Pelossa eläminen on arkipäivää!

Kyllä en ole aivan huoletonna tänään! Se on ihmiselle kasattu näinä aikoina monen sortin huolenaihetta. Hennot hartiat ovat joutuneet kantamaan välissään huolestunutta palloa eli harmaantuvaa päätä.

Mailla ja mannuilla sekä kylillä ja kujilla riehuvat ikävät uudet ja vanhatkin asiat, joista kumpuavat monenlaiset uhat ja murheet. Niihin kaikkiin liittyy isoja pelkoja, joilla on tai saattaa olla elämäämme perustavanlaatuisia, negatiivisia vaikutuksia.

1. Ykkösuhkana on Putinin pullistelu ja sotavarustelu Ukrainan rajoilla. Siitä on jo nyt aiheutunut monenlaista pahaa joka suuntaan. Pahimpana on kuitenkin sodanuhka, joka koskettaisi vähintäänkin kaikkia eurooppalaisia jollain tavalla. Suuria murheita ovat jo nykyisellään inhimilliset pelot ja ahdistukset. Lisänä on pelko kansainvälisistä vaikutuksista, jotka sotkevat miljoonien ihmisten elämän vuosikausiksi eteenpäin. 

2. Korona variaatioineen on ollut osa elämää jo kahden vuoden ajan. Se on sotkenut kodin, työn ja vapaa-ajan. Vuosien saatossa on saatu ihmetellä aasialaisten kasvomaskeja, joista on nyt tullut meillekin arkipäivää. Koronan leviämistä on yritetty pysäyttää ja rajoittaa monenlaisin keinoin, siinä juurikaan onnistumatta. Joudumme edelleen väistelemään, välttelemään, piiloutumaan, rajoittamaan ja vaikka mitä, ettemme saisi tuota pelättyä pöpöä. Pahimpia ovat olleet ihmiset, jotka ovat kieltäytyneet rokotuksista ja jopa maskeista.  

3. Kansalaistottelemattomuus mielenosoitusten muodossa on tuonut sekä maailmalla ja nyt meilläkin levottomuuksia kaupunkeihin. Mihin katosivat ne rehdit ja tottelevaiset ihmiset, jotka ottivat muidenkin elämän huomioon? Mistä kertyivät nämä koheltajat lippuineen ja kyltteineen, jotka sotkevat tavallisten ihmisten liikkumisen toreilla, kaduilla ja kujilla? Eikö kukaan tajua, että itse ovat äänestäneet päätöksentekijänsä ja edushenkilönsä? Eikö silmä ja korva ota, mitä maailmalla tapahtuu ja mikä sieltä  vaikuttaa meidänkin asioihin?

4. Sydänkohtauksen odottaminen on joillekin arkipäivää, johon oman lisäjännityksensä tuovat nuo lääkintäviranomaisten neuvoista piittaamattomat älypäät. Nuo kahjot levittävät piittaamattomasti koronaa ympärilleen kulkiessaan ilman maskeja ja rokotuksia. On suunnaton määrä muitakin sairauksia, joiden kanssa sairastavat elävät veitsenterällä ja johon ei enää tarvita koronavirusta, eikä mitään muutakaan ylimääräistä.

5. Sotealueiden muodostaminen toi meille uuden jännityksen. Vaikka hieman moitinkin äänestysten järjestäjiä. Minäkään en päässyt äänestämään nykyisenä helsinkiläisenä, kun sitä ei meillä järjestetty. Se oli ikävä asia, sillä olen aina halunnut laittaa sormeni soppaan ja lipukkeeni äänestysuurnaan. Nyt vaan odottelemme jännityksellä, mitä nämä uudet sotealueet saavat maakunnissa aikaiseksi, ja millä niiden toiminta rahoitetaan? Viimeksi käytin maakunnissa aluetta hyödykseni 3:n ambulanssin, yhden helikopterin ja yhden yliopistosairaalan verran. Ennen sotealueen muodostamista toimi homma ainakin hyvin ja jäin henkiin. Mielestäni se oli aika hyvä asia!

6. No, entä sitten säät! Pirskatti, etten sanoisi rumemmin! Tämä on meikävanhuksen käsityskykyä lähempänä oleva aihe kuin nuo edelliset. Sitä on viime ajat saatu nauttia lumesta, jäästä, rännästä ja vedestä. Tuonne taivasalle, jos uskaltautuu lähtemään, on olo kuin Fred Astairella tai Gene Kellyllä tanssin tuoksinassa. Ei jonnet eikä veetitkään tunne mainitsemiani tanssintaitajia, eikä tarvitsekaan. Mutta kyllä on nykyliukkailla kaduilla kulkeminen samanlaista steppipuuhaa. Jos olet onnekas, saatat pysyä pystyssä ja säilyä ilman mustelmia. Jos et, niin harmi, sillä tuska ja raaka kipu ovat seurauksena.

Nyt en tällä erää jaksa pelätä enempää, kun noissa edellisissäkin on hauraalle vanhukselle pelättävää aivan tarpeeksi. Pelosta on tullut miltei päivätyö, ei meinaa kahville välissä keritä!

Päällimmäisenä sanoisin, että PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA PYSTYSSÄ ULKONA!

Parasta pysyä vähän puskissa!

Elämme väistelyn aikoja

 On jo taas aikoihin eletty! Ja melkoinen osa on tehnyt sitä sairaina ja useimmat onnekkaat terveinä. Päivät kuitenkin kuluvat monilla koronatartuntaa väistellessä. Lopputulos on kuin entisellä laskettelijalla uransa alussa - ei vaan aina onnistu väistämään porttia. Sitten ollaankin päistikkaa kinoksessa nenällään. Näinä päivinä pahemmanpuoleisena tuloksena on, jos ollaan onnekkaita, kotikaranteeni ja huonommalla tuurilla sairaalan peti. Kaikkein huonoimmalla tuurilla pääsee jo teho-osastolle.

Kotona on pyöritty! Tai onhan se ollut pakko käydä kaupoissa ja hoitelemassa asioita. terveydenhuollon peruspalveluitakin on pitänyt välillä hakea. Ja kaiken aikaa on siinä sivussa sitten väistelty tautia. 

Kuuluu joillakin tutuilla väistely epäonnistuneen. Useimmilla on lapset kantaneet taudin omilta "työpaikoiltaan". Ja sitten onkin perheen vanhempien kautta tartunnat levinneet muulle lähipiirille. Onneksi viimeisen reilun kuukauden aikana on liikkeellä ollut se lievempi malli koronaa. Ei sekään ole päästänyt porukoita helpolla! Sitä on kuumeiltu, niistetty, yskitty ja kärsitty kurkkukivuista. Sairastalouksiin on kykenevät raahanneet apteekeista pussitolkulla droppeja, joista ei tunnu olevan juurikaan hyötyä.

Ei pitäisi maalailla pirua seinille, mutta tähän asti on omassa ydinperheessä säästytty tartunnalta ja kaikilla on jo kolme roketustakin.

