Kohta se alkaa - vaalipanettelu!

Enää ei tarvitse nukkua mahdottomasti öitä, kun saamme taas kuunnella ehdokasihmisten suusta panettelua ja katteettomia lupauksia. Ei voi kuin kauhulla odotella noita tulevia viikkoja!

Edessä on siis vaalit. Jokainen eduskuntaan pyrkivä esittää asioita omasta ja vähän myös puolueensa näkökulmasta. Lupauksia annetaan pilvin pimein, eikä kukaan muista ettei yksittäinen, pieni edustaja juurikaan saa ääntään esille.

Lupauksilla yritetään houkutella kansalaista äänestämään. Ehdokas lupaa - lisää palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa, hintojen laskua, palvelutaloja, terveyspalveluita, turvallisuutta, menestystä, parempia teitä, alhaisempia joukkovälineiden lipunhintoja, suorempia liikenneyhteyksiä, nopeampia junia, ympäristöystävällisyyttä, vihreyttä, lisää palveluita, jne.

Entä kun sitten koittaa lupausten lunastamisen aika? Saamme kokea seuraavaa - puolueessa vielä pohditaan omaa kantaa asiaan, oppositio lyö kapulaa rattaisiin, enhän minä oikeasti sitä tarkoittanut, ensi vuonna esityksellä on paremmat mahdollisuudet menestyä, laki ei juuri nyt salli sitä, vaatisi viilausta lakiin, onhan siitä keskusteltu, asiaa valmistellaan parhaillaan, ehdotus on ollut esillä jo vuosia, asia on juuttunut virkamieskäsittelyyn, asia on kyllä viety valiokuntaan, on tullut esille parempikin vaihtoehto ja se on nyt puolestaan tutkittavana, esitys on valitettavasti EU-säädösten vastainen, jne. Onhan niitä selityksiä!

Eipä taida tälläkään kertaa asiat edistyä sen rivakammin kuin ennenkään!

Ja sitten, kun omat "tarjoukset" on mainostettu näkyvästi, on paneeleissa, toreilla ja turuilla, lehdissä ja muissa medioissa aika haukkua muut ehdokkaat ja puolueet. Siinä käytetään sanan säilää suorastaan härskillä tavalla poljettaessa kilpakumppaneita maanrakoon ja torpatessa näiden lupauksia katteettomiksi.

Normi-ihminen tuskin haluaisi parjata kanssaihmisiä niin hävyttömästi kuin politiikassa on tapana. Mihinkähän tuossa puuhassa katoavat normaalit käytöstavat ja toisten huomioonottaminen?

Ja sitten tulosten valmistuttua ja edustajakauden alettua, istutaan kaikki sulassa sovussa Eduskuntatalon kahvilassa ja rupatellaan mukavia, Saatetaanpa sitä löylytelläkin kilpakumppaneiden kesken kimpassa parlamentin saunan lauteilla.

Puoluepolitiikka pääseekin vaalitulosten ratkettua rullaamaan taas puolueen edun tavoittelun merkeissä. Koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen tuppaavat unohtumaan omien tarkoitusperien tavoittelussa. Sitä vaan yhdessä kansalaisten kanssa huulet pyöreinä ihmetellään - miksi emme menesty maailmalla, mikä tökkii vientikaupassamme, miksi oppineet muuttavat ulkomaille, miksi meillä hinnat vaan nousevat, miksi työttömien määrä kasvaa, miksi kansa on tyytymätöntä, jne.

En halua, tykkää enkä osaa puhua politiikasta. Välillä vaan kyrsii tuo tyhjän puhuminen ja toistensa mollaaminen. En halua ottaa politiikkaan kantaakaan, mutta jatkuvasti vaan askarruttaa ...

