Pitääkö historiatalot käydä katsomassa ulkomailla

Olin tässä eräänä iltana taas sivistymässä kaupungilla. Suomen Sukututkimusseura oli organisoinut DNA sukututkimuksessa-luennon Tieteiden talolle Kruunuhakaan. Kävelin Kaisaniemen puiston luota kohti luentopaikkaa ja huomasin hienot talot.

Tähän asti olen kulkenut ulkomailla ihailemassa huuli pyöreänä hienoja, ikivanhoja kivirakennuksia. Nyt huomasin, että Stadi on täynnä vastaavia rakennuksia. Silmäni avautuivat Suomen Pankin luona ja siinä, kun pyörähdin risteyksessä katsoen joka suuntaan, huomasin historiallista kauneutta ympärilläni. En selitä enempää, vaan annan kuvien puhua puolestaan. Eikä noissa kuvissa ole kuin osa Helsingin vanhoista rakennuksista. Niitä on pitkin ja poikin kaupunkia, Punavuoresta Eiran kautta Kruunuhakaan, Töölöstä rautatieaseman alueelle, Senaatintoria ja Katajanokkaa ei sovi myöskään unohtaa.

Käykää katselemassa ja muistakaa nostaa nenää räystäiden tasolle, sillä siellä piilee paljon hienoja yksityiskohtia.

Kansallisarkisto

Suomen Pankki

Säätytalo

Tieteiden talo

Varo vilunkia ja Huijarit kuriin!-hanke

Keskiviikkona 23.10. järjesti Enter ry Kampin palvelukeskuksessa tilaisuuden Digihuijauksiin varautumisesta. Aiheeseen perehdytti projektipäällikkö Tapani Veija Kuluttajaliitosta. Esityksen runko liittyi Kuluttajaliiton 'Huijarit kuriin!'-hankkeeseen.

Aluksi Tapani Veija esitteli Kuluttajaliiton lähes 30-vuotista toimintaa. Siihen liittyy toimiminen valtakunnallisena kaikille avoimena edunvalvontajärjestönä. Liitto suorittaa edunvalvontaa, tarjoaa neuvonta- ja asiantuntijapalveluita sekä järjestää kansalaistoimintaa. Liitto julkaisee myös Kuluttaja-lehteä, joka sisältää paljon tietoa tuotteista, vertailuja, testituloksia jne.

Huijarit kuriin!-hanke on kolmivuotinen (2019-2021) ja tavoitteena on
- verkko- ja mobiilihuijausten ennaltaehkäisy
- tuen ja neuvonnan tarjoaminen uhreille puhelimitse ja chat-palvelun kautta
- luoda avoin keskustelualusta vertaistukitoiminnalle.

Käy lukemassa aineeseen liittyviä esimerkkejä, neuvoja ja ohjeita tuolta sivulta! 

**********

Seuraavassa hieman juttua digihuijauksista ja tietojenkalastelusta!

Digihuijauksia ovat mm. nettikauppahuijaukset, tietojenkalastelu, romanssihuijaukset, huijariroskapostit ja sijoitushuijaukset.

Digihuijauksilla yritetään saada uhrilta taloudellista hyötyä heti tai myöhemmin.

Nettikaupassa liikkuu huijareita, jotka esim. tarjoavat tuotteita, joita ei ole olemassa, vaativat ennakkomaksua, lähettävät huonompia tuotteita mitä tarjosivat netissä, pyrkivät aloittamaan nettiromanssin lypsääkseen uhrilta rahaa, lupaavat sijoituksille uskomattomia tuottoja, jne.

Ennen tuotteen tai palvelun netistä tilaamista on syytä tarkastaa, että yrityksellä on olemassa käyntiosoite ja toimiva puhelinnumero, yritys on tunnettu (tietoja yrityksestä voi googlettaa). Kun ostat netistä jotain, lue tilausehdot huolella, maksa aina luottokortilla ja tallenna kaikki tilausvahvistukset ja kuitit.

Tietojenkalastelua voi tapahtua mm. netissä, puhelimella, viestillä, esiintymällä väärällä henkilöllisyydellä, esim. poliisina tai pankkivirkailijana. 

Huijari yrittää saada tietoonsa uhrista tärkeitä tietoja, kuten pankkitunnuksia, henkilötunnukset, käyttäjätunnukset tai salasanat.

ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA PANKKITUNNUKSIASI, SALASANOJASI NETISSÄ, PUHELIMITSE TAI MUUALLAKAAN SATUNNAISELLE KYSYJÄLLE! NIITÄ EI KYSY EDES POLIISI TAI PANKKI.

Viime aikoina ovat lisääntyneet yritysten nimissä lähetetyt huijausviestit, esim. postin, pankkien, kauppojen. Uhri yritetään saada esim. klikkaamaan viestissä tai sivulla olevaa kohtaa, jonka jälkeen häneltä kysellään tietoja, vaaditaan henkilötietoja tai tunnuksia.

