Stadin liikennevälineistä

Arvatkaa sieppaako minua vieläkin tuo HSL:n aluejako! Varmaan monelle B- ja C-alueella asuvalle siitä saattoi olla hyötyä lipunhinnoissa, mutta ei meikäläiselle raitovaunun käyttäjälle. Peruslipun hintaakin nostettiin. Nyt on taas suunnitelmissa vempata reitit uusiksi ja numerotkin muuttuilevat. Mihinköhän sitä meikäläinen retkillään päätyy? Se vaan koskee tämmöisen herkän ja hauraan vanhuksen sielunsyövereihin asti. Nyt stoppaavat vielä meidän numeroisen raitiovaununkin melko toviksi. Alkavat justeeraaman katuja ja rakentelemaan uusia reittejä. 

Onko seniorit unohdettu ja vain nuorisolle tehdään liikkuminen helpoksi ja edulliseksi.

No entä sitten nämä sähköllä kulkevat potkulaudat, joita on pitkin ja poikin keppivanhuksen taaperrusteitä. Ei kestä astella kadulla lintuja tarkkaillen, vaan pitää alati tuijottaa jalkoihinsa, ettei köntsähdä nenilleen kompastuessaan poikittain kadulla makaaviin lautalaitteisiin. Siinä olisi kaatuessa vaarassa edullisesti tarjouksesta kahdet yhden hinnalla hankitut silmälasit ja juuri pohjatut ruokatekopurimet. Ja korvaako vakuutus? No ei yleensä korvaa tai sitten korvaa. Mutta varovainen pitää olla, ettei satuta kaatuessa myös korvaa!

Entäs sitten nämä citykanit, eikun citypyörät! Ne ovat taas puolestaan positiiviset vempeleet. Ei tarvi kylillä pyöränsä telineeseen jätettyään huolehtia voroista, eikä tarvi kuljettaa laivaköyden paksuisia kettinkejä mukana lukitustarkoituksessa. On vain hieno mainospyörä edullisella taksalla otettavissa ja jätettävissä telineisiin. Harmillista kyllä, tämä nautinto on tarjolla vain kaupunkimaisemissa, eikä niissäkään kaikissa. Mutta siellähän massakaupungin varjoissahan se härski pyörävorokin pesii. En kyllä kuitenkaan lähtisi lomamatkalle kaupunkipyörällä, sillä se tulisi puolen tunnin pätkissä kalliiksi ja ei sillä sentään niin mukavaa ole polkea. 

Onhan niitä kortteliautojakin, joihin pääsee sisälle kännykkäsovelluksella ja sen kun ajelee. Nyt en ole tuommoista kokeillut, kun OP lopetti oman versionsa noista. Autolainoja OP edelleen kuulemma tarjoaa. Valitettavasti ympäristössä liikuskelee tahoja, jotka luulevat, että kaikki autot ovat laina-autoja. Näillä tahoilla on meisselit ja muut välineet käynnistysvälineinä. Heille kelpaa yleensä paremman tai helpomman luokan autot tai autojen osat. 

Tuommoinen osien hankkija sattui lähisukulaisen kohdalle, kun oli vienyt autosta katalysaattorin yöllä. Sukumies huomasi tapahtuneen vasta käynnistäessään aamulla autonsa. Entisen hennon moottorin kuiskauksen tilalle oli tullut vanhan traktorin julma röpötys. Ei naurattanut sukumiestä eikä lähialueen asukkaita! Korjaamolla kertoivat katalysaattorin mainitussa merkissä olevan kovin haluttua tavaraa vilunkimiesten keskuudessa. Saavat sen myytyään taas muutaman paketin tupakkaa ja useita purkkeja olutta. On se mennyt villiksi!

Onneksi on hyvät kengät ja vielä toimivat jalat. Niillä pääsee melko pitkälle ja tarvittaessa voi noista edellisistä vehkeistä hakea apua. Muistakaa tekin kävellä kunnolla kunnon vuoksi!

Sitä on monenlaista kauneutta Stadissa!

Miltä näyttää, kun kaupunki hiljenee ja kuihtuu?

Kirjoitanko rumasti, jos kirjoitan, että kesä on nyt lopussa? Kun tätä juttua tuherran, on Savonlinnassa eletty helteissä jo kolmatta viikkoa. Mutta kuitenkin uskallan väittää kesän olevan lopussa.

