Polvea kolottaa! Täh?

Nyt putkahti harmaaseen päähäni taas ongelma! Se on harmaa vain päältä ja sisällä on jotain epämääräistä mössöä. No siis se ongelmani on, kun sanotaan, että polvea kolottaa, mitä silloin tarkoitetaan?

Polvessahan on tavallaan kolo molemmilla puolilla lumpiota, mutta ei hän se ole mitenkään yllättävää. Vai onko? Eikös ne kuulu siihen alunperin jo tehtaalla laitettuina? Tai no, eihän oikein pulleassa polvessa olevat kolot välttämättä erotu ulospäin, mutta on ne siellä. Omat polveni ovat siinä rajoilla, mutta kyllä niistä kolot näkyvät vielä jotenkin. Ainakin hyvällä tahdolla!

Mutta kun ihmisellä yht'äkkiä alkaa särkemään polvea, niin silloin ei mielestäni puhuta vanhoista koloista. Kyseessä on uusi ja toinen juttu, jonka merkitys ei mielestäni suoraan ilmene tuosta kuvaavasta sanonnasta!

Mutta on se vaan yhtä helv..., eikun tuskaa jos polvea oikeasti särkee! Käsitän särkeä-sanan tässä yhteydessä kolottaa-sanan synonyymiksi eli vaihtoehdoksi. Rikkoa on taas toinen juttu, vaikka voihan polven rikkoakin ja silloin monesti ensin särkee ja sitten kolottaa. Oli kipuun sitten oikea ilmaisu kumpi hyvänsä, niin ei ole kiva jos polveen koskee!

No niin, ja taas se tuli! Jos polveen koskee, ei se automaattisesti tarkoita, että polvea kolottaa tai särkee. Tai voihan polveen koskea esim. kun istuu ja haluaa hivellä polveaan. Tai entäs jos hivelee toisen polvea? Silloinkin koskee. Jos hivelee toisen polvea kovaa, niin koskeeko silloin mahdollisesti tuplasti? Mukavasti ja kipeästi? Ja koskijaan vai koskettavaan? Ja entäs jos hivelee toisen polvea ja tämä ei halua, niin sitten se vasta koskeekin! Hivelijään!

Mitä jos sitten sattuu polveen? No sattuuhan sitä, voisi todeta! Mutta jos sattuu kipeästi? Onko sattua ja osua toistensa vaihtoehtoja tässä tilanteessa, koska onhan sattuminenkin joissain tilanteissa myös osumista? Voihan polvi osua kipeästi esimerkiksi sohvapöydän kulmaan! Ja silloin usein sattuu! Ja kovasti! Eli jos osuu kovasti, niin sattuu myös kovasti.

Nyt alkaa tuntua, että suomenkieli on aika hankalaa jos pysähtyy miettimään liiaksi. Mutta kun polvea kolottaa, särkee, sattuu, koskee, mutta ei onneksi enää osu ellei se osunut jo sitä ennen!

Mitähän tarkoittaa sanonta "pojasta polvi paranee"? Pitääkö se ymmärtää niin, että pojankin polveen sattuu lähes yhtäaikaa, ja vasta kun hänen polvensa on parantunut, paranee minunkin polveni? Eli paraneminen lähtisikin nuoremmasta polvesta? Toivottavasti ei kuitenkaan pojan polveen satu eikä koske eikä satu!

Taidanpa ottaa Buranan! Voihan käydä niin, että Burana sattuu osumaan oikeaan koloon ja särky loppuu eikä enää koske! Toivottavasti näin kävisi!

Onko Android-laitteesta vastusta iPadille? Tykkäsinkö?

Asus Phonepad 7

Kyllä ei ole android-tablettikaan huono peli! Minua vanhusta taas opetettiin jokunen aika taaksepäin uusille tavoille ja ajatuksille. Lupauduin taustaopastajaksi, kun Enter järjesti Kampin palvelukeskuksessa android-tablettien käyttäjille pari koulutustilaisuutta. Ajattelin käydä hakemassa koulutustilaisuuksista käsityksilleni vahvistusta (kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti olikaan). Olin nimittäin aina paasannut iPadin ylivoimaisuutta ja polkenut mielipiteilläni android-tabletteja.