Sitä ei vaan meikäläinen hauras vanhus tajua, että millä herneellä ajattelevat ne, jotka kulkevat ilman maskia sisätiloissa, kuten kaupoissa ja ostoskeskuksissa. Kun mielestäni se pöpö voi kulkea mukana jossain ihopoimun käänteessä tai muussa huomaamattomassa paikassa. Ei ole väliä edes nenän koolla. Se pöpö lähtee isosta klyyvarista yhtä viuhakkasti kuin pienestä nöpönenästä. Herneaivo ajattelee että, kun yskittää, se on vain flunssaa. Mutta mistä voi tietää?

Kyllä tässä vaan täytyy väistellä herkällä silmällä ja jalkaterällä muita ihmisiä. Ja elettävä toivossa, ettei se koukkaisi meikävanhuksen iholle saati sisälle. Sitä kun on tämmöinen riskiryhmäläinen. Ennen sitä oli vaan riski kaikin puolin, eikä ollut minkäänlaista riskiä tapailla muita ihmisiä.

 

5-osa, Lissabon Portugali - Joulu 2021

 Kyllä meinasi heikolla muistilla varustetulla vanhuksella jäädä tarina kesken! Jospa nyt vuoden vaihduttua, saisi loppulausunnon kirjoitettua.

Kirjoitin edellisessä postauksessani koronarajoitusten voimaantulosta Portugalissa joulu- ja uudenvuoden pyhien ajaksi. Edelleen suorastaan ihastuttaa portugalilaisten tunnollisuus rokotusten, kasvomaskien ja koronapassien tarkastuksien suhteen. 

Paheksun suunnattomasti suomalaisten salaliittoteoreetikkojen ja muiden jauhopäiden rokotevastaisuutta ja höpöpuheita. He asettavat asenteellaan suunnattoman määrän ihmisiä hengenvaaraan ja sehän on täydellisen edesvastuutonta. 

No, joulunalus on Lissabonissa todellakin samanlaista sähellystä kuin Suomessakin. Ihmiset painavat pää punaisena (tietenkin maskit naamallaan) pitkin kauppoja. Kaikki pelkäävät, että ruoka loppuu pyhinä ja lahjoja on hankittava entisten kaapeissa lojuvien joukkoon, vaikka minkäänlaista tarvetta ei olisikaan. No lasten muistamisessa voin jouluna hieman joustaa.

Kävimme päivällä testaamassa El Corte Ingles-tavaratalon tarjonnan. Ei tarvitse suomalaisten tavaratalojen hävetä omaa tarjontaansa. Samaa tavaraa, ehkä Lissabonissa aavistuksen enemmän. Em. tavaratalossa toki kaikki laatumerkit saman katon alla monessa kerroksessa. Ei enää sykähdyttänyt paljon nähnyttä vanhusta!

Jouluaattona kello 19 alkoi hotellin ravintolassa joulupäivälliskattaus. Päivällisen oli tilannut 50 henkeä, joilta kaikilta tarkastettiin sisääntullessa koronapassi ja tuore koronatestitodistus. Me pääsimme sisään talon vakiasukkaina ilman todistusta, tai olisihan meillä ollut Helsingistä muutaman päivän vanha todistus esittää. Matkalaukusta olisi tarvittaessa löytynyt nenäpuikot testaamista varten, jos tiukille olisi mennyt ja testiä vaadittu tiukkaan sävyyn. Olisi voitu kaivella puikolla nenätesti hovimestarin tiskillä.

Henkilökunta oli pannut parastaan ja muokannut ravintolasalin entistäkin hienommaksi joulusaliksi. Tosin värimaailma oli enemmän sinivalkoinen kuin meidän kotimaan jouluissa kotoisa kynttilöiden ja koristellun kuusen punavihreä. Minusta tämä oli hienompi ja tyylikkäämpi, ainakin vaihteeksi. Joulupukkia emme nähneet, koska tietääksemme hän oli työmatkalla ympäri maailmaa.

Ruokailumme kesti 3,5 tuntia. Noin pitkään en juuri muista koskaan käyttäneeni aikaa ruokapöydässä, mutta nyt sekin ihme nähtiin! Laitan seuraavaksi muutaman kuvan tarjoilusta Portugalin joulupäivällisestä.

Jälkiruuan kuvaa en viitsinyt laittaa mukaan, kun se sattui niin makuhermoon. Ette näe kuvissa kinkkua ja laatikoita. No en nähnyt minäkään. Keskimmäisen kuvan lihaköntsä oli lammasta. Minä, kun en ole oikein tottunut syömään villasukan makuisia ruokia, en ollut innoissani tuosta. Tuo lammas ei ollut kuitenkaan villasukkalammasta ja niin minäkin sain sen pupellettua kohtuullisella, painotan sanaa kohtuullinen, nautinnolla.

Jouluruokiin liittyi vielä suurempi harmitus kotona Helsingissä, jossa kinkut ja laatikot oli myyty jouluna kaupoista loppuun. Kyllä ennen oli niitä vielä alennuksella pitkään joulun jälkeen. Eli jouluruokanautinnot siirtyivät nyt vuodella eteenpäin. Pitänee yrittää roikkua hengissä vielä ainakin vuosi.

Eipä tuosta Lissabonin loppuajasta, joulupäivästä, ole juurikaan kerrottavaa. Kaupungilla käytiin pari kävelylenkkiä kevyessä tihkusateessa.

Tapaninpäivän aamuna alkoi sitten kotimatkan koettelemus. Kello herätti runsaan kolmen tunnin unen jälkeen tasan kello 3. Kamppeet kasaan ja nuttu niskaan ja lentökentälle kello neljäksi. Passit, tavallinen ja korona, näytettiin, vyö ja vaatteita riisuttiin, elektroniikka ja metallit kaikki aseteltiin kaukaloihin turvatarkastukseen. Ei hälyttänyt, eikä tunnusteltu vartaloa (jossa on kyllä määrällisesti mitä tunnustella). Sitten oltiin kansainvälisellä alueella ja yksi kahvilakin aukesi juuri aamukahvia varten. 

Koneeseen päästiin aivan viimeisinä ja sitten nakotettiin maski naamalla 5 tuntia Helsinkiin ja kotiin asti. Hieman kritisoisin noita lämpötiloja, sillä tuona aamuna oli Lissabon +15C ja Helsinki -15C. Kysyisin, mitä peliä se tuommoinen on, eikö EU:ssa pitäisi olla kaiken tasapuolista ja yhtäläistä?

Niin, että semmoinen retki se oli! Monet pohtivat ja kysyvät, miten uskalsitte ja saitteko taudin? Uskallettiin korvat punaisena ja ei saatu, oli turvallisempi olo siellä kuin kotona.

Koska tämän postauksen valmistuminen vei aikaa ja tuossa vaihtui hetki sitten vuosikin, niin

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA OLKAA VAROVAISIA TUOLLA KODIN ULKOPUOLELLA LIIKKUESSANNE!

