Suomalaisten olympialaiset ja taas erotetaan kaikki!

No harmittaako? Ei tullut kultaa eikä kunniaa! Se on nyt Suomen urheilufanien maailma taas aivan köntsöllään. Ei ole kivaa enää kenelläkään! Miten tästä toivutaan? Onko meillä enää minkäänlaista tulevaisuutta urheilun saralla?

Mutta ei hätää! Onhan meillä perinteiset konstit. Haukutaan ja erotetaan kaikki urheilujohtajat, hallituksen määrärahoista vastaavat, valmentajat ja urheilijat. Kasvatetaan uusi urheilijapolvi, joka voittaa kaikki ja kaiken. Jos prosessia halutaan nopeuttaa muutamalla kymmenellä vuodella, annetaan valmennusmäärärahat kemian laboratorioille. Kyllä sieltä varmaan löytyy lääke suorituskyvyn parantamiseen. Mihin kaikkeen riemuun ja kunniaan se voisikaan johtaa?

Ehkäpä näihin? Suomalaiset purjelautailijat voittaisivat kilpakumppaninsa ilman purjeita makaamalla mahallaan laudalla ja meloen käsillään, seipäät voisi jättää pois ja korkeushyppääjät siirtyisivät kierähtämään suoraan seiväshyppytelineille, pikajuoksijat olisivat jo maalissa ennenkuin Usain Boltilla irtoaisi ponnistusjalka telineestä, ampujamme ampuisivat kiekot rikki jo suoraan laatikoihin, kolmiloikkaajamme hyppäisivät yhdellä hypyllä kolmiloikkapaikalla saman kuin muut, heittäjille pitäisi avata stadionin takaseinä ja portit, etteivät välineet tömähtäisi suoraan kaarteen katsomoon, golffareitten määrärahoihin pitäisi lisätä varat joka reiän hole in one-shampanjoihin, taekwondon, painin ja nyrkkeilyn osallistujia ei voisi päästää kisoihin ollenkaan kun muut kilpailijat vammautuisivat otteluissa liian pahoin jne.

Pitäisiköhän meidän lähettää sittenkin Tokioon Elmo? Hänhän pärjää kaikille. Enkä tarkoita tällä kertaa Elmo Keskitaloa vaan sitä oikeaa Elmoa, josta kirjoitettiin paljon juttuja muutama kymmenen vuotta sitten.

Mutta surkaamme nyt koska se kuuluu suomalaiseen luonteeseemme! Mutta samalla on syytä muistaa, että valitettavasti maailmalla osaavat muutkin. Viilataan vähän urheiluamme ja jatketaan valmistautumista Tokion olympialaisiin. Ei vastuullisten erottamiset ratkaise onnistumista, eikä taida olla sallittuja nuo kemialliset ratkaisutkaan. Suomen on syytä edelleen pitää urheilu puhtaana sekä luottaa lihasvoimaan ja tarkkaan silmään.

Ja kaikesta huolimatta kyllä meidän joukkueemme pärjäsi maailman parhaitten joukossa kohtalaisen hyvin vaikka metallia ei yhtä enempää Suomeen saatukaan.

Kiitos pronssisesta Mira Potkoselle!

Olympian valvomista tiedossa!

Nyt se sitten taas polkaistiin käyntiin! Ai mikäkö? No olympialaiset tietenkin! Niiltä ei saa sen siunaaman rauhaa tulevien parin viikon aikana. Kaikki tietokanavat tunkee aisteihimme milloin riemua, milloin surua.

Parhaani tein, mutta se ei tällä kertaa riittänyt! Osallistumisesta seuraaviin kisoihin en osaa vielä sanoa mitään! En tiedä mikä meni vikaan! Tämä oli itsellekin kova pettymys! Taidan lopettaa urheilemisen tähän!  Näitä lauseita toistellaan lähiaikoina perin usein.

Meidän täällä kotona viestintää seuratessa ja kiihkoillessa on vaan syytä muistaa, että omat urheilijamme ovat maailman kovimpien kanssa kisailemassa eli he itsekin lukeutuvat maailman kovimpiin. Aina ei voi voittaa, mutta jo pääsy tuonne mukaan kisailemaan on kova juttu ja ennen kaikkea äärettömän kovan työn ja uhrausten takana.

Kyllä on Suomen urheilija olympialaisissa kunnioitettava henkilö! Hattua nostan heille jokaiselle!

Ei sinne pääsisikään meikäläisen tavalla! Siis jos käy joka kahdeksas vuosi pari kertaa lenkillä tai kuntosalilla. Ja sitten väliajat valmistautuu ainoastaan henkisesti kropan kunnossa pitämiseen. Ei kehity taidot sillä tavalla. Ei riitä kantti, eikä pitkäjännitteisyys. Ja epäonnistuu myös tankkaaminen, limsan ja lenkkimakkaran voimin! Sekään ei toimi!

Mutta olisivat kyllä saaneet järjestää nuo kisat ihmisten aikaan! Ei jaksa enää ikävanhus, vaikka aikaakin olisi, kytätä yötä myöten tuota puuhaa. Kyllä pitää urheilu järjestää järkiaikoihin! Jos eivät muuten pysty, niin sitten pitää urheilla sikäläisesti yöllä ja meikäläisesti päivällä. Se on auringonvalossa kivampi katsoa urheilua. Ei aja formula-kuskikaan pitkin yösydäntä ainakaan meidän televisiossa. Rallimiehet on eri juttu kun ne on tottuneet siihen!

Pitäisi viedä kävely-Sari Essayahin viedä sinne olympian komitealle tämmöiset terveiset! Ehtivät vielä korjata aikoja Riossakin kun on vasta eka kisapäivä menossa ja Tokiossa ensi kerralla oltaisiin jo sitten Suomen ajassa heti alkuunsa.

Ja avajaisetkin saisivat pitää lyhyempinä! Ei ikäihminen pysty kahvia keittämään missään välissä kun pitää koko ajan tuijottaa hienoja suhina- ja sähinäjuttuja! Saati käydä nenää puuteroimassa! Jos lähtee television äärestä asioille, menee heti joku hieno juttu ohi! Sitten harmittaa!

Ei se ole urheilu helppoa urheilijalle saati ikäkatsojalle! Mutta menestystä toivotan kaikille Riossa kisaaville suomalaisille naisille ja miehille! Ja kyllähän meille tuleekin mitaleita vaikka mistä lajista! Uskokaa vaan!

Nyt kaikilla peukut pystyyn ja kannustushuutoja suorituksille taloyhtiön hiljaisuussääntöjä noudattaen! Mitalisuoritusten kohdalla saa poiketa talon määräyksistä!

Olympiatulen loimotusta

 

Avajaisten säkenöintiä stadionin ulkopuolella ja sisällä