"Kesä" on meneillään kalenterin mukaan

Nyt se meni sitten meikävanhuksen usko meteorologeihin! Olin siinä käsityksessä, että nämä meteot määräilevät säät ja ohjailevat niitä kepeällä kädellä laitoksen konehuoneessa olevalla isolla kammella. Mutta sehän onkin täyttä puppua!

Olen "nauttinut" menneet viikot Savonlinnan seudun "kesästä", joka on kesäkuun alusta lähtien muistuttanut enimmäkseen myöhäissyksyn kelejä. Olen perin pettynyt paikkakunnan omaan poikaan Poudan Pekkaan. Olisin kuvitellut sentään hänen pystyvän järjestämään aiempien vuosien tapaan Saimaan rannalle kauniit kesäkelit, mutta mitä sitä höpöjä! Nyt vaan pohdituttaa, että syytänkö virheellisin perustein Pekkaa vai onko syypää se Ameriikan T-Rumppi, joka vihoittelee Pariisin ympärisääsopimuksille ja lopettaa kaiken hyödyllisen sekoillessaan laidalta toiselle?

Ketä sitä syyttäisi Euroopan kelien suunnan vaihdosta? Onko sitten tuo naapurimaan Putskini syytänyt taivaalle muun tavaran mukana jotain hopeapaperisilppua, kun Euroopassakin sataa isosta saavista ja kuumuutta piisaa vaikka maailmalle jakaa? Porukat tulvii sieltä nauttimaan Suomen "hienoista" +12- +15C keleistä. Onhan nuo tulijat eduksi varmaan meidän talousasioille, mutta osataanko me palvella tulijoita hyvin?

No miten tämä on mennyt? Kesäkuussa pääosin satoi, tuuli ja myrskysi. Toppatakki ja talvikengät oli kovaa kamaa pihahommissa. Tosin sateella ei paljolti pihalle ollut asiaa. Männyistä satoi käpyjä ja oksia jatkuvasti ja siinä muistui mieleen nuoruden laskettelureissut Rukalle, jossa väisteltiin keppejä rinteessä. Olihan siitä hieman apua Saimaan rannan pihallakin, ei osunut oksia päähän, käpyjä osui.

Nyt sitten eletään heinäkuuta ja kelit ovat entistäkin arvaamattomampia. Tänään, kun kirjoita tätä, klo 10 siivoilin rantaa mukavassa +18C kelissä, klo 12 alkoi rankkasade ja ukkosenilma asettui kohdalle, klo 14 pilvipoutainen sää palasi +20C ja nyt klo 17 paistaa aurinko +22C. Tuon kokemukseni mukaan ulko-ovelle mennessä on oltava varalta mukana lenkkarit, Crocsit ja kumisaappaat, t-paita, sadetakki ja verkkapusero, kumihanskat ja työrukkaset. Yksi askel ovesta ja sen jälkeen tiedät mitä vaatteita tarvitaan, paitsi jätä siihen oven lähelle ne toiset varusteet, koska kohta niitä tarvitaan. Vaikeaa on!

Tähän mennessä kesässä on ollut parasta pienen vahtihauvelin parin viikon visiitti seuranamme. Kyllä tuli vanhuksen poski ja kädet nuoltua tosi puhtaiksi. Hauvelin palattua kotiinsa joutuu nyt itse taas hoitamaan oman naamataulun ja käsien pesut. Ja ikävä jäi!

Sateista huolimatta hyvää kesää edelleen kaikille!

Joko se olis kesä?

On näitä lämpimiä kelejä jo odotettukin! On ollut kylmää ja vielä vähän kylmempää, on ollut märkää ja vielä märempää! Ja näistäkö olisi muka pitänyt nauttia niinkuin kesänä?

Nyt on oltu mökillä helatorstaista asti ja odotettu milloin se alkaisi. On pesty ikkunoita, haravoitu pihoja, kerätty risuja ja tapeltu rannan kaislojen kanssa. Ja odotettu kesää! Tässä välissä voisi todeta, että edellinen taistelu kaislojen kanssa vajaat 4 vuotta sitten päättyi pelastushelikopterilla Kuopion Yliopistollisen sairaalan katolle ja suoraan pallolaajennukseen. Ja viikkoa myöhemmin paineltiin  ambulanssin kyydillä Helsingin Meilahteen Sydänasemalle ja taas laajennettiin. Kyllä nyt toivoisi jo laajennusten riittävän! Mutta jäi siitä jonkinmoinen kammo kaisloja kohtaan sadekeleillä.

No nyt on taisteltu piha ja ranta kuntoon, saunottu monta kertaa, takkaa poltettu, nuohooja tilattu ja istuttu tuvassa katsomassa pihalle. Telkkäkin tyhjensi pönttönsä ja vei jo uuden poikueensa kaislikon suojassa vesille. Rannassa on käynyt sorsia parvi poikasineen, yksi eksynyt haikara, lokkeja ja monenlaisia muita ilman- ja vedeneläviä. Pihan poikki painavat päivittäin oravat hännät suorina toisen puolen naapurista toiseen naapuriin, mutta meidän kohdalle eivät malta pysähtyä. Olisihan meilläkin pähkinöitä tarjolla! Innostuin kerran ruokkimaan noita luontoeläimiä auringonkukansiemenillä. Tarjoilin niitä yhden kesän aikana ainakin 150 kg. Hyvin kelpasivat ja niinpä meillä olikin pari kesää isoja kukkia pitkin pihoja, metsää ja rantaa. Ei tykätty, mutta ei tykänneet kukatkaan, hävisivät vaivihkaa tontilta. 

Mutta nyt on koittanut se hetki, että tänään juodaan kuistilla kahvit t-paita päällä ja vanhat monesta kohtaa revenneet verryttelyhousut jalassa. Kahvi on kiehumassa ja nyt hamuilen jo kuppia käteeni, ja sitten mennään!

AURINKOISTA JA SOPIVAN LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE!

On vappu, kesä tulossa ja SÄÄKSI pesällään

 Hauskaa Vappua koko Suomeen!🎈🎈🎈

Toivottavasti olette huomanneet kevään ja kesän lähestyvän hurjaa vauhtia. Muistutuksena ovat olleet hurjat lumisateet, sopivassa määrin räntää ja vettä sekä muutamat aurinkoiset päivät. En ole varma onko ne tarkoitettu kesäsäiden valinnan avuksi henkilökohtaiselle tasolle? 

Tärkeintä on kuitenkin, että muistatte ja uskotte kesän tulevan. Siitä oivallinen osoitus löytyy osoitteesta:

https://wwf.fi/luontolive/saaksi/

Siellä sääksiemo rakentelee pesää ja odottelee lisää rakennustarvikkeita.

Hyvää kesän odotusta kaikille!

On se nyt - kesä!

Kyllä turhaan epäilin kesän tuloa! Jotenkin ajattelin, kun lähtöni viivästyi juhannuksen yli, ei taida tänä vuonna kesää tullakaan. Mutta täällä se nyt kuitenkin on!

Varsinaisen kesälomani vietin viime tiistaina kello 10-15 välillä. Eipä sitä eläkeläinen pidemmästä kesälomasta jaksaisi nauttiakaan. Teimme lomamatkan mökiltä Savonlinnan keskustaan. Tuohon lomajaksoon sisältyivätkin kaikki lomamatkaan kuuluvat elementit, jotka olivat käppäily Savonlinnan pääkadulla Olavinkadulla ja kauppatorilla torikojuja tarkastellen, Nikon Kalastajankojulla muikkuannoksen nauttiminen ja torikahvilassa juodut lörtsykahvit. Eipä sitä hauras eläkeläinen paljon muuta kesästä tarvitsekaan. Tosin tuohon kaikkeen yhdistyi torin kulmalla asuvan lähisukulaisen luona nautitut kakkukahvit. Olivat muuten älyttömän hyvät! Ehkä vielä, jos saisi eläkkeeltä ylimääräisen vapaapäivän, voisi käydä Kalliolinnan lettukahvilla!

