Mitäs nyt tehdään, kun korona jyllää?

Ei olisi oikein uskonut, että tämmöiseen kurimukseen tultaisiin joutumaan. Tai pikemminkin ei ole tullut ajateltua tämmöistä aiemmin. Ehkä jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaan pitänyt! Ihmiset reissaavat ympäriinsä ja maailma alkaa olla joka suuntaan avoin. Miksei siis pöpötkin liikkuisi samaan tahtiin kuin ihmiset!

Tässä jo kerittiin tovin aikaa kauhistella tuhkarokkotapauksia, lutikoitten ilmestymistä asumuksiin ja petoeläinten liikkumista asuinalueilla. Mutta moniko mietti näkymättömiä pöpöjä? Ihmisen käsityskyky ja ajattelu pyörii pääosin käsin kosketeltavassa ja silmin havaittavassa.

Tässä ollaan nyt puhtaan paidan kanssa, kuten vanha sanonta kuuluu. Tilanteesta ei voi oikein syyttää ketään, eikä siihen oikein ole voinut valmistautuakaan.

Kotona siis ollaan ja ulkomaailmaa vältellään. Mitä sitä sitten tekisi päivien täytöksi?

Meillä senioreilla on se etu, ettei tarvitse liikkua ulkona kuin aivan välttämättömissä asioissa. Kotona olemisen ajankuluksi on onneksi nykyisin monenlaisia apuvälineitä, joita ovat radio, televisio, puhelin, tietokone, tablettilaite ja älykännykkä. Ei olla enää savumerkkien, eikä kirjekyyhkyjen varassa. Yhteydenpito läheisiin ja tuttaviin onnistuu helposti älylaitteiden avulla. Televisiossakin on kanavia valita asti. On siinäkin tilanne kehittynyt Tesvision yhden kanavan ajoista. Monella on jo kotonaan esim. Elisa Viihde tai DNA-Tv, joiden kautta löytyy katsottavaa pilvin pimein.

Jos viihteen unohtaa hetkeksi, löytyy näin miesnäkökulmasta ikäviäkin puuhia ajankuluksi. Niistä mainittakoon siivoaminen, kaappien järjesteleminen ja kotitavaroiden seulominen tyylillä: jää-pois-roskiin-mökille-varastoon-kirpputorille-kierrätykseen-jne. Tuossa on turha valittaa käsikivusta. Jatkuvassa parisuhteisessa yhteiselossa toisen tarkkaavaisuutta ei enää pysty harhauttamaan. Sitten pestään tietenkin pyykkiä ja astioita ja vaikka mitä muuta, jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen rutiiniin. Enkä tykkää mistään noistakaan!

Ja jos parisuhteen toinen puoliso suo omaa aikaa, niin silloin voi yrittää keskittyä lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan jollain soittopelillä tai laulamaan, ellei ne ole ympäristösyistä rajoitettua. Kannattaa käyttää myös hyväksi e-lehtiä ja e-kirjoja, sillä Helmet-e-kirjaston palvelut ovat auki niille, joilla on kirjastokortti ja PIN-koodi. Ja nettikirjakaupoista löytyy lisää luettavaa pilvin pimein. Monesta paikasta löytyy ilmaiseksi klassikkokirjoja e-kirjoina eli ei lukemiset heti lopu.

Näin terveenä (tällä hetkellä ja toivottavasti myös jatkossa)  on mahdollista käydä kävelyllä ja lenkillä, kunhan vaan ei heittäydä halaustervehtimään muita kuntoilijoita. Tosin en muista itse ainakaan halanneeni koskaan ketään tuntematonta lenkilläni. Siitä olis varmaan jäänyt jotain jälkiäkin. Ja puolitutut ja täystutut eivät oikein suostu halaamaan muutenkaan. Ja kotona voi kuntoilla sisälläkin. Paras esimerkki oli kiinalainen pappa, joka juoksi kotona sisällä maratoonin verran kilometrejä.

