Pelossa eläminen on arkipäivää!

Kyllä en ole aivan huoletonna tänään! Se on ihmiselle kasattu näinä aikoina monen sortin huolenaihetta. Hennot hartiat ovat joutuneet kantamaan välissään huolestunutta palloa eli harmaantuvaa päätä.

Mailla ja mannuilla sekä kylillä ja kujilla riehuvat ikävät uudet ja vanhatkin asiat, joista kumpuavat monenlaiset uhat ja murheet. Niihin kaikkiin liittyy isoja pelkoja, joilla on tai saattaa olla elämäämme perustavanlaatuisia, negatiivisia vaikutuksia.

1. Ykkösuhkana on Putinin pullistelu ja sotavarustelu Ukrainan rajoilla. Siitä on jo nyt aiheutunut monenlaista pahaa joka suuntaan. Pahimpana on kuitenkin sodanuhka, joka koskettaisi vähintäänkin kaikkia eurooppalaisia jollain tavalla. Suuria murheita ovat jo nykyisellään inhimilliset pelot ja ahdistukset. Lisänä on pelko kansainvälisistä vaikutuksista, jotka sotkevat miljoonien ihmisten elämän vuosikausiksi eteenpäin. 

2. Korona variaatioineen on ollut osa elämää jo kahden vuoden ajan. Se on sotkenut kodin, työn ja vapaa-ajan. Vuosien saatossa on saatu ihmetellä aasialaisten kasvomaskeja, joista on nyt tullut meillekin arkipäivää. Koronan leviämistä on yritetty pysäyttää ja rajoittaa monenlaisin keinoin, siinä juurikaan onnistumatta. Joudumme edelleen väistelemään, välttelemään, piiloutumaan, rajoittamaan ja vaikka mitä, ettemme saisi tuota pelättyä pöpöä. Pahimpia ovat olleet ihmiset, jotka ovat kieltäytyneet rokotuksista ja jopa maskeista.  

3. Kansalaistottelemattomuus mielenosoitusten muodossa on tuonut sekä maailmalla ja nyt meilläkin levottomuuksia kaupunkeihin. Mihin katosivat ne rehdit ja tottelevaiset ihmiset, jotka ottivat muidenkin elämän huomioon? Mistä kertyivät nämä koheltajat lippuineen ja kyltteineen, jotka sotkevat tavallisten ihmisten liikkumisen toreilla, kaduilla ja kujilla? Eikö kukaan tajua, että itse ovat äänestäneet päätöksentekijänsä ja edushenkilönsä? Eikö silmä ja korva ota, mitä maailmalla tapahtuu ja mikä sieltä  vaikuttaa meidänkin asioihin?

4. Sydänkohtauksen odottaminen on joillekin arkipäivää, johon oman lisäjännityksensä tuovat nuo lääkintäviranomaisten neuvoista piittaamattomat älypäät. Nuo kahjot levittävät piittaamattomasti koronaa ympärilleen kulkiessaan ilman maskeja ja rokotuksia. On suunnaton määrä muitakin sairauksia, joiden kanssa sairastavat elävät veitsenterällä ja johon ei enää tarvita koronavirusta, eikä mitään muutakaan ylimääräistä.

5. Sotealueiden muodostaminen toi meille uuden jännityksen. Vaikka hieman moitinkin äänestysten järjestäjiä. Minäkään en päässyt äänestämään nykyisenä helsinkiläisenä, kun sitä ei meillä järjestetty. Se oli ikävä asia, sillä olen aina halunnut laittaa sormeni soppaan ja lipukkeeni äänestysuurnaan. Nyt vaan odottelemme jännityksellä, mitä nämä uudet sotealueet saavat maakunnissa aikaiseksi, ja millä niiden toiminta rahoitetaan? Viimeksi käytin maakunnissa aluetta hyödykseni 3:n ambulanssin, yhden helikopterin ja yhden yliopistosairaalan verran. Ennen sotealueen muodostamista toimi homma ainakin hyvin ja jäin henkiin. Mielestäni se oli aika hyvä asia!