Tuo Kampin palvelukeskus on muuten aika oiva paikka kun siellä on vaikka mitä toimintaa senioreille. On monenlaista harrastustoimintaa, on kahvila, on ruokaravintola, on tansseja ja on myös aika usein Enterin erilaisia tilaisuuksia. Kannattaa käydä tutustumassa keskukseen!

Asus-androidin Asetukset- näkymä

No, kun opastajasisaret ja –veljet kertoivat kateederilta android-tabletin käytöstä ja antoivat vinkkejä, avautuivat silmäni kuin kaihin vaivaamalla kissavaarilla. Tuolla vehkeellähän pystyy tekemään samoja asioita kuin iPadillani! Mutta onhan se erilainen, mutta sittenkin! Se toimii oikeasti!

iPadin näyttö

Mutta se, että niitä android-tabletteja on niin montaa sorttia, yllätti minut! Päälaitteet tilaisuudessa olivat Samsung, Huawei ja Lenovo. Sitten on lisäksi olemassa liuta muun merkkisiä androideja. Laitevalmistajat ovat kuitenkin kukin sorkkineet adroid-käyttöjärjestelmää hieman erilaiseksi omaan laitteeseensa. Niinpä vehkeiden toiminnot ja esim. asetusten terminologiakaan, eivät ole aivan samannäköisiä toisiinsa nähden. Erot olivat kuitenkin kohtalaisen pieniä ja vähänkin laitteita näpelöineelle helppoja oivaltaa.

iPadin Asetukset-näkymä

Minä ostin puoli vuotta sitten (tietenkin edullisesti!) Asus Fonepad 7:n. En vaan ollut ottanut laitetta käyttöön kuin vasta koulutusta edellisenä päivänä. Takapenkin kurssilaisena sitten näpelöin omaa vempelettäni ja hyvinhän se toimi! 

No muutinko näkemykseni sitten täysin? No en muuttanut! Olen edelleen sitä mieltä, ett iPad on helpoin käyttää yksinkertaisen näyttönäkymänsä ja selvien appsi-ikonien ansiosta. Lisäksi Applen AppStoren tiukempi kontrolli appsien tietoturvan näkökulmästä on parempi!

Taitaa kuitenkin olla enemmän äiti-tytär-kysymys eniten! Tai voihan sitä tykätä kummastakin!

Oliko liikkeellä trulli vai Viemerö?

Jo vain sain taas hämmästyksen aihetta! Olin vastenmielisellä, mutta mielenkiintoisella liikuntamatkalla, kun näin omituisen jutun. Vastenmielisellä sen takia, kun liikunta on sohvaperunalle rankkaa ja hikistä hommaa! Mielenkiintoisella kun kävin autonäyttelyssä, mutta siitä juttua hieman tuonnempana.

Kertokoon kuva tai kuvat Ruskeasuon tallien aitauksilta asiasta tarkemmin!

Pollet temuavat aitauksissaan ja syövät aitaa perinteisellä tavalla. Ei tässä vielä mitään!

Aitaukset Ruskeasuolla ovat isot, eikä siinäkään vielä mitään!

Mutta mitäpä sanotte tästä?

Heräsikö Teillekin epäilys? Olisiko Viemerö tai Kruunukaluste tarvinnut uusiin nojatuoleihiin puuttuvat nahkapalaset? Vai olivatko liikkeellä pääsiäisnoidat eli trullit?

Oli näet pollen kupeesta leikattu tilkut ikävän näppärällä tavalla. Kunhan ei polle nyt vaan palelisi koleassa kevätsäässä ilman loimea!

Mutta onpahan ruma teko, oli tekijänä kuka tahansa!

Pääsiäisenä päistikkaa sumussa!

Se tulla jutkahti sitten lankalauantai! Ei paista aurinko, eikä kihoa hiki otsalle! Tänään pitäisi vanhan perimätiedon mukaan pestä ja värjätä talven aikana kehrätyt langat. Rohkenen vahvasti epäillä, että kovinkaan monessa torpassa tai kaupunkiasunnossa tuota tuskin enää tapahtuu! Väki taitaa olla tänään enimmäkseen ostoksilla ostoskeskuksissa tai syömässä sukulaisten komeroita tyhjäksi.