**********

Yleisenä neuvona voi sanoa, että kaikkeen hiemankin tuntemattomaan ja/tai oudolta tuntuvaan viestintään on syytä suhtautua varoen. Kannattaa kysyä itseltään, voiko tämä olla totta tai miksi tämä juttu kohdistetaan juuri minulle tai miksi jokin tuote voisi olla noin edullinen tai onko lähettäjä todella viestin osoittama henkilö/yritys/muu taho? 

On syytä kuitenkin muistaa, että pääosin toiminta ja viestintä netissä on rehellistä, mutta terve varovaisuus on aina paikallaan niin myös netin suhteen kuin muussakin elämässä.

**********

Minä itse toimin yleensä seuraavalla tavalla: 

- tarkastan sähköpostiin tulleista arveluttavista, oudoista viesteistä lähettäjän osoitteen (esim. omituisen näköinen osoite sisältää sekalaisia numero- tai kirjainsarjoja, outoja nimiä, oudon päätteen tunnuksessa)
- en klikkaa sähköpostissa tai yritysten tai muiden tahojen mainoksissa nettisivuilla erillistä "painiketta" vahvistusta, tilausta tai lisätietoa koskien, ellen ole itse alunperin mennyt sivulle ja tiedä oikeasti mistä on kysymys
- tilaa tavaraa oudoilta yrityksiltä tai sivuilta ennenkuin tarkastan, että ne ovat kunnollisia ja paljon käytettyjä toimijoita.

**********

Epäile terveellä tavalla outoja juttuja, kysy apua, jos olet epävarma, seuraa ja usko julkisuudessa tiedotettuja varoituksia nettiin liittyen!
Huolimatta varoituksista netti on monipuolinen, mielenkiintoinen ja tiedollisesti antoisa paikka!

Tsemppiä kaikille turvalliseen surffailuun netissä!

Kaupungissa laulu raikaa ja soitto soi

Päivän ohjelmaani kuului Enterin luento Kampissa. Aiheena oli tietoa Digi-huijauksista. Olin kotona tuskaillut kulkuvälinevalinnan kanssa, joita oli vaihtoehtoina oma polkupyörä, citypyörä, DriveNow-auto tai raitiovaunu numero 10. Osaatte ehkä arvata, että valitsin raitiovaunun! Se oli helpoin, sen kun seisoo käytävällä, nuorison (= kaikki alle 70 v.) vallattua kaikki istuimet.

Kansallismuseon pysäkiltä on matkaa palvelukeskukseen reilun kilometrin verran, joten käveltyäni tuon taipaleen saavuin paikalle paita märkänä ja selkäni hiessä. Heti ovesta sisään päästyäni järkytyin hurjasta hulabaloosta, joka oli vallannut palvelukeskuksen aulan ja kahvion. Musiikillisen hulinan, yhteislaulutilaisuuden järjestivät laulavat seniorit, joita oli varovasti arvioiden toistasataa. Heitä istui pitkin aulan seinustoja ja täpötäydessä kahvilassa. Laulantaa johti neito porukan keskellä ja toinen neito säesti pianolla.

Tempaisin kupposen kahvia laulun keskeltä kahvilan tiskiltä ja siirryin 2. kerrokseen odottamaan isossa salissa pidettävän huijausluennon alkamista. Laulu raikasi ympäri taloa ja tunnustan hyräilleeni ja jopa laulaneeni joitakin siivuja hienoista, iloisista yhteislaulukappaleista. En kuitenkaan häirinnyt äänelläni ympäristöä. Perin mainio tilaisuus, johon törmäsin todella yllättäen ja yllättyneenä.

Digi-huijausluennon annista kirjoitan lähipäivinä muutaman sanan tänne blogiini. Tilaisuus oli jälleen tärkeä muistutus netin koukuista ja painotti varovaisuutta netissä surfailevalle.

Mutta illalla se soitto sitten räjähti! Tunnustaudun perinteisen, monimuotoisen jazzin ystäväksi. Nykyaikaista psykedeelistä sekopääjazzia en ymmärrä. Olen Olavi Virran ja Laila Kinnusen ajan kasvatti, josta voi päätellä hieman musiikkimakuani. No perheen nuoriso oli havainnut Sibelius Akatemian Musiikkitalon Black Box-saliin masinoiman "oppilaskonsertin", jossa esiintyi kahden eri ryhmän kanssa amerikkalainen huipputrumpetisti Terrell Stafford.

Mestari Staffordin valitsemaa jazzia esitti kaksi Sibiksen opiskelijoista koottua kokoonpanoa, kumpikin tunnin jaksot. Omaan historiaani liittyy läheisesti 60-luvulla muutamia vuosia kestänyt brass-tyylisen trumpettimusiikin soittaminen. Havaitsin, että omassa tuolloisessa soitannassa oli jonkin verran samaa kuin Staffordilla. Yhtäläisyydet koostuivat kuitenkin ainoastaan hiestä otsalla, muutamasta satunnaisesta (minun tapauksessani) samantapaisesta trumpetin soinnusta sekä poskien pulleudesta.