Eli tuli siis kesä ja kärpäset! Tai ei nyt oikeastaan kärpäset, mutta hevospaarmat tulivat ja vähän hyttysiä ja paljon mäntypistiäisen toukkia. Jossain vaiheessa alkoi jo hirvittää tuommoinen määrä kesäelementtejä, mutta jotain toki puuttui. 

Siinä samassa, kun raaviskelin ihossa olevia ötököiden puremia, päästiin lopultakin asiaan. Taivaalle ilmestyi tummia pilviä ja järven takana näkyi kova sade, joka ei kuitenkaan yltänyt kasteluletkujen sekaiselle pihallemme. Tarvitsi nukkua vain pari yötä, kun se oikea suomalainen kesä saapui mökillemme. Kolmena päivänä tuli vettä kuin Esterin saavista. Pihahuussiin juoksumatkan jälkeen oli kuin suihkussa olisi käynyt. Onneksi välillä kävi myrskytuuli järveltä niin, että shortsit kuivuivat kuistilla katoksen alla hetkessä. Tuulen aiheuttama ongelma oli suunnaton määrä käpyjä ja pistiäismatoja pihalla.

On sitä saanut ihmetellä, että missä ovat oravat, sorsat ja suurin osa muista vesilinnuista? Tai eihän oravat ole vesilintuja, vaikka hyppivätkin ilmassa pitkiä matkoja, vähemmän uivat järvessä. Pikkumuurahaiset ovat sitten omalta osaltaan luoneet pihalaattojemme alle oletettavasti massiivisia yhdyskuntia. Luokoot, kunhan eivät vaan tunkeudu tupaan. Sammakkokin kävi tarkistamassa verstaan.

Eli on kesä saatu jälleen. Viileitä kelejä on luvassa ja sadetta. Viime yönäkin oli +11C lämmintä. Onneksi en ole oopperajuhlija enkä festari-intoilija. Heillä se on hauskaa vesisateessa nautiskella shampanjaa tai olutta. Onneksi Savonlinnassa on omaa olutta ja lonkeroa, Nato-nestettä. Siis molemmat oikealta nimeltään Otan olutta ja Otan lonkeroa.

Hyvää suomalaista kesää ja aurinkoisia kelejä kaikille!

 

Kyllä mökkeily on hieno laji!

Se saattaisi ihminen sammaloitua nojatuoliinsa ellei olisi keksitty mökkeilyä! Kyllä on hyvä päästä maalle puuhailemaan, jos semmoinen mahdollisuus on henkilökohtaisella tasolla tarjolla. Mökkeilijän onkin tavanomaista ahkerampi ja puuhailevampi ihminen. Ei mökkeily sovi ollenkaan laiskalle tai nautiskelijaluonteelle.

Se kun ajoneuvon keula tai muu kulkuvälinen lähestyy kesäpuuhapaikkaa, alkaa jo hiki kihota pikkuhiljaa otsalle. Käsiä ja jalkoja kolottaa jo portille saapuessa. On nimittäin edessä työntäyteistä aikaa koko mökkeilyn ajaksi!

Jos ei mukana tullut jo peräkärryllinen kesätarpeita, on sonnustauduttava liki välittömästi tavaranhankintamatkalle. Vaatekassi, hygieniatarvikkeet ja muut kotoa tuodut perustarpeet kannetaan sisälle kesän työleirin päärakennukseen eli mökkiin. Hetki pidetään ovea ja paria ikkunaa auki, jotta saadaan raikasta kesäilmaa tupaan. Sitten mökkivaatteet (ne kaupunkikäytöstä jo vuosia sitten poistetut kaikista mukavimmat asusteet) päälle ja matkaan kohti lähintä kyläkauppaa tai vastaavaa.

Hankintalista koostuukin vesikanistereista, kaasupullosta, hyttysaineista, muurahaismyrkyistä, lenkkimakkaroista (tarvitaan runsaasti), juomista (häveliäisyyssyistä ja rajallisesta tilasta johtuen en luettele tarkemmin), bensaa perämoottoriin, onkitarpeita ja tietenkin tarvitaan myös grillilihaa, mausteita, peruselintarvikkeita (mm. perheen naisväelle vihanneksia ja hedelmiä), vessapaperia jne. Kun peräkärry on kyläkaupassa lastattu täyteen, kaahataan mökille kesänviettoon.

Ja odottamaan mökkiloman loppumista, jotta pääsee lepäämään! Noinhan se alku meni ja odotusvaihe on kestänyt jo tovin.

Edellä kuvaillusta ihanuudesta on nautittu jo useampi kuukausi ja syksy alkaa painaa päälle. Mökkeilyn ihanuutta voisi kuvata sanalla: työleiri. Kyllä en aio ensi talvena panna tikkua ristiin, en hakata puita liiteriin, koheltaa metsässä ämpäreitten ja muovipussien kanssa enkä kopistella nurkkia kuntoon. Aion maata sohvalla iPad mahan päällä ja tuijottaa sitä. Ehkä katson myös telkkaria ja juon välillä kahvia. 

Pari oleellista asiaa kannattaa kuluneesta kesästä mainita, säät ovat olleet hyvin soveliaat mökkeilylle ja luonto on tarjonnut runsaasti antimiaan. Eli hienosti on mennyt ja kaikkia lihaksia särkenyt koko kesän. Ja särkee edelleen. Kunpa kohta pääsisi kotiin kerrostalon huolettomaan huomaan!

Kuvat: kesätyön tuloksia, metsän antimia ja syksyinen peltomaisema joutsenineen.

Milloinkahan sitä ehtisi olemaan tyytyväinen?

Kyllä on vaan ihmisen mieli omituinen! On se hienoa asua kaupungissa, on se hienoa asua maalla, on se hienoa mökkeillä, on se hienoa matkustella ja on se hienoa vaikka mitä. Mutta juuri se, mitä satut sillä hetkellä tekemään tai missä olemaan, ei meinaa tyydyttää mitenkään.

Tuohon edelliseen lauseeseen liittyen on keksitty sananlaskukin: "Ruoho on aina vihreämpää aidan takana!" ja toinen "Oma maa mustikka, muu maa mansikka!".

Kyllä kului jälleen kerran talvi ja kevät haikaillessa pääsystä mökille kesänviettoon. Olihan siinä kevään kuluessa monia muunkinlaisia ongelmia, jotka puoltivat takametsään lähtemistä. Mutta tuo sama ajatus toistuu muutenkin keväästä toiseen.

No sitten, kun olet mökillä, niin ajatuksissa pyörii houkuttelevina kaupungin hulina ja hälinä. Mielessä kummittelee ajatus ja toive syksyn nopeasta saapumisesta, että pääsisi kaupunkiin kotiin istumaan sohvalle ja katsomaan telkkaria.

Mökillä on ne perinteiset puuhat: puiden pilkkominen, pihanlaitto, haravointi, rannan perkaaminen, katiskan uittaminen, marjastaminen, sienestäminen ja moni muu, yleensä järjestykseen ja siivoamiseen liittyvä puuha. Kaukaa talvisään yli katsoen ne kaikki tuntuvat houkuttelevilta, mutta läheltä katsoen pelkästään rasitteilta. Joka paikkaa särkee ja kolottaa. Särkypillereitä menee merkittävästi enemmän kuin kaupungissa puuhaillessa monipuolisesti.

Kaupungissa taas on paljonkin puuhia: telkkarin katsominen, kahvin keittäminen, telkkarin katsominen, kahvin keittäminen, telkkarin katsominen, kahvin keittäminen, kävely, polkupyöräily, telkkarin katsominen, kahvin keittäminen, ikkunasta katseleminen. Jos joskus haluaa oikein riehaantua, käydään Hesburgerilla syömässä lounasta hyödyntäen Hesen kännykkäsovellukseen ilmestyviä tarjouksia.