Tuosta tulikin mieleeni, että mahtaakohan halaustervehdykset tulla kielletyiksi maailmalla jatkossa ainaisiksi ajoiksi? No meitä suomalaisiahan se ei haittaa mitenkään. Käsi- ja poskisuudelmat ovatkin olleet hyvin vaivaannuttavia, kun ei koskaan ole ollut selvää, nuollaanko kunnolla vai muka vaan, mihin kohtaan ja kuinka monesti? Ja ketä? Ja milloin? Suomalainen, läheisin tervehdystapa kunnon kättely sormet ja rystyset musertaen, on aina ollut parasta. Sillä on vahvistettu sopimukset ja siinä sivussa pidetty käsikirurgienkin työllisyystilanne kunnossa.

Yritetään nyt siis uskoa asiantuntijoita ja kuunnella herkällä korvalla ohjeita. Pysytellään turvassa, ei käydä tartuttautumassa, ei tartuttamassa, eikä ylipäätään vaaranneta itseämme eikä muita.

Edellisessä blogikirjoituksessani eli postauksessani satuin sivuamaan väistely- ja välttelyaihetta. Taisin vahingossa sohaista käärmepesää. Nyt sitä siis väistellään ihan luvan kanssa ja tiukan ohjeistuksen pohjalta. Taitaa olla pelkästään eduksi tämä suomalaisuuden erityispiirre - etäisyyden pitäminen.

Mutta joka tapauksessa ulkolaisen tv-sarjan erään viestin ohje on tänään hyvinkin paikallaan - BE CAREFUL OUT THERE! Siis varovaisuutta ylejään kaikille, eikä lääpitä ihmisiä!

Pysykää terveinä ja peskää käsiänne!

Sisäliikuntaa

Taudin tilannepäivitys lauantaina 7.4.ei

Olenko parantunut? No enpä ole. Nyt eletään lauantaita ja sairauden alkamisesta on kulunut puolitoista viikkoa. Eihän se ole tietenkään maailmankaikkeuden mittakaavassa paljon, mutta omassa mikromaailmassani se on iäisyys. Ja kärsin edelleen.

Haluan painottaa ja ikäväkseni myöntää, että kohtalotovereita minulla on kohtuuttoman runsaasti. Molempien lääkäreiden kertoman mukaan tällä hetkellä ”raivoaa” jonkinmoinen epidemia tätä tautia. Toivon, että muut edes pääsevät helpommalla. Tosin palautan mieliinne sen, että olen toivottoman paha valittaja. Osaan pukea pienen vaivan suuren suuriin sanoihin.

Toissapäivänä aloitin antibiootit. Sitä seuranneena yönä yskä piti minut hereillä suurelta osin. Puolenyön aikaan siirryin sohvalle, jonne nukahdin. Epäilen vilustuneeni nukuttuani siinä pari tuntia ilman peitettä. Kerrostalon ilmastointi huolehtii ikävällä tavalla asunnon ilmavirroista.

Aamulla alkoi sitten keuhkokudosten ulosyskiminen, joka sujui huonolla menestyksellä. Yskin, mutta mitään ei tullut. Välillä puuskiin meinasi tukehtua. Homma jatkui koko päivän erilaisen lääkityksen siivittämänä. Apua ei kuitenkaan löytynyt.

Viime yö oli jo hieman helpompaa. Muutaman kerran piti herätä yskimään. Nyt aamupäivän kuluessa  ei parannusta ole juurikaan tapahtunut. Lisäksi jouduin erinäisistä syistä etsiytymään ruokakaupallisten palveluiden ääreen, jonka senkään en usko edistävän parantumistani.

En tiedä miten tästä pääsee eroon? En tykkää!

Miten tauti pääsiäisen jälkeen?

Pyhien jälkeen koitti arki ja olo senkun huononi. Ensimmäinen arki alkoi jo puolilta öin hankalana. Heräsin vajaan tunnin unien jälkeen yskänpuuskaan. Niitä jatkuikin sitten läpi yön. Istuin sängyssä päätyä vasten tyynyjen tukemana, enkä nukkunut silmällistäkään. Yskänpuuskiin kun lisättiin suunnaton kurkkukipu, oli tuo yö ja seuraava päiväkin menetetty silkalle kärsimykselle.

Päivän ohjelmaan kuului yskänlääkkeen lisäksi särkypillereitä, höyryhengitystä, kuumaa teetä, veteen sekotettavaa flunssalääkettä, kurkkupillereitä ja mahdoton määrä valittamista. Sen minä kyllä osaan! Koen aina pientenkin vaivojen takia itseni koko maailman hylkimäksi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelleeksi. Miksi aina minä?