Ensimmäisessä kokoonpanossa ihailin erityisesti alttosaksofonia puhaltaneen Jesse Vilhomaan taidokasta työskentelyä sekä solistina laulaneen Emilia Nojosen äänen kaunista sointia ja taipumista upeisiin improvisaatioihin.

Toisen kokoonpanon huippu oli upeita kitarasooloja soittanut Jonas Metsäkylä. Myös Filemon von Numers oli bassoineen melkoinen virtuoosi.

Kokonaisuutta hallitsi kuitenkin suvereenisti itse mestari, Terrell Stafford. Esimerkkinä mainittakoon, että hän on ollut soittamassa yli 130 albumilla, palkittu arvostetulla Grammy-palkinnolla ja toimii Temple Universityn jazzosaston johtajana. Kerrassaan uskomaton puhallintaituri!

Olin toista kertaa kuuntelemassa Sibelius Akatemian oppilaiden työskentelyä lavalla ja voin sanoa, että yllätyin jälleen suunnattoman positiivisesti. Suosittelen käymään heidän konserteissaan, jos liikutte Musiikkitalon kulmilla! Ja tapahtuuhan siellä paljon muutakin!

Kuvassa mestarin kanssa molemmat ensemblet

Kuka on kingi Stadin kaduilla?

Kun paasasin tuossa tovi sitten eläintenvallankumouksesta, niin nyt ajattelin sivuta liikkuvan ihmisen tuskaa Stadissa. Nyt en puutu keskustatunneliin enkä Tallinnan meritunneliin, vaan pitäydyn aivan helsinkiläisessä katuliikenteessä.

Vihreät päättäjät ovat julistaneet autoilijat pahimmiksi tappokoneiksi. Helsingin keskusta-alueen nopeusrajoitukset määrättiin niin alhaisiksi, että seniorikin pääsee rollaattorilla kovempaa vauhtia kuin Mannerheimintietä ajava auto. Päättäjät ovat ilmeisesti käyttäneet mallinaan entisaikojen hevoskärryliikennettä. Epäilen, että parin vuoden kuluttua autojen edellä juoksee joku lippumies varoittamassa auton tulosta. Tässä palataan ikäänkuin juurille ja autoilun alkuhistorian lähteille.

Vaikuttaa siltä, että helsinkiläisten autoiluun liittyvät päätökset tekevät virkamiehet ja poliitikot, joilla itsellään ei ole kokemusta autoilusta muualta kuin taksin takapenkiltä. En osaa sanoa, minkälaista kompetenssia se näille päätöksille antaa, mutta onhan se tausta sekin.

Ajokadut on kavennettu polkupyöräkaistoilla niin kapeiksi, ettei ajamaan sovi enää kuin kapeilla pikkuautoilla, kuten Fiatilla ja Minillä. Muut autot ovat liian leveitä ajoradoille. Pysäköintiä on myös rajoitettu ja parkkipaikkoja vähennetty, että pyöräilijät pääsisivät kaahaamaan huimaa vauhtia trikoissaan ja shortsien lahkeet lepattaen. Ja nyt heitän luvut hatusta, mutta olikohan se niin, että kaupunki myy kadunvarsille pysäköintilupia 6000 kpl ja paikkoja niiden oikeuttamalle pysäköinnille on niiden edellyttämillä alueilla ainoastaan noin 3000.

Joka uskoo, että parkkipaikka löytyy joka puolelta helposti, menköön kokeilemaan pysäköintiä esim. Punavuoren kaduille. Onnea kokeilulle, varaudu kiertämään muutama tunti kortteleita!

Jalankulkijoita suojellaan niin, että suojateitä rouhitaan pois, ettei vaan sattuisi 30 km tunnissa ajava auto "kaahaamaan" päälle. Jalankulkijat on varattu nykyisin pyöräilijöiden yliajettavaksi. Ja jos eivät aja yli, niin sitten vievät jalkamieheltä viimeisenkin kuulon rimputtaessaan yllättäen selän takana kelloa ja tupistessaan kirosanoja. Onneksi eivät sentään potkaise!

Jos jalankulkijalle palaa vihreä valo, on se säädetty vaihtumaan niin nopeasti, ettei vanhus ehdi edes suojatien puoleen väliin valon vaihtuessa punaiseksi. Tätä voi käydä kokeilemassa Mannerheimintiellä Tilkan risteyksessä, jossa on lähietäisyydellä 5 palvelutaloa ja muissakin taloissa paljon senioreita. Päivittäin on keppi- ja rollaattorikansa autojen kanssa nokitusten ja pahalta näyttää.

Jalankulkijoiden kunnon kohentamiseen on myös kiinnitetty huomiota järjestämällä sopivin välein nykyaikaisia esteitä, sähköpotkulautoja. Niiden yli kiipeäminen kehittää erityisesti vanhusten jalannousua ja viivästyttää liikuntakyvyn loppumista. Jos vahinko kuitenkin tapahtuu, korjataan polvista ruhjeet ja terveyskeskuksen fysikaalinen hoito palauttaa (toivottavasti) kävelykunnon ennalleen. Näkörajoitteisille nuo kaduilla makaavat potkulaudat ovatkin todella paha ongelma.

