Kyllä olen ollut kurkkua myöten täynnä tätä vaalitouhua! Joka ainoa media, joka ainoa päivä ja ilta olivat täynnä ”keskusteluja” ja vaaliteemoja. Päivittäin julkaistiin uusia tilastoja puolueitten aseman muutoksista puoluekartoilla. Ihmisille yritettiin tuputtaa puolueen väriä ja monenlaisia luotettavaksi kehuttuja lupauksia. Lyhtypylväät, media ja ilmoitustaulut olivat täynnä päitä, jotka lupasivat kansalaisille toinen toistaan parempaa tulevaisuutta. Ja miten sitten kävi? Yksi kärsi rökäletappion ja muut liki hilluivat voittajina. Paitsi Paavo ja siniset!
Nyt on ainakin toistaiseksi takana kikyt, maakuntauudistukset ja sote. Niitä puuhatessa edellinen hallinto mm. murhasi Savonlinnan ja monia muitakin paikkakuntia sekä lääkintälaitoksia ja hoitoloita.
Nyt olisi sitten vaaleissa valittuja tasavahvoja porukoita tarjolla rakentamaan Suomeen loistavaa tulevaisuutta. Mutta porukoilta ei puutu mitään muuta kuin melkoinen määrä tarvittavia yhteisiä ajatuksia Suomen suunnasta. Kaiken hyvän lisäksi muutamien ”merkittävien” puolueiden pitäisi tai heillä on suunnitelmissa vaihtaa puheenjohtaja. Ja tämän uuden johtohenkilön pitäisi johdattaa lennossa puolueensa uuteen aurinkoon.
Ainoa positiivinen asia vaalituloksessa oli naisten merkittävä osuus valituista kansanedustajista. Olen aina luottanut jostain syystä enemmän naisten järkevyyteen päätöksenteossa. Olisikohan heidän hienoilla kyvyillään jotain tekemistä äidillisyyden ja hoivavietin kanssa. Järkevää ajattelukykyä heillä ainakin on!.
Mutta, luoja varjele, mikä sähellys lähiviikkoina on edessä! Jos minua ahdisti ennen vaaleja, niin nyt minua vasta ahdistaakin oikeasti. Mitä ihmettä tästä mahtaa tulla? Ja Suomesta? Ja mitä puoluevärejä on tulevat vuodet nostamassa veroja, ahdistelemassa vanhuksia, lisäämässä valtionvelkaa, lopettamassa kouluja, vähentämässä tutkimusmäärärahoja ja lopettamassa hyvin alkaneen kehityksen?
Hirvittää tuo tulevaisuus! Oma ja Suomen!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. huhtikuuta 2019
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Ketä oikeasti pitää kuunnella?
Nyt on melkein se p... merrassa! Luin sunnuntaina Helsingin Sanomista Suvi Aholan (en tunne henkilöä) mielipidekirjoituksen. Siinä viitattiin mm. julkiseen keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Jutun ydin minulle aukeni semmoisena, että nuoret tietävät enemmän ja paremmin, ja heitä pitäisi kuunnella myös.
Ja meikävanhus kun on kasvanut uskomaan, että viisaus piilee liki yksinomaan vanhassa päässä, semmoisessa harmaantuvassa tai jo harmaassa. Ei tietenkään minun, mutta muiden vanhempien, pitkään eläneiden ihmisten päässä. Voiko siis mikään kumota ylivertaista pitkän elämän antamaa kokemuspohjaa ja matkan varrella hiusten alle kertyneitä tietoja? No ei varmaan voi, tai no ...!
Nimittäin nythän on päässyt käymään niin, että maailma on salakavalasti muuttunut. Jotain outoa on tapahtunut öljylampun, radion ja Sputnikin lennon jälkeen. Joku hötkyili kehittämään tietokoneen oivallisen helmitaulun ja taskulaskimen tilalle. Ja sekös yhdessä maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa on mullistanut maailman. Tietoa kertyy bittikasoihin pilvin pimein ja se kulkee kaikkien saataville nopeammin kuin silmän räpäyksessä.
