Senioriblogeja - löytyykö lisää?

Viimeisimmän postaukseni kommentteihin kirjoitti toiveensa Seniorin silmin-bloggari.
 

Hänen bloginsa viimeisin postaus sisältää toiveen senioriblogien löytämiseksi. Kun painaa tirskautat tuolta ensimmäisen lauseen Seniorin silmin-sanoja (ovat merkityt vähän eri värilläkin), pääset lukemaan hänen blogiaan. 

Erityisesti pari viimeksi kulunutta kuukautta ovat naulanneet niin seniorit kuin lähes kaikki muutkin koteihinsa. Siinä ovat teikäläiset ja meikäläiset joutuneet miettimään elämänsä uuteen kuosiin. Mutta ihminenhän on kekseliäs eläin ja löytää kevyesti itselleen puuhaa. 

Kotitekemisistä lukeminen on senioreille tv:n ohella yksi suosituimpia harrastuksia. Mielenkiintoisimpiin lukupuuhiin kuuluu mm. blogien seuraaminen. Onhan niitä tekemisiä harrastuspuolella paljon muitakin, enkä väheksy niitäkään. Kyllä käsityöt, palapelit, nettipalaverit ja moni muukin puuha käy harrastuksesta ja tekemisestä. Jos olisin mökillä, niin lisäisin ehdottomasti puuhalistaan puutyöt, mutta kun en nyt vielä ole.

Itse kuitenkin äärimmäisen ryhtymisinnottomana keskityn kotioloissa ensimmäisenä mainitsemiini. Välillä toki rämpytän ukulelea epävireisesti aina siihen asti, kun alakerran naapuri tasoittelee kattoaan harjanvarrella. En edes ryhdy tässä kirjoittamaan mitään ruuanlaitosta, siivoamisesta jne. Ne on enemmänkin hengensäilyttämiskeinoja, kuin varsinaisia harrastuksia. 

Mainitsemani Seniorin silmin-blogin kirjoittaja pyytää ilmoittamaan senioriblogeja. Hänen tavoitteenaan on koota kaikkien senioreiden ja muidenkin iloksi niistä luettelo nimikkeen Senioriblogit alle.

Laittakaa nyt nystyrät, ne harmaat siellä tukan alla, töihin ja ilmoittakaa joko minulle tämän postaukseni kommentteihin tietämänne senioriblogit tai vaihtoehtoisesti, lähettäkää viestinne suoraan seuraavaan sähköpostiosoitteeseen seniorinsilmin(at)gmail.com.

Niin ja käykää ehdottomasti lukemassa Seniorin silmin-blogin hienoja postauksia! 

Osoite on seniorinsilmin.net.

Hämäränäppäilijätkö liikkeellä netissä?

Tuon otsikon tarkoitus on kuvata ulkomailta putkahtaneita uusia blogini lukijoita. Viimeisen parin viikon aikana on lukijoiden määrään tullut melkoinen piikki aina välittömästi kirjoituksen julkaisemisen jälkeen.

Jos ajelisin täysillä ruumiin ja sielun voimilla, olisin tyytyväisenä hykerrellyt lisääntyneitä seuraajamääriä ja paukutellut henkseleitä kirjoittajan taitojeni osoituksena. Minut tunnetaan myös karvan verran epäluuloisena henkilönä. Taitanee liittyä muinaiseen luottoammattilaistaustaani.

Oho! Meinaapa taas mennä jorinoiksi, joten palaanpa asiaan.

Nuo kävijähenkilöt tai -tahot ovat blogini tilastoinnin mukaan ilmaantuneet Venäjältä, Ukrainasta ja Ranskasta. Lisäksi lukijaliikenteen lähtöosoitteet (URL) viittaavat sivustoille, joille yrittäessä kirjautua, Google ilmoittaa ne epäluotettaviksi. Eli mitä hittoa? Ja nuo kaikkiko ovat muka ns. uusia lukijoita eli blogissa kävijöitä.

