keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Yksiksenikö yskiskelen?

Se onkin hankalampaa lajia tämä minun flunssani! Keuhkon kappaleita on tullut yskityksi jo neljättä viikkoa pitkin parkettia. Harja ja rikkalapio ovat makuuhuoneen ovella jatkuvassa valmiudessa. Käsittääkseni noin 2 kilometrin säteellä asuintalostamme ovat ihmiset jo tuskastuneet yötä päivää jatkuvaan köhimiseeni. Oma taloyhtiömme on ollut niin hiljainen, että luulen asukkaitten muuttaneen muualle hätämajoitukseen yskäni ajaksi.

Kotitaloutemme hengetärkin muistaa hentoisesti moittia köhäpuuskiani joka ainoa kerta. Ja noita kertoja riittää edelleen muutaman minuutin välein ympäri vuorokauden. Viikko sitten jo tuntui, kun pääsin nukkumaan pari yötä, että olisin päässyt voiton puolelle. Mutta tunne osoittautui kolmantena yönä pelkäksi harhaksi. Terveystieteitten jumala Eros vai oliko se Thor tai joku muu olikin päättänyt leikitellä kanssani. Eli yskä jatkui!

Virallinen terveydenhuoltojärjestelmämme on ilmeisesti nostanut kätensä pystyyn flunssani edessä. Olen kyllä syönyt kiltisti antit ja biootit mausta huolimatta sekä tietenkin myös kodeiinipitoiset pillerit. Siinä köhimisen sivussa tärykalvokin hajosi toisesta korvasta. Nyt sitten mennään parin päivän kuluttua katsomaan tai pikemminkin kuulemaan kuuleeko sillä korvalla enää koskaan ja miten sieltä tyhjennetään kaikki muu paitsi ne vasarat ja alasimet.

Odottelen nyt erityisesti uuden Sote-järjestelmän syntymistä. Ainakin on luvattu, että kun se tulee, niin kaikki terveysasiat tulevat kuntoon. Mahtaakohan tuo lupaus koskea myös sairausasioita? Jospa sotesta siunautuisi apu tuskaani! Jospa vaikka joku niistä 1,3:sta tai 1,5:stä sote-hoivahenkilöstä osaisi auttaa ja lopettaa tämän kärsimyksen. Enkä tarkoita mitään eutanaasiajuttuja vaan pelkän yskän taltuttamista.

Luotan siihen, että huhtikuun vaalit ovat ohi nopeasti ja sitten muodostellaan pari päivää enemmistö-, vähemmistö-, oikeisto-, vasemmisto-, virkamies-, järki- tai jotain muuta hallitusta. Sitten tämä uusi kaikkien aikojen paras ja viisain ja aikaansaavin hallitus tekee nopeasti viisaita päätöksiä ja nostaa Suomen ja erityisesti minut jaloilleen sotella ja muilla hienoilla asioilla.

Eli täällä odotellaan! Yskäni on vaalimenestyksen varassa! Yskiskellään kun tavataan!


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Ruuan hintakeskustelu - onko kaikki huomioitu?

Olen, ettenkö sanoisi harmistunut! Julkisuudessa on viritelty kansan tunteita kiihottavaa ja  kapinaan nostattavaa keskustelua ruuan hinnasta sekä tuottajan ja kaupan osuudesta asiassa. Tuottaja on Pikku-Punahilkka ja kauppa Iso-Pahasusi. Keskustelussa ei ole tunnustettu muita värejä kuin valkoinen ja musta. Harmaan sävyt, realiteetit, puuttuvat kokonaan.

Viimeinen keskustelu on koskenut munantuottajan tuskia. Luomutuotanto osoittautui tuottajalle kalliiksi. Kauppa tai välittäjä ei suostunut korvaamaan riittävästi tuotantokustannuksia. Suoramyynti oli tuottajan mielestä oikea ratkaisu hänen tuotteilleen.