En enää muista milloin heräsin uuteen tilanteeseen - asiat, joista tänä päivänä päätetään, eivät enää välttämättä varsinaisesti koskekaan minua. Tapahtumat ja jutut, joista päätetään, tapahtuvat joko tajuntani tai elämäni ulkopuolella, siis tulevien sukupolvien aikana, vuosikymmenten kuluttua. Noista aikajaksoista ehkä parhaita merkkejä ovat pakokaasupäästöjen ja muidenkin ilmansaasteiden rajoitustavoitteet. Jollain asialla on aikaraja vuonna 2030, jollain 2050 jne.
Tuo huomio aiheuttaa eittämättä sen, että oma napa pitänee siirtää sivuun ja on alettava miettimään nuorempien polvien napoja. Taistelenko mielipiteissäni änkyränä vastaan tukeutuen ajatuspohjaani, joka juontaa juurensa jo sotien ajoilta (kasvatuksen mukaisena), vai alanko todella miettiä asioita nuorten lähtökohdista. Mutta miten irrota 'minä tiedän paremmin'-ideologiasta? Toki tiedänhän minä varmaan paremmin, mutta pitäisiköhän sitä vähän kuin mieliksi puhua toisin?
Ne on taas vaalitkin edessä, ja niidenkin yhteydessä pitää ehdottomasti pohtia tulevaisuuden suuntaan vaikuttavia asioita. Ajatuksia on siis kohdistettava yritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta työllisyyden turvaamiseen, ympäristöasioihin jätekäsittelyn tehostamisen ja sähköautoilun tukemisen avulla, suomalaisen koulutuksen tason turvaamiseen ja (lisään härskin omakohtaisesti) vanhustenhuollon tehostamiseen. Tuossahan ei ole tietenkään kaikki, joka tarvitsee kansan ja päättäjien huomiota, mutta oiva joukko asioita kumminkin hoidettavaksi Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.
Eli pohditaan seuraavien polvien tulevaisuutta ja kuunnellaan heitä ja heidän mielipiteitään! (Himskatti, kun heitti nämä meikävanhuksen jutut vähän politisoinnin puolelle!)
Ja meikävanhus kun on kasvanut uskomaan, että viisaus piilee liki yksinomaan vanhassa päässä, semmoisessa harmaantuvassa tai jo harmaassa. Ei tietenkään minun, mutta muiden vanhempien, pitkään eläneiden ihmisten päässä. Voiko siis mikään kumota ylivertaista pitkän elämän antamaa kokemuspohjaa ja matkan varrella hiusten alle kertyneitä tietoja? No ei varmaan voi, tai no ...!
Nimittäin nythän on päässyt käymään niin, että maailma on salakavalasti muuttunut. Jotain outoa on tapahtunut öljylampun, radion ja Sputnikin lennon jälkeen. Joku hötkyili kehittämään tietokoneen oivallisen helmitaulun ja taskulaskimen tilalle. Ja sekös yhdessä maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa on mullistanut maailman. Tietoa kertyy bittikasoihin pilvin pimein ja se kulkee kaikkien saataville nopeammin kuin silmän räpäyksessä.
En enää muista milloin heräsin uuteen tilanteeseen - asiat, joista tänä päivänä päätetään, eivät enää välttämättä varsinaisesti koskekaan minua. Tapahtumat ja jutut, joista päätetään, tapahtuvat joko tajuntani tai elämäni ulkopuolella, siis tulevien sukupolvien aikana, vuosikymmenten kuluttua. Noista aikajaksoista ehkä parhaita merkkejä ovat pakokaasupäästöjen ja muidenkin ilmansaasteiden rajoitustavoitteet. Jollain asialla on aikaraja vuonna 2030, jollain 2050 jne.