Helsinkiläinen polkupyöräilijä on nykyisin kingi! Hänelle tehdään joka kadulle ja kujalle omat ajokaistat, pyörätelineitä rakennetaan kaikkialle, halpoja vuokrapyöriä on pitkin kadunvarsia ja kehuja satelee viranomaisten taholta. Hyöty kohdistuu harvalukuiseen nuorten työmatka- ja kuntoilupyöräilijöille. Seniorit eivät kuulu hyötyjien joukkoon, eikä heille ilmesty edes lepopenkkejä minnekään.

No entäs sitten tämä HSL? Hintoja nostettiin ja senioreita muistettiin muka edullisilla matkoilla klo 9-14 välillä. Mitä seniori ehtii tuossa ajassa tehdä esim. jos lähtee käymään keskustassa julkisilla kulkuneuvoilla? Käydä ja kääntyä?  Mikä ilo siitä repeää? Ja jos et ole vielä alle 70-v. eläkeläisenä oikeutettu tuohon suunnattomaan 50%:n etuun, maksat esim. edestakaisesta AB-matkasta 5,60 Eur, joka on halvin lippuvaihtoehto. Tuolla hinnalla pääsee jo Onnibussilla Kuopioon, jonne minulla ei juuri nyt ole asiaa, Savonlinnaan olisi ja olenkin käynyt. Monessa asiassa vaikuttaa, että erityisesti seniori ja jalankulkija ovat rasite ja vapaa riistettäväksi! Ja etua ei tule vaikka seisoo koko matkan 10-ratikassa tai istuu vaan toisella kankulla.

Päättäjät voisivat edes yrittää huomioida meitä senioreita! Voisiko sitä HSL-alennusta ulottaa esim. yli 65-vuotiaille eläkeläisille ja tehdä siitä kokopäiväinen? Ja voitaisiinko kieltää polkupyörillä senioreiden pelotteleminen ja säikyttely?

Nyt se on sitten avattu - Tripla

Arvatkaapa oliko siellä Pasilan Triplassa muitakin! Oikein! Oli siellä ja pilvin pimein porukkaa. Ja käytäviä kuljettiin haahuillen sinne tänne kyynärpäät toisiinsa kolkaten. Tunnelma oli tiivis ja herkkähermoista rassaava.

Periaatteessa en tykännyt, mutta tykkäsin. Ei siitä ruuhkasta, vaan keskuksesta. Meiltä kotoa on sinne matkaa noin 2 kilometriä. Kellarissa eli 1. kerroksessa on meidän kodille tärkeät liikkeet K-Supermarket, Prisma ja Lidl. Niillä pärjää jo pitkälle. Pitkä matka Kannelmäen Prismaan alkoikin jo rassata. Pasilan Lidlissa tuli jo ennenkin käytyä silloin tällöin, mutta uusi Lidl on nyt parisataa metriä lähempänä kotia. Jos pitää luetella puuttuvat liikkeet, niin Stockmann ja McDonalds loistivat poissaolollaan. No entäs missä piilevät Verkkokauppa ja Gigantti?

Kyllä tuolla keskuksessa riittää jokaiselle kauppoja, kahviloita ja ravintoloita valita asti. Lisäksi löytyy elokuvateatteri, surffauspaikka, rantalentiskenttä, musiikkimuseo ja monta muuta mielenkiintoista paikkaa. Unohtaa ei sovi tietenkään uutta Pasilan asemaa. YIT rakenteli Triplan rautatien päälle ja länsipuolelle rataa rikkomatta. Menihän siinä toki muutama vuosi, mutta sittenkin oli oiva suoritus.

Keskuksesta löytyy parkkipaikkoja autoille ja polkupyörille tuhatmäärin. Ja kerroksia on kaupoille ja pysäköinnille kymmenkunta. Ei siis mikään pieni laitos. Sanovat, että on Skandinavian suurin. Kun olen retkeillyt maailmalla, ei vastaavia ole juuri ollut montakaan tarjolla. Aika näyttää miten Tripla menestyy. Veikkaan, että kuitenkin paremmin kuin Redi, josta tehtiin aivan liian sekava tavallisen meikävanhuksen aivoille.

Nappasin muutamia kuvia avajaispäivän sutinasta Triplassa! Käykää katsomassa mestoja, jos olette maisemissa!

Niin minustakin!

Sienet joukkoliikennepysäkeilla ja aseman pääsisäänkäynnin luona

Asemahalli katutasossa (4.krs)

Siis oli aivan pakko herkutella!

Säänhaltija harjoittelee

No niin ja mitenkäs suu nyt pannaan? Ehdotan asennoksi semmoista, jossa on helppo pitää kieli keskellä suuta. On nimittäin säänhaltija aloittanut talvikeliharjoitukset.