Kaupatkin saavat vuosikymmenten kädenväännön seurauksena olla alvariinsa auki. Eräät, kehitystä jarruttavat tahot, arvelivat, että työntekijät pannaan pinhuusiin ja raskautetaan työn alletuolla vapautuspäätöksellä. Toisin taisi kuitenkin käydä! Kauppojen aukioloa lisättiin kohtuudella, ja halukkaita myyntihenkilöitä ja asiakkaita tuntuu riittävän ilman pamin tai pumin tai pimin sotkeutumista asiaan.

Mutta lankalauantaista sitten! Ei riitä langankäsittelijöitä, paitsi mitä käsityöpiireissä ehkä puuhaillaan ompelusten parissa. Mutta yksiä pahoja on ehkä liikkeellä! Rullit, ne ruojan pahantekijät! Muinoseen aikaan niitä riitti maaseudulla ihmisten kiusaksi ja karjan kidutukseksi liiankin kanssa! Toivottavasti se joukko olisi tähän päivään mennessä kuollut sukupuuttoon!

No, tänään kun oli harmaa päivä, nappasin kameran housuntaskuun ja lähdin lähiseudun maastoon kuvausretkelle. Ei meikäläisen kuvilla voiteta mitään palkintoja, ja monikaan ei niitä kahta kertaa viitsi katsoa, mutta napsinpa niitä kuitenkin omaksi ilokseni ja muiden kiusaksi! Seuraavassa retken sumuista satoa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ TEILLE, JOTKA JAKSOITTE KATSELLA KUVIA TÄNNE ASTI!

Pääosa kuvista on Helsingin Seurasaaresta ja muuutama kuva on Meilahdesta.

Pajunkissat ovat Meilahden Ruusupuiston pajupuusta!

Mobiililaajakaista - pissitetäänkö meitä?

No olihan taas projekti! Älykännykässäni oli liittymän sopimuskausi tullut tiensä päähän ja uusi liittymä piti löytää tai sitten jatkaa vanhaa Saunalahden liittymää. Onneksi nykyisin voi netissä suorittaa vertailua liittymien hinnoista ja ominaisuuksista. Mutta helppoahan se ei ole, vaikka niistä jotain ymmärtäisikin! Minä nyt en paljon ymmärrä, mutta vähän kuitenkin.

Laitoin Suomen markkinoiden pääoperaattorit luokille eli kännykkääni sopivien mobiililaajakaistojen osalta rinnakkaisvertailuun! Nyt voin jo sanoa, että esim. mökkeilevä ja matkusteleva kaupunkilainen on näitten liittymien kanssa keltaista nestettä kuvaavan sanan mukaisessa nesteessä!

Itse henkilökohtaisessa persoonassani olin asettanut liittymälleni seuraavia vaatimuksia, joiden toivoin sopivan myös operaattoreiden pirtaan:

- kuukausihinnan pitää olla edullinen
- liittymän pitää olla 4G
- sen pitää toimia 4G:nä myös mökillä Savossa
- sen pitää toimia 4G:nä myös Helsingissä
- nopeutta pitää löytyä n. 50 MB tai enemmän
- latausmäärän netistä pitää olla rajaton
- puheminuuttien, tekstiviestien ja multimediaviestien määrillä ei ollut kovin suurta merkitystä.

No miten minun sitten kävi? Kerronpa operaattoreittain.

DNA
putosi vertailusta heti kättelyssä, koska sen 4G ei yllä mökillemme. Lisäksi DNA on vallannut mökkipaikkakuntamme liittymämarkkinat niin, että verkko tuntuu toisinaan tukehtuvan. Tilanne on sama kuin tunkisi 5 kiloa muikkuja 3 kilon kalakukkoon. Tämä kokemukseni, ei siis muikuista vaan verkosta, niin eikä muikkuverkosta vaan netistä, perustuu paikallisten lähisukulaisten kokemuksiin, joita olen seurannut viimeiset vuosikymmenet. Hinta Rajaton 4G Teho-liittymälle olisi muuten ollut tarjouksena 24,90 €/kk.