Epäilen alvariinsa itsekin kirjoitustaitojani, joten en tältä istumalta niele ulkomaisten tahojen yllättävää kiinnostusta sepustuksiini. Tai olisihan se hienoa, jos se olisikin jokin itäulkomainen kustannusliike, joka tarjoaisi kustannussopimusta blogikirjoituksistani koottavalle teokselle. Vaikkapa se kustantaja, joka on kustantanut esim. Tolstoin, Tsehovin, Dostojevskin ja vastaavien teokset. Olisihan se hienoa saada meikävanhuksenkin potretti mainittujen kirjailijoiden potrettien rinnalle kustannusliikkeen kokoushuoneeseen. Sitten blogipostauksiini perustuvia tapahtumarikkaita näytelmiä esitettäisiin Kansallisteatterissa ja muissa teattereissa täysille katsomoille vuodesta 2089 lähtien. Mutta noin ei taida tapahtua!

Epäluuloinen minäni maalailee jo mittavia uhkakuvia, miten itämaailman hakkerit ja nettihuijarit ovat valmistautumassa blogini kautta manipuloimaan tulevia eduskuntavaaleja. Onko trolli iskenyt viattoman vanhuksen blogiin?

On vain aiheellista kysyä, saako Vanhus Stadissa Suomen vaalitulokset sekaisin ja puolueiden äänimäärät päälaelleen? Voittaako joku puolue yllättäen, vaikka ei ole edes vaaleissa mukana? Ketä ovat nuo oudot läpimenneet ehdokkaat, joista ei ole koskaan kuultukaan? Ja tutkiiko Suomen Mylleri seuraavat vuodet mahdollisesti ulkoisia vaikuttamisia, lahjuksia ja valehtelemista, jotka johtavat lopulta Vanhuksen blogiin? Joudunko sen seurauksena istumaan jonnekin muualle kuin kotiolohuoneen lepotuoliin?

Minä en kuitenkaan tunnusta mitään, jatkan ölövinä (= oululainen sisältörikas ilmaisu) elämää ja sepustelen edelleen näitä höpöjuttujani. Mutta varoitan teitä kuitenkin, että jos kirjoitan joskus järkevältä kuulostavia tekstejä ja ehdottelen jotain vaaleihin liittyvää, ÄLKÄÄ USKOKO MINUA! Oletan, että minut on tuolloin kaapattu!

Hämärähommia!

Ihmiselle on mediaa tarjolla rutkasti - ja somea!

Alkanutta viikkoa vietetään kansallisen mediataidon viikkona. Tavoitteena on kehittää kaiken ikäisten kansalaisten mediataitoja ja kehittää valmiuksia kohtaamaan median luomia haasteita. Koordinaattorina toimii Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Kavi. Jopas olikin melkoinen sanaviritys! Taitaa kuulua taas sarjaamme nykyaikaisia asioita ”yritä ottaa nimestä selvää ja päätellä sitten mitä me tehdään”. En ala kyllä tuota tässä selittämään, kun en pysty.

On meikävanhus joutunut melkoisen haasteen eteen tuon nykyaikaisen median kanssa. Oli lapsuudessa paljon helpompaa, kun ei ollut kuin isoisän radio, johon ei saanut meikälapsi koskea. Sitten tuli sanomalehdet, muut lehdet, radio ja vaikka mitä. Siihen asti minäkin selvisin median kanssa oikein mainiosti. Kuuntelin radiosta Baskervillen koiraa, sitten katselin telkkarista RinTinTiniä, luin Tex Willereitä ja sitten myöhemmin Aku Ankkaa.

Sitten alkoi puheet tietokoneista ja internetistä. Vuosikymmenten -80 ja -90 vaihteessa käynnistyi tietolaitteiden vyöry koteihin. Ensin pöydille ilmestyivät pöytätietokoneet, joiden kapasiteetti ja netin kautta saavutettava sisältö oli vielä varsin pientä. Kehityksen vauhti kiihtyi kiihtymistään laitteiden, netin ja sisältöpalveluiden kehittyessä. Tietokoneiden yleistyminen työpaikoilla ”pakotti” melkoisen joukon ihmisiä opettelemaan laitteiden käytön. Osa kuitenkin porskutti arjessaan mukavasti ilmankin.

