Liikunta on livakkaa puuhaa!

Pakkohan se on nousta vaaliahdistuksen alhosta ja ryhdistäytyä ainakin lyhyeksi toviksi. Ajattelin rasittaa teitä hikijutuilla.

Talvi siis meni, kevätkin meni ja lämpimät ovat jo ovella! Paitsi vappunahan sataa tietenkin perinteisesti räntää, mutta sitten on taas lämmintä. Onko siis kunto talven jäljiltä kohdallaan? No arvaahan! Mitä sitä höpöjä, kunto on kadonnut talven kinoksiin. Pakkohan se oli ryhtyä toimeen viipymättä.

Kävin maanantaina taas kuntosalilla pehmittämässä rautaa heikentyneillä lihaksillani sekä keskivartaloni mittavilla rasvamäärilla. Ei pehmentyneet, raudat! Lihakset kipeytyivät! En tykännyt taas ollenkaan.

Ja eikun lajia vaihtamaan! Kaivelin siis pari päivää sitten Husku-polkupyörän kellarista hänen siellä viettämänsä kahden kesän jälkeiseltä levolta. Rikkinäisen venttiilin vaihdoin ja hiki päässä pumppasin ilmaa renkaisiin. Aluksi ajattelin tuossa olevan liikuntaa yhdelle pulskalle vanhukselle jo kylliksi, mutta omatunto, tuo pirulainen pakotti matkalle.

No mikäpäs siinä, kyllähän se oli pakko polkaista liikkeelle! Matka oli päättyä heti alkuunsa taloyhtiön kivimuuriin. Oli nääs ajotaidot ja pyöränhallinta kadonneet. Täpärä väistöliike ja pientä isompi tuskanhiki palauttivat taidot salamana ja matka saattoi jatkua. Tosin olin muutenkin matkalla lääkäriin, niin ehkä siellä olisi muutama ruhjekin hoitunut samalla kerralla. Eipä siitä sen enempää!

Eilen käynnistin kaupunkipyörällä ajelut. Olihan siinäkin alkuunsa ongelmia, kun matkakortti oli vaihtunut, ja sillä pyörän käynnistäminen oli meitsille liian hankalaa. Onneksi apu löytyi asiakaspalvelun puhelimesta. Painallus kerrallaan sain puhelimessa neuvot ja pääsin liikkeelle keltaisella tsygällä.

Nyt olen kävellyt pyöräillyt, kävellyt ja kuntosaleillut parina viime päivänä. Ja kunto on noussut kohisten, jos sitä mitataan lihaskivulla. Joka paikkaa särkee ja makaaminen, istuminen, seisominen sekä lisäksi kaikenlainen liikkuminen tekevät kipeää. Teinkö aluksi liikaa? En tehnyt, se vaan ylimittainen, rasvalla voideltu, huippuunsa trimmattu lihas on niin herkkä kaikenlaisille muutoksille. Se tykkää liikaa sohvasta ja löhötuolista.

Olisiko pitänyt kuntoilla tauotta läpi talven? No olisi, sillä lihakset hiipuvat nopeasti ja voimien palauttaminen niihin on hidasta ja raskasta puuhaa.

Huomenna on taas salipäivä. Meinasin ponkaista iltapäivällä Nordic Healthin kuntosalille tarkastamaan raudat. Jos ovat liian raskaita, palaan kotiin miettimään uudenlaisen kuntoilustrategian.

Kuntoile sinäkin, etteivät lihaksesi pääse hiipumaan! Niitä tarvitaan tulevaisuudessa liikunta-, tasapaino- ja erilaisissa tekohommissa!

PS. Hain tähän kirjoittamiseen voimaa, henkeä ja inspiraatiota Oodista, josta todisteet alla!

Juhlien viikko

Kuluneella viikolla on saatu taas makiata mahan täydeltä! Kansaa on hemmoteltu uudella kansallisella Oodi-monumentilla, Suomen toinen 100 vuotta on käynnistetty ensimmäisellä vuodella ja suomalaisesta näkökulmasta erikoisella tavalla syntynyt Kokoomuspuolue täytti 100 vuotta.

Juhlaviikon ensimmäinen merkkitapahtuma alkoi 5.12., kun Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi avattiin kansalle. Kaksi ensimmäistä päivää houkuttelivat paikalle 55.000 kiinnostunutta helsinkiläistä ja muualta tullutta. Kirjaston puitteet antoivat ymmärtää sen tulevan houkuttelemaan tulevaisuudessa myös turisteja sankoin joukoin. Tutustuin aikoinaan Sanomatalossa esillä olleisiin kirjaston suunnitelmavaihtoehtoihin. En olisi valinnut tätä toteutettua vaihtoehtoa. Mutta kyllä minulla on nyt varaa tunnustaa olleeni väärässä. Ei rakennuksen tarvitse todellakaan olla aina laatikon mallinen. Oodi on hieno, upea, mahtava ja loistava!

Suomen 101. Itsenäisyyspäivää vietettiin 6.12. mukavan alkavan talvisään vallitessa. Presidentti oli kutsunut Linnaan taas rutkasti vieraita. Kansa kokoontui illalla television ääreen seuraamaan Linnanjuhlia. Perinteiseen tapaan erityisen kiinnostuksen kohteena olivat juhlakansan puvut. Ja niinhän siinä jälleen kävi, että jälleen löytyi kehuttavaa ja moitittavaa. Presidenttiparin käteltäväksi ohjautui monenkirjaviin asuihin pukeutuneita juhlavieraita.

Naisten asuja en uskalla erityisemmin kommentoida itsesuojeluvaiston ohjaamana. Mutta monenmallista, monenväristä ja monenpituista pukua nähtiin punaisella matolla. Sen verran ehkä uskallan paljastaa, että siellä oli sanomalehtiä, messumattoa, metallia, viljaa ja vaikka mitä. Ruokapöytiä näytettäessä minulla oli onnekseni nenäliina käsillä, sillä herkkuja lasittuneesti tuijottaessa kuola olisi valunut ikävällä tavalla rinnuksilleni.

Hienot oli juhlat ja uskallan kuitenkin kommentoida presidentin puolison asua, että se oli hieno. En olisi uskonut, että koivustakin voidaan tehdä kangasta! Siitä tykkäävät varmaankin talvea odottelevat lampaat, kun villat säästyvät omaan käyttöön.

Sattui myös silmääni HS:n uutinen kokoomuksen 100 vuotisjuhlasta 8.12. lauantaina. Puolue perustettiin joulukuun 9. päivänä 1918 tukemaan Suomen monarkiahanketta. Eduskunta oli valinnut lokakuussa 1918 Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin. Hän ei kuitenkaan  ottanut tehtävää vastaan vaan torjui sen joulukuussa. Vähitellen maassa luovuttiin kuningashankkeesta. Olisiko linnanjuhlat olleet nykyisestä poikkeavat, jos monarkia olisi maassamme toteutunut? Nyt ei tiedä! Kokoomus jäi kuitenkin maamme puoluekartalle.

Kulunut viikko on siis mennyt monella tavalla huuli pyöreänä ihmetellessä ja juhlien merkeissä. Eli kyllä on Suomessa sattunut ja tapahtunut monenmoista viime päivien ja kuluneiden vuosien saatossa. Nyt voimme keskittyä joulua odottelemaan.

Ottakaa rauhallisesti jouluun valmistautuessanne ja muistakaa ulkoilla!

Alla vielä kuvapoimintoja Oodista.