4-osa, Lissabon Portugali - Kaupungilla

Päivät ovat menneet pienehköissä ja hieman suuremmissa vesisateissa. Sitten koitti keskiviikko, jolloin aurinko löysi tiensä kylille. Olimme ponkaisseet Uber-kyydillä rantamaisemiin, siis vanhalle satama-alueelle. Siellä sijaitsi MAAT-museot, vanha hiilivoimalaitos ja sen kupeessa modernin taiteen museo. Näyttely oli pääosin kokemuksia tarjoava ja oodimaisella rakennuksellaan katsojan silmiä hivelevä. Voimalaitos oli massiivinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

 

Kaupungin mäkisyys ja monitahoiset kadut tekevät liikkumisesta haasteellista. Kävelymatkat eivät ole pitkiä, mutta maasto haastaa huonokuntoisen turistin. Tarjolla on metro, bussit, raitiovaunut, sähköpyörät, sähköpotkulaudat ja monien taksifirmojen tarjonta. Olen aina ollut skeptinen Uberin toimintamalliin, mutta onhan se oivallisen fiksu systeemi! Helppo sovellus, helppo maksu, edullinen kyyti, hyväkuntoiset autot ja ystävälliset kuljettajat. No, kuitenkin hiki päässä on myös kävellen kiivetty kukkulalta toiselle, hämmästelty linnanmuureja, tutkittu isoja ostoskeskuksia ja ihmetelty vihertäviä nurmikoita puistoissa.

Olen innolla katsellut Lissabonin rakennuksia ja kaupunkikuvaa, värikkyyttä ja monipolvisuutta. Ero suomalaisten rakennusten värittömyyteen ja yksitoikkoisuuteen on järisyttävä. En tiedä mahtaako intoni Lissabonin erilaisuuteen kummuta kasvuseutuni Limingan niittyjen tasaisuudesta ja niiden omanlaisesta yksitoikkoisuudesta? Kyllä saisivat sallia Suomessakin hieman enemmän eläviä pintoja ja värejä rakennuksiin ja rakennelmiin. Lisäksi portugalilaisten runsas kaakeleiden käyttö kaikissa mahdollisissa pinnoissa on mukavaa katseltavaa.

Amoreiras-ostoskeskuksen jouluasetelma kilpaili melkoisen tasapäisesti Stockmannin jouluikkunan kanssa. Täällä asetelma oli rakennettu kahden portaikon väliin nousevaan muotoon. Yksityiskohtia oli hämmentävän paljon.

Taitavat maailman tavat juhlapyhinä olla aika yhtäläiset. Ostoskeskukset olivat jouluaatonaattona ja jouluaattona täynnä väkeä viimeisillä jouluostoksilla.

Portugalissa astuivat voimaan tiukemmat koronarajoitukset joulun ja uudenvuoden pyhiksi. Ravintoloihin ja kahviloihin vaadittiin tuore koronatesti. Niitä oli kuulemma saatavissa apteekeissa ja muutamissa keskitetyissä testikeskuksissa, mutta molempiin oli pitkät jonot. Ajanvarauksia ei ollut enää saatavilla tämän vuoden puolella. Kontrolli oli erittäin tiukka joka paikassa ja isoilla kylteillä kerrottiin testivaatimuksista. Onneksemme kauppoihin pääsi normaalisti. Joulupäivälliselle pääsimme oman hotellimme ravintolaan koronapassilla, sillä olimme talon asukkaita ja olimme näyttäneet saapuessamme tuoreet testitodistukset.

Paikalliset noudattavat tiukasti koronaohjeita, paitsi metrimittoja heillä ei taida olla, sillä lähellä enimmäkseen ollaan huolimatta ohjeista.

3-osa, Lissabon, Portugali - Kaupunkiin tutustumassa

Ja niinhän se alkoi, tutustuminen Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Kasvosuojus naamalla, käsidesiä levitellen on nyt kierretty hotellin lähialueita.

Hotelli on parhaita hotelleja, missä olen matkoillani majoittunut. Ei todellakaan mikään maailman ketjuhotelli, vaan pieni hotelli sivukadulla. Ystävällinen palvelu, upea sisustus, hyvin kodikas kalustukseltaan, siisti, loistava aamupala, mukava huone, hyvä vuode, keskeinen sijainniltaan - mitäpä sitä väsynyt matkalainen muuta kaipaisikaan! Ja edullinen. Hinta alle suomalaisten hotellien.

Jouluinen, sateinen Lissabon on laaja, mäkinen, ruuhkainen ja mielenkiintoinen. Ihmiset kulkevat kiltisti maskeissaan. Monissa liikkeissä on turvavälit merkitty lattiaan, mutta ei niistä hirveästi välitetä. Mutta koronapassit tarkastetaan kahviloissa ja ravintoloissa joka kerta. Se näyttää olevan rutiinia. 

Olemme kävelleet isoja katuja ja pieniä katuja, suoria katuja ja mutkaisia katuja. Kadut on keskustassa suorastaan kauniita, kun ne on päällystetty monin paikoin pienillä kuutiokivillä, ja pintaan on tehty erilaisia hienoja kuvioita. Tosin jalkoihinsa saa kaiken aikaa katsoa, ettei köntsähdä nenilleen. Se on hauraan meikävanhuksen pidettävä luut ehjinä matkan aikana. Vasta kotimaassa voi tiukan paikan tullen mennä nenilleen, kun hoito on lähellä ja kieli tuttua.

Merikin, liekö ollut iso Atlanti, on nähty ja kaupungin yläpuolella olevan linnan, Castelo de Sao Jorge, muureilla katseltiin alla leviävää kaupunkia. Mahtavat näkymät, ja onneksemme kerkisimme muureille ennen varsinaista päivän turistiryntäystä.

Linnan puistossa tepasteli isoja tipilintuja toistakymmentä kappaletta. He eivät olleet ihmisistä moksiskaan. 

Ruokaa kyliltä löytyy monenlaista ja monenmoista. Täällä tuntuvat harrastavan pääasiassa kalaa ja kanaa. Toki onhan siellä tarjolla possua ja nautaakin, mutta kyllä kala vie voiton tarjonnan määrässä. Hotellin vieressä koettiin kuitenkin varsinainen yllätys, vegeravintola tai paremminkin baari. Kyseessä oli erittäin pieni panimo, jonka yläkerrassa tehtiin vegeburgereita. Minut olisi helposti saanut huijattua uskomaan burgeriani tavalliseksi jauhelihaburgeriksi. Maku oli äärettömän hyvä ja rakenne meni täydestä kuin väärä raha. Oli hyvää! Piti ottaa siitä vaokuvakin, mutta en kerinnyt, kun burgeri oli jo syöty. Muuten täällä on ainutlaatuinen makeiden leivonnaisten tarjonta, ja sen keskeinen ilmentymä ovat nata-leivonnaiset.