Vasta 2000-luvulla ja karkeasti kuvaten, kuluvalla 2010-luvulla tietolaitteet ovat saavuttaneet lähes kaikki ihmiset. Jokaisella alkaa olla, seniorit mukaan lukien, vähintään älykännykät. Monilla on kotonaan pöytätietokoneet, kannettavat eli läppärit tai tablettilaitteet. Monilta löytyy myös kaikki nuo laitteet. Taisi olla niin, että pankkien toiminnan siirtyminen nettiin, oli se suurin pakko opetella em. laitteiden käyttö.

No helpottiko nuo laitteet sitten elämää? Mielestäni helpotti ja suunnattomasti. Toki meille useimmille uusien vempeleiden opettelu on tuottanut henkistä tuskaa, mutta onneksi nykyään löytyy kohtuullisen helposti apua oppimiseen. Monilla paikkakunnilla apu löytyy kirjastoista, järjestöiltä, pääkaupunkiseudulla mm. Enter ry:n opastuspaikoilta ja monelle suvun nuorempi polvi on hyvä opinlähde.

Mitä kaikkea nettimaailmassa on tarjolla? Ehkä luettelo on syytä aloittaa tiedon lähteistä, selaimista, joista eniten käytettyjä ovat Chrome (Google), Mozilla Firefox ja Safari. Niiden takaa ja kautta löytyykin sitten runsaasti maailmalla tarjolla olevaa asiaa ja tietoa. Viimeisen muutaman vuoden aikana on maailmanlaajuisesti yleistynyt useita pikatiedon ja yhteydenpidon ohjelmia (=sovelluksia, appeja), kuten esim. Facebook, Twitter, Pinterest, Instagram, Youtube, sähköpostisovellukset, blogit, WhatsApp, FaceTime, Messenger, Skype ja varmaan monia muitakin meilläpäin vähemmän käytettyjä sovelluksia.

Nuo ohjelmat ovat avanneet monelle uuden mahdollisuuden toteuttaa itseään, tuoda omia ideoitaan muiden tietoon, esitellä harrastuksiaan ja elämäänsä, osallistua yhteisölliseen toimintaan, keskustella muiden kanssa, välittää tietoa jne.

Itse olen ollut some-aktiivisin tämän blogini "Vanhus Stadissa" kautta, jonne on yli 5 vuoden aikana kertynyt 568 kirjoitusta (postausta). Blogissani käyntejä on tuona aikana ollut yli 62.500 kappaletta. Vanhus Stadissa on toiminut omien ajatus- ja havaintopurskausteni purkautumiskanavana. Instagramissa olen nimimerkilläni mukkinen julkaissut reilut parisataa kuvaa, mutta en ole kovin innostunut kuvaaja, joten Instagram on jäänyt vähemmälle. Twitterin kanssa minulla meni pitkään ennenkuin aloin seuraamaan sitä hieman aktiivisemmin, eikä siihen olleet vähiten syypäitä erään ison valtion johtaja ja Seppo-koira. Twitteriä vaan luen enimmäkseen, harvemmin julkaisen mitään itse siellä. Facebookiin liittymiseen tuli tarve, kun muutamat yhteisöt (mm. Enter, sukututkimusyhteisöt, asuinalueryhmät, kirpputoriryhmät, kirjoittajien ryhmät), joiden jäsen olen, viestittävät ja tiedottavat ainoastaan sen kautta. En ole itse kovin aktiivinen Facebookissa julkaisija. Pinterestiin innostuin, kun tajusin sieltä löytyvän monenlaista apua ja ideoita eri asioihin. Siellä seuraan useita asiaryhmiä, joista tulee lähes päivittäin vinkkejä sähköpostiini.

 

Haasteellista onkin tunnistaa noiden ohjelmien käyttäjiin kohdistuvat rikollisuuden muodot. Netin käyttäjän on oltava aina äärimmäisen tarkka, ettei klikkaa jossain julkaisussa houkuttelevaa linkkiä, jolla kalastellaan esim. käyttäjän tietoja. Jokaisen netinkäyttäjän on aina syytä epäillä viestissä tai sivustolla käyttäjätunnusten tai tunnuslukujen kyselyä, itselleen tuntemattomalta tulevaa viestiä, poikkeuksellisen houkuttelevaa tarjousta jne. Nettiostaminen täysin tuntemattomilta sivustoilta on aina iso riski. Kaikesta varoittavaa luetteloa ei oikein pysty edes tekemään. Tärkeää on seurata myös tiedotusvälineissä viranomaisten varoituksia.