Matkustaminenhan se olisi parhaita elämään iloa antavia ja lompakkoa laihduttavia puuhia, mutta kun maailman kirjat menivät sekaisin ja nekin puuhat tulivat vaaralliseksi. Ei kestä hengittää ulos eikä sisäänpäin, ei kestä kosketelle eikä antaa koskea. Kyllä ennen oli sekin helpompaa, kun ei tarvinnut vältellä muuta kuin roistoja ja yleistä huijatuksi tulemista, eikä hoiperrella kaupungilla iltamyöhällä pikku- eikä isommassa tinassa. Vielä olisi niin monta paikkaa näkemättä, ennenkuin jalka olla tökätä nykyistäkin enemmän. Olisi vähintään kymmenen ja sata maata käymättä sekä tuhat ja yksi kaupunkia katsomatta. Olen alkanut jo hieman epäillä, että taitavat jäädäkin katsomatta. Mutta aika monta olen kyllä jo ehtinyt! Ehkä niihin on tyytyminen!

Nyt on sitten kohta viikonloppu edessä ja telkkarin säänkertojat lupailevat hellelukemia mökin pihalle. No en tykkää, sillä ei ole semmoinen terveellistä vanhukselle. Tasainen +17 - +20 C on meikäihmisen keliä. Jo noissakin lämpötiloissa intoutuvat paarmat ja monen sortin ötökät tunkeutumaan hellyydellä ja hartaudella vaalimani vartaloni kimppuun. Yksi pistää, toinen puree palan vaikka paidan läpi ja kolmas vaan pörrää korvan juuressa pään ympärillä, kaikki vieläpä kavereineen. Eihän semmoisessa ole mitään laitaa! Silkkaa ahdistelua ja ihmisen kiusaamista, jonka pitäisi olla rangaistava teko! Yritänkin välillä rangaista, mutta kun ei käsi ehdi! Ovat rutjakkeet niin nopeita ja kokeneita väistelijöitä.

Kyllä tekisi taas mieli kaupunkiin ja sitten maalle ja sitten matkoille! Ei ole hyvä mikään!

Kerronko vielä, taidanpa kertoa! Sitten se omenapuu mökillä. Jo vain oli niin kaunis tuhansien kukkineen. Pari päivää kestivät kukat ja sitten tippuivat maahan. Sitten tuli kukkien tilalle omenan alkuja, mutta pysyivätkö? No ei! Satoja on tippunut pikkurillinpään kokoisina maahan. Jäljelle jääneet sinnittelevät kuivuuden kourissa ja tänäkin vuonna käy niin, että puuhun jää viisi omenaa, jotka ovat madon tai jonkun muun ötökän pilaamia. En tykkää tuommoisestakaan, vaikka omena ei olekaan vatsalleni parasta ravintoa, mutta haluaisin edes kokeilla.

Aurinkoa kesäänne ja tyytyväisyyteenne olinpaikan suhteen!

Ollaankohan me suomalaiset jotenkin outoja?

Tuo ajatus poksahti päähän, kun virittelin saunan kiukaaseen tulia. Ulkona näytti lämpömittari +30 astetta ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Jotenkin on kohtalaisen helppoa uskoa, että ulkomaalaiset epäilevät järjenjuoksuamme näillä kesähelteillä, ja toki epäilevät ehkä muista syistä muinakin vuodenaikoina. Onhan se hieman hankalaa perustella, miksi pitää lämmittää saunaan +80 - +100 astetta, kun ulkonakin tarkenee. Eikä selitykseksi riitä saunaoluetkaan, sillä oluttahan voi halukkaat kiskoa ilman polttavia löylyjäkin - monet kiskovatkin, vaikka ei pitäisi.

Täytynee ehkä tässä yhteydessä mainita muistakin suomalaisista omituisuuksista - muutama syötävä juttu! Se on himskatin vaikea tarjota vierasmaalaiselle Tapolan mustaa makkaraa. Ei auta kauniit kielikuvat, huolella käydyt kielikurssit sekä esimerkin voimakaan. Ei suostu vieras ottamaan herkkua huulilleen, vaan pyörittelee päätään silmät ymmyrjäisinä. Ja ulkomailla kun tungetaan suoleen tai muovin sisään vaikka minkälaista lihanrutkaletta. Meillä on sentään kolme todella herkkumakkaraa: lauantaimakkara, lenkkimakkara ja tuo Tapolan musta. 

No kun alettiin, niin onko helppo perustella riisipuuron syömistä mokkasiinista. Nimittäin karjalanpiirakka antaa selkeän mielikuvan vieraalle puuron ”tarjoiluastiasta”. Kyllä on siinä suomalainen keksinyt oivan keinon yhdistää kaksi maukasta tuotetta. Onhan se kädessä helpompi pitää puuroa kuoressa kuin paljaaltaan. Ja vielä kun siihen laittaa hieman munavoita päälle, niin on se vaan hyvää isolla hyyllä.

Kaksi tuotetta yhdessä on myös Hanna Partasen ja muiden kuopiolaisten kalakukoissa. Asiaa tuntematon kuvittelee pääsevänsä nauttimaan kalan ja kukon makuyhdistelmää, mutta pettyy pahasti. Ei ole kukkoa, ei viinissä eikä kalassa. On vaan herkullista leivänkuorta ja sisällä muikkua tai ahventa. Ja on herkullista, mutta tuotteen nimen selittäminen vaatii verbaliikan venymistä uusiin ulottuvuuksiin. Ei ole kukkoa, nou kukko in bread, only muikku! Miksei ole kukkoa? No kun ei Hanna Partanen tykännyt tunkea kukkoa samaan leipään muikkujen kanssa. MOT.

Mitä sanotte salmiakista ja lakritsasta? Ovatko herkkuja? No on, mutta ei maistu vieraan maan kulkijalle. On se ihme, kun on kyseessä niinkin makoisat tuotteet. Ei ymmärrä ei! Pitäisi olla piparminttua tai hedelmää tai jotain muuta älyttömän makeaa ja sokerista, mutta ei salmiakkia. On se ulkomaalainen vaan outo otus. Ei tunnu ymmärtävän hyvän päälle juuri mitään. Aikoinaan Oulussa Merijalin Leijona-pastillit peltirasiassa olivat parasta!

Taidan lopettaa tähän ennenkuin joku keksii ottaa esille ruotsalaisten hapansilakan. Muistakaa nauttia kesästä ja suomalaisista herkuista saunan lomassa!

Sekö onkin juhannus jo tulossa?

Kyllä voi herkkä vanhus taas tuntea itsensä petetyksi! Juhannus onkin jo tällä viikolla, kun olin odottanut sen tulevan vasta viikko siitä. Joku rutjake on mennyt taas vemppaamaan päiviä niin, ettei tässä hidastuvalla aivokapasiteetilla pysy enää perässä.

Onneksi juhannukseksi ei tarvitse ostella mitään ihmeellisiä juttuja, kuten mämmiä, kinkkua, tippaleipiä tai vastaavia juhlaruokia. Nyt kun kaupatkin ovat auki aina, niin ehtii hyvinkin hankkimaan ne meikävanhuksen vähät eväät, kauraleipää, 70-prosentin Beceliä, vähärasvaista juustoa ja kalkkunaleikettä, sitä läpinäkyvän ohutta. Nykyään tuommoinen leike on niin ohut, että siitä voi melkein katsella läpi järvelle kirkkaana päivänä. Kyllä noilla eväillä yleensä pärjää aika pitkälle, ja katiskasta saa haukea ja ahventa lisukkeeksi. Sorviakin tulee, mutta niihin en ole vielä ryhtynyt, kun tulee nooita parempiakin kalalajeja.