Käytiin katsomassa myös hotellin lähellä olevaa joulumarkkinoita, joka oli pystytetty keskustan puistoon. Alueella oli paljon samanlaisia myynti- ja ruokakojuja kuin Helsingissäkin Tuomaan markkinoilla. Valoja oli vaan suunnattomasti enemmän kuin Helsingin vastaavassa. Ja niin oli ehkä kojujakin. Pieni vesisade oli vain rajoittanut kävijöiden määrää melkoisesti. Myös tuolle alueelle mentiin portista läpi ja portilla tarkistettiin jokaiselta koronapassi. Huolellista hommaa!

Kelien lisäksi suurin ero suomalaiseen jouluun kaupunkiympäristössä on suunnaton määrä joouluvaloja. Niitä on kadunvarren puissa ja puistoissa joka puolella. Lisäksi joulutoivotukset pyörivät mm. julkisen liikenteen bussien numeronäytöissä. Eli kyllä joulu on täälläkin. Joulumarkkinoilla nähtiin oikea joulupukkikin, mutta emme päässeet kysymään häneltä Korvatunturin kuulumisia. Mutta oli kyllä oikea Joulupukki, eikä mikään kopio!

1-osa, Lissabon, Portugali - alkuvalmistelut

Ettenkö häpeä! Reilun puolitoista vuotta olen puhunut tuhmia kotimaan ihmisistä, jotka ovat matkustaneet ulkomailla - ulkomaille Suomesta ja ulkomailta Suomeen. Olen ollut satavarma siitä, että nimenomaan he ovat tuoneet kaikki korona-pöpöt Suomeen. En ole voinut ymmärtää heidän osoittamaansa piittaamattomuutta myötävaikutukseensa tautihippusten liikkumisessa. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa, että olen kaivanut matkalaukun esiin ja etsinyt kaapeista Lissaboniin mukaanotettavaa. Tavallaan kyllä häpeän! 

Olen tainnut alkaa itsekin uskoa sanontaan, ei minun pienet tekoni vaikuta maapallon tilanteeseen. Toinen sanonta, miksi ainoastaan minun pitää välittää, kun kukaan muukaan ei välitä? Ja mikä on niiden sekopäiden ydinpointti, jotka kieltäytyvät rokotuksista, hengityssuojista, koronapasseista? Ja heidän annetaan mesota ja riehua pitkin kyliä? 

Olenko itsetuhoisuuteen taipuva? Kysymys on ehkä vakavasti sydänsairaan kohdalla aiheellinen, kun tarkoituksella aikoo altistaa itsensä tartunnoille matkustamalla. Mutta nyt on matka varattu Lissaboniin, eikä päätavoite ole taudin hakeminen tai sen levittäminen. Sitä tuntuu olevan tarjolla taas kotinurkillakin!

Päivä aikaa lähtöön ja seuraavat toimet on suoritettu ennen lähtöä:

- koronavuoden 2020 aika vanhentunut passi on uusittu (Kiitos tehokkaan Helsingin poliisilaitoksen, se kävi muutamassa päivässä aivan normaalilla menettelyllä!)

- kaikki 3 koronarokotusta sekä 1 influessarokotus on otettu (Eivät aiheuttaneet mikään erityisiä ongelmia.)

- koronan kotitesti tehty ennen Portugalin vaatimaa virallista testiä (Piti itselle hankkia ennakkotieto, ettei tarvi maksaa turhaan kallista, virallista testiä.)

- on käyty 9Lives-yhtiön koronarekassa Kampin torilla antamassa koronan antigeenitestin näyte ja onneksi oli negatiivinen 

- koronapasseja on tulostettu useita kappaleita, jos sattuu kysyjiä useampia ympärille yhtä aikaa

- matkustusilmoitus Ulkoministeriön sivulla on tehty

- matkustajan paikannuskortti Portugalille on täytetty (Haluavat tietää istumapaikkani lentokoneessa ja majapaikkani perillä. Sinällään ei huono asia, varmaan!)

- sydänlääkkeitä on pakattu mukaan iso pussillinen ja siihen mukaan apteekista hankitut englanninkieliset reseptit.

Lähes kaikista noista edellä mainituista on printattuna paperinen dokumentti. Eli paperia on mukana enemmän kuin pienen kirjakaupan kopiopaperivarastossa. Matkalaukun poikanen on pakattu ja sääennusteet perillä tarkastettu. Luvassa on viikoksi sadetta, toivottavasti vettä eikä räntää. Kesätakki on vaihdettu sateen pitävään palttooseen. Kengät on rasvattu vesilätäköitä varten. Sateenvarjoja on mukana seurueen nuppiluvun mukainen määrä. Ei sitä toisten suojassa ole meillä tapana lymyillä.

Nyt alkaa olla valmista matkaan lähtöä varten. Yritän nitrosuihkeiden lomassa viestitellä teille tapahtumista matkan aikana. Ehkä joku valokuvakin irtoaisi sieltä periltä.

Sanon nyt teille kaikille: pysykää edes te terveinä, ottakaa kiireesti koronarokotukset ja muistakaa hankkia jouluruuat ajoissa!

Hyvää Joulunodotusta!

 

Korona, hengityssuojat ja rökäleet

Vaikka lupasin eräälle ystävälleni etten kirjoita koronasta, niin nyt alkaa olla malja täynnä, kuppi mennä nurin ja kiihtymys vallata herkän vanhuksen mielen! Jo on vallan per..., että on perjantai kohta taas käsillä. Sekin tuntuu tulevan nykyään jatkuvasti, melkein joka toinen päivä. 

Ennenmuinoin viikko kesti aina viikon, ja perjantai oli vasta viikon kuluttua edellisestä perjantaista. Töissäoloaikana odotettiin aina perjantaita, eikä se tuntunut tulevan koskaan. Viikot tuntuivat kahden viikon pituisilta ja koostuivat pelkistä arkipäivistä. Nyt perjantai onkin sitten jatkuvasti. Hätäseen kerkiää päättyä edellinen viikonloppu, kun on taas perjantai. Kyllä olisi Perjantain pitänyt pysyä vaan sen yhden haaksirikkoisen R Crusoen kaverina eikä tulla kummittelemaan vanhuksen päiväjärjestyksiin.

Mutta sitten se kiivastuminen! On se vallan per..., se etteivät ihmiset tajua pitää hengityssuojaimia. Jos menet kauppaan tai kävelet kauppakeskuksessa mennäksesi leipää hakemaan, on suurin osa nuorista miehistä ja erityisesti muista maista tulleet miehet naama paljaana. Mikä helv... se on, ettei ohjeet mene perille ja uppoa sinne umpiluuhun hiusten alle? 

Koronaluvut kasvavat päivittäin hurjaa vauhtia ja entistä nuoremmat sairastuvat. Tiedotusvälineissä toitotetaan maskien tärkeydestä sekä kerrotaan esimerkkejä sairastuneiden kokemuksista ja jälkitaudeista. Kuolleista ei juuri kerrota muita kuin lukumäärä. Eikä mikään tunnu menevän nuorten miesten hilseen alle! Ollaan niin voimantunnossa ja koskemattomia, fiksuja ja filmaattisia!