Hysteeriseen pelkoon ei toki ole syytä, mutta terve järki ja varovaisuus on oltava aina mukana, kun nettiä käyttää. Terästäydy ja pohdi tarkkaan ennenkuin teet mitään, jos sinua pyydetään klikkaamaan jotain kohtaa tai kysytään jotain henkilökohtaisia tietoja tai tunnuslukuja! Jos olet epävarma, kysy aina joltain neuvoa! Mm. enteriläisiltä saat tietoteknisiin asioihin apua!

Tarviiko noita ohjelmia kaikkia käyttää ja osata? No ei tietenkään! Niinkuin eräs Enterin opastajaguru on todennut "Ei tavallisen ihmisen tarvitse osata noita laitteita ja ohjelmia insinöörin lailla, vaan riittää, kun tietää mitä sovelluksia tarvitsee, ja käyttää sitten niitä!" Alkuun pääsemisessä kannatta kuitenkin kysyä apua, jos on epävarma mitä ja miten.

Rohkeasti vaan sekaan ja somettamaan! Perusta ensin tunnukset haluamaasi sovellukseen ja seuraile aluksi muitten sometusta. Kun homma avautuu sinulle paremmin, niin aloita oma somettaminen! Kyllä meillä jokaisella on jotain sanottavaa muille tai halu osallistua!

Pieni välipostaus blogistani

Meinasin viime talvena siirtää blogini Wordpressiin, mutta kun havaitsin sen maksulliseksi alustaksi, päätin jatkaa Bloggerissa. Bloggerin ongelmana on vaan se, että se on jäykkä. Esimerkiksi kuvien liittäminen iPadilta on ollut hankalaa ellei jopa mahdotonta. Siksi monet postaukseni ovat sisältäneet pelkkää tekstiä. Nyt tuo ongelma lienee korjattu. Sitä todistaa kuva tämän postaukseni lopussa.

Tuo edellä kirjoittamani ei ollut kuitenkaan tämän postaukseni perusajatus, vaan se oli blogini teema. Kun aloin perustamaan blogia Wordpressiin, kysyttiin blogini teemaa. Onko se matkailua, elämäntapaa, harrastuksia tai jotain muuta hienoa vastaavaa? No kun ei ole, niin en osannut vastata.

Vaihtoehdoissa ei ollut kirjoittamisangstin purkamista, sekalaisia juttuja tai pään sisältä tulevia vuodatuksia. Arvaatte, etten osannut laittaa ruksia mihinkään aiheruutuun. Päätin siis jatkaa Bloggerissa sekalaisia vuodatuksiani. Harmi, sillä Wordpressissä olisi mahdollista muokata blogia  paljon monipuolisemmaksi ja näyttävämmäksi.

Sekalaisen vuodatuksen kirjoittaminen blogiin on minulla kuin puheripuli. Välillä sitä tulee ja välillä ei. Toisinaan putkahtaa mieleen jokin aihe, josta irtoaa kirjoitettavaa. Joskus ei löydy eikä synny mitään. Välillä kirjoittaminen on kuin pingispallon tunkeminen puutarhaletkuun. Ei mene ja jos menee, pallo särkyy. Siis jutusta tulee pelkkää huttua (nykysanonta, ehkä?).

No näillä kuitenkin mennään. Te sitkeät sissit, jotka viitsitte lukea vuodatuksiani, lämmin kiitos teille! Yritän jatkossakin tuottaa postauksia, joissa olisi edes jotain mielenkiintoista.

PS. Näinä päivinä se saattaa alkaa! Talvi nimittäin. Kannattaa vaihtaa autoon talvirenkaat mitä pikimmin ja katsella villahousut esille. Kun aamulla silmät avatessa maa on valkoinen, on em. jutuille tarvetta. Mukavaa talven odotusta!

Olen kirjoittanut reiästä käsivarressani. Tässä nähtävissä syntipukit. 