6. No, entä sitten säät! Pirskatti, etten sanoisi rumemmin! Tämä on meikävanhuksen käsityskykyä lähempänä oleva aihe kuin nuo edelliset. Sitä on viime ajat saatu nauttia lumesta, jäästä, rännästä ja vedestä. Tuonne taivasalle, jos uskaltautuu lähtemään, on olo kuin Fred Astairella tai Gene Kellyllä tanssin tuoksinassa. Ei jonnet eikä veetitkään tunne mainitsemiani tanssintaitajia, eikä tarvitsekaan. Mutta kyllä on nykyliukkailla kaduilla kulkeminen samanlaista steppipuuhaa. Jos olet onnekas, saatat pysyä pystyssä ja säilyä ilman mustelmia. Jos et, niin harmi, sillä tuska ja raaka kipu ovat seurauksena.

Nyt en tällä erää jaksa pelätä enempää, kun noissa edellisissäkin on hauraalle vanhukselle pelättävää aivan tarpeeksi. Pelosta on tullut miltei päivätyö, ei meinaa kahville välissä keritä!

Päällimmäisenä sanoisin, että PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA PYSTYSSÄ ULKONA!

Parasta pysyä vähän puskissa!

Presidenttejä kesällä Savonlinnassa

Olinhan siellä minäkin! Kun kerran mökkipaikkakunnalla oli tapahtumassa maailman mittapuun mukaan isoja, päätin pumpata pyöräni kumeihin ilmaa ja polkaista taipaleelle. Tavoitteeni oli nähdä edes pieni vilaus presidentti Saulista ja naapurin miehestä, V. Putinista.

Olinkin onnekkaampi kuin etukäteen arvelinkaan. Pyöräillessäni kohti kaupunkia kuulin kännykkäni nappikuulokkeista, että naapuri-Putinin kone oli vasta laskeutumassa Savonlinnan kentälle. Tietäessäni matkareittiemme yhtyvän ennen kaupunkia Haapalan risteyksessä, kumarruin niskat kyrmyssä polkemaan huippuvauhtia kohti reittipistettä. Ja niinhän siinä kävi, että pari sotilasta nostivat mainitussa risteyksessä kätensä pystyyn ja stoppasivat kulkuni tyystin. Anovat pyyntöni matkan jatkamisesta kohti kaupunkia tyrmättiin täysin. Epäilevät katseet seurasivat olkalaukkuani kun liityin sotilaiden vierelle kertyneeseen odottajajoukkoon. 

Pysäytettyjen matkalaisten määrä kasvoi rivakasti risteysalueelle johtavan tien varressa. Yläpuolellamme kierteli tutkalentokone ja pari helikopteria. Ne ennustivat piakkoin jotain tapahtuvaksi. Ja heti lähes kolmenvartin odottelun jälkeen alkoi lentokentän suunnalta Enonkosken tietä puskea pitkääkin pidempi autojono poliisi- ja muita autoja. Siinä arviolta ainakin 30 auton keskellä vilahti myös vankka venäläinen panssaroitu limousiini varustettuna naapurimaan lipulla. Sohelsin tilannetta kamerani kanssa ja sain jotain ikuistettuakin. Vielä vartin verran odottelua ja sitten pääsin vinttaamaan kohti kaupunkia saattueen jo häivyttyä horisonttiin.

Muutaman tunnin pyöriskely kaupungilla vei minut satamaan ja sen äärellä olevalle Lippakioskille. Sen voin ilolla mainita, että kyllä Lippakioskin jäätelöannokset ovat perin makoisia. Siinä kermajäätelön valuessa suupielistäni, kuuntelin herkällä korvalla ympärillä soljuvaa puheensorinaa. Joku kuului mainitsevan, että presidenttien pitäisi tulla neljän aikoihin satamaan ja lähteä siitä höyrylaivaristeilylle. Kellon osoittaessa liki mainittua aikaa, siirryin satamalaiturin laidalle hiljalleen kasvavan ihmismassan keskelle seuraamaan erisorttisten ja erimaalaisten varmuushenkilöiden toimia ja valmistautumista mainehenkilöiden saapumiseen.