Julkisen liikenteen välineissä suositellaan maskien käyttämistä. Päivän kauppamatkalla ohitin ruuhkaisen bussipysäkin, jossa porukka seisoskeli yhdessä tiiviissä ryppäässä ja vain noin joka kolmannella oli maski. Ei ole tuossakaan mitään rotia! Ja miksei esim. Savonlinnan bussista heitetty köhivää, räkivää matkalaista ulos, kun oli umpiselvä tauti päällä? Siinä 64 ihmistä sairastui  tartuntaketjussa?

Puhutaan ruokaravintoloiden sulkemisesta kokonaan ja ongelmana ovat kuitenkin ryyppykapakat. Ja matkustamista rajoitetaan, mutta rajojen yli kulkee korona maasta toiseen ilman esteitä. Pöpö kulkee Ruotsista ja Virosta meille. Molemmat maat ovat pahimman sortin tartuntapesiä. Ei saa matkustaa lomalle, mutta kukaan ei noudata rajoituksia ja suosituksia. Ei saa testata, ei ole laillista, ei saa häiritä matkamiestä.

Lappiin on pakko päästä lomalle, pöpöä viemään ja matkalla levitellään sitä sinne ja tuonne. Mitä helv...!? Ja mikä hitto oli se kaheli pähkinänsyöjä Finnairin koneessa? Olisi pitänyt matkalla raottaa ovea ja käskeä pihalle syömään, ettei roskita konetta?

Ei ihmistä kuulemma saa rajoittaa, ei saa oikeasti kieltää, ei saa sulkea rajoja, ruokaravintoloita saa kuitenkin sulkea. Miksi muissa maissa voidaan laittaa rajat kiinni, kieltää liikkuminen jopa maan sisällä ja estää kaikki "kansankokoukset"? Pitäisikö hallitukseen määrätä tilapäisesti muutama vanha, väsynyt, kärttyisä mies, niin josko alkaisi tapahtua oikeaa rajoittamista - tai sitten ei!

Ja rokotuksia ei saa herkkä vanhus sen paremmin kuin kukaan muukaan, kun Suomeen ei riitä aineita. Muualle tuntuvat kyllä saavan. Tässä vaan istutaan ja odotellaan, milloin se tauti napsahtaa omalle kohdalle joltain naamarittomalta ryökäleeltä!

Nyt en vaan jaksa, räjähdän! Se voikin tapahtua herkästi. Mahakin vaan paisuu kotona istuessa, ja se kun räjähtää, tulee siitä rumaa jälkeä.

Photo by Nick Gavrilov on Unsplash

Esimerkkejä sanalle ODOTTAA

Se on aika veikeä sana tuo ODOTTAA! Sillä on merkityksiä ja taustoja vaikka mitä. On ikävää, on hyvää, on odotettua, on kaivattua, on pelättyä, on vastenmielistä, on haluttua, on vaikka siis mitä. Ja ihminenhän odottaa jotain kaiken aikaa. Käyn seuraavassa läpi muutamia odotuksen esimerkkikuvauksia, joista useimmat perustuvat omiin kokemuksiini. Laitan jutun yhteyteen pari kesäkuvaa aivan kiusaksi vaan!

Kuvassa pieni tiiseri eli kiusakuva Savonlinnan satamasta

 ENNEN odotettiin mm.

- kaupunkiin kulkevaa linja-autoa maitolaiturilla istuskellen ja voileipiä mutustaen. Eväät oli aina loppu ennen auton tuloa.

- junaa pahvisen kapsäkin kanssa asemalaiturilla ja samalla pälyiltiin varovasti muita odottajia

- nenä kiinni radion kaiuttimessa Markus-sedän lastentuntia, Baskervillen koira-kuunnelman alkamista, tai milloin Pentti Nikulan vuoro on hypätä seivästä ja tuleekohan taas uusi maailmanennätys

- tien penkalla, milloin kylän lähes ainoa henkilöauto, Lindholmin taksi-Kaiser ajaa tie pöllyten ohi

- milloin posti tuo uuden Tex Willerin tai  Korakin ja äidille Nyyrikin

- kuka lähtisi pimeässä kaveriksi iltatarpeille pihan perälle  

- iltaisin milloin isä sytyttää Petromaksiin valon ja toivottiin, ettei siitä palaisi taas sukka, koska sitä seuraa paljon tuhmia sanoja ja ärtymystä

- naapureiden heräämistä aamuisin, että pääsee seuraamaan milloin ajokoira Rekku saa pentuja

- uistinta koskella heitellessä, tuleeko poliisi sakottamaan kielletyllä paikalla kalastamisesta 

- että isä saa vaihdettua perämoottorin potkuriin uuden sokkatapin, kun entinen katkesi kiveen ajaessa

- kylän kioskin luona, milloin tippaukot alkavat laulaa sota-ajan lauluja ja puhumaan rumia

- kotiin palatessa, että huomaavatko, että käytiin kaveriporukalla sillan alla tupakilla ja tuleekohan siitä selkäsauna. Kyllä molempiin odotuksiin!

- retkeilymajan yhteistuvassa, milloin naapuripetien helsinkiläisporukka on käynyt vessassa, että uskaltaa mennä sinne huoletta. Puhuivatkin niin leuhkasti omituisilla sanoilla, että en edes kaikkea ymmärtänyt!

- nuorisoseurantalon tansseissa rohkeudenpuuskaa, että uskaltaa hakea jotain tyttöä tanssiin. Ei tullut yleensä puuskaa!

- kunnanmestaruuskilpailuissa omaa hyppyvuoroa seiväs- ja korkeushypyssä. Molempiin kerkisin ja molemmista tuli mestaruudet.

- pesäpallopelissä, laittavatko minut taas sieppariksi vai pääsenkö koppariksi. Yleensä sieppariksi ja se kävi monesti kipeää.

- sorsametsällä iltalennon alkamista. Ja kyllä alkoi rantaniityillä aina!

- telkkarin tultua ruudusta lumisadetta tuijottaen, milloin siinä vilahtaisi jotain selvästi tunnistettavaa. Ei ollut vielä meillä Suomen lähetyksiä, Ruotsista katsottiin Musta ori Furyä, mutta ei nähty koko hevosta, sadetta vaan.

- koulun loppumista aina päivisin, viikoittain ja lukukausittain. Vanhemmat odottivat menestystä, ei oikein tullut, muut asiat kiinnostivat enemmän.

- ja olihan sitä paljon muutakin odottamista.

 

NYKYÄÄN sitten odotetaan...

- milloin se korona loppuu meidän kylillä, Suomessa, Euroopassa ja maailmassa

- milloin päästään kapakkaan tai no ei kaikki odota! Minä en odota, kun en käy muutenkaan. Hullut kouhakkeet eivät myöskään odota, vaan menevät sinne tartuttamaan tauteja tai hakemaan niitä, vaikka se ei ole edes sallittua. Tuosta minä oikein kiehun, ja haluaisin tehdä heille vaikka mitä lain mukaan kiellettyä! Mutta miten voivatkin olla ihmiset noin tyhmiä ja piittaamattomia?