Kukahan se aikoinaan aloitti noitten juhlapäivien muuttelun ja keksi vielä lisätä siihen kellon siirrotkin keväällä ja syksyllä? Ei ole terveydellekään hyväksi siirrellä elämänrytmiä alvariinsa. Juuri kun tuntee olevansa ajantasalla, onkin kalenteriin tai kelloon määrätty uusi järjestys. Ei enää tiedä milloin pitäisi syödä juhla-ateriaa (=makkaravoileipää) tai milloin saa nukkua ja milloin ei.

Mitä jos ei sattuisi olemaan nyt tulevana perjantaina tulitikkuja kokon sytyttämiseen, saati kokkoa valmiina? Kauppalistalla olisi tikkujen osto merkitty vasta viikkoa myöhemmäksi. Kyllä olisi murheellista katsella rannassa risukasaa ja siihen salaa nostettua naapurin uutta puuvenettä, kun ei olisi tikun tikkua ja tyhjän tikkuaskin raapaisupintakin olisi lopussa. Tosin ei sitä kokkoa saisi varmaan polttaakaan, kun monena vuonna on kesä äitynyt juuri juhannuksen aikaan kesäksi ja viranomainen määrännyt tulitikut uuninpankolle tai syvälle taskuun.

Nyt minulla on kuitenkin kolme isoa askia tulitikkuja, mutta kokkokasaa en kyllä kerkiä enää tekemään, enkä jaksakaan, kun on niin kuumaa. Aion luottaa naapurin kokkoon ja katsella sitä ikkunasta, jos satun olemaan silloin hereillä. Kun polttavat usein sen vasta klo 22 aikoihin ja minä olen silloin täydessä unessa. Saa nähdä ehdinkö tänä juhannuksena mihinkään enää mukaan? Ainoa ilo on, että ensi pääsiäinen saa tulla milloin vaan, sillä pakkasessa on valmiiksi jo mämmirove.

Hauskaa juhannusta kaikille teille, jotka ehditte tai vaikka ette ehdikään juhannuksen viettoon! Ja muistakaa: viinan kanssa ei sitten tolskata, vesille ei mennä maistissa, tapella ei saa, tulitikut pidetään visusti tallessa ja läheisistä pidetään hyvää huolta!

PS. Laitan pari kuvaa viime päivien lisäsärpimistä!

Kesää aloitellaan ja yskitään

Taisitte jo luulla, että olen lopettanut tyystin tämän raapustamisen! Väärin luulitte, sillä roikun edelleen sitkeästi mukana. Yleinen laiskuus ja perinteinen saamattomuuteni ovat vaan vaivanneet ja hillinneet oikean käden etusormen kirjoitustoimeen ryhtymistä.

Alkoihan tässä sentään lomakausikin, taas. Siis loma ei lama, tai eipä tuotakaan tiedä vielä varmasti, onko molemmat yhtä aikaa liikkeellä. Tarkkaavainen lukija voisi kysyä, että loma mistä? Samaa lomaahan se eläkeläisellä yleensä on. Vaihtelua tuo normaaliin arkeen se, että kävelylle lähtee kotirapun ulko-ovesta välillä oikealle ja välillä vasemmalle, eikä noilla valinnoilla ole Tietenkään mitään poliittista merkitystä.

Mitä muuta on muuttunut? No liekö minulle tulossa jonkinlainen ”ikäkriisi”, kun terveyteen ilmaantuu uudenlaisia ongelmia. Älä luulekaan, että alan niitä tässä avaamaan sen enempää. Sen verran voin kyllä paljastaa, että kanta-asiakaskortti HUS:n terveyspalveluihin on edelleen vahvasti voimassa. Ei se onneksi toimi samalla tavalla kuin kaupparyhmien kortit, joissa muistutetaan, että jos vielä asioit tämän verran, niin saat vielä seuraavan kynnyksen ylittävän paremman bonuksen kuluvalta kuukaudelta.

No se muuan vaiva! On ilmaantunut vahvoja viitteitä siitä, että olisin muka allerginen tai muuten herkistynyt ympäröivälle maailmalle. Olenhan minä tiennyt olevani herkkä luonne ja altis kaikelle kauniille, mutta että allerginen! Ei nyt sentään, kait? Nyt olen sitten tovin aikaa spruuttaillut nenään jotain erikoissumua ja imaissut keuhkoon putkesta pölynestettä. Mitäkö niistä on sitten ollut hyötyä? Sanopas se! Nokka ja kurkku ovat kuivia kuin Saharan erämaa, ja yskä sen kun pahenee, onneksi ei nenä vuoda.

Nyt sitten odottelen koivupölyjen loppumista ja heinäpölyjen alkamista. Siinä rajakohdassa toivoisin henkielimien lopettavan viattoman vanhuksen kiusaamisen ja antavan mahdollisuuden puuhailla kaikessa rauhassa omia vanhuspuuhia, puutöitä, katiskan kokemista ja tietenkin iPadin kanssa aktiivista turaamista.

Kyllä ei kuitenkaan kateeksi käy niitä kanssaihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti lääkitsemään itseään noilla lääkepiipuilla. Jaksamista kaikille!

Aurinkoa kaikkien kesään!

PS. Sääksen poikaset ovat kuoriutuneet! Vilkaiskaahan Luontoliven kuvaa osoitteesta https://wwf.fi/luontolive/saaksi/ !

Riipustan tätä liikkuvassa autossa, jota kotihengetär ohjastaa, matkalla kohti koti-Stadia. Todisteeksi matkasta laitan kuvan ylikulkusillasta Mikkelistä. Muutama vuosi sitten, kun tietä rakennettiin, tuo silta pudota jympsähti keskeneräiselle tielle. Hyvin saivat kuitenkin korjattua sen. Kunhan saavat vielä valmiiksi Mikkelin ja Juvan välisen moottoritien, niin helpottuu ja nopeutuu Stadin Vanhuksen mökkimatkakin.

Pirtana mikä kesä!

Kyllä on ollut sekalaista touhua tämä kesänvietto! Välillä sataa ja välillä paistaa. Välillä on hiki ja välillä palelee. Öisin on menty alas lämpöasteissa lähelle kymmentäkin astetta. Aamulla on sitten juotu kahvit +15 C-asteen ”lämmöissä”. Viime viikonloppuna piti jopa lämmittää uunia, kun meinasi lämmöt tuvassa loppua. Mutta ei käy kateeksi Keski-Euroopankaan lämpötilat. Toivottavasti siellä selviävät noista kovista helteistä!

Jos omasta kesätilanteesta hakisi jotain positiivista, niin pihatöille ovat kelit olleet suotuisat, paitsi tietenkin sateella. Mutta aurinkoakin on riittänyt niin, että on tasapainoteltu aurinkorasvojen kanssa ja iltaisin luettu kauhistuneina lehtijuttuja auringon aiheuttamasta ihosyöpävaarasta.

Ei ole mikään enää kuin ennen! Ennen ei tarvinnut pelätä auringonpaistetta, punkkeja, hyttysiä eikä paarmoja. Nyt on kaikki uhkaamassa terveyttä, ettei tiedä mihin suuntaan kohdistaisi torjuntatoimet ensimmäiseksi? Missähän muuten piileksivät käärmeet?

Luonnon muutoksen merkeistä ikävimpiin kuuluu hyttysten ja paarmojen aktivoitunut toiminta. Ja paarmojahan löytyy varpusen kokoisista kottaraisen kokoisiin, äänellä ja ilman, päätä ja jalkoja kiertäviin, ihoon ja vaatteitten läpi pureviin. Noita ”ystäväisiä” kun alkaa pyöriä ympärillä, tietää, että sade on kohta tulossa ja työkalut on syytä korjata suojaan. Parin viime viikon aikana nuo aktivoitumiset ovat tapahtuneet muutaman päivän välein. Eipä ole tätä nykyä uskaltanut leikata kynsiäkään lyhyiksi, kun raapimisvälineet ovat olleet tarpeen ötökkäkutkan taltuttamiseksi.