Nyt kun tuon tuottajan purkaus nostattaa kapinahenkeä kuluttajien piirissä, ei kukaan tuo esille kustannuskehitystä, tavaranvälityksen realiteetteja eikä kuluttajan käyttäytymistä. Kuka maksaa kuljetuksen, varastoinnin, tilaukset, toimitukset, mainonnan, esillepanon, maksuliikenteen, koko ketjun henkilökustannukset jne.? Kuluttaja vaatii kaiken aikaa halvempia hintoja. Vastapainona on jatkuva yleisten kustannusten nousu, kuten sähkö, polttoaineet, palkkakulut, raaka-aineet, välinekustannukset, liiketilakustannukset jne.

Mesoaminen suoramyynnillä on näpertelyä varsinaisen ruokahuollon ongelmassa. Kun samassa kasassa asuu miljoona ihmistä, ei viisi eikä edes sata tuottajaa pysty omin voimin hoitelemaan tuon ihmiskasan tarpeita! Onhan se toki joidenkin tahojen mielestä romanttista, kun ahkera tuottaja raataa päivät tuotantonsa parissa ja ajelee illat ja yöt  pakettiautollaan etsiskellen ostajaa ja toimittaen tuotteitaan suoraan kuluttajan ovelle. Mutta ei tuolla näpertelyllä (anteeksi sanavalinta!) koko kylää ruokita! Eikä tuolla tyylillä jää edes tuottajalle loppujen lopuksi tarpeeksi särvintä omaan pöytäänsä!

Kaupan tehtävä on pitää yllä ihmisten lähellä palvelupaikkoja, myymälöitä, mainostaa tuotteita, pitää tuotteita riittävä määrä ja valikoima tarjolla, huolehtia tavaroiden hankinnasta ja kuljettamisesta, turvallisuudesta ja laadusta. Riippuen tuotteista, on tuottajan ja kaupan välissä tahoja, jotka tarkastavat tuotteiden terveellisyyden, laadun ja kunnon. Tuolloin voidaan parhaalla tavalla välttää esim. isojen epidemioiden leviäminen kuluttajien keskuuteen. Kaikki tuo maksaa joka portaalle samalla tavalla kuin tuottajalle maksaa tuottaminen kaikkine kustannuksineen. Mutta kaikkien on saatava oma osansa tuotosta! Kaikki auttavat toisiaan kuluttajan ruokkimisessa!

Kuulostaako edellä esittämäni, että olen kaupan puolella tässä heräävässä hysteriassa? Kuulostaako, että väheksyisin  jotenkin tuottajan työtä? En ole, enkä väheksy!

Jokaisella on asiassa roolinsa ja markkinatalouden jyllätessä kaikkien pitää osallistua kustannusten jakoon. Mielestäni suomalaista tuottajaa ja tuotantoa pitää tukea. Tuottajan on saatava rehdisti hänelle kuuluva leipänsä. Kaupan kilpailulle on oltava järkevä kontrolli etteivät hinnat karkaa mahdottomuuksiin.

Mutta myös kuluttajan on tajuttava, että jos palkat ja kustannukset nousevat, nousevat eittämättä myös hinnat! Hyväksynkö siis sen? No en kyllä hyväksy kuluttajana, mutta ymmärrän hieman kun ajattelen asiaa laajemmin. Siis pitäisikö halpuuttaa vai olla halpuuttamatta? Oikeassa suhteessa molempaa!










sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

SOME on aikasyöppö hässäkkä!

Miten pärjäät SOMEN eli sosiaalisen median kanssa? Minä en pärjää! Olen mukana Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Pinterestissä ja Flickr:ssä. Olen liittynyt niihin kaikkiin pysyäkseni ajassa mukana ja tietääkseni mistä puhutaan.

Flickriin liityin vähän kuin tarpeesta. Minulla oli paljon hyviä kuvia maailmalta ja halusin ne jonnekin parempaan talteen. Meni yli 5 vuotta etten muistanut koko Flickr:ä. Alkuvaiheessa saavutin sen kautta jopa kansainvälistä "kuuluisuuttakin". Minulta pyydettiin Ateenan stadionin edessä ottamaani olympiatulen kuvaa Ateenan olympialaisten esitteeseen. Toisen kerran minulta pyydettiin kahvila Sacherin kuvaa Wienin kaupungin nettisivuille. En kieltäytynyt kummastakaan! Niin, ei niistä korvattu mitään, mutta se lämmin tunne rinnassa! Ah!