- että alkaisi uusia tv-sarjoja ja tulisi uusia elokuvia, kun jo ainakin kymmeneen kertaan nähdyt alkavat kyllästyttää jo. Laineen Tuntematonta sotilasta ei lasketa edellisiin eikä Kummeleita!

- että teatterit ja näyttelyt ja tapahtumat alkaisivat taas. Olen suurkuluttaja, sillä käyn teatterissa lähes kerran kymmenessä vuodessa ja näyttelyissä en aivan niin usein, paitsi maatalousnäyttelyissä kävin usein aikoinaan työn puolesta. Messuilla kyllä käyn, esim. matkamessuilla vaikka en edes kerää esitteitä.

- että bensan ja dieselin hinnat laskisivat, paitsi minä en odota, sillä ajan sähköllä. Siihen liittyen odotan kuitenkin, että sähkönsiirtohinnat laskisivat ja teholatauspisteitä perustettaisiin nopeasti lisää.

- pääsisi vielä joskus matkustamaan muuallekin kuin lähikauppaan, jos sitä vielä kerran jaksaisi

- kevättä ja kesää, että saisi vähentää vaatteita

- että pääsisi mökille askarteluhommiin, sillä työkalutkin tykkää, kun niitä käytetään

- oikeille työpaikoille pääsyä työkavereiden luo. Ne yhteiset kahvihetket ja rupattelut virkistävät niin kummasti. Tosin eläkkeellä ei ole enää työkavereita ja kahvitaukoja, on vaan vaivavarttihetkiä.

- mutta onhan niitä paljon muitakin odotettavia asioita, joiden toteutumista jarruttaa tuo paha koro-alkuinen juttu

 

NYT KUITENKIN ODOTETAAN KAIKKEIN KIIVAIMMIN ROKOTTEIDEN SAAMISTA!

Malttakaa vielä tovi ja pysytelkää turvallisella etäisyydellä muista, käyttäkää kasvosuojia, peskää käsiä, välttäkää ihmisjoukkoja ja pitäkää itsenne sekä muut lähellänne terveinä!

Kyllä Lappi on aina Lappi, kesälläkin!

Miten meni vuoden 2020 ennusteeni?

Vuosi 2020 alkaa olla pulkassa, niinkuin ennen nuoruudessani oli tapana ilmaista. Kirjoitin 2019 joulukuussa omat arvioni tuolloin tulossa olevasta vuodesta. Aika fakiiri olisi pitänyt olla, jos aikoi tietää mitä oli tulossa! Ja huh, mitä me saimmekaan niskaamme!

Seuraavassa tuo tuolloisen ennusteen teksti punaisella kursiivilla. Väliin olen laittanut omat kommenttini toteutuneesta mustalla tekstillä, jossa värikin jo kuvastaa asiain toteutunutta luonnetta - synkkyyttä.

2020
Mitä sitten on odotettavissa?
Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne. 

Kunto ei juuri kohentunut, mutta säilyi onneksi liki entisellä tasolla. Siihen auttoivat Nordic Health Ruskeasuolla ja puusavotta mökillä. Kirjoittamisen himo säilyi, ei tuottanut tulosta. Ukulelea opin soittamaan hieman, mutta soitin lepäsi yli puoli vuotta saamattomuuteni alttarilla. Lukemiset ja tv menivät juuri ennustetulla tavalla (lähes ainoat toteutuneet). Pyöräily jäi vähemmälle. Suurin harmi oli Enterin opastusten pysähtyminen. Itse en opastanut tammi-helmikuuta lukuunottamatta ollenkaan. Syynä oli koronan vaikutus myös Enterin toimintaan. 

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.
En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!

Tv:n ohjelmien kertaaminen sen kun lisääntyi. Nyt saatiin katsoa toistoja entisten kolmen sijaan ainakin viisi kertaa. Tuntematon sotilas tuli telkkarista, mutta uudenpana versiona. Enterin opastukset siirtyivät alkuvuonna verkkoon etäopastuksiksi ja opastuspisteet suljettiin, kunnes kesän jälkeen osa avattiin koronarajoitteisin toimin tehostettuna. Opastusten määrä väheni pakosti tarpeen kasvaessa suunnattomasti. Enterin nettisivujen (https://entersenior-fi.directo.fi/) ohjeet ja vinkit nousivat arvoon arvaamattomaan. 

Maaliskuussa voimalla iskenyt korona sotki pörssien toiminnan, osakkeiden arvot sekä lähes kaikki kansalliset ja valtiolliset toiminnot kaikkialla maailmalla. Ainoana säilyi ja kiihtyi yhden valtionpäämiehen twiittailu maailman yhteistyötä sotkemassa. Tesla kehittyi edelleen ja siirryin itsekin sähköautoilijaksi. Seurauksena oli kallis hankinta, mutta edulliset käyttökustannukset ja tulevaisuuden auto jo nyt kotona. Ihmisten yhteiselo katkesi kuin kananlento koronarajoitusten myötä. Nyt kuitenkin huomattiin toisten kanssaihmisten merkitys omalle elämiselle. Saattoipa jopa suvaitsevaisuus hieman lisääntyä.

Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Oli hyvä, etten lausunut noista mitään yksityiskohtaisempaa. Kaikki nuo aiheet pyörivät koko vuoden keskusteluissa. Ehkä on syytä kuitenkin mainita se, että USA:n kansalaiset järjestivät omalta sekä maailman kannalta suurimman uhkan pois pelikentiltä, Trumpin. Tuo hieno asia toteutuu tammikuussa 2021, mutta jäänee elämään omaa elämäänsä ja yrittänee nostaa päätään vielä jossain vaiheessa.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni.  

Ukulelekurssi keskeytyi, mutta soitto alkoi sujua tuossa huhtikuun tietämissä, kunnes piti lähteä koronaa pakoon mökille. Siellä soitin jäikin nurkkaan. Sormet todellakin kipeytyivät ja kovettuivat harjoitellessa. Sitten loppuvuotta kohden kaikki taito katosikin. Pitäisi, vahva paino sanalla pitäisi, taas aloittaa ukulele-harjoitukset!

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Nuorhallitus keskittyikin alkuvuonna sitten pelkästään koronan torjumiseen. Siitä voisi ehkä antaa lievästi kohtuullisen arvosanan, vaikka melkoisesti tehtiin torjuntavirheitäkin ja ne tuntuvat jatkuvan edelleenkin. Kontrollit rajoilla ei tunnu toimivan vieläkään. Valmistautuminen pandemian uuteen heräämiseen unohtui kokonaan. Koronatoimissa työnnettiin suomalaisia narulla, kun olisi pitänyt määrätä tiukasti. 

Koko kööriltä unohtui yhtenä isona asiana talouden kehittäminen ja suunnitelmien rakentaminen tulevaisuutta varten. Rahaa jaettiin ilman kontrollia ja työllisyydessä painopiste oli ikäihmisten "pakkotyöllistämisessä", samalla kun nuorison työttömyys lisääntyy. Lisäksi, kun nuorten lisääntynyt väkivallan torjuminen vaatisi uudenlaista ohjausta, ei siihen ole kohdistettu eväitä. 