Minun Facebook ja muut somet

On saanut Zuckerberg satikutia viime viikkoina. Meidän viattomien käyttäjien tiedoilla on käyty kauppaa maailmalla, vaihdettu valtionpäämiehiä, sotkettu vaaleja ja ties mitä.

Huolettaako se minua? No tottahan toki huolettaa, mutta ei hirveän paljon. Enemmän huolettaa se, että uskaltaako enää klikata juuri mitään kohtaa viesteissä. Kiellettyjä ovat Facebookissa olevat mainokset, kilpailut, älyttömän hyvältä kuulostavat tarjoukset jne.

Itse otin heti alkuun sen periaatteen, etten juurikaan julkaise siellä omia juttujani, enimmäkseen luen vaan muiden julkaisuja. Parina ensimmäisenä vuotena en edes käynyt lukemassa siellä mitään. Mutta tilanne muuttui kun monet yhteisöt alkoivat käyttää Facebookia viestintänsä päävälineenä. Tuolloin oli pakko uida virran mukana ja heittäytyä jordaniin.

Nykyisin en juurikaan edes avaa normaaleja etusivun viestejä, vaan olen pelkästään keskittynyt seuraamaan yhteisöjen viestintää. Seuraamiani tahoja vaan alkaa olla aivan liikaa. Seuraan 2 Enterin sivua, 8 sukututkimusryhmää, 12 harrastusryhmää, 6 kirppariryhmää ja  muutamaa muuta itselleni (muka) tärkeää ryhmää. No enhän minä ehdi paljon muuta tehdäkään kun lueskella noita. Ja sitten seuraan yhden tukkatyypin twiittejä Twitteristä.

Tuossa mainitsin jo Twitterin, josta seuraan muutamia tahoja, kuten sen tukkamiehen, joka haukkuu kaikki ja tuhoaa maailman talouden. Instagramia en enää seuraa kuin satunnaisesti. Omia kuvia en ole sinne juurikaan viime aikoina laittanut. Youtubesta kuuntelen jazzia ja etsin joskus neuvoja ja ohjeita. Pinterestiin kerään kesää varten poimintoja puutyöideoista.

Tänne blogiinhan minä kirjoittelen silloin tällöin näitä sekalaisia postauksia. Yleensä blogit kuuluvat johonkin hienoon kategoriaan, mutta minun ”Vanhus Stadissa” kuuluu varmaan ryhmään sekalaiset höpötykset.

Toivottavasti jaksatte ainakin joskus lukaista tätä! Aurinkoa kevääseenne!

Blogin kirjoittamisen anatomia

Mikähän se mahtaakaan olla se varsinainen riemu somettamisessa? Niinkuin tämmöisessä blogin kirjoittamisessa? En oikein tiedä!

Aloitin blogin väsäämisen kun polte kirjoittamiseen oli palava. Ja ajattelin, että kait minulla on jotain sanottavaakin. Mutta totuus olikin toinen! Tekstit ovat tulleet kuin kevätsateet, yllättäen, mutta ei yhtä runsaina. Sisältö on tosin samankaltaista eli sekavaa.

Kun kirjoitin ensimmäiset postaukseni, luotin siihen, että edes sukulaiseni lukevat niitä. Mutta totuus olikin toinen, huolimatta siitä, että useaan otteeseen ilmoitin heille kirjoitusteni osoitteen. Ei kertynyt lukijamäärät sukulaisistani. Ei kiinnosta tai tuntevat minut liian hyvin tai ovat väsyneet minun juttuihini. Jokin tai kaikki noista ovat syynä vähäiseen kiinnostukseen.

Olen kuitenkin iloinen kaikille vakituisille lukijoilleni! Haluan kiittää heitä molempia kiinnostuksesta tekstejäni kohtaan! Vuodatukseni, sydänvereni ja runsaat sanani eivät ole menneet täysin hukkaan.

Lähes 3,5 vuoden aikana olen riipustanut 424 postausta ja lukijoitten kokonaismääräkin on ollut, huolimatta edellisestä kommentistani, aika hyvä. Yleisimmin ovat kiinnostaneet matkailuun liittyvät jutut, jotka tuovatkin runsaasti kävijöitä blogisivulleni ilmeisesti hakukoneiden avustamana. 