Päivät ovat olleet kolmen asian,
- auringon poltteelta suojaa kaipaavien kasvien kastelun
- sateen ja tuulen uhkaamien kukkapurkkien suojaan kantamisen sekä
- ötököiden huitomisen,
täyttämät.

Tässä yhteydessä en uskalla mainita joka kesäistä puskien siirtämisen aiheuttamaa työtä. Siitä julkisesti mainitessani, voisin joutua ulkoruokintaan joksikin aikaa, eikä se ole näin ötökkäkesänä mikään mukava juttu. Onneksi olen hyvä keksimään selityksiä välttyäkseni kaivuupuuhilta.

Mutta täänään on taas tiedossa rajusti ötököitä ja pian vettä taivaalta.

Nauttikaa tekin kesästä ja kaikesta, mitä se tarjoaa!

Tuleeko se kesä vai eikö?

On se vaan niin pirskattia, ettei tästä taaskaan tule oikein mitään!

Oltiin pääsiäisen maanantaista reilut puolitoista viikkoa mökkeilemässä. Kaikki oli niin keväistä että! Perheen nuoremmat voimat olivat askaroineet pääsiäisen aikana mökin kesäteloille siivoten pihoja ja lämmitellen paikkoja. Mikäpä se oli vanhusten saapua valmiille.

Alku sujuikin aivan mainiosti valmiilla mökillä nuorten poistuttua työpuuhiinsa kotikonnulle. Levittelimme ja sulattelimme viimeiset, katolta seinustalle valahtaneet jäiset lumipenkat, haravoimme pihat, putsasimme räystäät ja polttelimme talven jälkeiset roskat. Katiskaakin uitettiin järvessä muutamia päiviä jään poistuttua järvestä jonnekin talvisäilöönsä. Iso hauki ja pari melkoista lahnaa kävivät tutustumassa katiskan sisätiloihin. Kyllä kypsä kalanliha on paistettuna mainiota ravintoa kypsälle ihmiselle.

Mutta onko se laitaa, että melkoikäinen kroppa näyttää kulumisen merkkinsä erityisesti pienen puuhailun jälkeen? Ei ole laitaa! Se kolotus, särky, kipu, köhä, tukkoisuus ja mitä niitä onkaan, eivät edistäneet alkavan kesän nautintoja. Jalkoja ja selkää särki, pakotti ja jomotti. Siihen ei voinut kuin tehdä yhden päätöksen, lähteä etsimään uutta nousua kesään kotikonnuilta.

Siihen soppaan iski vielä säänhaltijakin omat sormensa lumena ja vankat lisäperusteensa lähdölle. Siispä reput peräkonttiin ja matkaan kohti kotia. Matkalla vahvistui entisestään, että olimme yrittäneet kesän aloitusta liian aikaisin. Puolimatkaan asti keliolosuhteet painottivat kesän vielä viipyilevän kuin vanhentuneen punaviinin maun. Kotonakin mittarin näyttäessä +5 C saattoi vain todeta ratkaisun olleen oikea. Kerrostalon kollektiivisessa lämmössä kesän odottelu sujunee paremmin kuin kylmää hohkaavan Saimaan kupeella.

Nyt sitten odotellaan kesän uutta nousua Stadin loppukeväässä. En tiedä vielä mistä ihmeestä se kesän siemen lopulta löytyy? Vai löytyykö tänä vuonna ollenkaan?

Järven kattaa lumisateen harmaus

Tuossa vielä eilen haravoitiin lehtiä ja kaiveltiin puskia

Talven pakomatkan merkit mopon kupeessa

Syystoimia ja vähän kesäkin

Olihan se lopultakin pakko lähteä laittamaan mökki talviteloille. Olisi sinne menty jo hieman aikaisemminkin, sillä reilu kuukausi aiemmin oli tarkoitus ainoastaan pistäytyä asioilla kotona Stadissa. Mutta! Sattui se ryökäleen heinäseiväs lävistämään käsivarren hauiksen vierestä. Sitä reikää on nyt hoidettu reilu kuukausi ja ollaan pikkuhiljaa loppusuoralla. Reikä on nyt umpeutumassa. Kyllä osoitan jälleen suuret kiitokseni suomalaiselle terveydenhoidolle ja erityisesti Miralle, joka on sitkeästi hoitanut yli kaksi viikkoa päivittäin ja sitten joka toinen päivä haavaani. Ja voitolla ollaan!

Siis mökille tultiin ja pihat olivat suorastaan siivottomassa kunnossa. Parin viikon takaiset myrskyt eivät olleet tehneet onneksi vaurioita, paitsi mäntyjen neulasia ja koivujen lehtiä oli pihat täynnä. Tein parina päivänä kaupunkilaisen tavalla lehtipuhaltimella töitä. Piha on sen verran epätasainen ja kauniisti sammalikolla, ettei siiehn ole syytä mennä haravan kanssa riehumaan. Puhallin on paras. Kärräsin neulasia ja neulasia parikymmentä kottikärryllistä ja lisänä muutaman pressullisen takametsään.

Seuraavana aamuna olikin sama homma edessä. Aamusella puhallellut järvituuli oli hoitanut pihan uudelleen puhallettavaan kuntoon. Luovutin! Ei jaksa väsynyt, vanha, käsikipuinen pappa enää riehua saman asian äärellä moniaita päiviä. Mutta onneksi säänhaltija oli hommassa mukana, aurinko porotti ja lämpö oli +20C. Ei ole tuommoinen keli paha pihapuuhiin.

Oliko kesä muuten hyvä? Ei ollut näin syksymielessä. Ranta on täynnä edellisen talven jäiden rantaan ajamia kaisloja, joita oli turha yrittää polttaa kesähelteellä. Olivat kasoissa puiden alla rantapenkan luona. Mutta nyt on Saimaan vesi paennut Venäjän suuntaan ja rannalla on tilaa poltella niitä. Illalla kaivelin tulitikut esiin ja täräytin kaislakasat tuleen. Tuuli ei puhaltanut puiden eikä pystyssä olevan kuivan kaislikon suuntaan. Silloin ei olisi ollut enää kenelläkään mukavaa. Ainakaan minulla ja palokunnalla! Mutta ei olisi ollut naapurimökin isännälläkään, kun sai koko mökkitontin täyteen paksua mustaa savua.

No sitten lisää kesästä! Minulla on ollut kohta parikymmentä vuotta rannassa nuotiopaikka, jossa on tarkoitus käristellä tikussa makkaraa. Ei ole paljon käristelty! Viimeksi muistelen sitä tehdyn 6 vuotta sitten ja sitä ennen ehkä 4 vuotta aiemmin. Veden korkeus vaihtelee joka vuosi sen verran, että nuotion kivet sortuvat aina jossain vaiheessa. Mutta kasaan varulta nuotiopaikan joka kevät käyttökuntoon, jos vaikka joku haluaisi paistella siinä joskus jotakin. Ei ole toistaiseksi erityisemmin halunnut.

No sitten tuo uiminen! Olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti. Rantamme on erittäin mukavaa sileää ja hiekkapohjaista. Lisäksi se syvenee hitaasti, joten se on turvallinen lapsillekin. Uimasyvyyteen pitää kävellä vedessä noin 50 metriä. Edellisen kerran pieniä lapsia oli rannassa uimassa noin 3 vuotta sitten. Itse uin jo 20 vuotta omistamassamme rannassa noin 16 vuotta sitten ja seuraavan kerran 6 vuotta sitten. Eli olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti 10 vuoden välein. Uiminen on oikein mukavaa puuhaa, mutta liikaa ei sovi vanhan ihmisen järvessä rypeä. Saattaa nahka mennä ruttuun! Sitä riskiä en voi enää ottaa. Yritän pitää ihoni muutenkin sileänä lihomalla sopivasti, että sopisin nahkaani.