Olen viettänyt yli neljänkymmentä vuotta enemmän tai vähemmän aikaani Savonlinnassa. Siihen minut on tietenkin ajanut kotihengettäreni, joka on sieltä kotoisin. Mutta jo käytyäni 60-luvulla lomamatkalla veljieni ja vanhempieni kanssa paikkakunnalla, jäi se kaihertamaan mieltäni poikkeuksellisen viehättävänä ja erikoisena kaupunkina. Tuolla reissulla kävimme myös Olavinlinnassa, jossa veljeni juoksi otsansa ritarisalin pitkän pöydän päähän. Kuhmuhan siihen tuli, otsaan ei pöytään, joka ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, veli oli äänekkäästi. Ihastukseni syntyminen kaupunkia kohtaan ei kuitenkaan liittynyt tuohon rakkaan veljeni törmäykseen, vaan todella kauniiseen, historialliseen paikkaan.  Anoppilassa käynnit ja yli kaksikymmentä vuotta sitten paikkakunnalta hankittu kesämökki ovat tyydyttäneet kaipuutani kaupunkiin ja sen lähiseutujen hienoihin maisemiin.

Muutama vuosikymmen sitten Savonlinna oli ympäri vuoden erittäin vilkas kaupunki ympäri vuoden. Sitä kansoittivat oppilaitosten oppilaat, teollisuuden palveluksessa työskentelevät sekä pääosin kesäisin suuri määrä turisteja. Mutta sitten tuli uudenlainen maailma, jossa muutosten huimaava vauhti iski myös Savonlinnaan. Yritykset keskittivät toimintojaan siirtämällä tuotantojaan muihin yksikköihinsä ja halvempiin maihin, väki muutti etelän isoihin kaupunkeihin, yliopiston opettajainvalmistuslaitos siirrettiin Joensuuhun, lentoliikenne siirtyi pienemmälle toimijalle, jota yhteiskunta tukee, ja tuli koronakin siihen rytäkkään. 

Oli tuo oppilaitoksen siirto varsinaista hölmöläisten hommaa. Joensuuhun rakennettiin uusi kampus ja uudet asuintalot opettajaopiskelijoille. Savonlinnassa jäivät nykyaikaiset, toimivat koulutustilat tyhjiksi ja opiskelijoiden asuntoina toimineita kerrostaloja purettiin kymmenkunta. Siinä kannettiin valoa säkillä Savonlinnasta Joensuuhun. Kun paikkakunnalta poistui koulutukseen liittyviä ihmisiä lähes 1000, voi viisas ihminen vain laskea, mitä tuommoinen merkitsee paikalliselle taloudelle, johon syntyy monenlaisia kerrannaisvaikutuksia. 

Keskussairaalan saneeraus ja uudet leikkaussalit saatiin valmiiksi ja sitten niitä suljettiin. Käynnistyi keskustelu sairaalan siirrosta ja toimintojen keskittämisestä Kuopioon tai Mikkeliin. Rakennettiin rautatieyhteys Pieksämäelle. jonka oli tarkoitus turvata henkilö- ja tavaraliikenne länsi-itäsuunnassa pääratojen välillä. Yhtään henkilöjunaa ei kulkenut koskaan uutta rataa Pieksämäen suuntaan. Päinvastoin rautatiesilta kaupungista purettiin ja rata jätettiin ruostumaan.

Koronan ahdistelemat oopperajuhlatkin olivat jo lopettamisuhan alla. Onneksi juhlat kuitenkin jatkuivat tänä kesänä koronapaussin jälkeen. Tapahtuman merkitys kaupungin kulttuurielämälle ja matkailulle on ensiarvoisen tärkeä. Tänä kesänä sai kaupungin kaduilla kuulla puhuttavan runsaasti eri maailman kieliä. Kaikki kesävieraat eivät toki käyneet oopperassa, mutta pelkkä oopperakaupungin leima luonnon kauneuden ohella saa ulkomaalaisia matkustamaan Savonlinnaan.

Kaupunki on myös elänyt veneilystä ja Saimaan kanavan laivaliikenteestä. Kanava on kiinni ja myös veneilijöiden polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Savonlinnaa ympäröivät vedet ovat hiljentyneet jo useamman kesän ajan veneilijöistä. Veneitä ja sisävesialuksia näkee enää harvakseltaan laajaselkäisillä järvillä. 

Kun kirjoitan tätä, eletään elokuun loppupuolta. Kaupunki on hiljentynyt lähes tyystin matkailijoista. Kadut ovat, etenkin iltaisin ja viikonloppuisinkin, hiljaiset, liikenne on pysähtynyt. Jo entuudestaan tyhjiin pääkadun, Olavinkadun varrella oleviin liikehuoneistoihin on turha odottaa toimintaa, ainakaan ennen tulevaa kesää. Silloinkin toimintaa tuleen vain muutamiin ja sekin on pop up-tyyppistä kuluneen kesän tapaan. Tavallisen kaupunkilaisen tuskaa lisää myös venäläisten Ukrainassa aloittaman sodan ja  laittomuuksien seurauksena voimakkaasti nousseet hinnat. 