Tässä nyt odottelen niitä saderyöppyjä käsi poskella kevätviiman taas puhaltaessa ulkona. On vappu, aurinkoa ja kylmää!

Teille uskollisille lukijoilleni, molemmille, kiitos kiinnostuksestanne ja aurinkoa kesän odotukseenne! 

Talvinen Helsinki

Koettavaa ja luettavaa

Viime viikkoina olen törmännyt pariin ryhmään, jotka tuottavat lukijoilleen monenmoista ajateltavaa, pohdittavaa ja elämyksiä. Nuo mainitsemani pari ryhmää ovat matkabloggaajat ja kirjabloggaajat.

 Matkabloggaajista

Olen viime vuosina seurannut jonkin verran muutamien matkabloggaajien postauksia, joista minulle läheisin on aivan loistavaa tekstiä ja kuvia tarjoava Sannan perhematkablogi, Walleni.us. Sannan ilmeikäs ja maanläheinen sanankäyttö antaa lukijoilleen matkakohteista elävän kuvan - tuntuu aivan kuin olisi itse matkalla. Tekstiä korostavat sekä elämystä täydentävät loistavat ja monipuoliset kuvat teksteineen.

Matkamessuilla kävin pikavisiitillä matkabloggaajien osastolla. Paikalla oli muutamia blogaajia, joista jututin Roomassa asuvaa Heliä, jonka blogin nimi on Näkymiä vihreältä kukkulalta. Hän kertoo elävästi asukkaan näkökulmasta paikallisista, ajankohtaisista tapahtumista ja elämästä eräästä maailman merkittävimmässä antiikin kaupungissa.

Matkablogeja löytyy suomenkielellä melkoinen joukko, mutta kun laajentaa kielivalintaa, on tarjontaa pilvin pimein. Osa bloggaajista kirjoittelee postauksiaan harvakseltaan, mutta osa pyrkii tuomaan sanottavansa esiin suhteellisen säännöllisesti. Matkabloggaaminen on siitä haasteellinen laji, että siihen vaaditaan runsaasti omakohtaisia kokemuksia eikä laaja valkovakansiokaan haittaa postaamista. Mutta aihepiiri on laajuudessaan ja värikkyydessään poikkeuksellisen mielenkiintoista luettavaa.

Mikäli olet kiinnostunut selailemaan matkablogitarjontaa, löytyy lisää blogeja portaalilta Matkabloggaajat

Kirjabloggaajista

Ylen uutisissa näytettiin pätkä kirjabloggaajien tapaamisesta Bonnierin tiloissa. Suomessa arvioidaan olevan n. 150 aktiivista kirjablogia eli tarjontaa kirja-arvioista löytyy. Kirjablogit ovat yleisiä, aihepiiriin keskittyviä, erilaisia jne. Ahkerimmat bloggaavat kymmenistä, jopa sadasta kirjasta vuoden mittaan.

Uutisten yhteydessä haastateltiin paria bloggaajaa. Heidän kommenttiensa taustalta tuli esille palava halu lukea, mutta myös keskustella ja tuoda esiin omia näkemyksiään kirjoista. Nykyisenä kiireisenä aikana blogi tarjoaa siihen oivallisen mahdollisuuden, kun se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua. Haastateltujen blogit löytyvät seuraavista osoitteista: Aina joku kesken  ja hieman toisenlaista lähestymistapaa edustava Haikuarviot .

Tässä vielä malliksi pari osoitetta kirjablogeihin: P.s. Rakastan kirjoja ja Kirjainten virrassa

Kirjabloggaajat linkittävät postauksiaan ja vinkkejään myös Facebook-ryhmässä nimeltään Kotimaiset kirjablogit. Mikäli olet kirjallisuudesta kiinnostunut, kannattaa käydä Fb-sivulla.

Muut bloggaamisen genret eli aihealueet 

En edes yritä luetella tässä muita alueita. Pelkästään eri harrastukset antavat miljoonia vaihtoehtoja etenkin jos ei rajoituta omalle pienelle kielialueellemme. Se maailma ja tarjonnan runsaus on sama kuin netissä Youtube-videot, jotka eivät katsomalla lopu.