Aurinkoista syksyä kaikille luontoihmisille!

PS. Olisin laittanut juttuun kuviakin, mutta en osaa lisätä niitä iPadilla kirjoitettuun juttuuni. Pitänee mennä Enterin opastukseen kysymään neuvoa! Kyllä siellä osataan nuo jutut!

PPS vai onko se PSS.

No oli kumpi hyväänsä, lisäsin tuohon alas yhden kuvan elokuun iltaruskosta. Syksyn kuvia en kehdannut laittaa, kun tuossa rannassa on kaikki niin ruskeaa, keltaista ja harmaata, eikä edes niitä kauneimpia sävyjä.

Kesäharrastuksia ja aktiivista puuhailua

Kesä on mennyt mukavasti helteitä pakoillessa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Ei ole sananlaskun mukaan suutarin lapsella kenkiä, joten ei ole niitä ollut minullakaan. Tai siis on ollut kengät jalassa aina tarpeen mukaan, mutta kesä-Savonlinnan kulttuuri- ja muut kesäriennot ovat jääneet pääosin väliin. Kuten muutenkin viimeisten reilun 40 vuoden aikana.

Muistan vieläkin, kun huhtikuun tienoissa päätin, että tänä kesänä käydään katsomassa kaikki lähiseudun kesäteatterinäytökset ja torilla syödään lörtsyt miltei alvariinsa. Mutta ei se vaan taaskaan mennyt ajatellulla tavalla. Mökin sohva ja lepotuoli ovat olleet rajuimmat huvit, joista on tullut nautiskeltua. Tai nyt taidan kirjoittaa muunneltua totuutta eli fake newsia, kuten yksi presidentti toteaisi, sillä olenhan minä käynyt kotihengettären kanssa kerran Savonlinnasalilla katsomassa operetin Mustalaisruhtinatar. Siinä oli rutkasti näyttelytoimintaa, paljon tuttuja lauluja ja istumapenkissä hyytävän kylmää. Ulkona oli miltei +30 C, mutta varaamaani penkkirivin laitaan puhalsi seinän läpi ilmastointikojeen varmaankin -20 C:n puhuri. Eli on sitä sittenkin nautiskeltu kesähuveista. Ja paleltu!

Stadista lähtiessäni pistäydyin Oulunkylän K-Raudassa sirkkelihankinnoilla. Raahasin laitteen mökille aikomuksenani tehdä aiempien kesien tapaan runsaasti puuaskareita. Tehty on! On sahattu 5 kpl heinäseipään päitä  ja siinä kaikki. Nuo pätkät menivät portaan kaidetarpeiksi. Ei ole kulunut sirkkelin terä. Tuskin edes pölyä on laitteessa. Voisi varmaan palauttaa kauppaan koskemattomana?

Katiskaa uitin järvessä 3 viikkoa. Sain saaliiksi yhden ahvenen, jonka palautin takaisin uimaretkilleen kavereittensa pariin. Muuten katiska keräsi kaislikon reunassa vaan limaa ja kasvien töhnää. Otin sen heinäkuun puolivälissä rantaan, pesin painepesurilla ja nostin varaston seinälle naulaan talvehtimaan. Varaston seinältä löysin 6 vuotta sitten ostamani 3 onkisettiä sisältävän pussin. En avannut. Säästän!

Luonnontarkkailua olen harrastanut hieman. Sohvan vieressä ikkunalaudalla on kiikari, jota on helppo käyttää, kun nostaa vähän päätään sohvalta ja suuntaa okulaarit järvelle. Rantakaislikossa on suhissut. Alkukesästä siellä lauleli suloäänellään härkälinnut. Sitten poikasten kuoriuduttua on rannassa vieraillut joutsenia, hanhia, silkkiuikkuja, sorsia, koskeloita, telkkiä ja naapurin vehnäterrieri Manta.

Liikuntaa olen harjoittanut säännöllisesti kerran kolmessa kuukaudessa. Kerran ajoin polkupyörällä Pöntönharjun lenkin 8 km, takapuoli tuli kipeäksi. Toisen kerran kävelin lähimetsään mustikoita katselemaan. Konttasin hetken varvikossa ja totesin homman turhaksi. Palasin sohvalle. Jonkun mökille jättämällä minulle liian lyhyellä golfmailalla yritin löydä pihatieltä käpyjä metsään, mutta lopetin 20 kävyn jälkeen, kun selkääni alkoi koskea. Palasin jälleen sohvalle.

Arvioin loistavan, 30 vuotta sitten mitatun kuntoni säilyneen entisellään kuuman kesän ansiosta, joten olen todennut liikunnan toistaiseksi tarpeettomaksi. Ehkä syksymmällä palattuani Stadiin, ajan pikkumutkan citypyörällä, jos semmoinen sattuu joltain asemalta löytymään. Aloitan sitten kunnon ylläpitämisen. Kunnolla!

Suurin harmini on ollut, ettei saunan lämmittäminenkaan ole jaksanut innostaa. Aiemmin se on ollut mökkeilyn suurimpia nautintoja. Mutta kun ulkona on yhtä lämmintä kuin saunassa, ei hommassa ole ollut mitään mieltä. Uimassa olen käynyt säännöllisesti 20 vuoden välein. Tuo vuoro ei ole osunut tälle kesälle, vaan sen aika on vasta 2024. Odotan innolla, että vedet lämpenisivät tuohon mennessä.

Eli kesä on mennyt kertomallani tavalla pikkusen puuhaillessa - siis pääosin iPadia välillä lataillessa ja sitten nettiä selaillessa. On se vaan tuommoinen tablettilaite oiva peli! Ei tule riehuttua turhissa hommissa.

Hyvää loppukesää kaikille muillekin puuhailijoille!

Tämä kuva on kyllä Saimaalta, mutta naapuriselältä. Huomasin, että oman kaislikon kuvia löytyi tietokoneeltani noin 1500 kappaletta, joten oletin näyttäneeni aiemmin niistä muutaman jo teillekin.

Lämmintä piisaa - LIIKAAKIN!

Kaikki varmaan muistavat laulunsanat ”Miksi puhelin ei soi, sitä ymmärtää en voi, miksi puhelin ei soi?”

En ollut pohtinut tuota ennenkuin tulin vilkaisseeksi mökkipuhelintamme. Ei, ei se soinut, vaan satuin vilkaisemaan sitä ohikulkiessani. Puhelimeen rautalanganpätkällä integroitu lämpömittari kertoi puhelimen hiljaisuuden syyn. Eihän mikään puhelin voi toimia noilla asteilla! Puhelimeen ja mittariinkaan ei ollut edes paistanut aurinko, ja siitä huolimatta asteet olivat yli Suomessa sallitun rajan, +30 C. Tuskin teidän kannattaa edes kysyä minulta, tykkäsinkö tai tykkäänkö!


En todellakaan tykkää, sillä ison joukon vanhuksia eli nykytermein senioreita tapaan, minäkään en kestä näitä kuumuuksia. Toissapäivänä epäilin jo ongelmia iskeytyneen sukuvikaiseen sydämeeni. Olo oli ahdistava, happea ei meinannut riittää keuhkoon asti, heikotti, huimasi ja elo oli mitä ilmeisimmin valumassa, oletettavasti sormeen pihalla tulleesta haavasta, maan multiin. Oli oli kuin pienyrittäjällä ennen verotarkastusta.