Lappilaiset ovat saaneet tuta jo sitä tovin aikaa, mutta meillä Stadissa se alkoi varsinaisesti 14.-15.10. välisenä yönä. Tosin edellisellä viikolla satoi pienen hetken muunneltua vettä. Mitä ilmeisemmin vesi tuli räntähippusina, mutta onneksemme sen kesto oli hyvin kohtuullista luokkaa.

Nyt on ainakin meidän senioreiden aika pysähtyä miettimään hauraiden luidemme suojaamista sekä lihasten välttämistä mustelmilta ja venähdyksiltä. Eli nyt on kaivettava esille jalkineisiin liukuesteet ja tarkistaa, että kävelykepissä on piikki paikoillaan. Ja tietenkin kaikenlainen varovaisuus on niidenkin kanssa aiheellista. Eilisten sateiden vedet oli yöpakkanen jäädyttänyt aamuksi lätäköihin ja kadunpintaan.

Olin itse aamusella liikenteessä uhkarohkeasti polkupyörällä, mutta vältyin vielä pahemmilta ongelmilta. Tosin kieli oli hieman kipeä kotiin palattuani. Oli sitä sen verran joutunut keskittämään etuhampaiden ja kitalaen keskihuitteille. Mutta selvisin taas, onnekseni! Mutta pahempaa on tarjolla tulevina viikkoina ja kuukausina. Pitänee alkaa oikeasti varovaiseksi. Minun ja muiden.

Hujautanpahan tähän pienen tietoteknisen vinkin sääasioista, kun kerran aloin pelottelemaan liukkauksilla. Kun useimmilla on älykännykät tai jokin muu tietolaite ja toki myös lämpömittari ikkunassa, kannattaa vilkaista niistä päivän säätila ulkona. Kännyköihin ladattavilla sovelluksilla löytyy mukavasti tietoa sään olevasta ja tulevasta tilasta.

Seuraavassa muutamia tärppejä sääsovelluksista:

-   Supersää, josta näkee rinnakkain Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan mittaaman nykytilanteen ja ennusteet tulevasta. Noista voi sitten valita kumpaa itse uskoo ennemmin. Itse olen valinnut aina sen paremman tai sitten sen, jota Pekka Pouta ennsutaa. Sovelluksen oikeassa alareunassa olevaa pilvenkuvaa klikkaamalla näkee myös saderintaman liikkeet.

-   Paikallissää (Ilmatieteenlaitos) ja Foreca ovat säälaitosten omat sovellukset, joissa säätiedot ovat hieman yksityiskohtaisemmin tutkittavissa.

-   Rainman on Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasovellus, josta näkee eri mittauspisteiltä sateen voimakkuuden mukaan sävytettynä sekä salamoinnin ja tuulenvoimakkuudet.

-   Yr on Norjan Meteorologisen instituutin sääpalvelu niille, jotka eivät jostain syystä usko kotimaisia palveluita. Laskin nyt hieman leikkiä, sillä Yr on mainittu yhtenä Pohjoismaiden parhaita ennusteita jakavana laitoksena.

Nuo sovellukset ovat ladattavissa omalle laitteelle App Storesta (iPhone) ja Google Play-kaupasta (Android).

Ja nyt ei kun arvailemaan ketä uskoo ja miten pitää pukeutua ulos lähtiessä! Ketä sitten uskottekin, niin pukeutukaa aina tarpeeksi lämpimästi ja varokaa liukkaita pintoja sisällä ja ulkona!

Tässä esimakua talvesta vanhan Lapin kuvan myötä.

Vanhusten viikko ja tietoa senioreille

Olenko taas myöhässä ? No tietenkin, sanovat tuttavani! Nimittäin Vanhustyön keskusliiton vuosittain organisoima Vanhustenpäivä ja -viikko ovat käytännössä ohi. Eli en kerinnyt kertomaan teille, hyvät seuraajani, tästä viikosta ajoissa. Onneksi suuri osa aiheesta kiinnostuneita on kuitenkin löytänyt viikon tapahtumat.

Vanhustenpäivää on vietetty jo vuodesta 1954 lähtien lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina ja Vanhustenviikkona, siitä alkavaa viikkoa. Viikon kuluessa eri yhteisöt ja organisaatiot järjestävät monenlaisia tapahtumiamonilla paikkakunnilla.

Itse osallistuin viikon kuluessa Enter ry:n it-vertaisopastajana kännykkä- ja tablettilaitteiden neuvontaan Munkkiniemen todella aktiivisessa palvelukeskuksessa. Opastukselle varattu aika olikin vilkasta, sillä me kaksi paikalla ollutta enteriläistä saimme huhkia tosissaan. Palvelukeskuksessa oli tuon päivän aikana myös useita luentoja ja Nordean pankkiopastajat. Keskuksen poikkeuksellisen mukava henkilökuntakin sai huhkia omilla tahoillaan hikipäässä.

