/>/> VANHUS STADISSA: lokakuuta 2022

maanantai 31. lokakuuta 2022

Se on se terveydenhuolto hukassa

Siitä on kulunut jo reilusti yli vuosi, kun ensimmäinen suoneni napsahti täysin tukkoon. Se tiesi testiä mökkipaikkakunnan terveydenhuollolle. Kohtasin loistavaa palvelua ensihoitoambulanssin, lääkäriambulanssin ja lääkärihelikopterin miehistöiltä. Nöyrälle ihmiselle tuollainen ylitsemaallinen palvelu tuli kyllä ansiotta, mutta otin ilolla vastaan ammattilaisten onnistuneet elvytystoimet.

Nyt olen jaellut pillereitä dosettiin ja yrittänyt pysyä niistä jotenkin jyvällä. Vuoden aikana lääkkeitä on vaihdeltu ja määriä rustattu useita kertoja. Noilla toimilla on haettu oikeaa lääkitystä ja sopivaa tasapainoa. Nyt on tilanne asettunut aika mukavaan uomaan elokuun lopun jälkeen. Ensimmäisen sairausvuoden kovat lääkkeet ovat siirtyneet historiaan ja vakiintunut pysyväislääkitys osunut pääosin kohdalleen.

Mutta enää ei riehuta, ei mesota yötä myöten kylillä, metsätyöt ja raskaat rakennushommat ovat pannassa. Ruoka-aineista etsitään mahdollisimman alhaisia tyydyttyneitten rasvojen pitoisuuksia, eikä sokereita ja suolojakaan vedellä enää mielin määrin. Ruokavalioon tulee kuulua enimmäkseen pupun ruokaa ja kaikkea rasvatonta. 

Sitä ei ihminen osaa tajutakaan, kuinka kova on kaipuu makkaran perään ja kunnon voileipiin. Onneksi minut vieroitettiin jo hyvissä ajoin pihveistä, viineistä ja muista tavanomaisista herkuista. Mutta jotain kuitenkin on jäänyt ja jopa nostaneet osuuttaan suun läpi kulkevissa aineissa - suklaa ja lakritsi. Olenhan minä niitä aina nautiskellut jonkin verran, mutta nyt niiden osuus ja kiertonopeus työpöydän alalaatikossa on noussut uskomattomiin sfääreihin. Väittävät, etteivät ne olisi terveellisiä. Kukapa tietää, enkä ainakaan aio uskoa.

Viime aikoina on jouduttu muista erinäisistä syistä testaamaan terveydenhuollon saavutettavuutta. Jo omien sydänjuttujen ensimmäisen vuoden aikana kävi ilmi, että sairaalasta ulosheiton jälkeen olin omillani, ei ollut kontrolleja määritelty, ei yhteyshenkilöäkään hädän tullen. Yritä päästä terveyskeskukseen, jos onnistuisi löytymään nuorelta kandilta apuja vakaviin sydänongelmiin! 

Ei saa näinä päivinäkään yhteyttä tai aikoja terveyskeskukseen ja erikoislääkärit on linnoittautuneet jonnekin saavuttamattomiin. Tämä on tietenkin hankalinta julkisella puolella, mutta ei ole paljon helpompaa saada aikaa erikoislääkärille yksityiselläkään puolella. Jos aiot sairastaa, tarvitaan aikataulun suunnittelua, varaa kalenteriisi aika sairaudelle muutamien kuukausien päähän. Ja jos tarvitset nopeasti leikkausta, varaudu kärsimään kuukausia, jopa vuosia jonoissa. 

Olenko ainoa, joka kohtaa ne 0,3 olematonta mitoituksen ulkopuolista hoitavaa henkilöä terveydenhuollossa? Varmaan muille sattuu ne poliitikkojen lupaamat 0,7 tai mikä se määrä kulloinkin on niitä taattuja hoitohenkilöitä. En tykkää, eikä tykkää elimistönikään tämmöisestä. Kysyn vaan, että kuka se määräsi rajat lääkäreiden koulutusmäärille ja kuka oikeasti päättää hoitajien palkoista ja työoloista. 