Veikkaan kuitenkin, että minulla on valitettavasti suunnaton määrä kohtalontovereita, joiden tilanne ja olo on varmaan paljon huonompi kuin minulla. Viime kuukausien taudit ovat olleet monelle, nuorelle ja vanhalle poikkeuksellisen vaikeita kestää. Itselläni on kuitenkin eläkeseniorina aikaa sairastaa ja mahdollisuus hankkia tarvittaessa hankkia apua. Monella tuota mahdollisuutta ei valitettavasti ole.

Antibioottien hallitsematon määrääminen maailmalla eri sairauksien hoitoon, on päästänyt pöpöt luomaan lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Kohta ei enää mikään tepsi. Ollaanko siinä tilanteessa, että lopussa katsotaan kuka kesti pöpön ja kuka ei? Vastauksena ei-kestäneille voidaan vaan todeta ”sorry, näin siinä vaan kävi, ehkä sitten seuraavassa elämässä!”

Minulla sairastaminen jatkuu tänään hieman helpompana. Toinen yö pyhän jälkeen sujui jo paremmin. Edellisen päivän lääkitys tai aika on tepsinyt jo hieman. Nukuin yön melkein ”normaalisti”. Aamulla ei kurkkukipu ollut enää kaktustasoa. Mahdottomat yskänpuuskat alkoivat vasta kun puhalsin ja puhkuin limavastepulloon. Semmoisia pulloja olen saanut useampia vuosien aikana sairaalasta leikkauksien jälkeen kotiutuksen yhteydessä, kun lima pitää saada ompeleita repimättä irtoamaan. Vanhan trumpetistin rutiinilla olen puhkunut letkuun, kunnes olen meinannut tukehtua kohintään.

Nyt olen kuitenkin varovaisen toiveikas, että selviän taudista. Toivon vaan, että myös kaikki kanssasairastajat selviävät voittajina pian ja helpommin omista pöpöistään. Lisäksi toivon, että kesäkin saapuisi nopeasti ja lämpimänä.

Flunssa vie hentoa ihmistä

Onko se taas laitaa? Viime talvena otin flunssarokotuksen ja mitä siitä seurasi? No tietenkin vuosisadan räkätauti. Eihän se kyllä yksin ollut rokotuksen syytä. Rokotus vaan oli eri tautiin ja sitten oli ison leikkauksen jälkeinen heikohko vastuskyky. Pääsihän se pöpö sitten iskemään hentoon kroppaan.

Nyt olen samanlaisten asioitten äärellä. Paitsi rokotusta en ole vielä ottanut. Eilen oli Hesarissa juttu, että maailmalta on tulossa monta A-flunssavirusta ja yksi B-virus. En kyllä pidä kun minut pannaan taas valitsemaan minkä noista ottaisi. Ja kun kaikkiin ei ole olemassa edes rokotusta.

Jos olisin alle 2-vuotias saisin rokotuksen nenäsumutteena. No sekin vielä! Mutta kun en ole vaikka ajatuksen juoksu onkin menossa tuon iän suuntaan. Olen ylipainoinen, heikko vanha mies, enkä tykkää erityisesti, että minua pistellään. En kaipaa lisää reikiä. Minusta riittää, että niitä on pari alapäässä ja 5 pääpäässä. Niillä pitäisi ihmisen pärjätä!

No nyt kuitenkin harjoittelen flunssaa taas. Ja pelkään! Jos se tuleva talven flunssa on pahempi kuin tämä harjoitustauti, niin miten minä heikko ihminen pärjään? Ja otanko rokotuksen vai en? Jos sen vasta-aineet onkin takoitettu toiseen pöpöön? Silloin tulee taas turha reikä ihmiseen.

Nyt en kuitenkaan voi muuta kuin kärsiä kurkkukivusta ja kuumeisesta olosta, yskiä keuhkonkappaleita pihalle ja niistää nokan verille. Näillä mennään! Ja nenäliinoilla, kuumalla nesteellä ja kourallisella pillereitä.

Kunpa selviäisin tästäkin jotenkin hengissä!