Mikä on Savonlinnan ja kaupunkilaisten tulevaisuus, jota leimaa myös jatkuva puoluepoliittinen kiistely kaupungin toimista ja taloudesta. Nykyisellään eletään tulevaisuuden arvailujen aikaa! 

Joko kohta joudutaan tilanteeseen, että viimeinen sammuttaa valot kaupungista? Sitä ei kuitenkaan soisi tapahtuvan jo miltei 550 vuotta sitten aloitetun Olavinlinnan rakennustyömaan mukanaan tuomalle asutukselle ja vuonna 1639 kaupunkioikeudet saaneelle kaupungille.

Pelottava tilanne ja tulevaisuus!

Kuka sammuttaa valot?

  

Mihin on luonto kadonnut?

Mikä ihmeen juttu tämä nyt on? Tänä kesänä on luonto kadonnut ainakin meidän mökkipihalta ja sen tuntumasta. Sitä kun on meikävanhus maaseudun kasvattina ollut kovasti kiinnostunut erityisesti eläimistä, niin nyt ei auta palava kiinnostuskaan. Kadonneet ovat linnut ja monet muutkin tai sitten luonnon hallitsija on vaihtanut ne kaikki pikkumuurahaisiin, sillä niitä kyllä riittää pihalaattojen alla.

Luettelo kesän linnuista on varsin helppo tehdä. Alkukesästä lähtien on pihalla pyörinyt yksinäinen västäräkki, kesäkuussa vesiväylässä uiskeneteli telkkäpari, naapurin isossa männyssä pesineet variksetkaan eivät ole juuri lennelleet tontilla, heinäkuussa kaislikon reunaan ilmestyi sillkkiuikku poikasensa kanssa. Siinäpä linnut paljolti ovatkin. 

Erikoisuuten mainittakoon haikara, joka leijaili rantakaislakasan päälle lepäämään hetkeksi. Hän oli lienee lapsentoimitusmatkalla ja palaamassa kohti tukikohtaansa. Ajoin sen kuitenkin malttamattomuuttani lentoon melko pian, kun valokuva piti saada. Harmitti! Aiemmin kaislikon päällä kaarrellut kalasääskikään ei ole kertaakaan sattunut silmääni tänä kesänä. Haukat ovat loistaneet poissaolollaan. Härkälintujen korvia kiusaavat sulosoinnut eivät ole osuneet korviin kertaakaan. 

Perhosia ei ole juurikaan näkynyt lukuunottamatta mahdollista yhtä sitruunaperhosta. Tunnistus on kuitenkin epävarma, sillä en ole päässyt tiittävän lähelle häntä tunnistamista varten. Aiemmin perhosia on ollut kohtalaisen paljonkin. Sama on tilanne kovakuoriaisten ja niiden toukkien suhteen, ovat kyllä periaatteeessa yäk. Mahdottoman pulleat ja usien karvaiset toukat eivät ole minun mielieläimistöä.

Perinteiset hyönteisetkin ovat kadonneet. Pari tukkimiehentäitä olen nähnyt, mutta siinäpä ne olivatkin. Tai no, näinhän pari päivää sitten kaksi kolmen millimetrin mittaista mustankiiltävää koppiaista. Pelkään pahoin, että ne olivat tiedustelijoita tutkimassa vieressä olevan omenapuun sadon kypsymistä. Kerrankin olisi omenoita tulossa ja ilman näkyviä vaurioita tai ötököitä, mutta mitenköhän noitten tiedustelijoiden toiminta vaikuttaa tulevaan satoon? 

Missä ovat oravat? Olen tykännyt kesäisin eniten oravista, joiden leikkiä ja touhuja on ollut mukavaa seurata. Kesäkuun alussa näimme yhden. mutta siinäpä se olikin. Oravakuvausta odottava kamerakin on saanut levätä pääosin rauhassa oven vierushyllyllä. 

Tein aikoinaan pihapolut betonilaatoista ja niiden alle on pesiytyneet ne runsaat määrät pieniä muurahaisia. Olisikohan ne korvanneet muut luonnonotukset ja ötökät? Tosin heinäkuussa saimme nauttia mäntypistäisen toukista, joita olikin sitten joka puolella. No en kyllä tykännyt, yäk!

Mutta jotenkin erikoista tämä luonnon toiminta on ollut! Ötököistä ei ole niin väliä, mutta linnut ja oravat olisivat mukavia! 

Aurinkoista loppukesää kaikille ja erityisesti luonnonystäville, toivottavasti te olette nähneet paljon luontoa! 

Haikaraherra tai -rouva

Viime kesäinen kurre kuvassa