Torstaina sitten kävin vilkaisemassa Oodi-kirjastontapahtumia ja sielläkin oli "tupa" täynnä mm. senioriryhmiä. Lisäksi paikalla oli runsaasti isoja koululaisryhmiä tutustumassa tähän yhteen maailman hienoimmista kirjastoista. Yhdessä salissa oli meneillään myös Enter ry:n opastukset ja sielläkin oli sali täynnä opastettavia omine älylaitteineen.

Niin Helsingissä kuin lähes kaikilla paikkakunnilla on ollut viikolla senioreille monenlaista toimintaa. Vaikka Vanhustenviikko menikin jo ohi, ei senioreille tarkoitettu toiminta kuitenkaan lopu. Tapahtumista kerrotaan paikallisissa lehdissä, palvelukeskuksissa, netissä jne. Pitäkää silmanne auki ja menkää mukaan!

Ja te, joilla on kysyttävää älylaitteista (läppärit, tabletit, älykännykät) tai muusta tietotekniikkaan liittyvästä, käykää Enter ry:n opastuspisteissä! Enterin toiminta-alueilla, pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla, opastetaan yli 70:ssä paikassa. It-opastusta on tarjolla myös monilla paikkakunnilla ympäri maata. Usein lähin apu saattaa löytyä paikallisesta kirjastosta.

Laitan tähän alle pari kuvaa, joista löytyy kontaktitietoja helsinkiläisille senioreille. Ja Enterin nettiosoitehan on https://www.entersenior.fi/. Sieltä löytyvät Enterin opastuspaikat ja -ajat.

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jo vain oli taas kesän aikana taloyhtiön portaille tehty jotain! Kun niitä nousta raahustaa kolmanteen kerrokseen, niin hengästyttää, koskee polviin ja hiki valuu pitkin seniorikehoa. Ja sitten nämä Helsingin jalkakäytävät? Sama juttu niillä, kun yrität reippaasti edetä, ei matka vaan joudu, hiki helmeilee otsalla ja jalkoihin koskee. Polkupyöräkin on raskaampi polkea kuin ennen. Kyllä on Etelä-Suomen ilmassa kesäisin jotain raskauttavaa!

Mutta minäpä olenkin nyt ottanut itseäni paksusta niskasta kiinni ja kääntynyt aputahon puoleen. Kävin nimittäin viime perjantaina tekemässä taas sopimuksen Nordic Health-kuntosalin kanssa ja saamassa avaimet salille. Ja ensimmäinen kerta punnistelua alkoi heti lauantaina. Ja hiki tuli, mutta hyvällä tavalla.

Salin laitteisiin liittyy vahvasti tietotekniikka ja henkilökohtainen harjoittelun laatu. Jokaiselle kuntoilijalle määritellään laitteisiin omat liikeradat, omat painot, oma tahti ja oma määrä tekemistä. Ja tekniikka seuraa ja arvioi suoritusta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole, sillä ohjaaja määrittelee tietokoneelle sinun henkilökohtaiset suoritusrajat. Ja kun aloitat suorituksen, näytät omaa korttiasi laitteelle ja laite säätyy juuri sinun ohjelmasi mukaan.

Etu kaikesta tuosta on se, että et tee liian suurilla painoilla, liikaa suorituskertoja, väärillä liikeradoilla, etkä ole käyntikerran jälkeen kipeä joka paikasta. Ja ohjelmia viritetään edistymisen mukaan. Olo on suorastaan hyvä aina käynnin jälkeen, mutta tunnet kuitenkin tehneesi jotain kroppasi hyväksi.

Kallistako? Kun aloitat kuntoilun, kuten minäkin, liian kypsällä iällä (olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten), niin kunnon kohentaminen ja kropanhuolto ei enää onnistukaan repimällä puntteja ja pinkomalla pitkin metsiä. Sitä ei kestä kenenkään fysiikka. Ja jos on vuosien saatossa kertynyt monen sortin kremppaa, niin silloin on parasta tehdä harjoittelu ohjatusti ja turvallisesti?

Nordic Health on kuntosali Helsingin Ruskeasuolla. Kuukausihinta on 65 Euroa ja käydä saa halunsa mukaan 24/7.  Ja jos jostain syystä kuntosalilla käynti ei miellytä, voi avaimet palauttaa ja sopimus loppuu ilman pitkiä irtisanomisaikoja.

Tuolla hinnalla saa käydä salilla milloin tahansa ympäri vuorokauden, arkisin ja viikonloppuna. Itse kävin salilla mm. viime joulupäivän aamuna sekä uudenvuoden aamuna, eikä ollut ruuhkaa. Olen käynyt salilla viime talven aikana säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuolla käyntimäärällä ei kertakustannuskaan ollut kovin suuri. Tuloksia tuli! Kuntoni viime talven ja kevään jälkeen oli parempi kuin vuosikymmeniin. Nyt vaan kesä mökillä teki kunnolleni hallaa, mutta ensi keväänä aion olla taas (?) kuin nuori orhi laitumella (ainakin joiltain osin)!