SONERA
Kampin keskuksen myymälässä tarjottiin poikkeuksellisen ystävällistä palvelua, lähes kaikkialla Sonera L Plus-liittymälle oli tarjouksena 24,90 €/kk.
toimivaa 4G-verkkoa, 150 MB:n nopeutta, rajatonta latausta, riittäviä minuutteja ja kappalemääriä sekä edullista liittymän hintaa. Ja 4G yltää hyvin mökille. Soneran alustava hinta

SAUNALAHTI
Kampissa tarjosi ensin Saunalahti Huoleton 4G-liittymälle normaalihintaa 29,90 €/kk. Edellisenä iltana sama liittymä oli ollut netissä hintaan 26,90 €/kk. Hetken keskustelun jälkeen myyjä alensi hinnaksi 24,90 €/kk. Ja nopeutta tarjottiin 50 GB. Koska taloutemme kaikki puhelin- ja muut liittymät ovat keskitetty Saunalahdelle, oletin, että kanta-asiakkuudella olisi jotain merkitystä. Mutta ei! Vasta seuraavana päivänä, kun ilmeisesti ilmoitus operaattorin vaihdostani meni heille tiedoksi, alkoi kännykkääni pukata tekstiviestejä. 'Olet vaihtamassa operaattoria. Ota yhteyttä, niin teemme uuden, paremman tarjouksen jne.'

Kuten arvaatte, tein sopimuksen  Soneran kanssa, koska sain heiltä vielä edellä mainitsemaanikin paremman tarjouksen, liittymän suorituskyky oli parempi ja palvelu oli oikeasti asiakkaan huomioivaa. Toki olihan heillä tietenkin uuden asiakkaan bongauskin tähtäimessä!

Muistattehan varmaan Turmiolan Tommin, jolle kerrottiin yhden sormen antajasta ja koko käden viemisestä! Nuoremmat lukijat tuskin ovat tutustuneet tähän 50- ja 60-luvun raittiusapostoliin! No annoin pikkusormeni minulle jo entuudestaan tutulle operaattorille. Olen ollut heidän asiakkaanaan aiemminkin, mutta tuolloin netti ei ylettänyt mökillemme.

Saunalahteen en ottanut jälkiviesteissä toivottua yhteyttä uuden tarjouksen saamiseksi. En pidä tämän tyyppisestä jälkihuutelusta, vaan homma sovitaan silloin kun sopimisen aika on!

Ja kaikkihan me tiedämme, että Suomessa ovat kartellit kiellettyjä! Siis samanlaisista hinnoista ei saa sopia! Miltä nuo hinnat tuossa edellä näyttävät? Ei kai sittenkään ... ?

Mutta miettikäähän! Miten kovasti kupataan ihmistä, joka ei ymmärrä näistä liittymistä ja hinnoista mitään! Ja toisekseen huomioiko operaattori pitkän asiakassuhteen vai maksattaako tämä vanhalla asiakkaalla uusien asiakkaitten tarjoushinnat?

En osaa vastata edes omiin kysymyksiini, saati vaimon useinkin eri aiheista esittämiin tiukkoihin kysymyksiin! Jos osaisin, osallistuisin Haluatko miljonääriksi-kisaan!

Melkein karhunpesässä! Vero-!

Vero-oppien pesä, Vero 2016

No johan oli porukkaa liikenteessä Katajanokalla! Oli pistetty nääs pystyyn veropäivät. Ei siellä kerätty veroja, vaan oli monet tahot kertomassa, että minne raha menee, kuinka paljon ja miksi.

Oli se vaan iskenyt säästöhenki näyttelyosastoillekin! Oli aika moni jäänyt pois tyystin. Oli turha kuvitella, että kaikki pankkiirit ja vakuutusihmiset olisivat olleet tyrkyttämässä tuotteitaan herkille ja vastustuskyvyttömille osallistujille! Oli siellä sentään halpuuttajapankin osasto, jossa oli kilpailu ja ostoskasseja. Muut eivät olleet jaksaneet raahata pömpeleittään, esitteitään, suklaakaramellejaan eikä kuivamustekyniään paikalle. Oli se tarjonta vaan heikkoa niiltä osin! Siis suklaan ja kynien! Oli joillain Marianne-karkkeja, mutta niistä en oikein tykkää! Konvehdit sinisessä rapinapaperissa olisi olleet parempia, ja kunnon kuivamustekynät, jotka kestävät ainakin seuraaviin veropäiviin!