Apu löytyi kuitenkin pienistä pillereistä, kylmästä suihkusta ja ennen kaikkea ilmalämpöpumpun viilennysominaisuudesta. Kylmän veden juominenkin auttoi. Viileällä lattialla makaaminen verhoilla pimennetyn mökin tuvassa helpottivat olon seuraavan päivän uuteen lämpökoitokseen. Nyt on jo hieman oppinut tähän tukalaan keliin ja ehkä elimistökin alkaa tottua näihin hulluihin asteisiin.
Kunhan myös muistaa juoda vettä riittävästi! Mehuakin voi juoda.

Jos olisimme olleet kotona Stadissa, ei tällaista lämpötilaa olisi kestänyt mitenkään asunnossamme. Eli ainoa keino kestää tämä, olisi ollut istuminen joko taloyhtiömme alakerassa kellarikomerossa tai parkkihallissa.

Onneksi hankimme mökillemme lämpöpumpun kymmenisen vuotta sitten. Siitä on ollut suunnaton apu alemmissakin lämpötiloissa, saati syksyn alkavissa viileissä. Loistokeksintö!

ELI SENIORIKUMPPANIT, OLKAA VAROVAISIA HELTEIDEN KANSSA, PYSYKÄÄ VARJOSSA JA VIILEISSÄ TILOISSA SEKÄ MUISTAKAA JUODA TARPEEKSI NESTEITÄ!

PS. Näissä keleissä alkoholipitoiset juomat eivät ole suositeltavia nesteitä eikä kahvi, vaikka kuinka kovasti tekee mieli siemaista välillä kupponen!

Savonlinnan kauppatori kesäpäivän aikaan

Minäkin pääsin poikkeuksellisesti käymään heinäkuisella Savonlinnan kauppatorilla. Yleensä puuhat mökillä tai luontainen laiskuuteni estävät mainitun nautinnon.

Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä. Kaupunkiin vetää erityisesti heinäkuussa paljon väkeä opperajuhlat, mutta toki kaupungin ja sen ympäristön kauneus sekä erilaiset tapahtumat aktivoivat ihmisiä saapumaan tähän hienoon linnakaupunkiin. Nyt oli bonuksena poikkeuksellisen loistava sää. Aurinko paistaa porotti ja lämpötila huiteli liki +30 C-asteessa.

Harmittelin, että unohdin ottaa mukaani digikameran, mutta sen sai korvata iPhone. Seuraavissa kuvissa näkymiä torilta ja järven rantamilta.

Katseltavaa riittää ja torikahvit lörtsyineen ovat must

Tori ei ole mitään ilman paikallisia herkkuja

Vaatteita ja pärekoreja kaupan

Lahjatavarat kuuluvat torikauppaan

 

Savonlinnan ylpeys Kalastajan koju ja sen makoisat muikut

Torille kuuluvat musiikki ja tietenkin vene- ja laivaliikenne

Kuvia torin lähirannoista torille päin ja vastarannalle

Piikit on ikävä juttu kesäihmisen iholla!

Hän on hyödyllinen ja kiva otus

Niin hienoa, kun onkin etenkin kesäisin mökkeillä ja viettää aikaa maalla, on siellä olemassa muutama ikäväkin pisteliäs asia. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, etten kirjoita siis kukista ja mehiläisistä. Vaan nyt kirjoitan ampiaisista.

Olen oppinut elämään heidän kanssaan kohtuullisen hyvin. Meillä on keskinäinen sopimus, että ne eivät pistele minua, jos en häiritse heitä, ja minä puolestani yritän olla riehumatta heidän läheisyydessään. Mutta aina se ei ole helppoa! Kummallekaan!

Pari kesää sitten he pettivät minut ja sopimuksemme, kun maalasin mökin rakennuksia. Yritin olla tuolloin häiritsemättä heitä, mutta he vaan julman piittaamattomina sopimuksestamme hyökkäsivät kimppuuni ja tuikkivat minua piikeillään. Siitä en erityisemmin pitänyt. Putosin jopa pari kertaa tikkailtakin heidän takiaan. Siitäkään en juuri tykännyt ja lisäksi se kävi kipeää.

Sen jälkeen rauha vallitsi puolitoista vuotta, kunnes mökin varaston kattolankusta löytyi äskettäin halkaisijaltaan liki 30 cm:n pesä. Tapanani on kaiken kaikkiaan elää vaarallisesti käyttämällä jopa sähkötyökaluja askarteluhommissa. Tällä kertaa vaaraa lisäsi askartelutoimen sijoittuminen juuri heidän valtaamalleen alueelle. Huolimatta kiireisestä puuhastaan hankkiessaan kuningattarelleen mettä ja jälkikasvulle evästä, he ehtivät joukolla hyökätä viattoman askartelijan kimppuun.

Tästä en tykkää! On piikkikuningattaren valtakunta.

Minulla oli työn alla varsin hyödyllinen hyönteisbaari, jolla ei ole urbaani-ihmisen tunteman baarihuoneiston kanssa mitään tekemistä. Olen sen verran saanut viherryksen pistosta, vaikka en vihertävien ihmisten kaikkia kotkotuksia hyväksykään, että päätin bygata ötököille kotikolot. Toimeni keskeytyi julmalla tavalla ja suunnattoman pörinän säestyksellä. En muutoin yllättynyt, mutta kun etäisyys kasvoihini supistui muutamaan senttimetriin, päätin poistua paikalta ripein askelin. Onnekseni ehdin pakoon ilman vaurioita.

Tällä hetkellä käytän mielessäni sanoja, jotka eivät ole julkiseen esittämiseen soveltuvia. Ne eivät kuulu Julkisen sanan neuvoston suosittelemiin ilmaisuihin tai edes hyväksymiin. Yritän siinä sivussa pohtia, mitä teen piikkikavereitten kanssa. Otaksun, että tuskin minun kannattaa neuvotella heidän kuningattarensa kanssa. Ei siinä syntyisi mitään isoja päätöksiä, sen kummemmin kuin eräiden valtionpäämiestenkään keskinäisissä neuvotteluissa.

Otan tuumaustauon ja hankin huomenna uudet eväät piikkiporukalle!


SITTEN SE PS. 
En pane pahakseni, jos vaikka tilaisit 250-sivuisen kirjani "No jopas sattui!" verkkokaupasta. Kirja sisältää höpötarinoita, joiden pitäisi naurattaa ihmistä. Mutta onhan se mahdollista, ettei huumorintajumme kohtaa ja se ei sinua nauratakaan. Tosissani vaikka huumorimielellä minä kuitenkin sen kirjoitin. Ota riski, tee sijoitus ja tilaa kirjani osoitteesta

https://holvi.com/shop/Marksbook/

Jos kirjassa ei ole mitään nauramisen aihetta, voit lukea vaikka päivälehdestä Fingerporin seikkailuja. Ne ainakin naurattavat! Ja Hauskat kotivideot!

Missä viipyy sade?

Tässä on viikkoja kohta kaipailtu sadetta. Missä se on viipynyt? Viime kesänä kyllä satoi. Nyt luonto on kuivaa kuin taula. Ihmisen ei kestä edes kiivastua eikä tulistua, kun silloin saattaa metsä syttyä palamaan. Kyllä pitää katsoa pihalla, ettei satu potkaisemaan kahta kiveä niin, että ne iskevät vahingossa kipinää. Saattaa nurmikko leimahtaa liekkeihin.

Kyllä on tehty ihmisen kesä vaikeaksi! En oikein tykkää. Viime kesä sateineen oli mökilläkin melko kiva, kun sai sateen takia maata sängyssä tai istua tuolissa ja lukea. Niin tai katsoa iPadilta elokuvia ja tv-sarjoja. Oli se mukavaa!

Nyt pitää seisoa tuntikausia letkun kanssa pihalla ja kastella horsmia ja muita kauniita kukkasia. Ja puskatkin huutavat vettä. Ei ole omenapuussa lehti kasvanut, kun ei ole ollut märkää tarjolla. Kukkia oli puussa, mutta riittääkö kosteutta omenan rakentamiseen?