Tuo huomio aiheuttaa eittämättä sen, että oma napa pitänee siirtää sivuun ja on alettava miettimään nuorempien polvien napoja. Taistelenko mielipiteissäni änkyränä vastaan tukeutuen ajatuspohjaani, joka juontaa juurensa jo sotien ajoilta (kasvatuksen mukaisena), vai alanko todella miettiä asioita nuorten lähtökohdista. Mutta miten irrota 'minä tiedän paremmin'-ideologiasta? Toki tiedänhän minä varmaan paremmin, mutta pitäisiköhän sitä vähän kuin mieliksi puhua toisin?
Ne on taas vaalitkin edessä, ja niidenkin yhteydessä pitää ehdottomasti pohtia tulevaisuuden suuntaan vaikuttavia asioita. Ajatuksia on siis kohdistettava yritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta työllisyyden turvaamiseen, ympäristöasioihin jätekäsittelyn tehostamisen ja sähköautoilun tukemisen avulla, suomalaisen koulutuksen tason turvaamiseen ja (lisään härskin omakohtaisesti) vanhustenhuollon tehostamiseen. Tuossahan ei ole tietenkään kaikki, joka tarvitsee kansan ja päättäjien huomiota, mutta oiva joukko asioita kumminkin hoidettavaksi Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.
Eli pohditaan seuraavien polvien tulevaisuutta ja kuunnellaan heitä ja heidän mielipiteitään! (Himskatti, kun heitti nämä meikävanhuksen jutut vähän politisoinnin puolelle!)
 |
| Kevättä pukkaa! |
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Kohta se alkaa - vaalipanettelu!
Enää ei tarvitse nukkua mahdottomasti öitä, kun saamme taas kuunnella ehdokasihmisten suusta panettelua ja katteettomia lupauksia. Ei voi kuin kauhulla odotella noita tulevia viikkoja!
Edessä on siis vaalit. Jokainen eduskuntaan pyrkivä esittää asioita omasta ja vähän myös puolueensa näkökulmasta. Lupauksia annetaan pilvin pimein, eikä kukaan muista ettei yksittäinen, pieni edustaja juurikaan saa ääntään esille.
Lupauksilla yritetään houkutella kansalaista äänestämään. Ehdokas lupaa - lisää palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa, hintojen laskua, palvelutaloja, terveyspalveluita, turvallisuutta, menestystä, parempia teitä, alhaisempia joukkovälineiden lipunhintoja, suorempia liikenneyhteyksiä, nopeampia junia, ympäristöystävällisyyttä, vihreyttä, lisää palveluita, jne.
Entä kun sitten koittaa lupausten lunastamisen aika? Saamme kokea seuraavaa - puolueessa vielä pohditaan omaa kantaa asiaan, oppositio lyö kapulaa rattaisiin, enhän minä oikeasti sitä tarkoittanut, ensi vuonna esityksellä on paremmat mahdollisuudet menestyä, laki ei juuri nyt salli sitä, vaatisi viilausta lakiin, onhan siitä keskusteltu, asiaa valmistellaan parhaillaan, ehdotus on ollut esillä jo vuosia, asia on juuttunut virkamieskäsittelyyn, asia on kyllä viety valiokuntaan, on tullut esille parempikin vaihtoehto ja se on nyt puolestaan tutkittavana, esitys on valitettavasti EU-säädösten vastainen, jne. Onhan niitä selityksiä!
Eipä taida tälläkään kertaa asiat edistyä sen rivakammin kuin ennenkään!
Ja sitten, kun omat "tarjoukset" on mainostettu näkyvästi, on paneeleissa, toreilla ja turuilla, lehdissä ja muissa medioissa aika haukkua muut ehdokkaat ja puolueet. Siinä käytetään sanan säilää suorastaan härskillä tavalla poljettaessa kilpakumppaneita maanrakoon ja torpatessa näiden lupauksia katteettomiksi.