Näille seuduin se väki pakkaantuu ...

Mutta mikä oli sitten anti muilta osin? Veroja tullaan perimään jatkossakin eikä ne luultavasti alene! Käytäväpuheitten perusteella uskon, että me kaikki ollaan jatkossakin haluttomia maksamaan veroja ja vaaditaan entiseen tapaan lisää poliiseja ja henkilökohtaisia hoitajia kotiin ja laitoksiin Ja tietenkin laitoksiin jokaiselle oma iso huone parvekkeella ja omalla hoitajalla. Ja eläkkeitä pitää korottaa! Ja palkkoja niille kuin työssä ovatten! Ja kirjanpito on hoidettava lakien ja asetusten mukaan, sillä muuten hukka perii kirjanpidolla raskautetun ja myös viranomainen perii kipeästi!

... ja täältä lähtee!

Jos rahaa riittää tai saapi lainaa, kannattaa ostaa halpoja asuntoja ja pelata niillä! Pitää ostaa halvalla ja myydä kalliilla tai ostaa halvalla ja vuokrata kalliilla. Siellä ei sanottu, mistä niitä halpoja löytyy, mutta kerrottiin, missä saattaa kiinnostus lisääntyä ja jopa hinnat nousta, jos vain jaksaa odottaa reilut sata vuotta tai olikohan se vähemmän.

No mitä tuosta kaikesta kostui! Yhdessä nahkatuolissa housunpersus ja asiamielessä sen, että taidan laittaa säännöllisen rivin Eurojackpottiin. Vaikuttaa varmimmalta leivän ja rahan lähteeltä! Ja lisäksi alan keräämään pulloja ja aloitan ensin omasta komerosta ja laajenna toimintaa sitten lähialueen roskiksiin ja ojanpientareille. Pitäisköhän ostaa pakettiauto tuota toimintaa varten?

Muistattehan, että kohta tarvitaan taas kunniaa ja omatuntoa! Kannattaa alkaa kaivella niitä esiin!

Se kasvaa vai kasvaako? Siis naamassa!

No parta tietenkin! Mikäs muu! On se vaan niin ihmeellinen tuo ihmisen kroppa ja outoja sen toiminnot. Silloin nuorra miesnä kun olisi pitänyt olla niin miestä ja saada sen merkiksi edes vähän partaa, niin ei! Ja vaikka hankasit leukapieliä kaiket illat isäukon Braun-partakoneella, ei tapahtunut mitään! Vaikka kokeilit ensin partavaahdon ja höylän kanssa tai sitten myöhemmin Philipsin pörinäkonekoneella, ei mitään tulosta! Naama vaan pysyi pehmyenä ja siloisena kuin vauvanpeppu. Ja vielä kun äänikin temppuili sopraanon ja basson väliä, ja vieläpä yhden ja saman sanan sisällä, saati koko lauseessa, ei miehisestä uskottavuudesta ollut merkkiäkään.

Toisen käden kone ja ...

Ja entäs nyt sitten vanhuksena! Et kerkiä höylätä, etkä ajaa koneella, niin nopeasti kuin pitäisi. Se on sänki naamassa alvariinsa. Ja jos on kaksi päivää koskematta, niin puurolusikka tarttuu partaan. Viikon vanha parta jo kutittaa polvia.

Siinä käy vanhana varmaan niin, että juuri kun saat ajeltua leuan sileäksi, karvat odottavat hiljaa milloin se surina loppuu. Ja kun laitat konetta kaappiin, ne ponkaisevat porukalla ihon alta vapauteen. Ja taas on naama kuin riivinrauta!

Ja minä kun olen ymmärtänyt, että hormoonit päinvastoin hidastavat toimintaansa iän karttuessa! Mutta ei, ne vaan laukkaavat kahta kovempaa joka saralla!