Onneksi eilisestä tuli pientä apua! Lankomies pesi ja vahasi mökkimme pihalla autonsa. Ja arvaatte tietenkin miten siinä kävi! Tänään tuli ensimmäinen sadekuuro viikkokausiin. Hurraa! Ei enää letkun kanssa pihalla seisoskelua.

Nyt on sitten iltapäivälle ja ensi yöksi luvassa kunnon sateet. Olisipa pessyt pari viikkoa sitten, niin olisin välttynyt pari päivää letkuhommilta!

Joka toiselle kuoppaa kaivaa ...

Se on Stadin kuopankaivelija taas löytänyt runsaasti kaiveltavaa! Sitä on pitänyt kaivertaa Mannerheimintien eli Manskun pinta aivan nilelle. Se olisi ollut koko kesä aikaa hoitaa nuokin hommat. Mutta eikö vaan pidä jatkaa vasta sitten kun raskautetut työihmiset ja heikkojalkaiset eläkeläiset haluaisivat edetä vaivattomasti ja ripeästi. Paitsi eläkeläinen ei tietenkään etene aivan niin ripeästi kuin nuoremmat parempi jalkaiset.

Mutta esteitä on vaan rakenneltu rutkasti. Jalkakäytävä loppuu yks'kaks yllättäin, ja sitten ei tiedä mistä pääsee eteenpäin. Sama tilanne on kun automies ja -nainen sumputetaan yht'äkkiä loppuvalta kaistalta etsimään etenemiselle soveliasta väylää. Siinä sitten seisoskellaan jonoissa ja nojataan kädellä poskeen eikä mitään tapahdu ja kiirekin olisi. Jos kaikkien ajatukset pukisi sanoiksi, olisi paljon suunpesua tarpeen kun sanat ovat niin tuhmia, saati hävyttömän rumia.

Kyllä en oikein tykkää tuommoisesta touhuamisesta! Se kaivelija kun estää jopa 10-ratikan matkan Pikku-Huopalahden perille. On pitänyt keksiä 10X-bussi ajamaan muutamia viimeisiä pysäkinvälejä. Ja varsinainen, meille niin rakas 10-ratikka kurvaa takaisin keskustaan jo Kuusitien pysäkiltä. Jos meikäläinen vanha mies haluaa matkustaa Stadin keskustaan, on ensin köpöteltävä 3 pysäkinväliä päästäkseen ratikkaan. Ja se on paljon se! Siinä saa jopa epähuomiossa liikuntaa!

Ja apteekkiin jos pitää päästä, niin siinäpä onkin pujoteltava monenlaisten aitojen ja kaivantojen ali ja yli. Kyllä siinä matkalla kehkeytyy huonojalkaiselle kovasti apteekkituotteiden tarvetta. Monet niistä liittyvät erilaisten ruhjeitten peittämiseen ja toiset särkyjen lievittämiseen. Ei tiedä kaivelija edistävänsä lääkekaupankin liiketoimintaa!

Mutta en pidä kaivelusta ollenkaan! Olisi ollut käytettävissä kokonainen, vaikkakin sateinen, kesä kaiveluun. Mutta ei passannut silloin kaivella. Sitä vaan lusmuiltiin lomilla ja muissa joutavissa puuhissa.

Sanoisin, että nuo edelliset tapaukset olivat kesän väärinkäyttöä! Ei käytetty kesää hyödyksi eli kaiveltu ja pesty!

Miten on kesä mennyt Savonlinnassa Saimaan rannalla?

Kiitos kysymästä! Kesä on mennyt kuin jäitä poltellessa. Tai paremminkin puita takassa poltellessa! Monesti on käynyt mielessäni, että tulikohan luotettua mökkiä hankkiessa liikaa menneiden vuosien lämpökäyriin? Vaikka mökillä vietetyt lähes 15 vuotta antavat ymmärtää, että Itä-Suomessa on aina kesäisin taatusti lämpimintä kuin muualla Suomessa, ei tämä kesä kyllä vahvista tuota uskoa. Juttu on mennyt samalla tavalla päälaelleen kuin amerikkalainen politiikka.

Jos aamulla lämpömittarissa yön alin astemäärä on ollut yli 10 C-astetta, on yö ollut ja voi aamun odottaa olevan melkein siedettävän lämmin. Mutta nythän eletään jo heinäkuun loppua ja tuota sääntöä täytyy edelleen tuijottaa! Mitä se tämmöinen peli on? Nythän pitäisi olla täysi helle ja shortsikausi. Kirjoitin jo aiemmin, että Pekka Pouta, Savonlinnan omana meteorologina, voisi hoitaa meille kunnon kelit vaikka vähän niinkuin tiskin alta. Mutta turha on tuokin toive! Ei auta suhteet, eikä toiveet! Ei hoitanut Pekka tuota juttua sen paremmin kuin Kerttu Kotakorpikaan. Olisikohan Kauko Saarentaus piippuineen pystynyt järjestämään kesän.

Kaksi kertaa olen saanut pitää shortseja jalassa tänä kesänä, ja se toinen kerta oli eilen. Mikä ilo oli muka tuostakin, eilisestä "hellepäivästä". Samanlainen ilo syntyy kun menee ja kopistelee ampiaispesää. Kiire tulee ja paljon pistoksia. Eilen heräsi hitonmoinen määrä koko kesän uinuneita hyttysiä ja paarmoja. Niiden puute onkin ollut ainoa iloinen asia koko kesässä. Mutta nyt sekin ilo otettiin pois.

Viime vuoteen verrattuna olen virkustunut kalastamisen suhteen. Kesällä 2016 en kääntänyt kumpaakaan venettäni rannasta vesille. Tänä kesänä käänsin. Toisella, jossa on pieni peräprutku, ajoin kerran kaislikon reunaan, ja soutuveneellä olen hoidellut Viki-katiskaani. Viki on työskennellyt kaislikon päässä väsymättä saalistuspuuhassaan. Tulokset ovat olleet kuin Trumpin terveydenhoituudistuksella. Äänestyksiä on ollut, mutta muutosta ei tule. Katiskassa on ollut pari haukea ja suunnaton määrä vihreää töhnää. Eli paljon melua, mutta vähän tuloksia!

No entäs muut "kotieläimet"? Kymmenen vuotta sitten kävivät sorsat hyttysverkon välistä pyytelemässä pullaa. Nyt ei ole sorsia näkynyt ennenkuin ahomansikat kypsyivät pihalla. Nyt onkin sitten jatkuva trafiikki pihalla mansikkamaalle ja pihan läpi mustikkametsään. Oli näköjään sorsillakin tullut muutos ruokavaliossa terveellisempään suuntaan. Marjoja kuuluu syödä terveyden vuoksi. Mutta ei kuuluisi paskoa pihalaatoille mustikkakakkia! Ei todellakaa! Pitäisi se jokin roti olla sorsillakin! Kun saavat aamuyöstä ilman aseellista uhkaa syödä meidän mansikat! Kutaleet! Kyllä palkka koittaa noista puuhista elokuun puolivälin jälkeen.

Seuraavissa kuvissa todistusaineistoa, joka pitää kaikissa sorsien oikeusasteissa!

iMotion Pro-appin kuvaa aamuyöltä. Mansikassa on käyty!

Portaan edustalla ollaan matkalla aamuiseen mustikkametsään.

Iltapäivän mustikkaretki on päättynyt.

Jonossa marssitaan kuvut muistikoita pullollaan.

Nyt en kyllä jaksa enempää! Taidan lähteä saunaan! Sitäkin lämmitin ennen joka ilta, nyt vain pari kertaa viikossa. Alkaa into loppua mökkisaunankin lumoon!

En ala mitään!