Kunnon ylläpitäminen kannattaa aina! Pidä fysiikkasi kunnossa, niin pääkin pysyy kunnossa! Tsemppiä treenisaleille ja luontoon!

Klikkaamalla seuraavia sanoja Nordic Health , näet yhteystiedot. Ota salille yhteyttä, jos asia kiinnostaa ja haluat kysyä lisää harjoittelusta. Ohjaajat salilla ovat maailman mukavimmat ihmiset. Laitteet ovat ympäri maailman myytyjä David-huippulaitteita, joita kehitetään salin yläpuolella toimivassa yrityksessä ja ne valmistetaan Suomessa. Eli kaikki on taattua laatua, ihmiset ja laitteet!

Kuva salin yhdestä laitealueesta

Yrittääkö luonto häätää meidät?

Viime vuosina on luonto iskenyt arkioloomme ikävällä tavalla. Ja sitä tapahtuu ympäri Suomen ja eläimellisellä tavalla. Luonnonsuojelijat ja monen eri sävyn vihreät eivät halua noteerata ongelmia, joita tilanteista meille tavallisille ihmiseläjille aiheutuu.

Olen jossain törmännyt perusteeseen, että me ihmiset olemme se laji, joka on valloittanut eläimiltä elintilan ja saamme siis kärsiä tekosistaan. Mutta kait sitä meilläkin on joku oikeus taapertaa tällä planeetalla. Ja jos vaikka rajataan aluetta hieman, niin mikseivät nuo tilojensa takaisinvaltaajat mene vaikka Siperian laajoille salomaille? Kyllä siellä riittää maita ja mantuja pelata vaikka keskenään.

Pitäisikö tähän hieman selittää? No varmaankin! Taidan rajata selitykseni tässä yhetydessä kuitenkin pelkkiin eläimiin, koska niistä minulla aavistuksen verran enemmän käsitystä kuin kasveista ja muista maailman pöpöistä.

Merimetso
Onko laitaa, että yksi härski siivekäs saa vallata saaria ja luotoja? Sitten ne paskovat sieltä kaiken kasvillisuuden kuoliaaksi. Viime vuosina tuo ongelma on koskettanut pääasiallisesti lounais-Suomen saaristoa. Nyt on kuitenkin tehty pitkästä aikaa havainnot myös Savossa, Savonlinnan lähettyvillä. En tykkää, että tulevat meidän mökin lähelle tappamaan saaria ja suoltamaan valkoista kakkaa!

Valkoposkihanhet
Ja entäs nämä puistoihin paskojat? Kun yrität kauniina kesäpäivänä, tai rumempanakin, taapertaa Helsingin kauniissa puistoissa, niin etusormen paksuisia jöötejä on käytävät ja puistikko täynnä ja kaakattajat pyörivät jaloissa. Onko siinä hygieniaa ja nautintoja tarjolla? Ei ole kuin korkeintaan paisteina, jos lupa vaan olisi.

Sudet
Sudet esiintyivät ennen ainoastaan kirjoissa ja telkkarissa. Nyt niitä pyörii pitkin metsiä asuinalueitten lähistöllä saati lammastarhoissa. Kyllä ei ole kiva tuommoinen koirannäköinen eläin, joka yrittää syödä jopa pieniä ihmisiä. Yrittää ulkonäöllään harhauttaa viattomia ihmisiä ja sitten syövät.

Karhut
Karhut lisääntyvät lähes "räjähdysmäisesti" pitkin maakuntia. Savonlinnan alueellekin myönnettiin tänä syksynä kaatolupa 20 karhulle. Karhut käyvät röyhkeästi penkomassa jäteastioita ja hätyyttelemässä viattomia kulkijoita. Marjastaminen ja sienestäminen ovat muuttuneet extreme lajeiksi. Asiantuntijat neuvovat kulkemaan metsissä lehmänkello kaulassa. En usko tuohon, koska silloinhan se nalle vasta tietääkin, että tuolla kulkee ruokaa. Kyllä ei ole karhunpurema takapuolessa terveellistä.

Hirvet
Autoilijat saavat varoa syyskiihkossaan poukoilevia hirviä. Ainoastaan teiden varsille rakennetut hirviaidat suojaavat määrätyillä alueilla hirvikolareilta.Kyllä olen monta kertaa nähnyt hirvet aidan takana pälyilemässä tielle. Onneksi eivät ole päässeet autojen sekaan. Monta hirvikolaria olen eläissäni nähnyt, mutta onnekseni itse välttynyt sellaiselta. Jälki nimittäin pruukaa olla aika pahaa.

Liito-orava
Ja miten käy uuden moottoritien rakentamisen milloin missäkin? On nähty oravan papanan liitelevän suunnitellulla tieuralla. Elukasta itsestään ei ole havaintoa, mutta pikku papana riittää kaatamaan koko hankeen. Kyllä taas käy yksilön etu väärässä paikassa ryhmäedun edelle. Tietä ei siis rakenneta yhden kikkareen takia.