... toisen käden kone ja höylä

Minulla on hienoinen aavistus, että omassa tapauksessani biologia viivytti partatouhua alussa ja keräsi parhaan pontensa tänne loppupuolelle elinaikoja. Olisiko Kasvun Suuri Säätäjä ajatellut, että sittenpä sillä on vanhuksena aikaa ajella? Mutta kun Hän ei ottanut huomioon kavalasti kroppani vallannutta laiskistumista ja muuta kipeytymistä!

Luulen, että Säätäjä saa kyllä miettiä ajoitukset uudelleen! Ainakin tulevien sukupolvien kohdalla. Tämä ei ole mukavaa! En taida viitsiä mitään! Olkoon taas ajamatta muutaman päivän puurosta huolimatta! Ja jos satun ulos jaksamaan niin saapahan varpuset hakea naamasta leivän ja puuron hitusia! Luontokin tykkää! Sekinhän on niin moternia että!

Tutustumassa palveluasumisen tiloihin

Käväisin minäkin muutama viikko sitten haistelemassa palvelutalon tuulia! Olivat naapuruston palvelutaloon, Tilkan entiseen sotilassairaalaan, avanneet ovet tutustujille ja minäkin ponkaisin sinne hikipäässä läpi silloisen rajun räntäsateen. Tosin toiveena minulla oli tietenkin ilmaiset kahvit ja pulla. Mutta siinä jouduin pettymään! Ei ollut kahvia, saati pullaa, vaan oli mehua ja keksiä.

Mutta kyllä minä jotain hyvääkin sain tuolla visiitillä. Tai sain ja sain! Nimittäin myöhästyin alusta ja kerkisin vasta tutustumiskierrokselle. Se hyvä oli siinä, että myöhästyin alussa pidetyltä puolen tunnin kuntojumpalta. Siinä olisi saanut vanha kroppa luovuttaa litratolkulla nestettä ja olla sitten seuraavat päivät linimentin ja särkypillereiden varassa. Onneksi myöhästyin! Ne on herkät tämmöisen huippunsa trimmatun sohvaperunan lihakset tuommoiselle rehkimiselle!

No kierrokselle kerkisin! Siinä mentiin kolkkona kaikuvien käytävien ja porraskuilujen kautta kerroksia rutkasti ylös- ja alaspäin. Aivan meni pää pyörryksiin! Olihan siellä monensortin huonetta keittiöllä ja ilman. Oli laitettu valkoista maalia seiniin ja tavoiteltu viihtyisyyttä. En kuitenkaan oikein tykännyt! Oli kalseaa ja sairaalamaista! Mutta jos ei jaksa enää hirveästi havainnoida ympäristöään, niin kyllä tuolla varmaan pärjää! Enemmän hennoo pärjääminen olla silloin kiinni ihmisistä, jotka minua kääntelee ja pukkii paikasta toiseen.

En osaa vielä miettiä kovin tarkkaan minne haluaisin kun aika koittaa? Tosin en tiedä, kysytäänkökään sitä enää minulta sitten? Aika näyttää! Mutta yksi monesta vaihtoehtoisesta paikasta tuli nähtyä! Virkahenkilö vaan hokee, että kotiin hoidetaan! No hoidetaan, hoidetaan ja ollaan hoidettavana, kunhan vaan paikalla on jatkuvasti joku hoitaja!

Tilkan Esperi (ent. KSS)

Valittaminen kannattaa! Vai?

Kyllä olin joskus valittamista vastaan! En tykännyt jos joku valitti asioista tai tavaroista. Ehkä siihen vaikutti sekin, että työskentelin palveluammatissa viimeiset työelämän aktiivivuoteni. Onnekseni en joutunut monesti työssäni kuulemaan tuon sortin vuodatuksia!

Ehkä tarkkaavaisimmat lukijani havaitsivat vuodatukseni joitakin aikoja sitten koskien jatkuvaa vedentuloa taivaalta. No sepäs muuttuikin pariksi päiväksi hieman kiinteämpään muotoon lumeksi ja rännäksi. En ollut siihenkään tyytyväinen! Ja menihän se lopulta perille! Saatiin valoa!

Ainakin stadilaiset ovat panneet merkille jo muutamina päivinä hetken kestäneen loistavan auringonpaisteen! Kyllä tajusi säänhaltija paatokseni ja hoiti säähän korjauksen! Eli kyllä valittaminen kannatti!