Normi-ihminen tuskin haluaisi parjata kanssaihmisiä niin hävyttömästi kuin politiikassa on tapana. Mihinkähän tuossa puuhassa katoavat normaalit käytöstavat ja toisten huomioonottaminen?
Ja sitten tulosten valmistuttua ja edustajakauden alettua, istutaan kaikki sulassa sovussa Eduskuntatalon kahvilassa ja rupatellaan mukavia, Saatetaanpa sitä löylytelläkin kilpakumppaneiden kesken kimpassa parlamentin saunan lauteilla.
Puoluepolitiikka pääseekin vaalitulosten ratkettua rullaamaan taas puolueen edun tavoittelun merkeissä. Koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen tuppaavat unohtumaan omien tarkoitusperien tavoittelussa. Sitä vaan yhdessä kansalaisten kanssa huulet pyöreinä ihmetellään - miksi emme menesty maailmalla, mikä tökkii vientikaupassamme, miksi oppineet muuttavat ulkomaille, miksi meillä hinnat vaan nousevat, miksi työttömien määrä kasvaa, miksi kansa on tyytymätöntä, jne.
En halua, tykkää enkä osaa puhua politiikasta. Välillä vaan kyrsii tuo tyhjän puhuminen ja toistensa mollaaminen. En halua ottaa politiikkaan kantaakaan, mutta jatkuvasti vaan askarruttaa ...
- miksi vanhusten on huono olla ja hoito huonolla tolalla
- miksi nuorten on huono olla, kun ei pääse opiskelemaan eikä töihin
- miksi palvelutaloissa ei saa palvelua edes rahalla
- miksi eläkeläiset eivät saa matkustaa ilman lippua julkisissa kulkuvälineissä
- miksi ei illalla uskalla yksin liikkua kylillä ja kujilla
- miksi sotea ei saada ratkaistua
- miksi teiden kunto huononee
- miksi yksi kouluministeri murhasi Savonlinnan
- miksi suomalainen teollisuus ei pärjää kotona, saati sitten maailmalla
- miksi kaikki yritykset myydään ulkomaisille tahoille
- miksi kaikki eivät ajattele yritysten ja yrittäjien etua sekä panosta työllistämisessä
- miksi kaikki eivät tajua, että yksityisyrittäjällä on kaikki pelissä
- miksi muovijätteen keräystä ei saada pakolliseksi
- miksi minulla on joka vuosi flunssa rokotuksesta huolimatta
- miksi rauta on kuntosalilla aina vaan raskaampaa
- miksi kaikki portaat ovat niin raskaita nousta
- miksi kaupunkipyörätelineet meidän nurkilla on päivällä aina tyhjinä
- miksi taloyhtiöissä ei ole sähköautojen latauspisteitä
- miksi postiin on niin pitkä matka
- jne.?
Edessä on siis vaalit. Jokainen eduskuntaan pyrkivä esittää asioita omasta ja vähän myös puolueensa näkökulmasta. Lupauksia annetaan pilvin pimein, eikä kukaan muista ettei yksittäinen, pieni edustaja juurikaan saa ääntään esille.
Lupauksilla yritetään houkutella kansalaista äänestämään. Ehdokas lupaa - lisää palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa, hintojen laskua, palvelutaloja, terveyspalveluita, turvallisuutta, menestystä, parempia teitä, alhaisempia joukkovälineiden lipunhintoja, suorempia liikenneyhteyksiä, nopeampia junia, ympäristöystävällisyyttä, vihreyttä, lisää palveluita, jne.
