/>/> VANHUS STADISSA: punkki
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punkki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. elokuuta 2025

Iloisen, reippaan musiikin puutosta

 Kyllä en vaan taaskaan ymmärrä! Tuli vaan niin paha mieli meikäläisten puolesta, kun kuuntelin jälleen kerran Ruotsin kesämusiikkia. Se Allsång på Skansen on vaan niin iloista ja reipasta musiikkia. Ja koko "salissa" on meno niin reipasta ja hyvänmielistä ja kaikki innolla mukana laulamassa.

Olihan meilläkin aikoinaan yhteislaulut Soutustadionilta, mutta nekin loppuivat omaan mahdottomuuteensa. Sittemmin koko stadion on lienee lahonnut merenrantaan. Noihin laultilaisuuksiin osallistui ihmiset ja lauloivat suomalaisia ralleja ja iloisia lauluja. 

Nykyisin on meillä pelkkää puhelaulua eli räppäilyä, josta ei normi-ihminen ota mitenkään selvää. Ja sitten on sitä punkkia ja rokkia yhdessä. Ei ole siinä niitä pahoja pikkuelukoita punkkeja, vaan kisa siitä, kuka soittaa eniten rymistellen ja rääkyy siihen päälle kovimmalla äänellä. UMO yrittää pitää yllä jatsin lumoa, mutta huonolla menestyksellä. Kun meiltä menivät yläkerran markkinoille Ola Virta, Laila Kinnunen, Topi Sorsakoski, Tapsa Rautavaara ja moni muu oikeaita lauluja laulanut taitaja, niin ei jäänyt oikein mitään kuunneltavaa.

Kyllä pitäisi nyt niistä kulttuurilta pidätetyistä varoista ottaa pieni siemen kauniin melodisen musiikin, mukaansa tempaavien biisien, kuplettien sekä vastaavanlaisten säveltäjien ja esittäjien palkkaamiseen. Olisi jotain nautittavaa muillekin kuin puhelauluräpyttäjien diggaajille. Ja sitten esimerkiksi Kaisaniemen puistosta ajettaisiin paljon puhuttujen pahojen aineiden kauppaajat ja käyttäjät huitsin kuukkeliin tai kunnostettaisiin Soutustadion. Sen jälkeen rakennettaisiin vaikka Kaisanimeen kohtuukokoinen esiintymislava meikäläisen kunnon musiikin esittäjille ja kuulijoille.

Kyllä sanon, että olisi kysyntää esimerkiksi seuraaville sananiekoille Palle, Repe Helismaa, Junnu Vainio, Vexi Salmi ja Jaakko Teppo. Olen niin, niin harmissani tästä iloisten laulujen puutoksesta!


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Mikä meidät syö?

Oli se ennen helppoa, kun piti pelätä luonnossa vaan isoja asioita. Oli sudet, karhut ja käärmeet.

Käärmeistäkin ainoa vaarallinen oli kyy. Sen kanssa on edelleenkin vaan yksi ongelma. Kun se ei osaa puhua, ei pysty kyselemään oletko sinä kyy vai rantakäärme. Rantakäärme kun ei ole myrkyllinen. Ja sitten se saharaitakuvio selässä. Ei näy sahan kuva selässä mustalla kyyllä. Eikä sitä viitsi läheltä edes tutkia vaikka olisikin vain vaaraton rantakäärme.

Olin minä kerran rohkea kun tapasin vaskitsan, joka ei toki ole käärme. Nappasin hännästä, vai pyrstökö se on, kiinni ja roikotin urheana vanhuksena sitä ilmassa. Ajattelin, että jospa se on vaikka vaskitsojen urheilujoukkueen jäsen ja yltääkin puraisemaan ranteesta. Ei ollut, ei yltänyt! Olin kovaa poikaa!

Mutta nyt pelottelevat viatonta vanhusta joka paikassa punkeilla. Niitä kun ei oikein silmä ota. Niistä on tarjolla borrelioosia ja aivokuumetta. Ja kummastakin tulee ihmiselle pahaa. Ei pitäisi päästää iholle ja imemään verta tuommoista minihirviötä!

Minä viaton vanhus olen päässyt pari kertaa tekemään tuttavuutta tuommoisen minipurijan kanssa. Ja hätähän siitä meinasi tulla. Ensimmäinen iski selkään ja saatiin kotikonstein aika pian pois. Ei tullut ongelmia. Toinen iski kainaloon ja tuli ongelmia. Ei tullut ympyrää, eikä muutakaan suurempaa vaivaa. Tuli käynti sairaalassa, kun jätti päänsä hehkeän ihoni sisään. Kaivettiin, löytyi pää, ei toimitettu takaisin omistajalleen. Minä pysyin terveenä tai no siinä kunnossa, jossa olin ennen tuota irtopäätä.

Nyt yritetään vaan vältellä sitten noita pikkupaholaisia!