Mutta valitanko ravintolassa tai kaupassa? No tietenkään en! Mitä ne ajattelisi jos minä menisin valittamaan? Ei suomalainen valita mistään! Suomalainen pui nyrkkiään taskussa ja jupisee kotona kirosanoin höystäen niin, että vaimoväki hermostuu tyystin. Ei ole hyvä sekään, mutta eipähän ainakaan ulkopuolinen huono palvelushenkilö pahastu! Saattaisi vielä vaikka oppia palvelemaan hyvin tai valmistamaan annokset kunnolla!

Eli on tarkkaa missä valittaa ja mitä ajatellaan valittajasta! Eikä pahoiteta kenenkään mieltä! Vai?

...tanan valittaja! Kyllä minä Sinulle ...!

Piisaako muisti ja onko värillä väliä?

Joka paikassa kohkataan muistikapasiteetista ja väännetään kättä mega-, giga- ja teratavuista! Mutta kuka miettii tämmöisen vanhuksen muistia, joka on katoavaa kansanperinnettä? Tai jos ei aivan perinnettä, niin himskatin tärkeää tavaraa. Oli sen määrä sitten kilo- tai teratavuissa!

Se on ihmisen harmaasolu aika tarpellinen hitunen! Sitä on tarvittu melkoisen paljon elettyjen vuosikymmenten aikaan, mutta nyt siitä onkin tullut katoava luonnonvara. Kyllä on virkamiehelle ja umpivihreälle ihmiselle liito-orava ja saimaannorppa vaan ne elämääkin tärkeämmät jutut, mutta kuka on huolissaan minun muististani ja siitä päästä, jossa sen pitäisi asua?

Kyllä ennen pasahti hetkessä päähän Tauno Palon, Ansa Ikosen, Tom Cruisen ja Marilyn Monroen nimet kun vaan kuvan näki, ei tarvinnut pitkään miettiä ensi nuottien soidessa Paul Ankan, Tony Bennettin ja Henry Theelin nimeä, naapureiden nimet napsahti kuin hyllyltä, osasi kertoa minä vuonna asui missäkin, reitti toiselle puolelle kaupunkia löytyi kevyesti, kesken olevan kirjan nimi oli hetkessä mielessä ja mitä on tullut luetuksi viimeisten vuosien aikana, maitopurkin hintaa ei tarvinnut odotella pitkään ja vaikka mitä muuta. Tieto kulki ja löytyi nopeasti niistä muutamista aivosoluista, joita minulle oli syntymässä suotu! Ja ennen kirjoittaessa menivät kirjaimetkin oikein päin. Nyt eivät enää mene! Kyllä on korjausnappi tärkein nappi kirjoituslaitteessa!

Mutta entäs nyt? Jos ei olisi nörtti-insinööri keksinyt älykköpuhelinta ja siihen kalenteriohjelmaa, en tietäisi kuka olen, missä olen ja missä minun pitäisi kulloinkin olla! Teki nörtti hyvän työn! Mutta kyllä on harmaan massan toiminnot hiipumassa, varmaan väri on päässä sisälläkin haalentunut kun on kerran ohimoilla ulkonakin jo harmaata. Kysynpä, onko harmaaväri siirtynyt pään sisältä ulos? Onko värillä väliä ja sillä, missä se on?

Ei muistu enää mieleen paikannimet, knoppitiedot, julkimoihmisten nimistö saati tuttujen, mitä pitää milloinkin tehdä, ei tule avaimet mukaan, missä on puhelin, kuka asuukaan naapurioven takana, mitä minä tein ja milloin ja missä! En sano enää miljonääriohjelmaa katsoessa, että "Kyllä olisin tuonkin tiennyt!". Useimmin toistuvia lauseita alkavat olla "En minä muista!", "Odota, kun googletan!" ja "Mikä hitto se olikaan taas se salasana?". Tuossa se nörtti mokasi kun keksi salasanat! Eihän niitä voi kukaan muistaa! Vai siksikö se onkin se sala!

