Mitäs nyt tehdään, kun korona jyllää?

Ei olisi oikein uskonut, että tämmöiseen kurimukseen tultaisiin joutumaan. Tai pikemminkin ei ole tullut ajateltua tämmöistä aiemmin. Ehkä jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaan pitänyt! Ihmiset reissaavat ympäriinsä ja maailma alkaa olla joka suuntaan avoin. Miksei siis pöpötkin liikkuisi samaan tahtiin kuin ihmiset!

Tässä jo kerittiin tovin aikaa kauhistella tuhkarokkotapauksia, lutikoitten ilmestymistä asumuksiin ja petoeläinten liikkumista asuinalueilla. Mutta moniko mietti näkymättömiä pöpöjä? Ihmisen käsityskyky ja ajattelu pyörii pääosin käsin kosketeltavassa ja silmin havaittavassa.

Tässä ollaan nyt puhtaan paidan kanssa, kuten vanha sanonta kuuluu. Tilanteesta ei voi oikein syyttää ketään, eikä siihen oikein ole voinut valmistautuakaan.

Kotona siis ollaan ja ulkomaailmaa vältellään. Mitä sitä sitten tekisi päivien täytöksi?

Meillä senioreilla on se etu, ettei tarvitse liikkua ulkona kuin aivan välttämättömissä asioissa. Kotona olemisen ajankuluksi on onneksi nykyisin monenlaisia apuvälineitä, joita ovat radio, televisio, puhelin, tietokone, tablettilaite ja älykännykkä. Ei olla enää savumerkkien, eikä kirjekyyhkyjen varassa. Yhteydenpito läheisiin ja tuttaviin onnistuu helposti älylaitteiden avulla. Televisiossakin on kanavia valita asti. On siinäkin tilanne kehittynyt Tesvision yhden kanavan ajoista. Monella on jo kotonaan esim. Elisa Viihde tai DNA-Tv, joiden kautta löytyy katsottavaa pilvin pimein.

Jos viihteen unohtaa hetkeksi, löytyy näin miesnäkökulmasta ikäviäkin puuhia ajankuluksi. Niistä mainittakoon siivoaminen, kaappien järjesteleminen ja kotitavaroiden seulominen tyylillä: jää-pois-roskiin-mökille-varastoon-kirpputorille-kierrätykseen-jne. Tuossa on turha valittaa käsikivusta. Jatkuvassa parisuhteisessa yhteiselossa toisen tarkkaavaisuutta ei enää pysty harhauttamaan. Sitten pestään tietenkin pyykkiä ja astioita ja vaikka mitä muuta, jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen rutiiniin. Enkä tykkää mistään noistakaan!

Ja jos parisuhteen toinen puoliso suo omaa aikaa, niin silloin voi yrittää keskittyä lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan jollain soittopelillä tai laulamaan, ellei ne ole ympäristösyistä rajoitettua. Kannattaa käyttää myös hyväksi e-lehtiä ja e-kirjoja, sillä Helmet-e-kirjaston palvelut ovat auki niille, joilla on kirjastokortti ja PIN-koodi. Ja nettikirjakaupoista löytyy lisää luettavaa pilvin pimein. Monesta paikasta löytyy ilmaiseksi klassikkokirjoja e-kirjoina eli ei lukemiset heti lopu.

Näin terveenä (tällä hetkellä ja toivottavasti myös jatkossa)  on mahdollista käydä kävelyllä ja lenkillä, kunhan vaan ei heittäydä halaustervehtimään muita kuntoilijoita. Tosin en muista itse ainakaan halanneeni koskaan ketään tuntematonta lenkilläni. Siitä olis varmaan jäänyt jotain jälkiäkin. Ja puolitutut ja täystutut eivät oikein suostu halaamaan muutenkaan. Ja kotona voi kuntoilla sisälläkin. Paras esimerkki oli kiinalainen pappa, joka juoksi kotona sisällä maratoonin verran kilometrejä.

Tuosta tulikin mieleeni, että mahtaakohan halaustervehdykset tulla kielletyiksi maailmalla jatkossa ainaisiksi ajoiksi? No meitä suomalaisiahan se ei haittaa mitenkään. Käsi- ja poskisuudelmat ovatkin olleet hyvin vaivaannuttavia, kun ei koskaan ole ollut selvää, nuollaanko kunnolla vai muka vaan, mihin kohtaan ja kuinka monesti? Ja ketä? Ja milloin? Suomalainen, läheisin tervehdystapa kunnon kättely sormet ja rystyset musertaen, on aina ollut parasta. Sillä on vahvistettu sopimukset ja siinä sivussa pidetty käsikirurgienkin työllisyystilanne kunnossa.

Yritetään nyt siis uskoa asiantuntijoita ja kuunnella herkällä korvalla ohjeita. Pysytellään turvassa, ei käydä tartuttautumassa, ei tartuttamassa, eikä ylipäätään vaaranneta itseämme eikä muita.

Edellisessä blogikirjoituksessani eli postauksessani satuin sivuamaan väistely- ja välttelyaihetta. Taisin vahingossa sohaista käärmepesää. Nyt sitä siis väistellään ihan luvan kanssa ja tiukan ohjeistuksen pohjalta. Taitaa olla pelkästään eduksi tämä suomalaisuuden erityispiirre - etäisyyden pitäminen.

Mutta joka tapauksessa ulkolaisen tv-sarjan erään viestin ohje on tänään hyvinkin paikallaan - BE CAREFUL OUT THERE! Siis varovaisuutta ylejään kaikille, eikä lääpitä ihmisiä!