Entä kun sitten koittaa lupausten lunastamisen aika? Saamme kokea seuraavaa - puolueessa vielä pohditaan omaa kantaa asiaan, oppositio lyö kapulaa rattaisiin, enhän minä oikeasti sitä tarkoittanut, ensi vuonna esityksellä on paremmat mahdollisuudet menestyä, laki ei juuri nyt salli sitä, vaatisi viilausta lakiin, onhan siitä keskusteltu, asiaa valmistellaan parhaillaan, ehdotus on ollut esillä jo vuosia, asia on juuttunut virkamieskäsittelyyn, asia on kyllä viety valiokuntaan, on tullut esille parempikin vaihtoehto ja se on nyt puolestaan tutkittavana, esitys on valitettavasti EU-säädösten vastainen, jne. Onhan niitä selityksiä!
Eipä taida tälläkään kertaa asiat edistyä sen rivakammin kuin ennenkään!
Ja sitten, kun omat "tarjoukset" on mainostettu näkyvästi, on paneeleissa, toreilla ja turuilla, lehdissä ja muissa medioissa aika haukkua muut ehdokkaat ja puolueet. Siinä käytetään sanan säilää suorastaan härskillä tavalla poljettaessa kilpakumppaneita maanrakoon ja torpatessa näiden lupauksia katteettomiksi.
Normi-ihminen tuskin haluaisi parjata kanssaihmisiä niin hävyttömästi kuin politiikassa on tapana. Mihinkähän tuossa puuhassa katoavat normaalit käytöstavat ja toisten huomioonottaminen?
Ja sitten tulosten valmistuttua ja edustajakauden alettua, istutaan kaikki sulassa sovussa Eduskuntatalon kahvilassa ja rupatellaan mukavia, Saatetaanpa sitä löylytelläkin kilpakumppaneiden kesken kimpassa parlamentin saunan lauteilla.
Puoluepolitiikka pääseekin vaalitulosten ratkettua rullaamaan taas puolueen edun tavoittelun merkeissä. Koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen tuppaavat unohtumaan omien tarkoitusperien tavoittelussa. Sitä vaan yhdessä kansalaisten kanssa huulet pyöreinä ihmetellään - miksi emme menesty maailmalla, mikä tökkii vientikaupassamme, miksi oppineet muuttavat ulkomaille, miksi meillä hinnat vaan nousevat, miksi työttömien määrä kasvaa, miksi kansa on tyytymätöntä, jne.
En halua, tykkää enkä osaa puhua politiikasta. Välillä vaan kyrsii tuo tyhjän puhuminen ja toistensa mollaaminen. En halua ottaa politiikkaan kantaakaan, mutta jatkuvasti vaan askarruttaa ...
- miksi vanhusten on huono olla ja hoito huonolla tolalla
- miksi nuorten on huono olla, kun ei pääse opiskelemaan eikä töihin
- miksi palvelutaloissa ei saa palvelua edes rahalla
- miksi eläkeläiset eivät saa matkustaa ilman lippua julkisissa kulkuvälineissä
- miksi ei illalla uskalla yksin liikkua kylillä ja kujilla
- miksi sotea ei saada ratkaistua
- miksi teiden kunto huononee
- miksi yksi kouluministeri murhasi Savonlinnan
- miksi suomalainen teollisuus ei pärjää kotona, saati sitten maailmalla
- miksi kaikki yritykset myydään ulkomaisille tahoille
- miksi kaikki eivät ajattele yritysten ja yrittäjien etua sekä panosta työllistämisessä
- miksi kaikki eivät tajua, että yksityisyrittäjällä on kaikki pelissä
- miksi muovijätteen keräystä ei saada pakolliseksi
- miksi minulla on joka vuosi flunssa rokotuksesta huolimatta
- miksi rauta on kuntosalilla aina vaan raskaampaa
- miksi kaikki portaat ovat niin raskaita nousta
- miksi kaupunkipyörätelineet meidän nurkilla on päivällä aina tyhjinä
- miksi taloyhtiöissä ei ole sähköautojen latauspisteitä
- miksi postiin on niin pitkä matka
- jne.?
 |
| Tuolta se totuus löytyy vai ...? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)