Hämmentääkö outo tilanne? Miettikääpä. miltä minusta näillä harmailla tuntuisi muutaman vuoden takainen juttu! Lähisukulaiseni toi maailman matkoiltaan Suomeen auton, jossa oli ratti väärällä puolella ohjaamoa eli autokin oli tottunut kulkemaan väärällä puolella tietä. Kun kerran pääsin kyytiin ja istuin etupenkillä ns. kuskin paikalla, niin nykyisellään olisin ollut aivan hukassa! Ei rattia, haparoi siinä sitten ilmaa, auto vaan kulkee, kuka ohjaa, mitä minun pitäisi tehdä? Tuolloin oli kuitenkin päässä sisällä nykyistä enemmän harmaata ainetta ja tilanne oli jotenkin ymmärrettävissä. Nyt olisikin jo paljon vaikeampaa hahmottaa tuommoista tapahtumaa!

Ennen tykkäsin tummista, vaaleista ja ristiverisistä väreistä. Siis päässä ja useinmiten pään ulkopuolella! Nyt harmaasta, etenkin jos se on päässä sisällä ja toimii!

Voisiko joku nörtti tai aivotohtori keksiä, miten päähän voisi sisälle lisätä harmaata väriä! Kyllä nykyisin sapettaa, kun vaan muistaisi mikä!

Harmaana on HYKSikin!

Volare - musiikin isku sielun syövereihin!

Se on Italian muusikko kehittänyt hienon musiikkilajin - italialaisen musiikin! Ehkä arvasittekin tuon lajin nimen? Ja nyt sitä oli tarjolla Savoyn salin täydeltä!

En tiedä kuka oli houkutellut nuo lauluntaitajat Savoyhin, mutta oli houkuttelija tehnyt hienon, suorastaan kulttuuriteon! Mukaan oli kutsuttu oiva joukko soittoihmisiä, jotka osasivat hipelöidä instrumenteistaan italialaisen musiikin herkullisen herkän soinnin. Ja Savoyn sali oli yleisöä tupaten täynnä!

Milana

Oli tiistai, 1.3.2016 ja Savoyssa Volare-Italialainen ilta.

Lauluäänensä olivat tuoneet paikalle mukanaan Milana Misic, Umberto Marcato ja Amadeus Lundberg. Soittimia olivat tuoneet mukanaan mm. Vesa Aaltonen rumpunsa, Tuomas (Tumppu) Kesälä flyygelin sekä haitarinsa, Miso Misic (Milanan isä) Tumpun kanssa yhteisen flyygelin sekä pari virtuoosikitaristia vinon pinon kitaroitaan. Heidän nimet minulta meni tietenkin ohi nauttiessani kitaroiden kielten monitahoisista soinneista.

Valveutuneet lukijani jo arvaavat, mitä kaikkea saimme kuulla tuon parituntisen konsertin kuluessa! Eihän kukaan voi olla tietämätön italialaisen musiikin helmistä! Saimme nautiskella mm. seuraavista huippusävelmistä: Carina, Maruzzella, Volare, Kummisedän teema, Quando quando, Sorrento, Bella notte, La Strada, La piu Bella del Mondo, Nel blu dipinto di blu, Hopeinen kuu, Con te Partiro, Ciao ciao Bambino jne.

Umberto

On Milanaa kohtaan hieman epäoikeudenmukaista verrata häntä äitiinsä Laila Kinnuseen, mutta kyllä molempien äänissä on aivan samanlainen, omaperäinen, upea sointi. Milana yltää kauniisti soivalla äänellään todellisiin huippusuorituksiin! Milana esitti myös isänsä Mison kanssa hienon serbialaisen kansanlaulun ja heidän äänensä soivat hienosti yhteen.

Amadeus

Umberto Marcaton samettinen ääni oli ennallaan. Hänen tulkintansa saivat aikaan samanlaisia väristyksiä, niin nais- kuin mieskuulijoissa, kuin jo vuosikymmeniä aiemmin. Pistämättömiä esityksiä!

Amadeus Lundbergin voimakas ääni on jo nykyisellään melko vaikuttava, mutta muutamien vuosien kuluttua rutiinin lisääntyessä, siihen tulee toivottavasti lisää tarvittavaa rentoutta ja pehmeyttä.

Kerrassaan loistava konsertti! Tykkäsin!

Meitä oli paikalla monta eli täysi tupa!