Seuraava some-juttuni oli Facebook. Kaikkialla puhuttiin tuommoisesta palvelusta ja mikäpä etten minäkin liittyisi tuohon maailman laajuiseen yhteisöön. Rehellisesti sanottuna minut vei siihen eri liikkeiden pikkukilpailut, joihin ei voinut osallistua muuta kuin Facebookin kautta. Myöhemmin liityin muutamiin Facebook-yhteisöihin kuten erilaiset sukututkijoiden sivut sekä tietenkin Enterin sivut. Koska noiden suljettujen ryhmien viestintä kulkee Facebookin kautta, en voi siitä luopuakaan. Muuten en ole ollut siellä mikään omien tapahtumien kirjoittaja. Pääasiassa luen muitten juttuja. Vinkkinä mainitsen, että viime aikoina on ilmestynyt Helsingin seudulla kaupunginosakohtaisia Facebook-kirpputoriryhmiä. Niissä tuntuu käyvän kuhina ja tavara liikkuu!

Sitten tuo Twitter! No siihenhän piti liittyä kun se oli vaihtoehto Facebookille, mutta alkuun en päässyt oikein sisälle sen olemukseen. Sielläkin seurataan henkilöiden ja yhteisöjen viestintää, mutta en ole kokenut sitä oikein omakseni. Seuraan siellä 67:ää tahoa, mutta en lue Twitteriä kuin muutaman viikon välein. Jotta Twitterissä pysyisi ajantasalla, pitäisi sitäkin seurata koko ajan, lähes tunneittain.

Pinterestiin liityin kun luin, että siellä on mahdollisuus kerätä tietoa itseään kiinnostavista asioista. Palvelussa välitetään kuvia ja aiheeseen liittyvien nettisivujen osoitteita. Sinne voi myös itse kerätä oman kiinnostuksen mukaisia aihealueita, vaikka ei haluaisi itse välittää sinne omia löytöjään tai harrastustensa tuloksia. Aluksi keräsin erilaisia askartelujuttuja, mutta kyllästyin palveluun aika pian. Hyvä palvelu tuo on, mutta aika ei riitä ja pitäisi olla paikka harrastaa! Toki onhan siellä muutakin kuin tekemistä edellyttävää, kuten Ford Mustangin seuraajat!

Instagram oli viimeisin löytöni. Palvelussa laitetaan itse otettuja kuvia nettiin ja muut voivat tykätä niistä ja kommentoida niitä. Sielläkin pelataan avainsanoilla, joiden avulla voi etsiä Instagramissa julkaistuja kuvia. Kun mieluisia kuvia löytyy, voi siirtyä seuraamaan kuvat ottanutta henkilöä. Instagram toimii pääosin älykännykän tai tabletin kautta. Itse olen julkaissut tuolla 161 kuvaa, seuraan 192 henkilöä ja minua seuraa 143 henkilöä. Omat kuvani ovat olleet luontokuvia, veistoksia, rakennuksia, maisemia. En ole ollut kovinkaan aktiivinen tässäkään some-palvelussa.

Yllä luetellut ovat pääosin niitä suomalaisille tuttuja palveluita ja niitä, jotka yhdistetään ensimmäisinä SOME-käsitteeseen. Mutta palveluita on paljon muitakin, kuten Youtube, WhatsApp jne.

Eli niinkuin ennen aikaan sanottiin mainoksessa "Juippi, tää on nääs nykyaikaa!" Mutta, mutta! Jos noitten kaikkien suhteen alkaisi aktiiviseksi, ei kaikki maailman aikakaan riittäisi siihen. Olenko hidas vai onko niin paljon muuta!? En tiedä mutta aikaa ne vie! Ehkä olisi parasta keskittyä ensin yhteen ja sitten laajentaa tarpeen mukaan.