Omakohtaisesti on vallinnut melkoinen pelko taudin tarttumisesta, pään kestämisestä, jaksamisesta, voimien hiipumisesta ja ylipäätään terveyden säilymisestä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, ellei mitään yllättävää tapahdu, niin säilyin hengissä tästä vuodesta ilman suurempia kolhuja. Ja se on oikeastaan hyvä näin! Jaksakaa tekin, uskotaan yhdessä rokotusten voimaan, kunhan niitä saadaan!

Photo by Immo Wegmann on Unsplash

 

Korvatunturi valmistautuu jouluun 2020

Vuoden tärkein päivä on tulossa ja edessä poikkeustilanne. Miten tästä taas selvitään? Pukki nuolaisi sormeaan ja käänsi sylissään olevan paksun kirjan sivua. Pukki oli asettunut työkammarissaan nojatuoliin takan ääreen tutkimaan ohjekirjaa "Joulunvietto pandemia-aikana". Kirja oli jouduttu kaivamaan esiin kammion kirjahyllystä muutaman kerran viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Taloustonttu Nipa Nummero, jonka toimialaan kuului myös Korvatunturin ohjeistusten ylläpito, oli jo päivittänyt vuoden 2020 koronan vaatimat lisätoimet.

Poikkeukselliset olot olivat koskettaneet myös Korvatunturia keväästä lähtien. Joulupukki oli ollut toipumassa edellisen joulun vilskeestä lomamajallaan, kun uutinen uudesta viruksesta oli saavuttanut tarkkailukeskuksen Korvatunturilla. Koska pandemioihin oli törmätty ennenkin, käynnistyivät turvatoimet välittömästi. Sairastupa kaivoi omat ohjekirjansa esiin ja käynnisti valmistautumistoimet pandemian varalta. Pukinpajalle perustettiin kriisiryhmä seuraamaan tilanteen kehitystä ja valmistelemaan toimia, mikäli virus saapuisi Suomeen ja Korvatunturille.

Ohjeiston ensimmäinen kohta oli henkilökunnan turvaaminen. Asia kosketti Korvatunturilta poisolevaa henkilöstöä, ajankohdasta johtuen itse Joulupukkia ja ympärivuotista työtään kentällä hoitavia tarkkailijatonttuja. Kohderyhmille laitettiin välittömästi viestit tilanteesta. Kake Valpas, tarkkailijatonttujen esimies, oli kaivanut käsikirjasta esiin tonttuja koskevat ohjeet. Hän oli antanut määräykset, joiden pohjalta Korvatunturin väki oli selviytynyt myös sata vuotta aiemmin raivonneesta epidemiasta. Ohjeiston pääsääntöön oli kirjattu 3 kertaa hygienia, hygienia ja hygienia. Niinpä Kake lähetti kuljetusreen viemään kaikille tarkkailijatontuille ohjeet, desinfiointiaineita ja hengityssuojaimia. Poistumisrajoituksia ei tarvinnut määrätä, sillä eiväthän tontut poistuneet Korvatunturilta muuten kuin Pukin ohjeistamana.

Mutta jo ennen Kaken käynnistämiä toimia, olivat rekiporot matkalla kohti Pukin lomamajaa noutaakseen Joulupukin turvaan ja johtamaan toimintaa Korvatunturille. Käskyjä olikin sadellut Pukin saavuttua paikalle. Vanhimmilla tontuilla toimet olivat takaraivossa aiemmilta vuosisadoilta, mutta nuoremmat eivät meinanneet päästä juonesta kiinni. Esiintyi jopa hieman vastahankaisuutta joitakin toimia kohtaan. Jatkuva käsienpesu, välimatkat ja hengityssuojaimet meinasivat välillä unohtua. Pukki ei ole aikojen saatossa monestikaan joutunut korottamaan ääntään. No ei niin käynyt nytkään, sillä Isossa tuvassa järjestetyn tiedotustilaisuuden anti, järkyttävinä kuvina edellisten pandemioiden uhreista ja kauhistuttavina tilastoina, sai viestin perille vastahankaisimmillekin.

Pukki oli kammiossaan päässyt kirjan kohtaan 28. Lahjojen jakomatka. Koska useimmilla alueilla oli rajoitettu ihmisten välisiä kontakteja, oli sekin otettava huomioon. Pukki teki päätöksen, että suoraa kontaktia on tänä vuonna vältettävä ja lahjojen jako järjestettävä uudella tavalla. Nyt tulisivat viime vuonna pajalla valmistetut droonikopterit tarpeeseen lahjojen jakamisessa. Tarvetta lähikontakteihin ei pääsisi syntymään. Rekitontturyhmät saisivat hoitaa lahjojen perille toimittamisen drooneilla. Porot ja reki vaan parkkiin talon yläpuolelle ja drooni lennättämään lahjasäkki perille. Mukaan laitettaisiin Pukin henkilökohtainen viesti jokaiselle lapselle. 

Joulupukki itse hoitaisi kontaktointia lapsiin etäyhteyksin. Maailman tieto-ohjelmaihmiset olivat tehneet tähän aikaan sopivat, hienot ohjelmat, joilla pystyi lähestymään yhdellä kertaa useampia tai sitten vaan yksittäistä ihmistä. Aattoiltana käynnistettäisiin yhteydenpitoa varten lukemattomissa kodeissa älykännykät, tablettilaitteet, läppärit ja pöytätietokoneet sekä joissan kodeissa jopa älytelevisioissa yhteysohjelmat. Niissä avattaisiin Skype, Whatsapp, Facetime tai mikä tahansa yhteydenpito-ohjelma. Koska Pukki oli tietoinen valtioiden määräämistä rajoitteista, oli hänessä aiheuttanut huolta yksinäisten ihmisten ja erossa jouluaan viettävien perheiden tilanne. Oli kehitetty onneksi myös ryhmäyhteyksiin sopivia ohjelmia, jolloin monilla eri paikkakunnilla jouluaan viettävät perheet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa. Silloin tarvittaisiin Zoom, Teams ja vaikka Skype.

Pukki kampeutui ylös nojatuolistaan, laittoi kirjan työpöydälleen ja siirtyi kammion pesuhuoneeseen pesemään huolella kätensä hyräillen samalla käsienpesulaulua. Kuivattuaan kätensä, Pukki nappasi kammion oven vierellä olevasta rasiasta puhtaan hengityssuojan kasvoilleen ja astui Isoon tupaan. Korvatunturin väki oli jo valmiina tuvassa mutustellen herkullisia piparkakkuja ja höyryävät glögimukit edessään. 

”Ja kaikki on varmaan kunnossa kuten aina! Pajoilla aherrus rauhoittuu nyt hetkeksi, lahjat on pakattu ja reet lastattu. Rekitontut ottavat nyt ohjakset käsiinsä toimittaakseen lahjat perille maailman kilteille lapsille.” Pukki aloitti. ”Onko tietoyhteydet maailmalle kunnossa?”

