooja oli hoitanut talon tulisijojen nuohoukset nopeasti, sillä vierailu oli talossa jo kolmas vuoden sisällä. Tuskinpa ison talon tulisijoissa kaikissa oli edes tulta keritty pitää edellisen nuohouksen jälkeen tuon kuluneen vuoden aikana. Miestään merkittävästi nuorempi Onerva-rouva oli vaatimalla vaatinut nuohousta kolmen-neljän kuukauden välein. Tuo ei ollut mitenkään herättänyt puolison erityistä huomiota. Olihan viallisten tulisijojen vaarallisuudesta jatkuvasti toitotettu mediassa. Ja hyvähän se oli, että joku huolehti kodin turvallisuudesta. Ja kersantti evp:n mielestä säännöllisyys oli asioiden hoidon perusta kaikessa toiminnassa. Hän oli itse mielestään antanut oman osansa turvallisuusasioille palvellessaan puolustusvoimissa nuorukaisesta eläkeikään saakka. Näin oli kersantti evp. Vepsäläinen itsekseen jo pitkään tuuminut.
Mutta nyt oli paha tilanne! Ovi kävi! Se ei kuitenkaan kantautunut makuukamarissa nuohoavan Matias Nilssonin korviin eikä myöskään nuohouksen kohteen utuiseen tietoisuuteen. Vasta makuuhuoneen oven avautumista seurannut narahdus antoi aavistaa jonkun tunkeutuneen haittaamaan ammattimiehen työsuoritusta. Onerva-rouvan mielessä välähti kuva eteisen komeron toiseksi ylimmällä hyllyllä olevasta aseöljypullosta, jolla hänen oli pitänyt jo pari viikkoa aiemmin öljytä makuuhuoneenkin oven saranat. Olisi tuolloin pitänyt jättää mieluummin eteisen saranat öljyämättä. Olisi ehkä saanut hieman etumatkaa. Mutta nyt oli myöhäistä enää miettiä öljyasioita.
-          Tilanne seis! karjaisi kersantti evp. Kaarlo Vepsäläinen tehokkaimmalla komentoäänellään.
Tuo ääni oli aikoinaan saanut monen alokkaan pistäytymään päivän päätteeksi varusvarastolla vaihtamassa ryvettyneet kalsarinsa puhtaisiin. Varusvääpeli ihmetteli jatkuvasti, että mikä Vepsäläisen joukkuetta oikein vaivasi kun vahinko sattui ainoastaan tuolle yksikölle. Mutta kun uusi varuskunnan komentaja oli edellyttänyt, että miehille annetaan puhtaat vaatteet aina näiden halutessa, niin annettavahan se oli. Eikä siihen ollut rättivääpelillä sanomista. ”Hykieniaa, hykieniaa”, oli komentaja jatkuvasti hokenut. Toteltava oli niin kipeää kuin se koskikin vääpelin, varusvastaavan, syvälle sydänjuuriin ja sieluun pesiytyneisiin säästäväisyyden periaatteisiin.
jatkuu ...