Sairaita riittää vielä useiksi vuosiksi, kun me suuret ikäluokat heittäydytään terveydenhuollon vastuksiksi. Meissä, kun on lisänä se vika, että eletään kaikista sairauksista huolimatta entistä pidempäänkin. Vai onko sittenkin tarkoitus nutistaa meidät hoidon viipyessä ennen aikojamme? Jospa tilanne kuitenkin helpottuu tuossa 2040-luvulle tultaessa ja ehkä koronan uudet variaatiot nopeuttavat ainakin vanhusväestön nuppiluvun pienenemistä?

Muista elää terveellisesti!



Ei se paljon enää puutu!

perjantai 7. lokakuuta 2022

Onko pakko vanheta?

No ei tietenkään, on tiukka vastaus! Mutta eihän sitä meiltä kysytä. Se vaan ikäänkuin hiipii vaatteisiin ja ihon alle. Tulee useammin ja useammin päiviä, jolloin vanheneminen antaa itsestään aina vaan selvempiä merkkejä.

Olen taistellut (ai minäkö muka?), ei tuo kyllä pidä oikeasti paikkaansa, vuosikymmenet vanhenemista vastaan. Se tarkoittaa terveellistä syömistä (miksi makkaraa ei luokitella tuoksi?), liikuntaa (hyöty ja "pakotettua" hiki päässä), asiallista (jos 5-6 tunnin katkonaisia yöunia voi sellaisiksi kuvata) nukkumista, aivoa (on käytössä vain yksi hieman hernettä isompi, ehkä golfpallon kokoinen) virkistäviä (onko tv:n katsominen sitä?) harrastuksia, kirjoittamista (aina sanat sekaisin ja aihe hukassa), jne. Kyllä olen yrittänyt kaikkea tuota. 

Kulttuuriakin olen harrastanut, kävin kerran teatterissa ja kerran taidenäyttelyssä. Eli ei kannata kenenkään väittää, ettenkö olisi harrastanut monipuolisesti. Konsertissakin olen käynyt pari kertaa, toisella kertaa tykkäsin ja toisella en. Oli kevyttä ja hieman raskaampaa silloin tarjolla. Siitä kevyestä tykkäsin. 

Matkustaminen olisi hieno harrastus, mutta siihen ei enää paukut riitä, rahalliset, fyysiset eikä henkiset. Kymmenet vuodet meni töissä tuhratessa, usein 24/7. Sitten tuli lääkärin määräämät vapaat ja reissuvuodet. Nyt on maailma suurelta osin nähty, joten sen puolesta voi kyllä vanheta. 

Pääsin elämään useita vuosia hienojen Enteriläisten ja yhteisön it-opastettavien kanssa. Sanoisin sen olleet elämäni kiintoisimpia aikoja, kunnes korona sotki tuonkin ja monet muutkin asiat. Siitä seurasi myös pään hissuksiin alkanut pehmeneminen ja fysiikankin osittainen pettäminen. En vastaa enää kymmeneen kysymykseen, enkä suostu enää haastamaan ketään kädenvääntöön, ja menneitten yleisurheilukentällä saavuttamieni tulostenkin tasot kuulostavat utopistisilta. Miten niihin pystyinkin?

Nyt on tullut aika, jolloin suurinta päivittäistä menestystä kuvaa helpoimman tason sudoku-ristikon onnistunut täyttäminen. Riehakkainta ja vauhdikkainta tapahtumaa puolestaan kuvaa puistonpolulla pikkukiveen kompastuminen. 

Päivä- ja iltaharrastuksiin kuuluva television katsominen täyttää mukavasti ajan. Ja vaikka ohjelmat ovat lähes kaikki uusintoja, niin ne tuntuvat muistin huonontuessa aina uusilta. Tosin välillä tuntuu, että olen nähnyt Puoli seiskan ja Suomen kaunein koti-ohjelmat jossain aiemmin?

Mutta, jos aikoo vastustaa vanhenemista, niin pitää käyttää päätä, harrastaa liikuntaa, olla sosiaalinen ja käydä kulttuurin äärellä. Pysykää terveinä!

Se tietää kohta talvea!