Laitan Teille tähän kuitenkin linkin muutamaan seniorihenkiseen blogiin
Ikinörtti
Vallaton mummeli
DigiKylli 
Senioripelaajat
Musasto

 Oma bloggaamiseni

Itse en kuulu noihin kumpaankaan ryhmään. Sen olette varmaan huomannut heti kättelyssä. Itse olen Vanhuksena Stadissa semmoinen sekabloggaaja ilman päätä ja häntää. Vähän kuin sylkisuuhunbloggaaja.

Aloitin bloggaamiseni 2013 lokakuussa. Palava polte saada purkautua kirjallisesti jotenkin, avasi sanaisen arkkuni, jossa on paljon kirjaimia ja sanoja. Ne ovat vaan suloisena sekamelskana, ja tulevat ulos omalaatuisena mössönä. Mutta olen niistä kuitenkin saanut julki reilun 3 vuoden aikana 408 postausta. Tämä postaus on numero 409.

Välillä tahtoo vaan kynä tylsyä ja sanat jäädä arkkuun vaikka maailma olisi täynnä kirjoittamisen aiheita. Mutta kun alkaminen, ryhtyminen, heittäytyminen jne. kirjoittamisen antoisaan maailmaan on vuosi vuodelta aina vaan hankalampaa.

Olen toki vieraillut matkabloggaajien tontilla kun kirjoitin Kiinan matkalta blogin Vanhus Reissussa
Sen 39 postausta saivat mukavasti seuraajia. Ja syksyn 2016 Itävallan matkakertomuksen sotkin Stadin Vanhuksen blogiin. Nyt ei ole oikein uusia matkoja tullut, eikä oikein tiedossakaan ja olenkin pohtinut, että kertoisin muista vanhoista reissuistani. Saa nyt nähdä vieläkö sana-arkustani löytyy jonain päivänä Reissu-blogiin juttua?


Käykää netissä etsimässä omia kiinnostuksen kohteisiinne liittyviä blogeja! Niitä löytyy googlaamalla ja rohkeasti selailemalla. 

Matkailun hienoimpia näkymiä

Hääpari Xianin kaupunginmuurilla

Kellotorni, Xian, Kiina

Onko valittaminen bloginpitäjälle helppoa?

Otin itselleni aikoinaan tämän blogin käynnistyksen yhteydessä missioksi olla kriittinen valittaja. Mutta ei se vaan meinaa onnistua! Eihän tuommoinen missio ole mistään kotoisin jos on kaunis aurinkoinen päivä ja luonto puhkeamassa kukkaan! Kirjoittaminen on paljon helpompaa kun on synkkää, pimeää, sateista ja päätä särkee. Sitä valitusta ja voivottelua on niin kiva laittaa silloin tulemaan.

Olin taas vinttaamassa polkupyörällä Stadin keskustassa peräosa hellänä. Mielessäni pyöri paine kirjoittaa jotain. Pysäköin siis polkurattaani ja istahdin Töölönlahden rantaan vihreälle puistonpenkille ja kaivoin iPadin repustani esiin. Tiesin jo painaessa peräni penkkiin, ettei tästä tule kovin kriittistä purkausta. Ja kun parin metrin päästä lahden vedestä minua asteli tervehtimään sorsapariskunta, tiesin pelin menetetyksi.

Pari arvioi minut tyhjätaskuksi, käänsi selkänsä minulle ja lampsi takaisin veteen. Vedessä uiskenteleva lokki oli tunnistanut todellisen tyhjätaskun jo kauempaa eikä edes viitsinyt tulla tarkistamaan minua lähempää.


Luontokin on minua vastaan vaikka kuinka haluaisin kiukutella, niin ei siitä taida tulla nyt mitään!

Taidanpa jatkaa matkaani kotia kohti!

Leuhkoja varpusia! Pyh!

PS. Mutta olen sitä mieltä, että polkupyörien pitäisi olla keveämpiä polkea, ylämäet pitäisi tasoittaa, ilmaista mehua pitäisi olla tarjolla maratoonien tapaan parin sadan metrin välein, paidan ei pitäisi hiostaa niin helposti ja jäätelötehtailijoiden pitäisi jakaa ilmaisia jäätelönäytteitä puolimatkassa!