Ja siinä samoilla jalansijoilla tökötin vielä yli 2 tuntia myöhemminkin. Mielessäni saattoi jopa käydä ajatus, että kyllä voi aikuinen ihminen olla höperö, kun tuommoista jaksaa ja viitsii! Mutta mitäpä sitä ei uhraisi päästessään todistamaan historiallisia tapahtumia. Historiallisia ainakin Savonlinnan mittapuun mukaan. Ja omani! Haluamiani? No enpä oikein tiedä, mutta kun sitä on itse vaan niin höynäytettävä kaikkeen erilaiseen.

Kun aloitin seisomisen, oli naköalani juhlakalujen saapumisalueelle optimaalisen esteetön. En kuitenkaan ottanut huomioon laiturin reunalla istuvan, suunnilleen ikäiseni, minua pidemmän naishenkilön nousua seisomaan tapahtumien tähtihetkellä. En hennonut kuitenkaan tyrkätä häntä järveen huolimatta näköalani peittävän hienosti tupeeratun tukan. Olisihan siinä ollut mahdollisuus toki lausua "hups!" tönäisyn jälkeen.

Lopulta poliisi-, sotilas- ja muut varmistustahot asettuivat tuimannäköisinä lopullisille paikoilleen. Varsin mittavan katsojajoukon seassakin tuntui käveleskelevän outoja tyyppejä, joilla lienee tehtävänään ennaltaehkäisevät varmistustoimet. Lopulta koitti hetki, että oma presidenttimme Sauli pyyhkäisi paikalle höyrylaivan ääreen omalla limousinellaan ja perin adjutantin saattamana. Sitten seurasi taas odottelua ja lopulta alkoi laivan lähelle eristetylle alueelle saapua runsaasti ajoneuvoja.

Ajoneuvojen keskeltä erottui naapurimaan presidentin limousiini, jonka hetkessä ympäröivät selvästikin sitruunaa syöneet, mustapukuiset turvamiehet. Limosta nousi paitahihainen presidentti Putin. Hän puki ripeästi päälleen pikkutakin. Presidentti Niinistö tervehti tulijaa kädenpuristuksella ja molemmat heilauttivat kättään katsojajoukolle. Seuraavaksi laiturilla otettiin muutamia virallisia kuvia aikakirjoihin ja siirtyminen laivaan alkoi. Hetken kuluttua presidentit ilmaantuivat laivan kannelle ja siirtyivät istumaan takakannen pöydän ääreen. Sitä en erottanut, että oliko pöydällä tarjolla jotain virkistäviä voimajuomia vai ei.

Ja laivapillin vihellyksen kajahdettua siirtyivät turvallisuutta valvovat poliisiveneet ja muut vesikulkuneuvot laivan ympärille ja laiva lipui Pihlajaveden aalloille.

Vaikka olen nähnyt maailmalla monenlaisia turvajoukkoja ja heidän aseitaan, oli tämän presidenttien vierailun turvajärjestelyt suunnattoman massiiviset, joka yllätti tällaisen pienen ihmisen. Toimien keskittyminen aika pienelle alueelle lisäsi näyttävyyttä. Olihan tuo iso tapahtuma!

Seuraavassa muutama valikoitu kuva sataman tapahtumista! Ja sitten kysyt tietenkin, että miksi juhlakalut eivät näy kuvissa? No ei näy, kun meni tämän jutun julkaisemiseen tovi aikaa ja siinä välillä suurin osa kuvista häipyi tiensä päähän tulleelta tietokoneelta. Mutta aistikaa tunnelmaa näistä muutamista pelastuneista kuvista! 

 

Odotusta satamassa. Laivan pohja ja ympäristö oli jo tarkastettu.

Tuimia ulkomaalaisia tarkkailijoita.

En ollut paikalla yksin!

Paikallista ruuhkaliikennettä!