- miksi vanhusten on huono olla ja hoito huonolla tolalla
- miksi nuorten on huono olla, kun ei pääse opiskelemaan eikä töihin
- miksi palvelutaloissa ei saa palvelua edes rahalla
- miksi eläkeläiset eivät saa matkustaa ilman lippua julkisissa kulkuvälineissä
- miksi ei illalla uskalla yksin liikkua kylillä ja kujilla
- miksi sotea ei saada ratkaistua
- miksi teiden kunto huononee
- miksi yksi kouluministeri murhasi Savonlinnan
- miksi suomalainen teollisuus ei pärjää kotona, saati sitten maailmalla
- miksi kaikki yritykset myydään ulkomaisille tahoille 
- miksi kaikki eivät ajattele yritysten ja yrittäjien etua sekä panosta työllistämisessä
- miksi kaikki eivät tajua, että yksityisyrittäjällä on kaikki pelissä
- miksi muovijätteen keräystä ei saada pakolliseksi
- miksi minulla on joka vuosi flunssa rokotuksesta huolimatta
- miksi rauta on kuntosalilla aina vaan raskaampaa
- miksi kaikki portaat ovat niin raskaita nousta
- miksi kaupunkipyörätelineet meidän nurkilla on päivällä aina tyhjinä 
- miksi taloyhtiöissä ei ole sähköautojen latauspisteitä
- miksi postiin on niin pitkä matka
- jne.?

Tuolta se totuus löytyy vai ...?

Minustako vaaliehdokas?

Minultakin on kysytty, alkaisinko eduskuntavaaliehdokkaaksi. Tai kysymys oli pikemminkin toteamuksen muodossa, sinusta ei olisi koskaan eduskuntaan. Tuon toteamuksen jälkeen tulikin tiukka luettelo ominaisuuksista, joita hommaan vaaditaan. Toteamuksen esittäjän mukaan hanke olisi osaltani kuolleena syntynyt.

Vaatisi minulta kuulemma mm. asiallista käyttäytymista (vrt. Hakkarainen, Vennamo, Virtanen, jne.), asioiden osaamista (osaan matkia vanhan auton äänimerkkiä ja kissan miukunaa suullani, käyttää iPadia, myös suvereeni sohvan käyttötekniikka on hallussa), pitkäjännitteisyyttä ja asioihin paneutumista (olen katsonut monta tv-sarjaa lähes kokonaan ja lukenut jopa useita kirjoja loppuun), paljon yleistietoa (tunnen melko hyvin Salkkareiden Ismon ja Sepon toiminnan sekä Star Trekin kapteeni Kirkin ja Pickardin tähtitehtävät, osaan aakkoset ja numerot), yhteistyökykyä (Issun kanssa kaadettiin melkein koko metsä kaksistaan, vaikka Issu tekikin kaikki raskaimmat hommat, kotona suostun lähes joskus siivoamaan), riittävää terveyttä (ei minun terveydenhoitopiirin kanta-asiakaskortin pitäisi haitata, eikä Terveystalon, eikä Mehiläisen, eikä Aavan), joustavuutta (annoin kerran melkein periksi vaimolle, autoin naapuria toissa vuonna lampunvaihdossa), puhelahjoja (olen saanut jopa mainintoja hiljaiseen tilaan äänen tuottamisesta), harkintakykyä (harkitsen tarkkaan ja pitkään ennenkuin ryhdyn etenkin rasittaviin töihin). Luettelihan hän muitakin ominaisuuksia, joita hommaan vaaditaan, ja kyllä minulta niihinkin löytyy eväät. Laitoin edellä sulkuihin omat perusteluni soveltuvuudestani.

Pohdiskelin kuitenkin hieman pidempään tuota ehdokkuusasiaa, mutta se vaikutti sen verran rankalta hommalta, että päätin toistaiseksi luopua, ainakin tulevan kevään vaaleissa. Siellä joutuisi kuitenkin  iltahommiinkin ja ehkä ilmaisille lounaille ja paivällisille. Ei tuommoinen oikein sovi kuin semmoisille, joilla ei ole muuta tärkeämpää tekemistä. Kun ei siellä kuitenkaan pääse tekemään oikeanlaista yhteistyötä eikä edistämään yhteisiä etuja ja kehittämään parempaa tulevaisuutta kansalle, niin en aio innostua.

PS. Sitä paitsi olen käynyt eduskunnassa katsomassa paikkoja ryhmän (ei siis minkään puolue- tai poliittisen ryhmän) mukana. Ei siellä ollut ketään paikalla (jos olivat lepäämässä, olisi tuo kyllä minullekin sopivaa hommaa), mutta työpaikka on aivan liian hieno ja steriili. En lämmennyt!