Saimaannorppa
Meni meikävanhuksellakin verkot hävitykseen, kun pulleronorppa saattaa uida niitä päin ja sotkeutua silmukoihin. Ja juuri kun olin saanut selville, että meidänkin rannasta saa siikaa verkolla pilvin pimein. Lempikalani siika saa siis uida pulleron takia rauhassa ja minä syön HK:n nakkeja ja lihon itsekin pulleroksi. Tosin ensilihomiseni tapahtui jo kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut siikaa saatavilla. Vaikka onhan tuommoinen uiva koirannäköinen pullero aika hellyttävä ilmestys, mutta sittenkin vertailussa siika vai pullero, se häviää.

Tuossa edellä tulivat luetelluksi nyt ne elukat, joiden suhteen itse koen ahdistuksen tuntoja. Ja kun minunkin luontoihmisenä pitäisi ymmärtää ja suvaita, mutta kun ei meikävanhuskaan kaikkeen taivu. Tämä sekavärivihreitten suojelubuumi alkaa ylittää hyväksyttävyyden rajat. Ja siinä sivussa EU sotkeutuu asioihin, joista eivät ymmärrä mitään.

Ihminen, joka ei ole koskaan itse törmännyt em. otuksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin, ei ehkä voi ymmärtää yo. angstiani. Siinä saattaa toteutua sama kuin autoilulle sääntöjä sorvaavissa virkamiehissä, joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.

Jos mihinkään muuhun ei apua tule, niin häätäkää edes hanhet puistoista hittoon!

(Voi jukran pujut, kun pääsin päästelemään höyryä! Onkohan minusta tulossa vanha kärttyinen ukko?)

Nappasin autonikkunasta kuvan muuttomatkalla olevista joutsenista. Tässä vasta ensimmäisiä pikkuryhmiä,

Volare-kulttuuria

Ja niin ne vaihtuivat meikäläisen kulttuurielämykset etelä-savolaisten kusiaispesien ja sorsapoikueiden tuijottelusta helsinkiläisen Musiikkitalon korkealaatuiseen konserttiin. Oli nimittäin perheen nuorempi osa hankkinut liput Volare-konserttiin.

Konsertin musiikkianti koostui tunnetuimmista, rakastetuimmista italialaisista kappaleista. Orkesteri koostui kahdesta huippuryhmästä, Helsingin Kaupunginorkesterista ja UMO Jazz Orchestrasta. Konsertin kapellimestarina toimi ansiokkaasti monitaitaja Antti Rissanen. Solisteina esiintyivät huippulahjakkaat Maria Ylipää ja Tero Harjunniemi.

Koko musiikkitalon esiintymislavan täyttänyt illan orkesteri ja kaksi solistia loihtivat kuultavaksemme hienoimmat italialaisen musiikin tuotokset. Tarjolla oli klassista musiikkia uudella twistillä, elokuva- ja iskelmämusiikkia sekä oopperaa. Saimme kuulla mm. seuraavat kappaleet: La Strada, Lazzarella, Se, Quando quando quando, Hopeinen kuu, Puhu hiljaa rakkaudesta. O sole mio, Nessun dorma, Volare.

Uskokaa pois! Se oli hienoa. Miten voi näyttelijä Maria osata laulaa niin hienosti ja laulaja näytellä upeasti? Ja onko soveliasta, että rakennusarkkitehti Terolla on niin upea ääni? Molempien ääni kaikui upeassa Musiikkitalon konsettisalissa suorastaan mieltä hykerryttävällä tavalla. En tunnusta, että silmäkulmiini nousi välillä kosteutta. Tai saattoihan se olla täpötäyden salin ilmassa viipyilevän kosteudenkin aiheuttamaa.

Artistien ja kapellimestarin leikittely kappaleiden välissä kevensi tunnelmaa mukavalla tavalla. Samoin teki solistien kevyt keskinäinen kiusoittelu ja sanailu. Tero Harjunniemi taustoitti mukavalla tavalla kappaleiden historiaa kertomalla yksityiskohtia niiden synnystä.

Hakkasin tahtia käteni ja polveni kipeiksi. Olen aina ollut italialaisen musiikin suurimpia ihailijoita. Isälläni oli lapsuudessani oma tanssiorkesteri ja meillä kotona kuunneltiin paljon tuon aikaista musiikkia. Niinpä ihailemiini laulajiin lukeutuvat Laila Kinnunen ja Olavi Virta, joiden italosaundi oli aikanaan voittamatonta tasoa. Kuuntelen vieläkin aika ajoin heidän levytyksiään Youtubesta. Mutta hyvin pärjäsivät myös Musiikkitalon esiintyjät.

Kyllä nyt jaksaa taas odotella ikäviä syystalven kelejä, kun tankki on täytetty aurinkoisen Italian musiikilla. Pienenä vinkkinä ehdotan, että te, jotka asutte Musiikkitalon ulottuvilla, kävisitte tutustumassa talon runsaaseen antiin ilmais- ja/tai maksullisissa harjoituksissa ja/tai konserteissa. Tsekatkaahan netistä tuo tarjonta!