Pysykää terveinä ja peskää käsiänne!

Sisäliikuntaa

Suomalainen on luotu väistelemään

Täsmennän taas heti alkuunsa, että en kirjoita tällä kertaa huipputaitavista alppihiihtäjistämme. En missään nimessä väheksy Kalle Palanderin, Tanja Poutiaisen enkä muidenkaan laskettelijoittemme taitoja. Puhun yleisesti väistelystä ja välttelystä, jopa hienoisesta pelosta joidenkin asioiden kohdalla.

Tottahan se on, että suomalaisella on aina jokin asia tai ongelma, jota pitää vältellä. 

Kouluaikana se oli luokan edessä oman ainekirjoituksen lukeminen tai laulukokeissa laulaminen, ylipäätään kaikki se, mitä joutui yksin tekemään koko luokan edessä kateederilla. Silloin tuntui kuin sydän pakahtuisi ja kuolisi siihen paikkaan, kun opettaja lausuu nimen. Opiskeluaikana tuo esiintymisen kauhistelu oli jostain syystä hieman vähäisempää. Silloin monesti illoilla valmistauduttiin (ainakin ennen) asunnon ulkopuolella seuraavan päivän opiskeluihin. 

Miehillä, ja nykyään myös monilla naisillakin, on muistissa armeija-aikaiset väistelyt, kuten perunateatteri, siivoaminen, suolla polkupyörän ja täyspakkauksen kanssa tarpominen, sissiteltan pystyttäminen, kamiinan tyhjentäminen, jne. Armeijaan liittyi monenlaista muutakin väistelyä, vaikka tuolloin ei juuri itse tarvinnut pohtia mitä tekisi, sillä ohjeet tuli kouluttajilta firman puolesta jokaiseen hetkeen.

Sitten, kun aikuistuttiin ja muutettiin kaupunkiin kerrostaloon asumaan, ongelmaksi tuli naapureiden välttely. Vaikka moni maalla kasvaneena oli tottunut vapaaseen kanssakäymiseen naapureiden kanssa, oli tämmöinen uusi ympäristö vaikea ja odotuksiltaan vastenmielinen. Hankalaa oli jos sattui naapurin kanssa yhtä aikaa rappukäytävään ja pahinta oli yhteinen hissimatka. Varminta oli kuulostella ovenraosta, että rappu on tyhjä, ennenkuin itse astui asunnosta ulos.

Katastrofiluokan tilanne tuli silloin, kun asuessasi jossain 5:n korkeudella tai korkeammalla, palaat kotiin täysien ostoskassien kanssa ja huomaat jonkun pyrkivän alakerrassa kanssasi samaan hissiin. Siinä saa olla melkoiset puhujanlahjat, kun muutat mielesi hissin suhteen ja selitätkin meneväsi portaita ylös aivan kuntoilun takia. Naapuri kyllä näkee, että olet aivan puhki rankan työpäivän jälkeen, mutta koska onneksi sinä kerkisit ensin valita raput, niin mene sitten.

Pahimpia ovat puheliaat samassa rapussa asuvat. Jotenkin sitä vielä selviää ”hei”-sanasta pikaisesti kohdatessa, mutta jos toinen onkin puheripulia sairastava ja sanoo monta sanaa, kuten  esim. ”hyvää huomenta”. Silloin ovat vitsit vähissä. Ei tuommoiseen laajaan keskustelunavaukseen pysty tavallinen suomalainen kerrostaloasukki. Tuolloin kyllä käy mielessä loiventava ajatus, että ”hei” nyt voisi vielä menetellä, mutta rajansa kaikella. Ei nyt heittäydytä tungettelevaksi tuommoisilla pitkillä lauseilla!

Nykyisin onkin kehittynyt uudenlaisia ongelmia, kuten erilaisten pöpöjen vältteleminen. Ja niitähän ei edes näe, koska ne ovat niin pieniä. Ei auta edes uudet Instrusta tai Specsaversiltä hankitut silmälasit kaikilla mausteilla, eikä ne ole Silmäaseman tai muidenkaan lasit sen kummempia. Ei näe tavallinen ihminen edes mitä pitäisi vältellä. Tuskin tunnistaisikaan semmoista karvapalloa tai mitä ne nyt ovatkin. Harvalla on mikroskooppi, tavallinen tai pyyhkäisy, edes mukanaan saati kotonaan. Laboranteilla voi ehkä ollakin?

Pöpöjen ohella on seniorin aina välteltävä kunnon heikkenemistä, liukastumista, yleensä kaatumista, kahvikupin syliinsä kaatamista, vesisadetta kun sokerista on (koskee vain naisia), pullan kurkkuun juuttumista, kuolan väärään henkeen vetämistä, tuolin ohi istumista, kynnykseen tai matonreunaan kompastumista, jne. Tietenkin lisäksi pitää yrittää vältellä vanhenemista, mutta siinä ei ole moni onnistunut. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta! Eihän sitä tiedä vaikka jos...!

Ja taas kerran mainitsen tämän: 

MUISTAKAA NYT IHMEESSÄ KÄSIHYGIENIA! PESKÄÄ SAIPPUALLA KUNNOLLA JA KÄYTTÄKÄÄ KÄSIDESIÄ! EIKÄ KÖHITÄ TOISIA PÄIN, VAAN KAINALOON (omaan)!

Kuva on edelleen ajankohtainen. Käsidesiä on menossa jo mones pullo.