”Homma hoidossa! Laitteet on viritetty ja kaikki ohjelmat ladattu. Kun vaan hetki lyö, voi Pukki saapua tietokeskukseen ja polkaistaan bitit maailmalle,” vastasi IT-tonttu Henkka Bittinen innoissaan, ”Laitetaan kuso kunnolla kulkemaan!” Henkka oli laitteita opiskellessaan kuullut jossain välissä tosi viestimiesten keskustelevan kuson kulkemisesta ja etsinyt selityksen tuolle sanalle. Viestien kulustahan siinä kusossa ja kusottelussa oli ollut kysymys. Pukki hieman kohotti tuuheita kulmiaan sanan kuso kohdalla, mutta ajatteli kysyvänsää tuosta Henkalta myöhemmin.

”Tämä onkin erikoista aikaa ja täytyy vaan toivoa, että saadaan viettää seuraava joulu ensi vuonna taas normaalilla tavalla. Eipä tässä sen kummempia, kun hommat ovat hoidossa! Kiitos kaikille koko tästä erikoisesta vuodesta ja toimista koronan torjumisessa. Erityiset ja mojovan suuret kiitokset Pukinpajan hoitajatonttu Neulaselle ja hänen tiimilleen terveystilanteen ylläpitämisestä ja testitoiminnan tehokkaasta läpiviemisestä. Muistakaa kaikki edelleen ohjeet koronan torjumisesta sekä muistakaa erityisellä lämmöllä yksin jouluaan viettäviä ihmisiä ja pysykää kaikki edelleen terveinä.

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JOULUA KAIKILLE!” päätti Joulukki puheensa. Stadin Vanhus on täysin samaa mieltä Pukin kanssa.

Elämä on yhtä väistelyä

Harrastin nuorena laskettelua ja olin tuolloin äärettömän innostunut pujotteluradalla keppien väistelystä. Minulla oli onni saada oppia parilta opiskelukaveriltani, joilla oli alppihiihdon opettajan pätevyys. Ja kyllähän sitä sitten opiskeltiinkin, ensisijaisesti laskettelua ja joskus, kun muistettiin, myös yliopistojuttuja. Ekat kiinnosti, tokat ei!

 

Photo by Curt Nichols on Unsplash

 

Muistan kerran tunturilla lasketellessa kaatuneeni niin, että sukset pyörivät hihnojen varassa kiinni nilkoissani kiitäessäni mullin mallin alas jyrkkää rinnettä. Selän takana ne hakkasivat välillä päähäni ja milloin mihinkin. Tuona päivänä oli melkoinen pakkanen ja vaatetta oli kunnolla päällä. Rinteen alla nousin hieman pöllämystyneenä jaloilleni. Totesin raajojen jokseenkin toimivan ja suksienkin olevan kunnossa. Mitäpä siinä kuin uutta usvaa putkeen ja ankkurihissillä ylös mäkeen. Ankkurihissi oli tuohon aikaan yleinen. Siinä laitettiin ankkurin muotoinen kapula takapuolen taakse ja sitten seisottiin, kunnes yläasemalla irroittauduttiin ankkurista, joka jatkoi matkaansa vaijerin mukana takaisin alas.

Minullapa ei ankkuri lipsahtanutkaan entiseen malliin irti takapuolesta, vaan se oli ikäänkuin liimautunut housuun. Lähtihän se toki pienellä nykäisyllä irti. Tilannetta tarkastellessani ja syytä etsiessäni, havaitsin housujen takamuksen olevan halki vaakasuunnassa, siis eri suunnassa kuin luontainen takaposkien halkeamasuunta on. Edellisenä päivänä teroitettujen laskettelusuksien teräsreuna oli viiltänyt housuihin ja samalla takapuoleeni uuden vaon. Vaikutti siltä, että verta vuotava takapuoleni oli jäätynyt ankkuriin kiinni. Koska verentulo oli jo lakannut matkalla ylös ja päivä oli vasta aluillaan, päätin jatkaa laskettelua. Kävin rinteen alla palvelukeskuksessa hakemassa pitkän pätkän laastaria ja sitten porhalsin takaisin mäkeen.

Tulikin tuosta mieleen lukemattomat laskettelureissut ympäri Suomen pohjoista ja vähän Ruotsissakin. Tätä kirjoitellessa putkahti sähköpostiin Sanna Walleniuksen postaus Iso-Syötteen visiitistä. Laitan sen tähän liitteeksi, niin voitte henkiä höpötysteni lomassa hieman tuntureiden lumoa.

https://walleni.us/iso-syote-tulipalon-jalkeen-talta-nayttaa-uusi-putiikkihotelli/

***********

Tämän päivän pujottelua saa jokainen harrastaa sitten väistellessään ihmisiä. Sitä joutuu tekemään kaduilla, kujilla ja lenkkipoluilla. Ikäväksemme on maailman vallannut tauti, jonka takia on vältettävä lähikontakteja ja ilmassa pöllyäviä näkymättömiä ”hengityshaituvia”.

Reilu vuosi sitten elettiin normaalisti nauttien maailmasta ja sen tarjoamista riemuista. Nyt joudumme väistelemään kaikkea ja kaikkia. Osa meistä noudattaa ohjeita ja osa ei. Toivottavasti loputkin oppivat uskomaan ohjeiden olevan tarpeellisia tässä tilanteessa!

Olin keväällä päättänyt etten kirjoita korona-aiheesta, mutta nyt oli pakko sivuta sitä muutamalla lauseella. 

**********

Jouluun ei ole enää kuin kymmenkunta päivää. Ihmisistä osa viettää jouluaan kotonaan ja osa lähtee matkalle pohjoisen laskettelukeskuksiin. Lapissa on lunta ja hienot ulkoilumaastot. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee nauttimaan talven riemuista ja hiihtämään Lapissa tai muualla. Ja tietenkin kaikki säilyisivät terveinä joulumatkallaan!

Ja vaikka ette matkustaisikaan, käykää lenkillä, voimistelkaa ja venytelkää! Niistä on monenlaista hyötyä kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi!

**********

Ja sitten pieni markkinointiosio!

Kirjoittaa tuhersin viime jouluksi pienen kirjasen Joulupukin pajan ja tonttujen elämästä. Kirjasessa on 6 jouluaiheista novellia. Teosta on saatavilla e-kirjakaupoista painettuna (89 sivua) ja e-kirjana. Laitan tähän liitteeksi Elisa Kirjan osoitteen, josta sitä voi ostaa ja ladata kohtuulliseen hintaan. Sitä on toki saatavissa myös muista nettikirjakaupoista.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/no-jopas-sattui-korvatunturilla

En pane pahakseni vaikka moni kävisi ostamassa sen! Saisin tuotoilla sitten hankittua itselleni vaikka joulutortun ja kupin kahvia. Tuossapa vielä kuva kirjasen kannesta.