Mutta kokeilkaa ja innostukaa jos aihe alkaa kutitella!






tiistai 3. maaliskuuta 2015

Nyt se sitten iski - FLUNSSAPÖPÖ

Otin tammikuussa kunnon kansalaisen tavoin flunssarokotuksen aiempien vuosien tapaan. Oletin että homma on sillä selvä ja terveenä taaperretaan tämäkin kevät!

Mutta eikö mitä! Eilen aamulla piti kakistella kurkkua ja iltaa kohden alkoi kipukin löytää tiensä tuntohermoihini. Ja puolenyön tietämillä kuumemittari kohosi 38C-asteen lukuun. Olen sikäli heikko ihminen, että jo 37C tekee oloni kohtuuttoman tukalaksi. Nyt siinä oli korotusosat mukana ja olo sen mukainen.

Nukahtaminen ei muodostunut ongelmaksi kiireisen päivän jälkeen. Mutta kello 4 yöllä oli yöuneni hoidettu. Luonto ajoi minut tolpilleni ja iPadin ääreen Hesaria lukemaan. Kurkku oli kuin riivinrauta ja välillä paleli ja välillä oli hiki. Siinä se aika kului aamunkoittoon kunnes pääsin hoitelemaan kurkkua kuumalla teellä. Pillereitä meni suositusten vastaisesti pari kourallista. 

Aamupäivä meni kuumaa juoden ja kurkkua kakistellen. Nyt tässä odotellaan miten tämä tila jatkuu! Ei tiennyt flunssarokote mihin pöpöön pitäisi iskeä! Oli selvästikin eri pöpöön tarkoitettu!

Viereisen kuvan tarvikkeilla pitäisi oloa helpottaa!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ajokyvyn säilyminen ja liikenneturvallisuus

Mieltäni on askarruttanut jo jonkin aikaa autolla ajokyvyn heikkeneminen. Omat
ajomääräni ovat viime vuosina ratkaisevasti vähentyneet ja ajokertojen välit ovat pidentyneet. Muutaman kerran olen huomannut, kun ajotauko on ollut useamman viikon mittainen, että liikenteen huomioimisesta on kadonnut rutiini. Liikenteen rytmin oppimiseen on ollut oikein keskityttävä. Takanani on melkoisen mittava määrä onnekseni turvallisesti sujuneita kilometrejä. Toivottavasti niitä on vielä myös paljon edessäni.

Rytmin hämärtymisen ohella liikennöintiä haittaavia tekijöitä ovat olleet silmien muuttuneet näköarvot, päivänvalon määrä ja säätekijät. Toki väheksyä ei voi jatkuvasti lisääntynyttä liikenteen määrääkään. Vilkkaat risteykset ovat vaikeita huomiokyvyn kannalta. En enää lähde mielelläni iltahämärällä liikenteeseen. Silmälaseja on uusittava jatkuvasti tiheämmällä rytmillä. Kun ajomäärät ovat vähentyneet. olen myös huomannut, että liukkauden ennakoiminen ei tule enää selkärangasta niinkuin ennen.

Olen ollut erilaisten autojen ratissa jo yli 47 vuotta ja ajanut päivittäin melkein ammattiautoilijan kilometrejä. Viitatessani omaa ajokykyäni askarruttaviin asioihin, voi vain aavistaa minkälaisia "pommeja" teillämme liikkuu. Ajoneuvojen ratteja puristaa suunnaton määrä kuljettajia, joiden ajotaito ja kokemus on puutteellinen, rutiinia liikenteen rytmiin ei ole, aisteissa on puutteita, kännykkään puhutaan ajon aikana, mieltä askarruttaa jokin työ- tai muu "ikävä" asia jne.



Toivon, että meistä jokainen pohtisi hetkisen omaa kykyään turvalliseen liikennöintiin ja samalla varautuisi muihin liikenteen "pommeihin"!

TURVALLISTA MATKAA!